Maanantain ja tiistain työskentely tuotti vessan peilikaapin ja muut viimeistelytyöt valmiiksi. Päästään miettimään pyyhkeiden ja paperitelineiden paikkoja ja kaappien sisältöjärjestystä. Timo sanoi siirtyvänsä viikoksi toiselle työmaalle, koska täällä ei voi enää tehdä mitään ennen kuin kuivatus loppuu. Valvoja kävi toteamassa, että kuivatus on edennyt hyvin, paremmin kuin hän oli olettanut. Kuivauspattereiden paikkoja muutettiin hiukan, ja tasainen hurina jatkuu.

Saimme loppuviikon ja ehkä tämän seuraavankin hengähdystauoksi, kun Timo on toisaalla.  

kesä väsyi, luovutti satonsa, ja syksy korjasi sen. kesän viimeisiä kukkasia pihassa yhä orvokit. kevään tuoneet linnut ovat koolla, suunnittelevat lähtöä. ihmisen mieli kulkee vuodenaikaansa, suunnittelee pihakeinun korjaamista talvisuojaan, sytyttelee kynttilöitä sateiseen iltaan.

päivä oli kaunis ja puutarhassa tuoksui syksyltä. juoksua kukan luota toisen luo. tuoksuttelua. nimikylttien etsimistä. utelias kissa. kahvia ja mehujäätä. kierähtävä jätskipallo. kuvaava lennokki kukkien yllä.

Kotikatua ajaa iltaisin se tietty mopopoika, joka on saanut minulta lisänimen ÄHMÄ. Hän kaasuttaa viritettyä moottoria jokaisen poikkikadun kohdalla, jossa pitäisi varoa oikealta tulevia. Kamikaze.  

Ensin helvetinkone piikkaa saunaosaston lattiaa auki. Asukkaat pakenevat pihalle. Myöhemmin, kuivatuspatterit hurisevat vaimeasti yötä päivää. Kuin taustamusiikki.

Uusitun vessanistuimen nuppia ei nosteta, se painetaan, vesi solahtaa alas, raikastin vaahtoaa, ja pöntön kansi sulkeutuu hiljaa itsekseen.

*

Kahvilassa pulistaan yli pöydän kilpaa toisten kanssa. Kupit ja lusikat kilahtelevat. Naurahdellaan. Pulina vain kiihtyy, kun kahvi alkaa vaikuttaa.

Ruohonleikkuri pörisee tasaisesti. Se ei kaahaa. Rantapuiston seitsemän pylväshaapaa soivat tuulessa pehmeästi. Lastenpuistosta kuuluu iloisia ääniä ja pienen itku. Vesi tulee rantaan rytmikkäästi uudelleen ja taas. Selällä syöksyy pikavene, särkee aaltojen rytmin.

Lippalakkimies istuu rannan penkillä, tivaa puhelimeen. Käsi viuhtoo, nostaa lakin, pöyhii tukkaa. ”No, tuutko vai et? Tuut alkon kautta, jos tuut”.

*

Kylpylässä venäläispuhe soljuu seitsemää soinnillista suhuäännettä ja väliin sorahtavaa ärrää.

Rantapolulla tulevat vastaan Muori ja Vaari, Vaarilla pussillinen sieniä. Hymyilevät ystävällisesti kuin vanhat tutut. Eivät tarjoa kättä esitelläkseen, kysyvät vain mutkattomasti: ”A, mistä kaukaa työ ootta?” Mie ja sie -puhe käynnistyy oitis. Kertovat kysymättä eläkepäiviensä ilot, harrastukset, lastenlasten leikit ja viimeisimmät kuulumiset: ”Ei myö keskustan kerrostalossa viihytty, takas tultii, oman katon alle asumaa”. Vilkuttavat mennessään, toivottavat hyvää lomaa, jättävät jälkeensä kotoisen tunnelman.

Lammella narahtelevat sorsat toisilleen. Taapertavat toiveikkaana kulkijaa vastaan. Kulkija lukee linnuille taulua: Lintujen ruokkiminen kielletty. Eikä mukana mitään olisikaan, millä ruokkisi.

