Runot

Jouni Inkala   Tee kunniaa, tee kunniaa   Siltala 2019

Kansainvälistäkin huomiota saaneen runoilijan kolmastoista runokokoelma on kunnon annos tiivistä ja painavaa runoa. Erikseen on syytä mainita, että kustantaja on osoittanut arvostustaan kirjan erikoisen kauniilla ja tyylikkäällä ulkoasulla, joka on Elina Varstan käsialaa.  – Inkalan runous ei ole helposti aukeavaa. Ehkä juuri siksi, kun joku runo äkkiä avaa sisäisen maisemansa, lukija sävähtää, lumoutuu. Tämän opuksen haluan runokirjastooni, että voisin palata siihen uudelleen ja uudelleen.

*

Proosa

Tua Harno       Oranssi maa   Otava 2015

Helsinkiläissyntyinen (1984) kirjailija Tua Harno on koulutukseltaan sekä teatteritaiteen että oikeustieteen maisteri. Esikoisromaani Ne jotka jäävät voitti Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun vuonna 2012. Oranssi maa on Harnon toinen romaani, kertomus Australian kaivospaikkakuntien elämästä. Se on myös monen suhteissaan särkyneen ihmisen kohtaamisten tarina sekä tarina päähenkilön hurjasta ja uskaliaasta vaelluksesta aavikolle sisimpäänsä etsimään.  – Romaanin tarinaympäristö on erikoinen, brutaalikin, mutta myös taitavasti kuvattu. Tarina on kiehtova ja jännittävä kehityskertomus ihmisistä, jotka ratkaisevat lähtemällä sietämättömän elämäntilanteensa.

*

Tietokirja

Jeena Rancken   Yliluonnollinen kokemus  -Tulkinta, merkitys ja vaikutus   Vastapaino 2017

Sosiaalipsykologi Rancken on tutkinut miten yliluonnollisena pidetyt kokemukset ovat vaikuttaneet kertojiensa elämään, ja miten ihmiset ovat rakentaneet kokemuksistaan ja niiden tulkinnoista merkityksen elämälleen. Teos käsittää 371 sivua, otos kokemuksia kuvanneista on verrattain pieni, joskin antaa myös kuvaa siitä, miten yleisiä tai harvinaisia yliluonnollisina koetut tapahtumat väestötasolla ovat. Tutkija varoo ottamasta kantaa yksittäisten kertomusten tulkintaan. Koska samassa kopassa ovat unet, ennetarinat, ufo- ja humanoiditarinat, ruumiista irtautumistarinat sekä erilaisten henkien ja ’voimien’ kohtaamisten kuvaukset, materiaali on kirjavaa eikä anna mahdollisuutta tehdä kestäviä johtopäätöksiä.   – Tutkimus oli mielenkiintoinen lukea siksikin, että se vahvisti epäilyksiäni, miten vaikea monessa tapauksessa on rajanveto yliluonnollisena pidetyn kokemuksen ja mielenterveydellisen häiriön aiheuttaman kokemuksen välillä. Monenlaisia kokemuksia ihmisillä joka tapauksessa on eikä kokijan osa ole helppo eikä kadehdittava. Usein he jäävät yksin pohtimaan koetun merkitystä ja kantamaan erilaisuuden stigmaa.

*

Matkakirja

Helena Petäistö   Bryssel, Strasbourg, Luxemburg   Otava 2019

Tavallaan kirja on myös tietokirja, sillä toimittaja Petäistö, joka on työkseen sukkuloinut EU-kaupungeissa, hän jos kuka osaa kertoa oleellisen paikkahistoriasta, EU-kuvioista ja kyseisten kaupunkien tämänpäiväisestä ilmapiiristä. Lisäksi Petäistöllä on taito kuvailla mielenkiintoisella tavalla omakohtaisen kokemuksen pohjalta EU:n toiminnan keskeiset paikat. Paikkoihin matkustavalle kirja on aarrearkku hotelli-, ravintola- ja ostosvinkkeineen, ja vaikka ei aikoisi matkatakaan, tukeva annos EU:n historiaa ja nykypäiväistä menoa ei liene kellekään pahitteeksi.  – Viihdyin Petäistön sujuvan tekstin ja kirpakan huumorin parissa oivallisesti.

