Artikkelin Toverille Suurten Ikäluokkien sankassa joukossa kommentit

Kirjoittaja: mm

mm — Thu, 28 Jan 2010 17:42:22 +0000

Demonstroin etukäteen eläkkeellä olemista niin, että ensin pyöritetään peukaloita myötäpäivään ja kun siihen kyllästytään niin sitten vastapäivään. Sitten taas voi palata pyörittämään myötäpäivään jne..
Taitaa olla peukalo keskellä kämmentä, kun sitä ei aina löydy….

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Thu, 28 Jan 2010 08:53:04 +0000

Simpukka, muun muassa eläkkeelle jääminen on yksi sellainen saumakohta, joka saattaa paljastaa ihmisen perusasenteet elämään kristallinkirkkaasti. Kaunaisuuden taustalla saattaa olla oikeasti koettuja vääryyksiä, mutta niiden säilöminen ja vatvominen hamaan hautaan asti ei tosiaankaan edesauta onnellista vanhuutta.

Railituuli, kuvaamasi (myönteisesti kadehdittava) eläkkeellä olemisen asenne on mahdollista saavuttaa, vaikka olisi terveysongelmia ja monenlaisia huolenaiheitakin. Kuten sanot, asennettaan kokemuksiinsa voi muokata. Olen samaa mieltä: ihanaa!

Kirjoittaja: railituuli

railituuli — Wed, 27 Jan 2010 12:27:22 +0000

Niinpä – elämä eläkkeelläkin on suuressa määrin asennekysymys. Olosuhteethan ovat juuri sellaisia kuin ne kokeekin, ja meistä jokainen luo ja muokkaa oman kokemuksensa.

Olen ollut eläkkeellä kohta 10 vuotta enkä päivääkään vaihtaisi pois! tuli tehtyä niin kauan ja niin paljon, että se ilmeisesti riitti minulle koko eliniäksi. Jokainen uusi päivä on jo aamusta saakka ihana siitä syystä, että ei tarvitse hankkiutua aamukuudelta junaan ja töihin säässä kuin säässä. Voi nukkua jos nukuttaa, taikka nousta touhuamaan omia juttujaan. Ihanaa!

Kirjoittaja: Simpukka

Simpukka — Wed, 27 Jan 2010 10:38:22 +0000

Viisaita sanoja kirjoitat. Olen sivusta seurannut kahden tuttavan eläkkeelle jäämistä. Molemmat tekivät pitkän työuran. Toinen nauttii täysillä joka hetkestä. Toinen taas on erittäin katkera ja kaunainen. Kaivelee töissä kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia, moittii työkavereita, jotka eivät häntä enää muista. Itsesääli vie kaiken energian, surullista.

Kirjoittaja: Ellinoora

Ellinoora — Tue, 26 Jan 2010 08:44:42 +0000

Niin, Erakko – ja jos ei nauratakaan, hiljainen hyväksyminen on sopeutumisen alku.

Vilukissi, kiva, että kommenttisi tuli perille, vaikka suodatin on nyt kireämmällä taannoisen roskapostihyökkäyksen takia. – –
Jos ihmisellä on harrastuksia, sosiaalista elämää ja mielikuvitusta työvuosina (kuten Sinulla), ei ole ohjelman puutetta eläkkeelläkään, kun se aika tulee. Kaikki vain jatkuu vähän väljemmin. Luulen, että eläkkeelle jääneiden naisten alkoholi- ja peliongelmat, joiden on todettu lisääntyneen, syntyvät niille, joilla on jo ennestään taipumus ratkaista tyhjyyden tunnetta sillä tavoin. Lisääntynyt vapaa-aika saattaa edesauttaa ongelman ryöstäytymistä käsistä.

Kirjoittaja: vilukissi

vilukissi — Tue, 26 Jan 2010 05:22:09 +0000

(kommentoinneissa oli tosiaankin vaikeuksia vk.lopulla) En ole itse eläkkeellä, mutta olen samaa mieltä, että jos terveyttä riittää, niin itsestään on tosi paljon kiinni, alkaako vain harrastamaan sorminäppäryyttä kaupassa käynnin ohella kaupan eteisessä. Toivon ainakin, että aina jaksaisi ottaa kutimen esille, avata tv:n ja katsoa jokin mukava dokkari tai elokuva, lähteä ystävää tapaamaan tai vaikka mitä. Joskus tuntuu, että liian moni odottaa aktiivisuuden tuloa ulkoapäin ja muilta ihmisiltä. Jokin vastuu on itselläänkin. Se on eri asia, jos on liikuntarajoituksia tai sairauksia.

Kirjoittaja: erakko

erakko — Mon, 25 Jan 2010 19:00:07 +0000

Ikääntymisessä on hyvätkin puolensa. Pitää vain kaivaa ne esille ja oppia nauramaan olosuhteille ja itselleen. Ei toki aina ihan helppoa…