Nainen ja mies keskustelevat tärkeitä. Kaksivuotias lähtee taapertamaan määrätietoisesti kohti laituria, ehtii puoliväliin. Isä sinkoaa perään kuin tykin kuula ja sieppaa pojan viime hetkellä. Poika hekottelee onnellisena. Kauempaa katsova nielaisee huutonsa ja huokaa helpotuksesta.

*

Koska Timo aloitti maanantaina vessan laiton, käynnistimme suunnitelman B: relax’n menox – eli pillit pussiin, bensaa tankkiin ja baanalle. Aamutoimet ehdittiin suorittaa ennen kuin ovikello soi. Timon mukana saapasti sisään raamikas putkimies ja putkimiehen sutjakka vaaleatukkainen oppipoika. – Ohoh, huomenta kaikille, henkäisin ovella, johon Timo, että – juu, nyt on porukkaa enämpi kuin laki sallii. Tuttu äänimaisema käynnistyi heti: koputusta, sahausta, porausta ja huutelua yhteisnimellä ryske. Nämä miehet eivät olleet tulleet katselemaan ja kokoustamaan vaan tekemään. Oppipoika juoksi eniten eestaas sisältä autolle ja takaisin. Pakkasimme lähtökamoja, mutta lähtöhetkillä Toinen ilmoitti odottelevansa vielä firman työnjohtajaa, jonka kanssa piti neuvotella jostain ennen kuin pääsimme matkaan. Siinä tuli meidän kesken pientä sanomista, oliko muistettu kertoa tästä viiveestä vai ei.

*

Meidän osaltamme kolmas remppaviikko sujui mitä parhaiten. Imatran Kylpylä sijaitsee huiman kauniissa maisemassa mäntyisellä harjulla Saimaan rannalla. Väkeä oli kohtuullisesti, tilaa ja avaruutta yllin kyllin sekä sisällä että maisemassa. Huomattavan runsaasti oli lapsiperheitä Venäjän puolelta sekä aamuin illoin jumpparyhmissä ja joogaamassa käyviä kaupunkilaisia. Tuloiltana osallistuimme kahden tunnin risteilyyn Saimaalla. Pilvipeite raottui sen verran, että nähtiin auringonlaskun värejä taivaanrannalla. Vastarannalla on toinenkin kylpylä, entisestä Rauhan sairaalasta saneerattu kylpylähotelli, ympärille rakentuneen lomakylän keskellä. Se on varsinaisesti venäläisturisteja silmällä pitäen rakennettu, mutta heitähän riittää näillä main kaikkiin alueen kylpylöihin.

Toinen päivä oli mitä ihanin sään puolesta. Kylpylän alueen tuntumassa on kaunis Lammassaari, jonne pääsee kannastietä. Sen hotellin puoleisella rannalla on Imatran Venekerhon venesatama. Saaren ympäri kiertelee neljä – viisi kilometriä kaunista rantapolkua, jota kuljeksimme omaan tahtiin raikkaasta tuulesta nauttien. Saari on kaavoitettu virkistyskäyttöön. Siellä on ollut kivikautinen asuinpaikka, mutta ei nykyasutusta.

Kolmantena päivänä lähdimme metsäpolkua, mikä osoittautui tuhoisaksi minulle, joka tyhmyyttäni läksin caprihousut jalassani. Mäkäräiset, nuo pikku pirulaiset kävivät metsän uumenissa kinttuihini himokkaasti kiinni ja illalla olin sitten tuskissani kihelmöivien paukamien kanssa. En saanut apua kutinaan jalkahoitolan puolelta eikä mukana mitään rohtoa ollut. Yöunet menivät mönkään. Vielä kotonakin olen saanut hoitaa sormenpään kokoisia tulipunaisia paukamia jaloissa.