***

Runot

Metsän kuiske            Kauneimmat luontorunot, koonnut Turkka Hautala                           Gummerus 2019

Nostalgiaopus, josta löytyy tuttuja ja vieraampia kauniita luontorunoja.  – Näissä runoissa ei ole lukijalla ymmärrysvaikeuksia. Kuin menneen maailman sävyistä tasaista runovirtaa soutelisi hiljakseen.

*

Proosa

Pajtim Statovci       Tiranan sydän  Otava Seven 2016

Kirjailija (s.1990 Kosovossa) on tullut tietoisuuteen ensimmäisen, palkitun romaaninsa Kissani Jugoslavia (2014) ansiosta. Kansallisuudeltaan albaani kirjailija on asunut Suomessa kaksivuotiaasta ja kirjoittaa suomeksi. Statovci on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Kirjailijalla on vahva ja hienovireinen kyky kuvata kansallisia ja kulttuurisia eroja erityisten ihmiskohtaloiden, tarinoiden ja tapahtumien kautta. Uusin, elokuussa 2019 julkaistu romaani Bolla on jo ehtinyt saada runsaasti ylistystä.  – Olen ihan mykistynyt tekstin tarinoiden vahvoista väreistä ja henkilöiden kohtalonkäänteistä. Statovci on ehdottomasti poikkeuksellisen lahjakas kirjailija, jonka julkaisut ovat merkkitapauksia. Miten rohkeasti hän avaakaan toiseen kulttuuriin syntyneiden ja kasvaneiden, omassa ruumiissaan eksyksissä olevien ihmisten kokemuksia ja selviytymistä, kun he hakevat paikkaansa maailmassa.

*

Peter Hoeg   Sinun silmiesi kautta   suom. Sanna Manninen   Tammi (KK) 2019

Tanskalainen nykykirjailija jäi mieleen 1993 suomennetusta ja palkitusta romaanistaan Lumen taju. – Sinun silmiesi kautta on Hoegin yhdeksäs romaani. Koko tuotanto on suomennettu. Tammen keltaiseen kirjastoon kuuluminen on sinänsä jo laatutavaran tae. Romaani kytkeytyy kolmen lapsen erityiseen ystävyyteen ja kykyyn tiedostaa yhdessä menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.  – Romaanihenkilöiden neuropsykologiset kokemukset on kuvattu hienovaraisesti niin, että logiikka toimii ja uskottavuus säilyy. Hoeg on kyllä mestari kehittelemään erikoisia tarinoita. Romaani suorastaan vangitsee lukijan Peterin, Simonin ja Lisan tietoisuuden taikapiiriin.

*

Heidi Jaatinen   Jono   Gummerus 2011

Heidi Jaatisen uusimman romaanin innoittamana tempaisin kirjaston hyllyltä yhden hänen edellisistään. Jono on tarina seksinälkäisistä miehistä, jotka kirjailija fantisoi ovensa taakse. Jono kasvaa päivä päivältä ja alkaa lopulta elää omaa elämäänsä.  – Jos tämä romaani ei ole omalaatuista huumoria, se on kyllä kirjailijalta melkein floppi. Laadukasta tekstiä, josta Jaatista uusimmassa romaanissa kehuin, ei näy missään eikä tarinan aihe ja juonen kehittely osoita erityistä hengen lentoa tekijältä. Maistui väkisin väännetyltä välityöltä.

*

Patrick Modiano                       Uinuvia muistoja                      suom. Lotta Toivanen                           WSOY 2019 (2017)

Nobel-palkitun (2014) kirjailijan sofistikoituja muistoja Pariisista pitkän elämän varrelta.  – Miellyttävää, hiljaista tekstiä, joka synnyttää lukijassa kaipuuta Pariisiin ja toiseen aikaan.

                           ”Muistoihinne sekoittuu kuvia niistä poluista, joille te olette kääntyneet ja joista ette enää tiedä, minkä tienoon läpi ne kulkivat.”

*

Riikka Ala-Harja           En Saab            Otava 2019

Kustantaja on nimennyt Ala-Harjan kahdeksannen julkaisun maantieromaaniksi, mitä se epäilemättä onkin. Niukasti dialogia ja runsaasti päähenkilön ajatuksen juoksua ja poukkoilua tunnelmasta toiseen. Kaksi vannoutunut saabistia löytää auton varaosien merkeissä toisensa ja tunnustelee suhteen mahdollisuutta yhteisellä matkalla Keski-Suomesta etelään.   – Taitavasti kirjoitettua, mutta anniltaan heppoiselta tuntuvaa tekstiä. Kuvatun laistakin toki elämän kirjoon mahtuu. 

