Oven avaa pitkänhoikka nainen mustassa, kultakirjaillussa kaftaanissa. Otsaripa ja korvakorut ovat tyylin mukaiset, jalassa kultakirjaillut mustat samettitossut. Silmät tuikkivat iloisesti. – Tervetuloa! Tänään juommekin minttuteetä ja kerron sinulle marokonmatkastani. Taustalla soi berberimusiikki, sohvan tuntumaan on katettu aito marokkolainen teekalusto pikkuisine laseineen. Saan kuulla huimantarkkaa ja eloisaa kuvausta parin vuosikymmenen takaisesta matkasta kuin se olisi eilen tapahtunut. Minttutee on kuumaa ja hyvää.

Olen ystävystynyt kotonaan asuvan leskirouvan (80+) kanssa, jonka luo poikkean silloin tällöin sovitusti iltapäiväkahville. Hänellä on liikkumisongelmia. Huoneisto hissittömän talon ylimmässä kerroksessa pitää häntä melko tiiviisti tykönään. Parvekkeella voi ’olla ulkoilevinaan’ vaikka päivittäin, mutta lähtö ulos ja kaupungille pitää harkita tarkkaan. Hän ripustaa roskapussin ja kauppakassin roikkumaan vyöllä kaulaansa alas tullessaan. Niin kädet jäävät vapaaksi tukeutumaan rapun kaiteisiin. Hänellä täytyy olla kotirollaattori ja toinen rapussa alhaalla.

Keskustelemme usein paitsi ajankohtaisista asioista myös kirjoista ja matkoista. Vaihdamme kirjoja ja jaamme, mitä olemme luetusta saaneet. Usein keskustelu sivuaa myös hengellisiä kysymyksiä, vanhenemista, kuolemaakin. Parinkymmenen vuoden ikäero tuntuu häviävän keskustellessamme. Hänellä on aina paljon kerrottavaa, mutta aina hän myös kysyy mitä olen kokenut tapaamistemme välillä. Ensi kerralla hän haluaa kertoa unistaan ja kuulla mitä niistä ajattelen. Unien iltapäivä odottaa.

Voisihan iäkkään leskirouvan elämän pieniä ympyröitä sääliä, mutta minusta tuntuu, että monella nuoremmalla ympyrät ovat henkisesti pienemmät.

  • Ai kun ihanaa! Mullakin on 83 vuotias ystävätär, jota en näe kuin vain 1-2 kertaa vuodessa, mutta päivittäin kirjoittelemme sähköpostilla, ikäeromme on 30 vuotta, ja sitä ei uskoisi. Muuten kuin siinä, että Suzanne on iltamenoissaan enemmän kuin minä…

    Kommentin jätti vilukissi · maanantaina 2. helmikuuta @ 18:13

  • Ei ikä kaikkea meistä kerro…

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 2. helmikuuta @ 20:13

  • Vaikuttaa vallan ihastuttavalta ihmiseltä!

    Kommentin jätti mm · maanantaina 2. helmikuuta @ 23:30

  • Toisilla on ulkopuollella rikas maailma, mutta pään sisäälä humisee tyhjyys ja toisilla taas ulkoisesti vaatimaton maailma mutta päänsisällä suuri rikkaus. Rikkautta on myös omistaa eri-ikäisiä ystäviä, varsinkin tällaisia. Upeaa! Upea kirjoitus, upea ystävä, upea elämäntapa.

    Kommentin jätti mehtäsielu · tiistaina 3. helmikuuta @ 07:42

  • Ystäväni opettaa heittäytymistä elämän virtaan rajoituksista piittaamatta. Ja sen mitä toisiltamme saamme, sen voimme aina antaa eteen päin..

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 3. helmikuuta @ 18:25

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.