*

Vessan laitto oli vielä hiukan kesken, kun tulimme kotiin, mutta viikonlopuksi jo saimme sen käyttöön. Kävimme taas lauantaiaamuna uimahallissa höyrysaunassa ja suihkussa. Illalla kuuntelin ikionnellisena Renée Flemingin jumalaisen kaunista lyyristä sopraanoa ja Tukholman kuninkaallisen orkesterin energistä soittoa Musiikkitalon permannon kolmannelta riviltä. Helsingin Juhlaviikkojen odotetuimpaan konserttiin olimme varanneet liput jo keväällä. Muistelen, että olen ollut kaikissa Flemingin Suomen konserteissa, eihän niitä kovin usein ole ollutkaan. Käsittämättömän täydellisenä hänen äänensä on säilynyt. Ja vaikka laulajatar on palkittu monin arvopalkinnoin, kaikki diivailu on hänestä kaukana.

*jatkuu

ELOKUUN LUETUT -17

Runot

Niina Oisalo    Valaan silmä, pilvien hai   Kolera 2017

Tanssivan runoilijan esikoiskokoelma. Esikoiset ovat sillä tavalla erityinen kirjallisuuden laji, että ne aukaisee mieli täynnä uuden tekijän nostamaa uteliaisuutta. Joskus ihastuu, joskus pettyy, joskus herää mielenkiinto: mitähän tästä kehittyy. Esikoinen on usein hiukan epäkypsä, tekijä hakee omaa ääntään ja tyyliään. Joskus se alkaa kehkeytyä suotuisaan suuntaan heti, toisinaan sitä haetaan hartiavoimin teos teokselta. Niina Oisalon tanssijatausta selittänee tekstin hyppelehtivän ilmeen, joita mustavalkoiset kuvat korostavat.  – Ei huono.

koirat taluttavat ihmisiään / ilmavassa metsikössä / korvanlehdet kuultavat kuin taivas/ tuuli hengittää varjoissa

heijastaa runkojen punaista, lehtien ruskeaa, / lämpö nousee alta, puut ovat kasvaneet ylöspäin, välissä tyhjää ja vapaata – lentoa, surinaa

aukaisen suuni auringon kohdalla ja hengitän sisään tämän

kohta en näe koirien ääriviivoja / väki on siirtynyt korviini, vatsaani, / sykkii ja kuplii

Romaanit

Asko Sahlberg   Pilatus   LIKE 2016

Kelpo kirjailija Sahlberg on tarttunut historialliseen aiheeseen. Romaani valottaa käytettyä kieltä myöten Rooman vallan kukoistusaikoja. Vaikka Pilatus joutuu Judaean käskynhaltijana kohtaamaan Jeshuan, paikallisen puusepän, tämä jää kuitenkin satunnaiseksi, joskaan ei täysin merkityksettömäksi sivuhenkilöksi Pilatuksen elämässä. Sahlberg varoo uskonnollista asenteellisuutta, mikä on tässä romaanille eduksi.  – Mielenkiintoinen historiallinen romaani, joka tuo paikoin mieleen Mika Waltarin kirjat, mutta ei ehkä ihan yllä niiden tasolle.

*

Patrik Pehkonen   Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina  Art House 2017

Uutukaisen kävin etsimässä kirjastomme toisesta kerroksesta, jossa ovat itse asiassa kaikkein kiinnostavimmat asiat, kuten tietokirjat, elämänkerrat ja muistelmat sekä matkakirjat. Olen itse tavannut Sinikka Mönkäreen kahdesti hänen ministeriaikoinaan työhöni liittyvässä tilanteessa. Hän jätti määrätietoisen ja asiat hallitsevan ihmisen vaikutelman. Toisen kirjoittama elämänkerta on aina jotenkin laimea siihen verraten, miten osaava itsestään kirjoittaisi. Tässäkin tuntuu toimittajamaisen neutraali ote, mutta siltikin kuultaa läpi asianomaisen poliittiset inhokit ja suosikit. Ikävä vain, että käsiini sattui sellainen kappale, jossa joku idiootti oli katsonut oikeudekseen ’oikaista’ sivunlaitaan kirjoitetuin kommentein Mönkäreen käsityksiä milloin mistäkin.  – Sinikka Mönkäre on ollut nainen paikallaan sekä lääkärinä että poliitikkona ja hänen tarinansa ansaitsi tulla kerrotuksi. 