*

Laura Lindstedt    Ystäväni Natalia             Teos 2019

2015 Finlandia-palkinnon voittaja on murtautunut tavanomaisten kirjailijoiden joukosta omaperäisillä aihevalinnoillaan. Uusin romaani on terapiamaailmasta. Kirjailija valottaa toisaalta erikoislaatuisen nuoren naisasiakkaan seksuaalisia ongelmia taustoineen ja uudentyyppistä terapiamuotoa kokeilevan terapeutin maailmoja. Aiheeseen on perehdytty ihan kunnioitettavasti alan termistöä myöten, mutta analyyttisten johtopäätösten osalta teos jää kevyehköksi.   – Kiinnostava ja haastava aihe, naisen seksuaalisuus, sai kahlaamaan tiiviisti pohtivan romaanin, vaikka lukukokemus ei helppo ollutkaan. Piirrokset ja käsinkirjoitetut osiot tuntuivat minusta kyllä vain huomionhakuisuudelta, tarina olisi kantanut sellaisenaankin.

***

Runot

Johanna Hasu   Karataan   Reuna 2019

Fil.tri, pianisti ja kirjoittajakouluttaja Johanna Hasu kirjoittaa herkkää, ymmärrettävää runoa kauneudesta, kasvamisesta ja rakkaudesta.  – Ihastuin näihin helposti samaistuttaviin, yksinkertaisiin ajatuksiin elämästä. Runokirja on myös kuvitettu hienoin mustavalkoisin valokuvin.

”Se katsoi minua vakavin silmin / lempeästi / enkä enää jaksanut piiloutua // Sen pinnalla väreilivät päivät / pinnan alla kaartuivat kadotetut ajat / pyörteinä kulkivat eiliset / ja pohjassa / piilossa nukkui se, mitä en halunnut muistaa // Katsoin virtaa / ja se katsoi takaisin lempein silmin // ja niin laskin lähtemään / eiliset päivät / kadotetut muistot / kaiken sen, mitä en halunnut muistaa // vapaaksi / kulkemaan virran mukana”

(Rannalla)

*

Katja Seutu   Jäätyväinen   WSOY 2019

Helsinkiläinen kirjallisuustutkija Katja Seutu (s. 1973) on julkaissut kolmannen runokokoelmansa nimellä Jäätyväinen. ”Mitä planeetallemme juuri nyt tapahtuu, kauhun ja uhkakuvien näkymiä, mahdollisuuksia toivoon”.   – Todella hienoa, vaikuttavaa runoutta tärkeästä, nykyhetkeä ja tulevaisuuttamme koskevia näkyjä. Tämä runoilija on minulle löytö!

”Ihmisen lapsi on hauras // jäätähti, joka sulaa lasiin / pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää / yritys, joka jää yritykseksi // lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi / menee, metsä ilmakehä menee”

”Yöllä havahdun kauhuun / olemme ylittäneet / rajan, // kaukana täältä / kääntyy katse / pois meistä.”

”Vanha japanilainen / kirjoitti hibiskuksesta, / se valaisee tihkusateen / ja sumupilven lävitse. / Lähden etsimään sitä.”

