Aki Ollikainen   Kristuksen toinen tuleminen   Siltala 2022

Toimittaja, valokuvaaja ja kirjailija Ollikainen (s.1973) asuu Lohjalla. Aiemmin olen lukenut hänen romaaninsa Nälkävuosi, joka sai palkintoja ja oli Finlandia palkintoehdokkaana. Kirjailija näyttää tarttuvan mielellään historiallisiin aiheisiin. Kristuksen toinen tuleminen kuvaa pohjoissuomalaisen uskonnollisuuden ilmiöitä 1900-luvun alkupuolella.   – Ollikainen kirjoittaa juohevasti ja rikassisältöisellä äidinkielellä kuvaillen päähenkilöidensä persoonallisuutta, tuberkuloosiparantolan elämää, menehtyvien potilaiden kohtaloita ja parantuneiden paluuta normaalielämään. Miellyttävä lukukokemus

*

Pirkko Saisio   Suliko   2024

Saisiolta kirjoittaminen käy. Luontainen helppous tekstivirran soljumisessa on kuin kirjailija kertoisi omalla äänellään tarinaa georgialaisesta kartvelipojasta, jolle luostari ei kelvannut, ja josta kehkeytyi vuosien mittaan oikeata itseään isompi hahmo sosialistiseen muottiin väkisin puristetussa mallivaltiossa, minkä luoja oli jo päätynyt mausoleumiin ikuiseksi todisteeksi ja näytekappaleeksi ihmisen erehtyväisyydestä. Saisiolle ominainen tyylikeino on henkilöiden venäläisnimien loputtoman virran juoksutus huolellisesti artikuloituna lukijan korviin – joka myös näinä aikoina saattaa alkaa kaltaiseni lukijan sävelkorvassa ikävästi särähdellä ja tehdä lukemisesta teoksen puoliväliin asti pitkäpiimäistä. Vaan tarinan pyrkimyksen ja päämäärän alkaessa avautua, tunne on kuin pahasta unesta heräämisen loihtima helpotus valonsäteen kirkastamassa maisemassa. – Miten ihailtavalla taituruudella Saisio osaakaan kietoa lukijan verkkoonsa!

*

Anne-Maria Latikka   Valonkehrääjä   WSOY 2024

Novellikokoelman aiemmin julkaisseen psykologi, kirjailija Latikan ensimmäinen romaani on kasvavan tytön kuvaama kertomus pojasta, joka kokee trauman. Tytön perhe antaa orvolle sukulaispojalle kodin. Taustana on Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden vaikutus alueen perheisiin.   – Kiinnostava tarina, joka paljastaa sukusalaisuuksien ja traumaattisten tapahtumien vaikutuksen lasten elämään.

*

Salla Vuorikoski   Poikkeuksellinen pääministeri Sanna Marin   WSOY 2024

Toimittaja on paneutunut kunnioitettavalla uutteruudella päähenkilönsä poliittisen uran ja persoonan kartoitukseen. Kyseessä on ilmiöluokkaa oleva henkilö suomenkokoisessa maassa, mistä lienee lukija kirjoittajan kanssa yhtä mieltä. Ihan kaikkien aikanaan mediaa kiihdyttäneiden tapahtumien perusteellista vatvomista ja merkityksen paisuttelua olisi voinut hiukan suhteellistaa. ”Mikä muutti Sanna Marinin” oli nostettu avainkysymykseksi sen jälkeen, kun poliittinen ura oli ohi ja maailma avartui. Vastaukseksi kiteytyy päähenkilön oma ytimekäs lausahdus: ”Minä olen ihminen.”  

*

Pauliina Salonen   Kun sairaus haastaa kaiken   Viisas elämä 2024

Gestalt-terapeuttinainen sairastuu keuhkosyöpään ja joutuu mielen myllerrykseen. Monista maanpäällisen viisauden lajeista apua etsiessään hän hämmentyy entisestään. Teos on tunne(yli)herkän ihmisen henkilökohtaisen sairastumiskriisin kuvaus.  – Lukukokemus on työläältä tuntuva, eikä tekijäkään pääse rauhantilaan kysymyksiltään kuin lyhyeksi ajaksi.  Sairauksiin ei löydy yhtä ratkaisua ja etsiminen jatkunee kirjan jälkeenkin, kuten elämä.