*

Jukka Viikilä    Akvarelleja Engelin kaupungista  Gummerus 2016 (5.p.)

Ilmestymisvuonna Finlandia-palkinnon voittanut teos on eräänlainen fiktiivinen akvarellimainen yöpäiväkirja keisarillisen kaupunginarkkitehdin mietteistä suuren arkkitehtonisen kokonaisuuden suunnittelun ja toteutuksen aikana. Lähdeteoksista koottua materiaalia on Viikilä hienosti työstänyt. Erikseen on mainittava kirjan hienovarainen ja kaunis ulkoasu, jonka on suunnitellut Jenni Noponen. Viikilä on julkaissut myös kaksi runoteosta sekä kuunnelmia ja toiminut dramaturgina. Yöpäiväkirjamerkinnöt ovat runollisia katkelmia, joissa hahmottuu suuren työn eteneminen, koti-ikävä ja perheen tragedia akvarellimaisin siveltimenvedoin.  – Viehättävä kirja, jonka lukeminen on silkkaa nautintoa kauniin ilmaisun ja ajatusten ilmavuuden siivittämänä.

*

Tuomas Juntunen    Tuntematon lapsi    WSOY 2016

Kirjoittaja on 1976 syntynyt kriitikko ja kirjallisuudentutkija. Hän ja vaimonsa menettivät esikoistyttärensä yhden päivän ikäisenä. Kirja on raskauden ensi hetkistä lähtien rakentuva muistomerkki lapselle, erityisesti isän näkökulmasta kerrottuna. Suruterapiakirjojen sankasta joukosta teos erottuu vahvasta isän odotustuntojen ja surutuntojen kuvauksesta.  – Juntusen kieli on ilmeikästä ja väkevää, paikoin vähän paisuttelevaakin. Tarina ottaa lukijansa vahvoilla tunteilla.

***

syntymäkotini mailla, kylän korkeimmalla mäellä, oli lapsuudessani kenties parisataa vuotta vanha, jykevä, huiman korkea kuusi. isoveli, serkkuveli ja minä leikimme siellä lapsuutemme kesinä. poikien ja minun kädet eivät yltäneet yhdessäkään rungon ympäri. yksi alaoksista kosketti melkein maata, siitä pääsi kiipeilemään. oksa yksinään oli paksu kuin tavallisen puun runko. tarina kertoo, että sillä nähtiin kerran karhu istumassa.

veljen ja meidän poikamme olivat jo aikuisia, kun kuusi jouduttiin kaatamaan. kummipoika toi metsäkoneellaan rungon juuriosan pihaan muistoksi. se oli hätkähdyttävän uljas näky kaadettunakin.

syntymäkodin pihapiirissä kasvaa ilmiselvästi kuusivanhuksen lapsi tai lapsenlapsi. sillä on arvoisensa paikka talon päädyssä.

elävimmän oloinenkaan kylpijäpatsas ei pysty samaan kuin ihmisen iho, tuntemaan nautinnon veden lempeästä kosketuksesta. upeinkaan uima-allas ei vedä vertoja virtaavalle tai tuulenvirin kuvioimalle  luonnon vedelle. niin paljon tulee vastaan elämässä kaikkea, joka saa kaipaamaan aidompaa.

Timon lähipäivien työsuunnitelman kuultuamme, ryhdyimme puolestaan tutkimaan suunnitelmaa B, eli kylpylätarjontaa. Saattaa nimittäin olla hiukan vaikeaa tässä olla, jos Timo aloittaa vessan laiton saunaosaston kuivumista odotellessaan. Tämä viikko ja viikonloppu tässä kuitenkin kärvistellään kotona.