*

Romaanit

Miki Liukkonen   Hiljaisuuden mestari   WSOY 2019

Kirjailijaa (s. 1989) ja uusinta romaania (onko tuo romaani ollenkaan?) on buustattu vähän joka mediassa. Liukkonen kirjoittaa oikeastaan ryöppyävää tajunnanvirtaa toisiinsa löyhästi tai ei ollenkaan liittyvien ihmisten humalaisia, huumehöyryisiä tai muuten vain sekopäisiä ajatusvirtoja. Mitä sanoinkaan hänen aiemmasta kirjastaan 2014?  – Kirjailija on julkaissut aiemmin runoja, voittanut J.H. Erkon palkinnonkin. Miten häneltä käy proosa?  No, kyllähän se Liukkoselta käy. Tarinan kieputus onnistuu siihen malliin, että lukija pysyy hyvin hereillä kaikki neljä ja puoli sataa tiheäpränttistä sivua. Outoja henkilöitä riittää outoihin yhteyksiin ajautumaan ja saamaan aikaan outoja juttuja. Ei huono, sanoisi itsekin outo kriitikkopersoona. Tavislukijatar pyörittelee silmiään, mutta raahautuu messissä.  – Ja tästä teoksesta voisi nyt 2019 sanoa melko lailla samoin, paitsi, että olin jo keskeyttänyt lukemisen, mutta pinnistelin loppuun luettuani kriitikoiden kehuja. Voi tietysti sanoa vaikka, että tässäpä nykypolven nuori kirjailija näyttää missä kompostissa kirjallisuus nykyään syväkyntää.  

*

Heidi Jaatinen   Koski   Gummerus 2018

Jaatisen uusimman romaanin kanssa sai painiakin oikein tosissaan. Kuusi ja puolisataa sivua paksussa järkäleessä on lukijalla pitelemistä. Sukutarina soutelee kirjailijatyttären isän kuolinvuoteelta sukupolvien taakse viime vuosisadan alkumetreille vallankumouksen nousuun. Kirjailija kasvattaa suvun tarinaa fiktiivisin tapahtumin ja henkilöin. Romaani on muistomerkki sisällissodan ajalle, joka repi kyliä ja taloja ja niiden asukkaita kahtia. Samalla se on myös kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus isälle, jota kirjailija saattaa viimeiselle matkalleen.  – Jaatisen kieli on värikästä, ilmaisuvoimaa ja vivahteita riittää. Koska romaanin luvut ovat lyhyitä, tyhjä tila kasvattaa sivumäärää ja tekee kirjasta painavan. Myös tarina itsessään on painavaa tekstiä. Karsiminen olisi saattanut parantaa luettavuutta. Suosittelen erityisesti historiallisista käänteistä kiinnostuneille ja sukusaagojen ystäville. Laaturomaani joka tapauksessa.

*

Meri Kuusisto   Vuosi tavaratalossa   Otava 2018

Kirjailija on 1985 syntynyt helsinkiläinen valtiotieteen maisteri, jonka kolmas romaani tässä on kyseessä. Kirjailija lienee siis tyylinsä jo löytänyt. Tarinan keskushenkilö on nuorehko mies, Franz, joka on joutunut jättämään autokoulun opettajan toimensa epäiltynä sopimattomasta suhteesta oppilaaseensa. Franz hakeutuu myyjäharjoittelijaksi kaupungin komeimpaan tavarataloon. Romaani etenee kuukausi kuukaudelta syyskuusta elokuuhun, ja samalla etenee Franzin ura, ja menneet haavat paranevat hiljalleen.  – Kuusisto kertojana on tasainen. Räväköitä juonenkäänteitä ei ole, värittömän miehen elämä junnaa päivästä toiseen, osastolta toiseen, kunnes kaikkien tavaratalon osastojen myyntiartikkelit ovat hallussa. Oikeastaan mielenkiintoisin on tavaratalo, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä ja reagoivan henkilökuntansa edesottamuksiin. Hyvä kirja unenpään löytämiseen!

***

Mediassa sitä vietettiin taannoin, minä vietän sitä jokaikinen päivä. Olin täyttänyt kesällä neljä, kun isoveli aloitti syksyllä koulun. Hänen aapisestaan ja tavausharjoituksistaan ilmeisesti minulle valkeni, miten kirjaimia yhteen liittämällä sanoja voi muodostaa. Itse en tuota muista, äiti on kertonut. Tavallaan kävin ’eskarissa’, kun kuusivuotiaana sain olla kevätpuolella ’kuunteluoppilaana’ alakoulussa, ja opettaja luetutti minulla lukuläksyt ääneen isompien mukana.

Myöhemmin opiskeluaikoina keksin nopean lukutavan, jolla tylsempää luettavaa voi selata keskittämällä katse aina rivin puoliväliin, ja pysyä silti kärryillä mistä puhutaan. Luen edelleen jatkuvasti, lukulasitkin jo on. Silmäilen laiskasti lehdistä kritiikkejä, kehut saattavat herättää kiinnostuksen, mutta joskus kirja aiheuttaa silti pettymyksen. Jätän myös surutta lukemisen kesken, jos teoksessa jokin hankaa vastaan tai kiinnostus sammuu.