*

Ulla-Maija Paavilainen   Kummitäti   Otava 2011

Naistenlehden entinen päätoimittaja ja kirjailija, julkaissut romaaneja, elämäkertoja, tietokirjoja.  Kummitäti on kertomus perheestä, jonka puhumattoman pojan omalaatuinen kummitäti saa kontaktin poikaan ja vähitellen rakentuu uudestaan myös suhde pojan äitiin.   –  Erikoinen tarina, tavallaan puhuttelevakin. Toimittajan vauhdikas ja värikäs tyyli heijastuu omimpana kirjailijan tekstissä, luoden toisaalta pinnallisen ja ’vaahtoisen’ vaikutelman.

*

Eeva Tikka   Kuningaskalastaja   Gummerus 1990

Lyhyiden kertomusten kokoelma toimii Tikalle ominaisella aavistelujen, unennäköjen ja herkkäsieluisten mietteiden ulottuvuudella. Jokin näissä tarinansirpaleissa viehättää minua, samalla toistuvuudessaan myös mietityttää. Löysin kirjan sattumalta kirjaston vapaahyllystä, johon saa tuoda ja josta saa lainata tai korjata talteen ilman korttia. Olen kerännyt Eeva Tikkaa, jota ei enää saa kirjakaupoista kuin sattumalta.

*  

Agota Kristof   Iso vihko   suom. Anna Nordman   Tammi 1988 (1986); Kolmas valhe   suom. Ville Keynäs   Tammi 2023 (1911)

Kristof (1935–2011) on Unkarissa syntynyt ja kansannousun aikaan Sveitsiin paennut kirjailija luetaan moderneihin klassikoihin. Iso vihko on ensimmäinen ja Kolmas valhe kolmas osa ns. Kaksosten trilogiasta. ”Epätavallisen voimakas: niukka, hallittu, lakoninen, syvästi häiritsevä.”  – Harvoin kriitikon myyntimainos on näin täydellisen yhteneväinen lukukokemuksen kanssa.

*

Claire Keegan   Nämä pienet asiat   suom. Kristiina Rikman   Tammi 2023 (2021)

Osuin tähän 1968 syntyneen, harvaan julkaisseen irlantilaisen kirjailijan pienoisromaaniin poimiessani muutaman Tammen keltaisen kirjaston opuksen umpimähkään kirjaston hyllystä. Tämä oli minulle ihana löytö (kuten usein ’keltaiset’ ovat). 116 sivua hiljaista, sävykästä kerrontaa Irlannissa pitkään vaietusta aiheesta, joka koskee katolisen kirkon 1900-luvun lopulle asti ylläpitämiä naisten työlaitoksia. – Niukan ja hiljaisen tyylin mestari!

*

Annie Ernaux   Puhdas intohimo   suom. Lotta Toivanen   Gummerus 2024

Ranskalainen Ernaux tuli suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vuoden 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinnon myötä. Hän on osoittautunut niukan ja selkeän tyylin mestarilliseksi taituriksi. Puhdas intohimo on saanut uuden suomennoksen ja täydentää aiemman Vuodet romaanin jättämää mielikuvaa kirjailijan laadusta.   – En ymmärrä kuvatun kaltaista intohimoa muuten kuin sairaalloisena pakkomielteenä, joka häiritsee ihmisen tunne-elämän ja arjen tasapainoa. Tietyn tyyppisen ihmisen kokemuksena tuo saattaa mieltyä intohimoksikin, mutta en nyt tätä hehkuttaisi.  

*

Minna Canth   Ihmisen kuvia   novelleja   toim. Minna Kauppila   Gummerus 2019

Kirjastomme uuttera henkilökunta oli kaivanut Minna Canthin päivän kunniaksi varastoistaan novellikoosteen. Koska se oli tällä vuosituhannella uudistettu laitos, otin lukeakseni. Milloin ylipäänsä lienen Canthia lukenut en muistakaan.  – No, luin ja noin puolessa välissä opusta totesin, että tästä tyylistä, kielestä ja ajatusmaailmasta on kyllä aika jättänyt pahan kerran. Siihenpä jäi. Canthin päivän liputusta en kuitenkaan protestoisi, sen verran aikaansaapa henkilö mm. naisasioissa on tämä aikoinaan ollut.

*

Saul Bellow   Ravelstein   suom. Marja Alopaeus   Tammi (KK) 2001

Tunnetuimmat kirjallisuuspalkinnot (mm. Nobelin) kerännyt, Kanadassa v. 1915 syntynyt Bellow on kirjoittanut runsaasti romaaneja, joista 14 on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Ravelstein on Aidsiin kuolevan amerikkalaisen professorin ja hänen platonisen ystävänsä tarina.  – En osaa arvostaa Saul Bellown asemaa ja taitoja maailmankirjallisuudessa, itseäni hänen laveasti rönsyävä tyylinsä ei miellyttänyt, eikä päähenkilön outo persoonallisuus kiinnostanut. En jaksanut tarpoa lukemattomien nimihenkilöön liittyvien ihmisten loputtomia keskusteluja käsittävää, 300-sivuista opusta kuin puoliväliin. Loppu meni harppoen ja selaillen.  Hazardivalinta.

