* Virpi Hämeen-Anttila; Sokkopeli; Otava Seven 2007

Tummasävyisen pokkarin takakansi mainostaa: ”Kiitetty tarinankertoja tekee sen jälleen: vangitseva romaani nuoruudenystävistä, jotka menneisyyden salaisuudet saattavat yhteen”. Puoleen väliin tarina kahlailee uuvuttavassa vihjeviidakossa. Kirjailija tosiaan ’vangitsee’ lukijan, nimittäin sananselityksellä. Väkeä ja oheisväkeä on niin, että silmissä vilisee. Lieneekö dekkariksi tarkoitettu, juttua kumminkin ratkotaan amatöörikimpassa kavereiden kesken. Jännitystäkään ei oikein synny, juttu vain kiemuroi kunnes lässähtää.
– Olenkohan liian kriittinen, kun rohkenen toivoa, että ’kiitetty tarinankertoja’ on kirjoittanut ja kirjoittaa parempaakin.
 

* Sirpa Kähkönen; Lakanasiivet; Otava Seven 2007
 

Kirjailija sukeltaa menneeseen aikaan, Kuopion pommitukseen sotakesänä 1941. Nuorelle kirjailijalle uhkarohkea sukellus, mutta niin vain hän saa isovanhempiensa ajan kokemukset tuotua kuin eilisinä tähän päivään. Lakanasiivet on erikoisesti naisten sotakertomus. Miehet, jotka yleensä kotirintamalle olivat jääneet, vilahtelevat taustahahmoina. Kiinnitin huomiota Kähkösen virtuoosiin kieleen, jossa sanat tanssivat siekailemattoman tuoreessa rytmissä, paikoin vallattomana ilotulituksena, mutta päivänmittainen tarina sen sijaan tuntui sotkeentuvan lakanoihin. Monen henkilön näkökulmaa käyttävä kirjoitustapa sisältää riskin, ettei tarinaan synny riittävästi jännitettä. Kirjailija on palkittu romaanisarjastaan, jonka itsenäinen jatko-osa Lakanasiivet on.
– En tiedä tarttuisinko aiempiin romaaneihin tämän perusteella, mutta odotan kyllä kiinnostuneena Kähköseltä seuraavaa.
 

* Petri Tamminen; Mitä onni on; Otava Seven 2008

Kirja tuntui sopivan matkalukemiseksi, pieni ja kevyt pokkari, kiinnostava kirjoittajanimi ja aihekin mitä parhain. Poikkeuksellisesti luin kirjaa ääneen luku kerrallaan, arvelin Toisenkin pitävän Tammisen lakonisesta tyylistä. En erehtynyt, parin ekan luvun jälkeen hän jäi kuuntelemaan. Lukeminen jatkui kotona, kun matka päättyi ennen kirjaa.
– Tamminen on mies ja sanottavansa sen mukaista. Naislukija voi olla omaa mieltään joistakin ajatuksista, mutta Tammisen tyyli on lukijaystävällinen ja kirjallisesti ehdottoman pätevä. Pidin kirjasta.