Lukutaidon oleellista merkitystä ihmisen kehityksessä harvoin tulee ajatelleeksi. Tieto ei siirry vain kuultuna ja kokemuksen kautta. Lukeminen avaa kokonaisia uusia tiedon maailmoja, auttaa kokonaisuuksien hahmotusta, opettaa kriittisyyttä, ruokkii älyä. – Niin kauan kuin luet, pysyt elävänä – niin kauan kuin elät, luet joka päivä.

Runot

Sinikka Huusko   Suolaruusu   Kulttuurivihkot 2019

1962 syntynyt Sinikka Huusko on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa runoutta. Suolaruusu on hänen esikoisjulkaisunsa. Kirja sisältää teemarunoa, Vladimir Nabokovin Lolita-romaanin pohjalta itsenäiseksi kasvava seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen maailman herkkä kuvaus.   – Runojen aihepiiri on siinä määrin ristiriitaisia tunteita herättävä, että pitäytyminen samassa teemassa tekee lukukokemuksesta raskaan. Sinänsä Huuskon runokieli on kaunista ja monitasoistakin.

”No minä pyydän kovasti anteeksi mutta puolustuksekseni sanon tämän: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. Niin se vain on. Siinä voi sitten tapahtua mitä hyvänsä ikävää. Puut mustuvat nopeammin kuin kuolleet, laululintuset lakkaavat, mehiläinen voi rusentaa pikkuruisen kukan urahdellen alleen, ja kaiken yllä kuu kuin sokea avuton puoliso vain jatkaa hymyilemistään vaikka roihu miltei ylettää sen kellastuneen yöpuvun liepeisiin. Niin, kaikensorttista ikävää puhumattakaan väärinkäsityksistä voi tapahtua, eli joitakin asioita voisi painaa villaisella, sillä niin se vain on pojat: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. ”

*

Romaanit

Malin Lindroth   Vanhapiika   suom. Hannimari Heino   Atena 2019

”Tahattomasti yksinäisen tarina”, jonka tekijä on palkittu ruotsalainen kirjailija ja kulttuurijournalisti. ”Oman elämänkokemuksensa voimin Malin Lindroth valtaa solvausta muistuttavan vanhapiika-sanan ja pesee siitä pois häpeän”, luonnehtii kustantaja teosta.  – Luulin oikeasti, että vanhapiika-käsite on jo kuollut ja kuopattu vapaan seksin aikakaudella, vaan eipä näy olevan. Joillekin sana edustaa mitä ilmeisimmin yhä jollakin tavalla vajaata ja muita huonompaa elämäntapaa – tai jopa kohtaloa. Lindrothin teksti kieriskelee yksinäisyyden, häpeän, vaille jäämisen ja huonommuuden tunteissa oikein olan takaa. Tulee tunne, että vanhapiikuus taitaa olla yksilön sisäisen maailman muinaisjäänne.

*

Lucia Berlin   Siivoojan käsikirja   suom. Kristiina Drews   Aula & Co  2018

Novellisti Lucia Berlin kirjoittaa lyhyitä, värikkäitä kertomuksia oman erityisen elämäntarinansa lähtökohdista ja kokemuksista.   – Tämä on lukijaystävällistä tekstiä, ensinnäkin siksi, että tarinat liikkuvat toisella puolella maapalloa ja niin toisenlaisissa kulttuureissa, joihin ei sukella samaistumiseen asti. Toisekseen Lucia Berlin on sujuva kirjoittaja ja varsin eläväisiä kuvia ja tapahtumia luova. Lukija surffaa erikoisten kertomusten laineilla ja nauttii vauhdin hurmasta.

*

Päivi Laakso   Sääskenpyytäjät   suom. Outi Menna    LIKE 2019 (2016)

Laakso on 1967 syntynyt suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija, joka asuu Oslossa ja kirjoittaa norjaksi. Edellinen romaani Parantola on julkaistu suomeksi 2004. Tarina on autofiktiivinen pohjoisen meänkielisellä alueella asuvasta äidistä ja isästä, joilla on ulkomailla asuva Päivi-niminen tytär. Romaanin kieli on erikoisen ilmaisuvoimaista, äidin ja isän vuorovaikutuksen kuvaus on suorastaan herkullinen.   – Pohjoiset ihmiset ja heidän persoonansa alkuvoimaisuus on romaanin erityinen ansio. Päivi Laakso osaa etäännyttämisen, joka antaa tarinalle vielä lisää vahvuutta. Kiinnostava kirja!