***

Hesari tarjoili viime sunnuntainumerossaan lukijoille syvällistä elämänviisautta. Toimittaja Jenni Jeskanen raportoi venäläisestä leidikoulutuksesta Moskovassa. Juttu ei kerro, tarvitsiko Jenni kurssikokemusta omaan elämäntilanteeseensa vai työssään, mutta esittelee koulutusta ja saatua oppia herkullisesti.

Miksi nainen tarvitsee leidikoulutusta?  – Oppiakseen valitsemaan paras mahdollinen mies, käyttäytymään treffeillä oikein ja vaalimaan perheonnea ihanteellisena vaimona.

Mitä kursseilla opetetaan?  –  Kauneus ja nuoruus. Tyyli ja eleganssi. Etiketti ja hyvät tavat. Kaunopuheisuus ja keskustelutaito. Naiseuden viehätys.

”Venäläisen miehen tärkein rooli on olla sotilas, ja naisen äiti, sotilaan synnyttäjä. Putin painottaa, että perheen päätarkoitus lasten syntymä, sukulinjan ja venäläisen kansan historian jatkaminen.”

Kouluttaja suosittelee naisille pukeutumista hameeseen sekä terveydellisistä että esteettisistä syistä. Miehen silmää miellyttääkseen naisen tulee näyttää kotona kauniimmalta kuin ulkona muille. Naisen tulee olla passiivinen, jotta mies saa olla valloittaja. Naisella tulee olla kyky totella, olla nöyrä, hellä, hyvä ja kiitollinen, tarvita miehen suojelua, hemmotella, inspiroida ja ruokkia romanttisuutta kotona. – Sitä rataa.

Kysyn kotimiehen mielipidettä artikkelin sisällöstä. – Vastenmielistä, sanoo Toinen. Minua juttu naurattaa. Voiko tämä olla totta jossakin vielä 2000-luvulla, Euroopan naapurimaassa!

Eilisen Minna Canthin liputuksen jälkeen on tänään orientoiduttava kevätaikaan tasauspäivän merkeissä ja ensi sunnuntaina taas siirryttävä ’kesäaikaan’, halusi tai ei. Sen verran on meillä vanhoillakin yhä tarkoin kellonajoin määritettyä elämää, että aika-aparaatit on pidettävä kuosissa, muuten saattaisi tipahtaa tykkänään maailman menosta. Vaikka eteläisessä Suomessa nykyään on vain kolme selkeää vuodenaikaa: kevät, kesä ja syksy, niin talven riekaleita saattaa olla viikko silloin toinen tällöin joulukuusta helmikuuhun.

Arkisessa hiljaiselossakin on muistettava hoitaa henkilökohtaisen hyvinvoinnin kohennustalkoot. Niissä merkeissä olen jo käynyt tänä vuonna tapaamassa hius-, hammas- ja jalkahoitajaa sekä silmälääkäriä. Pari juttua olisi enää hoidettava ennen kesää, jos ei akuuttia ilmene. Hyvinvointiin kuuluu tärkeänä myös henkisen puolen hoito. Ajan hermolla pysymiseen riittää uutisten ja kulttuuritapahtumien seuraaminen, enää ei tarvitse suuna päänä osallistua kaikkeen, mikä kiinnostaa.

Ystävät tuntuvat hiljaiselossa yhä tärkeämmiltä. Hätkähdyttää, kun tuttu ikätoveri tuntuu häipyvän vähitellen omaan maailmaansa ja yhteys katoaa. Olen miettinyt tätä paljon viime aikoina ja tuntenut surua. Jos voi parisuhde muuttua eri syistä omaishoitosuhteeksi vuosien mittaan, myös ystävyys voi muuttua vastavuoroisuuden hiipuessa esimerkiksi muistisairauden vuoksi. Tunnen suurta kiitollisuutta jokaisesta ystävästä, joka jaksaa muistaa silloinkin, kun itsellä voimat ovat vähissä.