Torstaina Timo viimeisteli lattian avaamista. Puolen päivän aikaan tuli taas tarkastaja mittareineen. Sydäntä kylmäsi mahdollisuus, että pesutilan eteinen, johon siirsimme pyykinpesukoneen, jouduttaisiin myös avaamaan perustuksia myöten, ehkä vessakin. Kosteus oli lähtöisin suihkun lattiakaivon ympäriltä.  – Päivästä muodostui tähän asti stressaavin. Kolmen miehen komppania kulki koko iltapäivän ulos ja sisään, tarkastajan autosta löytyi aina uusi vempain, taas porattiin ja mitattiin. Kolmen miehen tuumailuista syntyi ajoittain lähes poran desibelit ylittävä pulina. Äänimaisema ja ramppaaminen alkoi raastaa hermojani. Minä odotin ja odotin ruuan kanssa, että saisivat homman tältä päivältä valmiiksi ja me pääsisimme syömään säälliseen aikaan. Timo keräili kamppeitaan. Vihdoin kuivauspatterit hyrisivät hiljaa autiomaassa, ja poistoilma virtasi ikkunasta ulos. Kun tarkastaja oli mennyt ja istahdin ruokapöytään, tuli ovesta Timon työnjohtaja. Taas käynnistyi kolmen miehen pulinaboxi. Työnjohtaja oli luojankiitos jämpti tyyppi ja sai askelmerkit kohdalleen melko lyhyessä ajassa. Vieraat miehet painuivat autoilleen, Toinen pääsi viimein syömään, ja rauha laskeutui taloon. Illalla tyhjensimme saunaosaston eteistilan huomista varten. Yöni meni kangerrellen painajaisunien ja rytmihäröilyn merkeissä.

Perjantaina Timo aloitti saunaosaston eteistilan kunnostamisen kärräämällä pesukoneen pois tieltä. Matolle jäi pyöristä mustat jäljet. Eteistilan lattiassa ei ollut kosteutta, joten auki piikkausta ei tarvita. Seinät levytetään ja maalataan ja lattianpäällyste uusitaan. Eilisen pulinan tuloksena Toinen lisäsi kustannuslaskelmaan taas viisituhatta. Juuri kun olimme lähdössä kauppaan, ajoi tarkastaja pihaan ja ilmoitti iloisesti: ”Olin tässä lähellä toisella työmaalla ja päätin kysäistä onko täällä kaikki ok”. Timo keskeytti eteishommansa, taas mitattiin ja pulistiin. Odotin kihelmöiden, että kolmen miehen tuumatunti päättyisi ja pääsisimme lähtemään kauppaan.

Kaupassa ei sitten kauan nokka tuhissut. Torille oli tullut kotimaisia omenoita. Sateli hiukan. Vein kirjan, joka olisi pitänyt palauttaa eilen, ja maksoin sakkoa 50 senttiä. Kirjastovirkailija kysyi mielipidettäni kirjasta (Akvarelleja Engelin kaupungista) ja pääsin kehumaan lukukokemusta. Tällä välin Timo oli saanut hommansa tehtyä ja lähtenyt. Kun olin saanut ruuan pöytään, ovelle ilmaantui isännöitsijä, jota täytyi tietysti informoida remontin vaiheista. Lämmitin ruuan uudestaan. Illemmalla imuroimme pahimman pölykerroksen huoneista ja koetimme vihdoin rauhoittua omaan oloon. Huomenna on taas uimahalliaamu ja ensi viikolla tulee heti putkimies…  