*

Juha Siro   Yllämme kaartuva taivas   LIKE 2019

Vuoden 1998 esikoisromaanista lukien yhdestoista Juha Siron julkaisu on 1930-luvun Saksan fasismin nousuvuosista ja sodan melskeistä kiinnostavasti leikattu tulevaisuuteen romaani. Siron sotakuvaus ei mässäile keskitysleireillä eikä rintamasodan raakuuksilla, mutta paljastaa, etteivät kaikki saksalaisetkaan höyrähtäneet Hitlerin yli-ihmisrodun aatemaailmaan. Hento rakkaustarina, jolta sota leikkaa siivet sekä juuret on koskettavasti kuvattu ja tulevaisuuskuva jättää paljon auki.    –   Juha Siro on runsaasti palkittu, myös runoistaan. Hänen kielensä on kaunista ja romaanin rakenne huolella punnittu. Pidin tästä, vaikka en olekaan sotakuvausten ystävä. Sirolla on oma näkökulma.           

*

Joni Pyysalo   Alaska   novelleja   WSOY 2016

Neljän runoteoksen jälkeen Pyysalo ryhtyi proosaan. Tässäpä taas yksi sukupolvensa (s.1974) tulkki, akateeminen turkulaiseliitin kehuma kirjailija. En osaisi sanoa, onko Alaska varsinaisesti romaani, ehkä mieluummin kahden rinnakkain kulkevan tarinan modernia proosaroiskintaa. Kaksi outoa eläjää ajautuu toistensa taajuuksille, kytkeytyy yksiin hetkeksi ja hajoaa sitten atomeiksi.   – Jo kuudenkymmenen sivun jälkeen tunsin siinä määrin vastenmielisyyttä, että keskeytin lukemisen. On kyllä sairasta, ajattelin. Sitten etsin joitakin kriitikkoarvioita, joissa kehuttiin Pyysaloa kovasti. Päätin yrittää vielä. Palan kerrallaan tarinoita pureskeltuani, noin puolessa välissä kirjaa aloin saada ideasta kiinni. Pyysalon stereotarinalle löytyi logiikka. Dramaattinen loppu oikeastaan vaati tuon pureskelun ollakseen aito. – Silti mietin, miten nämä nykykirjailijoiden tarinat ovat usein niin synkkiä, jopa vastenmielisiä. Kuka haluaa lukea jatkuvaa tajunnanvirtaa lasten  pahoinpitelystä ja  hyväksikäytöstä, seksuaalisista perversioista ja itsetuhoisista ihmisistä? Positiivista on Pyysalon elävä, vahva ja vivahteikas kieli.

*

Marja Björk   Lainaa vain   LIKE 2016

Helsinkiläinen 1958 syntynyt Björk kuvaa kuudennessa romaanissaan oikeustiedettä opiskelevan naisen suistumista alkuperäisestä elämänsuunnitelmastaan miehen vuoksi. Lyhyellä onnella on hintansa. Tarina sijoittuu 1990-luvun laman aikaan.   – Björkin suorasukainen tyyli on romaanin aiheeseen liittyen tarpeeksi voimakas kuvaamaan päähenkilönaisen elämän kuvioita. Puhuttelevaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa. 

*

Fredrik Backman   Kiekkokaupunki    suom. Riie Heikkilä   Otava Seven 2017 (2016)

”Riipaiseva kertomus, joka ei jätä ketään kylmäksi”. On pieni kaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa juurikaan muuta ei voi harrastaa kuin jääkiekkoa. Syntyy suuri unelma jääkiekkokaupungista, jonka pojat ja poikien perheet alkavat elää jääkiekkounelmaa. Kunnes unelma särkyy.   – Tartuin kirjaan, koska pidän jääkiekkopelin katselemisesta. Backman osaa kuvata äärimmäisin nyanssein mitä huipulle pääseminen vaatii ja mitä se antaa. Terävästi kirjailija eläytyy myös pienen paikkakunnan ihmissuhdeongelmiin ja kiekkoyhteisön sisäisiin hierarkioihin. Kirja on jännittävä ja pitää imussaan alusta loppuun.