Elämme aikaa, jolloin yksi ja sama taho riehuu uutisruuduillamme, uhoaa ja viskelee uhansävyisiä ideoita maailmanjärjestystä hämmentääkseen, unohtaa kohta äsken heittämänsä pommin ja on jo kehittelemässä uutta, kun maailmanjärjestyksen ikävästi rikottu näennäinen rauhantila siellä ja täällä lainehtii yhä myrskynä, tempautuu kommentoimaan, spekuloimaan, kauhistelee ja voivottelee.

Maailmanteatteri pyörittää taas näytelmää, jossa uhreista tehdään syyllisiä ja lainsuojattomia koulukiusaajien laittomien manööverien verkostossa. Katsomo osallistuu aplodein tai hiljaisena hyväksyen, sillä jos nouset puolustamaan uhreja, huomaat pian olevasi kiusaajien seuraava kohde. Anarkismilla ei ole tilanteen eikä historiantajua, ei sivistyneen älyn suitsia eikä arvovaltaisia suitsijoita.

Missä olet viaton, joka uskallat kysyä ääneen: miksi niin moni keisari on mielen vaatteita vailla?

Olli Jalonen   Elämä, ja elämä   Otava 1992 (2.p.)

Olli Jalonen on yksi mielikirjailijoistani. Tämänkin kirjan olen lukenut ilmestymisvuonnaan ensi kerran (arviointi löytyy Lukunurkkauksesta haulla).  – Aiemmin kuvailin tätä kirjaa maagiseksi lukukokemukseksi. Tällä kertaa en jaksanut lukea tarkasti vaan harpoin. Tällainen eri henkilöiden muistoja sekoittava tajunnanvirta on tyylikeinona lukijalle vaativa, mutta avaa samalla kuolevan ihmisen hämärtyvän tajunnan muistovälähdyksiä riipaisevalla tavalla.   

*

Heli Hulmi   Luopumisharjoituksia   Pääjalkainen 2018

Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmin romaani, kolmen ystävän elämän kohtaamispisteitä jakava tarina, puhuttelee kunkin henkilönsä kohtalonkäänteiden kautta erikseen ja solmiutuu yhteen neljännen ystävän retrospektiivisen valokuvanäyttelyn avajaisissa.  – Oikeastaan elämä on yhtä luopumisharjoitusta alusta alkaen – lopussahan odottaa jokaista elämänsä luovutus. Kirjan luonnosmainen rakenne ja henkilöiden ajatuksia herättävät kohtalot puhuttelevat.

*

Jukka Pakkanen   Tuulikannel   Aviador 2019

Pakkanen on pitkän linjan kirjailija (s. 1942), jolla CV:n mukaan näyttää olevan ratkaisemattomaksi jäävä pulma keskittyäkö kaunokirjallisuuteen vai urheilutoimittajaksi.         –  Itse olen kiinnostunut hänen romaaneistaan. Hän on persoonallinen, omaääninen kirjailija, jonka vähäeleisen, syvämietteisen tekstin parissa lukija kokee uusia elämyksiä ja nauttii lukemastaan. Tuulikanteleessa on hiljaisesti helähtelevä, kaunis hyvästelyn tunnelma.

*

Oksana Vasjakina   Aro   suom. Riku Toivola   Otava 2024

1989 syntynyt venäläinen feministikirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Vasjakina on julkaissut kaksi runoteosta ja kolme romaania. Aro, toinen suomennetuista romaaneista kertoo rekkakuski-isästä, joka ottaa aikuisen tyttärensä mukaan työajolle aron halki.  – Vasjakina osoittautuu kiinnostavaksi uuden sukupolven venäläiskirjailijaksi, joka on myös loistava prosaisti aromaiseman kuvaajana sekä perheen ja suvun sisäisten suhteiden erittelijänä.   Lukukokemus on todella kiehtova, teksti ottaa heti mukaansa, valottaa venäläistä mielenmaisemaa ja ihmissuhteita rehellisesti, arvottamatta. Löytö!

*

Pajtim Statovci   Tiranan sydän   Otava 2016

Statovci on Kosovossa 1990 syntynyt Suomeen päätynyt maahanmuuttaja, kirjailijana maailmalla sekä Suomessa kriitikoiden ylistämä. Palkittu kahdesti mm. kotimaisella Finlandia-palkinnolla.  –  Luettuani Tiranan sydämen täytyy sanoa, että käsitykseni transsukupuolisten ihmisten maailmankuvasta ja elämänehdoista avartui pintapuolisesta ’sellaistakin on’ käsityksestä huomattavasti. Yksityiskohtainen raiskauskuvaus saattoi olla kokonaisuuden kannalta perusteltu, mutta tuntui varsin vastenmieliseltä. Statovcin sinne tänne hyppelehtivä tyyli kertoa, jolla tämä romaani on rakennettu, jätti kaiken kaikkiaan levottoman vaikutelman.