*jatkuu

Maanantaiaamuna valmistelin lähtöä Stadiin. Toinen etsi korvatulppia. Meteli jäi jatkumaan kotona, kun puikahdin junaan ja kohta tallustin Kauppatoria kohti. Aleksanterin kulman kävelykadulla soitteli kvartetti komeaa klassista. Olisin mieluusti jäänyt siihen, mutta oli sovittu ystäväsiskon kanssa, että Mantalla tavataan precis klo 12 ja siitä mennään torikahveille. Päivä oli kaunis ja kaupunki täynnä turisteja. Kiinalaisia ja japanilaisia meillä kuljeskelee Stadissa ympäri vuoden, kerjäläisiä ja katusoittajia kesäpuolen vuotta, venäläisiä uuden vuoden aikaan ja eurooppalaisia naapureita elokuussa. Sisko asuu Skattalla ja päätimme maleksia hitaasti Nokan ympäri meren rannan polkua. Aloitimme lenkin sataman maailmanpyörästä. Ihailimme yläperspektiivistä Engelin kaupungin kaunista keskustaa, jossa Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali loistavat kruunuina. Ajattelin siinä, että jo opiskeluaikoina rakastuin tähän kaupunkiin, joka vaihtaa ilmettä eri vuodenaikojen mukaan ja tarjoaa loputtomasti yllätyksiä, löytöjä ja meren tuoksua.

Kotona iltaa kohti hiljenneessä talossa katselin vaitonaisena remppamateriaalin valloittamaa olohuonetta: seinälevyjä, rakennepalkkeja, kattopaneeleja pinoissa odottamassa. Eteisessä on vastassa laastisäkkikasa. Elintila supistuu näämmä entisestään. Työmaan puolella lattiaan on ilmaantunut neliömetrin suuruinen aukko, alapohjaan asti. Huomenna tulee taas tarkastaja. Päättävät sitten mitä seuraa. 

*

Tiistaina Timo tuli puoli tuntia myöhemmin, samoihin aikoihin kuin tarkastaja. Eilen auki piikatusta aukosta mitattiin kosteutta. Porattiin mittareikiä lisää, selvisi kosteusalueen laajuus. Miehet kokoustivat työmaalla kolmestaan ja hahmottelivat homman etenemistä. Taloyhtiön hallitukseen kuuluva naapurirouva tuli kauppareissulta, hänet poimittiin toteamaan tilanne. Hän hyväksyi etenemissuunnitelman, jonka paras puoli oli, ettei tehdä mitään oikovedoksia vaan korjataan kunnolla kosteuden syyt ja seuraukset. Tämän pähkäilyyn meni useampi tunti, jonka aikana tarjosin Timpalle kahvit ja me jutusteltiin tuokio keittiön pöydän äärellä kahdestaan, tarkastaja kun ei halunnut kahvia, sanoi äsken juoneensa. Keskustelun aikana Timo kertoi perheestään, mm. pojasta, joka pähkäili pitäisikö mennä lukioon, kun lukeminen ei huvita. Isä oli sanonut, että saneerausalan ammattilaisilla ei ole ainakaan työttömyyttä, ansio on varma, mutta homma on opeteltava kunnolla. Poika oli ottanut neuvon onkeensa ja hakeutunut putkimiehen oppiin.

*

Tänään Timo tuli taas ajallaan, mukanaan entistä järeämpi betonin haukkaajakone. Hän kertoi täsmällisen työsuunnitelmansa lähipäivien osalta Toiselle. Tänään hän piikkaisi betonin koko alueelta, niin että meteliä pitää riittämän.  Huhhuh, kokosimme kiireesti välttämättömät mukaan ja pakenimme vauhdilla kotoa. Maleksimme kaupassa, minä siitä kirjastoon lukemaan aamun lehtiä ja Toinen viemään ostokset kotiin. Kohta hän ilmaantui kertomaan, että masiina siellä mylvi täysillä, Timolla kuulosuojaimet ja kuonokoppa. Me jatkoimme matkaa kirjastosta kahvilan kautta Rantapuistoon. Ah, miten raikas tuuli puhalteli järveltä ja kiireettömät ihmiset vaeltelivat kukkaistutuksia ihailemassa lapsineen ja koirineen.

Kun tulimme kotiin, Timo oli juuri lopettamassa. Illalla kurkistin ovesta, jonka takana ei enää viikkoon ole ollut suihkutiloja ja saunaa, vaan maanjäristyksen jälkeinen autius ja tyhjyys.

*jatkuu