*

Lucinda Riley   Enkelipuu   suom. Hilkka Pekkanen   Bazar 2018 (2015)

Irlantilainen 1967 syntynyt Riley kuuluu sarjaan viihteellisten kartanoromaanien kirjoittajat, joiden tuotoksia käännetään kymmenille kielille ja myydään miljoonittain. Romaani on sukupolvikertomus, jossa  tapahtumat sijoittuvat Walesiin, Lontooseen ja Hollywoodiin. Juonenkäänteitä riittää, on menestyneitä ja omituisia persoonia, on täyttymätöntä rakkautta ja taloudellisista syistä solmittuja liittoja. Kartano on henkilöiden elämän keskipiste. Kamalin kääntein etenevä tarina ohjataan huolella likipitäen onnelliseen loppuun.         – Muistin elokuussa, etten ole tänä kesänä ostanut yhtään pokkaria ja tempaisin tämän jostain alekorista.  Myönnän, että ostopäätökseen vaikutti kirjailijan irlantilaisuus, mutta kyllä vanha kunnon Maeve Binchy tämän voittaa kertojana. Rileyn tarinassa on synkkiä ja uhkaavia sävyjä, jopa siihen mittaan, että epätodellisuus alkaa häiritä lukijaa. Jotain pakonomaista loppuratkaisussakin on.  

***

Runot

Miia Paani  Tuulet vastaan  ntamo 2018

Oululaisen runoilijan ja opettajan Miia Paanin (s. 1969) neljäs runokokoelma on enemmän aforismeja kuin runoa, jos haluaisi jotenkin määritellä minkä tyyppistä Paanin runous on. Kustantajakaan ei kansiesittelyssä osaa päättää onko kyseessä lyyrinen aforismi vai aforistinen lyriikka.  – Yhden lauseen mittaiset ajatukset ovat osin toteavia, osin laajempiin yhteyksiin avautuvia. Teksti on viipyillen luettavaa, sillä tavoin myös antoisaa.

                  Tanssii uudella tavalla. Vanha vyöryy ytimistään.

                  Lintu, lintu. Raollaan sydämensä kultainen nokka.

                   Minä olen kaikki ne linnut, sanojen siipisulat. 

*

Kaija Rantakari   Koko meren laajuus   Poesia 2018

1984 syntynyt monitaiteellinen Rantakari on julkaissut toisen runoteoksensa, sitkeästi teemassaan pysyen. Teksti hengähtelee lauseen, parin riveillä ja runo jatkuu jatkumistaan. Kiinnostava runoteos!  – Kokoelma synnyttää lukijassa erityisen rauhoittumisen kokemuksen, ikään kuin keinuisi meren aalloilla. Lopulta ei enää etsi sanoja tai lauseita merkityksineen, vain aaltoilee runomeressä.

*

Proosa

Sari Elfving  Taivaat jotka ansaitsemme  teos 2019

Tämäntyyppistä kirjaa on vähän vaikeaa esitellä. Kyseessä lienee romaani, ainakin henkilögalleria pysyy samana, mutta on vähän vaikea hahmottaa mikä luku milloinkin on äidin lapsuutta, mikä tyttären lapsuutta tai aikuisuutta. Sinänsä teksti on paikoin hienosti oivaltavaa ja kieli ilmaisuvoimaista. Itse tarina edustaa taas tätä modernia tarinan pilkkomista palasiin, joiden tapahtuma-aika seilaa äärestä toiseen.  – Lukukokemus oli raskas, myös tarinan aiheen vuoksi, jossa äiti ajautuu psykiatriseen hoitoon ja tytär hylkää äitinsä lopulta, ottaessaan etäisyyttä lapsuutensa kokemuksiin. En haluaisi nimetä tätä pelkästään terapiakirjaksi, mutta sellaiselta se maistui.