*

Anna Englund   Lautapalttoo   Siltala 2022

Kirja on Kokkolassa 1980syntyneen Englundin esikoisromaani. Tarina sijoittuu viime vuosisadan puolivälin paikkeille ja kuvaa perheyritystä, jossa tehdään arkkuja hautausta varten käsityönä. Miniä ja anoppi ovat talon naiset eikä pariskunnalla ole lapsia. Asiakkaaksi saapuu muuan sukulaisensa hautausta Pohjanmaalle järjestämään tullut nainen pääkaupungista – ja miniän ja asiakkaan tapaamisesta alkaa kehkeytyä suhde, josta vielä tuona aikana oli lain mukaan rangaistava.  – Kirjoittaja on aiheeseen perehtynyt, ja tarina etenee juohevasti. Miten tapahtumat vaikuttavat perheen dynamiikkaan ja miniän ratkaisuihin suhteen edetessä on hienosti kuvattu. Myös pääkaupungin seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön elämää kuvataan ajalle ominaiseen tyyliin. Kiinnostava uutuus tämäkin.  

*

Tiina Raevaara   Ikuisen elämän lyhyt historia   LIKE 2024

Raevaara on tiedonjulkistamisestaan palkittu filosofian tohtori, jonka laajassa kirjallisessa tuotannossa on tietoteoksia, romaaneja, novelleja ja esseitä. Tutkija itsekin toiminut kirjailija paneutuu tässä julkaisussa kuvailemaan lähinnä läntisessä maailmassa tapahtuvaa elämän pidentämiseen tähtäävää työtä. Aihe on mitä ajankohtaisin, ja kirjoittajalla on kyky elävöittää ja saattaa kansantajuiseksi runsas, vaikeatajuinen ja rönsyilevä tieto.  – Ei ole hauskaa luettavaa, kun ajattelee, miten paljon maailmassa aiheutetaan kärsimystä koe-eläimille ihmisen itsekkäiden, arveluttavien, jopa turhanaikaisten tutkimusten tiimoilta.  Tieto lisää tuskaa siksikin, että rikkaat ihmiset ovat käyttäneet ja käyttävät varojaan tehdäkseen itsestään kuolemattoman sen sijaan, että tukisivat lääketieteellisten hoitojen parantamiseen tähtäävää tutkimusta. Erinomaisen mielenkiintoinen ja viisaasti tavalliselle lukijalle mitoitettu teos. Suosittelen!

*

Pirkko Saisio   Punainen erokirja   Siltala 2023

Saision tuntevat kaikki suomalaiset tosilukijat. Teos on palkittu Finlandialla ilmestymisvuonna 2003, ja sitä pidetään parhaana 2000-luvulla ilmestyneenä suomalaisena romaanina. Teos on aitoa kuvausta 1970–80 luvun vasemmistolaisesta opiskelijaelämästä ylioppilasteatterin kuvioissa ja samalla yksilön seksuaalisen identiteetin löytymisestä.  – Saision tyyli on miellyttävän tilavaa, erilaisuudessaan lukijaa hellivää. Hän ikään kuin keskustelee lukijan kanssa, jää kuulostelemaan lukijan ajatuksia siitä, mitä on kirjoittanut. Antaa yksilön kehityksen kannalta mahdollisimman autenttisen kuvan ja teräviä havaintoja ideologian vaikutuksesta tuon ajan opiskelijamaailmassa. 

Pirkko Saisio   Passio    Siltala 2022 (4.painos)

Yli 700-sivuinen aikakausia harppova romaani, jonka tarinat alkavat Firenzestä eräästä luostarista, etenevät Venetsian, Krakovan ja Goluboje Selon kautta Helsinkiin ja Zolovetskiin kiinnostavana punaisena lankanaan erään korun tarina.  – Onhan se sanottava, että elämäntyöstäänkin palkitusta näyttelijäkirjailija Saisiosta on kehittynyt todellinen romaanitaiteen mestari. Oli ilo lukea tarinoita, joissa ihmiset elävät elämäänsä.

*

Terhi Törmälehto   He ovat suolaa ja valoa   Otava 2024

Helsinkiläinen opettajan, Terhi Törmälehdon (s.1977) kolmannen romaanin aihepiiri on fundamentalistisen uskonkäsityksen mukaisessa Israelin kansan ystävyystoiminnassa. Se merkitsee siirtokunnissa vapaaehtoisena toimimista, diasporajuutalaisten Israeliin muuton tukemista taloudellisesti ja kristittyjen rukousta Israelin puolesta. Romaani rakentuu kahden suomalaisen naisen Israelin matkan tapahtumista. Toinen radikalisoituu, toinen rakastuu juutalaiseen.  – Aihepiiri oli sen verran tuttu yhden Israelin matkan muinoin tehneenä, että kiinnostuin kirjasta. Aitoa pohdintaa, mutta jo kaukana nykyisestä aiheeseen liittyvästä ajattelustani. Romaanin aihepiiri on mielestäni sen verran erikoinen, että ihmettelin Otavaa julkaisijana. Lähinnä kai Gazan tilanteen vuoksi ehkä ajankohtainen, sellaisena antaa ymmärrystä mm. amerikkalaisten suhtautumisesta palestiinalaiskysymykseen. Ristiriitaisena ja outona pidin kyllä fundamentalistikristittyjen henkilöiden ajatuksenjuoksua.   

*

Saku Tuominen   Hetkinenhetkinen   Otava 2024

Mies kertoo ajattelevansa kirjoittamalla, ja aika monta kirjaa onkin jo saattanut julkisuuteen pohdiskeluistaan. Satun olemaan siinä asiassa kaltaisensa, että olen huomannut läpi elämän ajatelleeni nimenomaan kirjoittamalla. Blogia julkisempia tuotoksia en harrasta, vaikka kirjoittaminen jatkunee niin kauan kuin ajattelu toimii.  – Olin vaikuttunut miehen asenteesta ja sitkeydestä pyrkimyksessään huomata merkitykselliset ja oivalluksen onnea synnyttävät hetket elämän tuoksinaa rikastuttavina. Kirja oli minulle eräs oikeaan hetkeen osunut löytö!

*

Sissi Kuntsi   Klo 17.23   Tammi 2024

Nimimerkillä kirjoittavan kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus puolison matkasta kohti omaehtoista kuolemaa. Ravistava lukukokemus kaikessa rehellisyydessään. Kahden draamantajuisen ihmisen väkevä rakkaustarina kymmenestä yhteisestä vuodestaan ja siitä miten kuolema heidät erotti.  

*

Petri Tamminen   Se sano   Otava 2021

Tamminen on kirjannut eri kertojilta henk.koht. kuulemiaan unohtumattomia lausahduksia.    – Nasevia, hersyvän humoristisia, liikuttavia ja itsetuntoa kolhivia lausahduksia, jotka ovat jääneet kuulijansa mieleen lähtemättömästi aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Miten minuutta järkyttävä voi olla oman äidin, isän tai ihaillun opettajan lausahdus.

*

Anna Tapola   Puut liikkuvat öisin   runoja   Aviador 2025

Tapola on 1973 syntynyt helsinkiläistutkija ja kirjoittaja, jonka esikoisrunoteoksesta on kysymys. Ilahduin uudesta runoäänestä, valmiintuntuista, rikasta tekstiä!

Isä, sinä lupasit ajan / suuret purjelaivat, valtameri / värittää taivaan reunoja myöten, kirkkaita kaloja / suun täyteen sinä lupasit / elämä on poikkeus / tappava, harvinainen / koralli   sinä sanoit   viallisten joukosta, nukkuvien / kalojen joukosta / minut poimittiin / vahingossa

***

Viime vuosisadan puolivälin tienoilla syntyneiden sukupolveen kuuluvana olen näinä aikoina paljon miettinyt maailman muuttumista elämäni aikana.

Turvallisen lapsuuden rajat avartuivat vuosi vuodelta. Yhteiskunta ja Suomi oli lapselle pitkään presidentti Kekkonen, jonka nimeä kuuli aikuisten puheesta ja radiosta. Koulu ja opiskelupolku antoi vauhtia maailman avartumiselle kysymysten heräämisen ja tiedon omaksumisen myötä. Aikuisen kokemuksen ja jatkuvan tiedon hankinnan kautta hahmottunut maailma ei olekaan staattinen, vaan jatkuvassa muutoksessa. Ei ole nykyään maapallon kolkkaa tai avaruuden äärtä, jota tutkimus, kirjallisuus, television uutisvälitys ja dokumenttiohjelmat eivät olisi jo tuoneet omalle reviirille ja tietoisuuteen kuvin ja sanoin.

Tänään maailma on kiihtyvässä muutoksessa, joka tuntuu vaikuttavan elämäämme ja tulevaisuuden näkymiimme entistä rajummalla tavalla. Uusia, pelottavia uhkakuvia nousee, usko ja luottamus entisen kaltaiseen vakauteen tulevaisuudessa horjuu. Paitsi paikallisia konflikteja, sotaa ja rikollisuutta, turvallisuusuhkana on ihmisen hallinnasta ryöstäytyvä digitalisaatio, ympäristön ja ilmaston hallitsemattomat ongelmat. Yhtä lailla tuntuvat olevan hukassa hyvään elämään välttämättä tarvittavat eettiset ja kulttuuriset arvot. Maailmaa näyttävät ohjailevan rahan hegemonia ja ihmisen itsekäs hyödyn tavoittelu, vallan ja kunnian himo.

Emme voi palata alkuun, missä ikinä tuo olikaan. Voimme arvioida vain omaa tähänastista polkuamme. Olenko elänyt arvojeni mukaisesti ja missä menin itse vikaan? Jossakin tätä miettii joku toinenkin. Ihmisyyden ydin on pyrkimys yhteiseen hyvään.

Tammikuu – helmikuu; presidentinvaali. Äänestin kahdesti Pekkaa. Alex valittiin. Helmikuu; kuulontutkimuksessa. Ikäkuulo-ongelmaa on. Sota Ukrainassa jatkuu kolmatta vuotta. Maaliskuu; kuulo-ongelman ratkaisu. Satavuotias täti hyvästeltiin hoivakodissa, hän oli valmis lähtöön. Esikoinen, rakkaansa ja teinit pääsiäisaterialla.

Huhtikuu; hautajaisten valmistelu, siunaus ja muistoateria. Perheen vapunaaton brunssi Kuopuksen luona. Toukokuu; Murun synttäreillä. Junamatka Joensuuhun ja hiljainen uurnanlasku. Toisen lääkärikäynti, lähete ja poliklinikkatutkimukset. Työtoveriystävän merkkipäiväkutsuilla. Perheystävien luona kutsuttuna.

Kesäkuu; Murun kanssa taidenäyttelyssä Stadissa. 11.6. tieto tutkimusten tuloksista ja hoitosuunnitelmasta. Yhdessä Kuopuksen ja pikkumurujen kanssa käynti hautausmaalla. Heinäkuu; huojentava tieto viimeisestä tutkimuksesta. Lillamurun kolmivuotissynttärien hulabaloo. Elokuu; Musiikkitalossa pitkästä aikaa, urkukonsertti. Teininuori aloitti lukion – ja Muru yläkoulun Stadissa, molemmilla koulunvaihto.

Syyskuu; Aili Ikosen jumalainen konsertti. Kuopus ja pikkumurut Vaarilassa. Lisää tutkimuksia ja hoitokäyntejä. Pihan syystyöt, yksin. Toisen ensimmäiset toivonsädeannokset klinikalla. Lokakuu; kolme viikkoa toivonsäteitä joka arkipäivä. Pikkumuru täytti 6! Selloakatemian finaali, teininuori menestyi erinomaisesti ikäsarjassaan, sai stipendin. Marraskuu; tädin jäämistön perkausta.

Joulukuu; nuoruusaikaisen ystävän hautajaiset. Iltamusiikki kirkossa, Esikoinen sellossa. Joulurauha kahdestaan aattona ja joulupäivänä. Tapanina perheen isot ja pienet Vaarilassa aterialla. Voimieni murtumapiste. Vuosi vaihtui leväten ja koostuen.  

minuun on jäänyt jokin auki / olen ihoton, kaikki koskee / metsässä tuoksui keväältä, mullalta, ruoholta / tuuli huikentelee puissa / metsän urut soivat / ja mustarastaan soolo

koivujen alla, kivisellä kennäällä / vuokkomättäiden seassa / lapsennyrkillinen sinisiä suo-orvokkeja / elämästään eksynyttä / riipaisee kukan orpo katse

kevyesti värähtää valkea siipi / kevyesti, kuin juhliin kutsuttuna / perhonen irtoaa kukasta / katoaa metsän huminaan

Markku Pääskynen   Elektra   Tammi 2024

Palkittu kirjailija on tuonut kreikkalaisen mytologian tunnetun tarun suomalaiseen viime vuosisadan lopun todellisuuteen taitavasti.  – Lukija nauttii osaavan kertojan muovaamasta vanhasta tarinasta tässäkin muodossa.

*

Jenni Linturi   Äärimmäisellä laidalla   Gummerus 2024

Yhteiskuntatieteiden maisteri ja kirjailija Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden oli heti Finlandia palkintoehdokkaana heti ilmestymisvuonna 2011. Sen jälkeen Linturilta julkaistiin kolme romaania, jotka ovat nostaneet Linturin yhdeksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista. Äärimmäisellä laidalla on kuvaus köyhtyneen kulttuuriperheen muutosta Töölön arvoasunnosta pääkaupungin laidoille asumaan ja tyttären sopeutumisesta laitakaupungin lasten todelliseen elämään.  – Kirjailijan paikoittain käyttämä töksähtelevä, lyhytlauseinen tyyli oudoksutti aluksi, mutta se osoittautui palvelevan juonen monitasoista kehitystä. Tytön tarina tempasi heti mukaansa ja piti pihdeissään yötä myöten loppuun asti – mitä harvoin enää minulle tapahtuu. Elämänmakuinen tarina!  

*

Günter Grass   Minun vuosisatani   suom. Oili Suominen   Tammi 1999 (Kk)

Günter Grass (k.2015) on saksalainen Nobel-palkittu (1999) kirjailija, joka oli myös poliittisesti aktiivinen, osallistui mm. nuoruudessaan natsijoukkoihin. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja sisältää proosaa, runoja, draamaa. Hän opiskeli myös grafiikkaa ja kuvanveistoa. 1900-luvun historiallisia tapahtumia ja eurooppalaista ilmapiiriä kuvaava romaani on kirjoitettu järjestelmällisesti muotoon kukin vuosi per luku ja toimii eläviä ajankuvia taltioivana vuosisadan historiana.  – Lukijana olin kiinnostunut paitsi toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, erityisesti 1968 tapahtumista Euroopassa sekä oman nuoruuteni ja aikuisuuteni vuosista 1900-luvun loppupuolen Euroopassa.

*

Milan Gundera   Naurun ja unohduksen kirja   suom. Kirsti Siraste   WSOY 1983

Tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja poliittinen aktivisti (k.2023) joutui hakemaan turvapaikkaa Ranskasta 1975 kritisoituaan voimakkaasti 1968 vallankumouksen seurauksia maalleen, jäi sinne ja sai Ranskan kansalaisuuden. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milan_Kundera). Alkuperäinen teos on julkaistu 1978 ja ensimmäinen suomenkielinen painos viisi vuotta myöhemmin.  – Nyt kun Tšekin vallankumouksesta on hyvinkin puoli vuosisataa, tuntuu mielenkiintoiselta palata tuolloisen ilmapiirin ja ajatusten kuvaukseen paikalla olleen henkilön tarkkanäköisesti muotoilemina tarinoina. Taiturihan Kundera kirjailijana on eittämättä. Oma mielenkiintonsa on siinäkin, mitä kaikkea muuta Euroopassa on tuonkin jälkeen tapahtunut, missä Venäjä/kommunismi/kansalliset itsenäistymispyrkimykset ovat olleet törmäyskurssilla ja mitä siitä on seurannut.

***

Eilen läksimme kauppaan muutamia viimeisiä hankintoja varten. Ei pidetty kiirettä, mikä osoittautui virheeksi; isossa myymälässä oli puoli kymmeneltä jo täysi maailmanlopun tunnelma. Huhhuh, sitä säntäilyä, kiilausta ja jonotusta.

Tänään luonto on laveerannut ikkunamaisemamme harmaanvalkoisin akvarellivärein. Tihuttaa vettä, puiden oksien tumma grafiikka sumussa piirtää joulurauhan maisemaa. Kaupunki on ihmeenomaisesti hiljentynyt, kiireisimmät ovat kai menneet menojaan ja muut uppoutuneet kotioloihinsa.

Toisen hauduttamasta puurosta unohtui suola, manteleita oli sen sijaan kourallinen. Puuroon kanelia, ripaus sokeria ja luumurusinasoppaa valion purkista – hyvää oli. Turun perinnemeininki kuulosti tosi energiseltä ja juhlavalta, kalskahtiko siinä Nato-Suomen uutta sointia. Kyllä olisi rauha tervetullut Eurooppaan ja Lähi-Itään – edes jouluksi.

Kummipojan perheeltä tuli tunnelmallisia kuvia lapsuuskotini maisemasta illan jouluvalaistuksessa, veljen käynnistä vanhempiemme haudalla ja joulukuusesta heidän tuvassaan. Muutama harvinainen joulutervehdyskin tuli ilahduttamaan – siunattu netti!