*

Emma Puikkonen  Lupaus  WSOY 2019

1974 syntynyt Emma Puikkonen on ehtinyt aiemmin julkaista viisi kehuttua romaania. Hän on päässyt tunnetuimman julkaisuyhtiön kirjoittajaksi, joten hänen katsotaan kirjailijana olevan nousevalla kaarella. Lupaus on kertomus äidistä ja tyttärestä, jotka ovat kummankin kohtalonkäänteiden vuoksi kasvaneet vahvasti yhteen. Puikkonen luo ajassa liikkuvasta ilmastoahdistuksesta ja tulevaisuusdystopioista väkevän kuvan yksilön tasapainoa horjuttavana ja tuhoavana voimana.  – Hätkähdyttävän vahva kuvaus ihmisen globaaleista tulevaisuuspeloista. Jättää miettimään erityisesti tulevien sukupolvien kohtaloa. Voimmeko luvata lapsillemme, että suojelemme heitä pahalta? Emme ole ikuisia, emmekä elä yksin.   

*

Madaleine Hessérus  Paljain jaloin  suom. Jaana Nikula  Gummerus 2004

Ruotsalainen kirjailija, jolla on taustaa tanssijana, lääkärinä ja dramaturgina kirjoitti romaanin naisesta, joka allergisoitui omalle kaupunkilaiselämälleen ja parisuhteelleen. Eräänä kevätpäivänä nainen otti repun ja makuupussin ja lähti kävelemään pois kaupungista. Maagisesti vangitseva tarina kuljettaa naisen metsään ja talven mentyä takaisin kaupunkiin, jossa hän tekee tilin entisen elämänsä kanssa ja jättää sen lopullisesti. Jostain syystä kirjan alkuperäinen nimi Till Isola on suomennoksessa muutettu.  – Viehätyin tästä todentuntuisesta tarinasta erityisesti herkkien metsäkuvausten vuoksi. 

*

Kjell Westö  Halkeamia  osin suom. Katriina Huttunen  Otava 2011

Teos on kokoelma Westön kolumneja ja lehtiartikkeleja viime vuosilta sekä katkelma romaanista. Kirjoittajan lahjakkuus paljastuu jo varhaisista teksteistä ja saa enteilemään sittemmin menestyksekästä kirjailijan uraa. Westön vahvuus on molempien kotimaisten kielten ja kulttuurin vivahteikas ymmärrys ja taito ilmaista.  – Löysin Westön varsin myöhään, monet lukuyritykset jäivät aikoinaan puolitiehen (mm. Leijat Helsingin yllä). Mutta viimeisin romaani on jo mielestäni loistokas (Rikinkeltainen taivas).

*

Paola Pigani  Älä astu sieluuni kengät jalassa  suom. Einari Aaltonen  Aviador 2017 (2013)

Italialais-ranskalainen kirjailija aloitti runoilla ja novelleilla vuosituhannen vaihteessa. Älä astu sieluuni kengät jalassa on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo romaniperheestä, joka muiden heimolaistensa tavoin vietiin internointileirille kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan aikana. Epäinhimillisissä oloissa vapauteen, luonnonvaraiseen ja vaeltelevaan elämäntapaan tottuneet romanit kärsivät kovin, ja monet kuolivat nälkään ja tauteihin. Kirjoittaja onnistuu välittämään lasten kautta sitkeän vapaudenkaipuun ja toivon. Sodankin aikana heitä auttavat paikallisen kirkon pappi ja seurakuntalaiset. Kun internoidut sodan päätyttyä vapautetaan, heillä ei ole mitään omaisuutta, hevoset on teurastettu, vankkurit poltettu, ja vaatteet kuluneet rääsyiksi. Kaikki on aloitettava alusta.  – Romaani on huikea ja mykistävä ekskursio romanikulttuuriin ja romaninaisen sieluun. Suosittelen!   

*

Maarit Verronen  Muutama lämmin päivä  Aviador 2019

Valtionpalkinnolla kirjailijan työstä huomioitu Maarit Verronen on viimevuotisen hienon romaanin (Hiljaiset joet) jälkeen julkaissut nyt kopallisen mainioita pikku juttuja tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta. Hän on taidokkaasti punonut mukaan viistoja näkökulmia ja erikoisia sattumuksia ja höystänyt tarinat totisella huumorilla.  – Kylläpä viihdyinkin Verrosen jutustelun parissa kesätouhujen lomassa! 

*

Asko Sahlberg  Haudallasi, Adriana  LIKE 2019

Ruotsinsuomalaista Sahlbergiä (s. 1964) olen kehunut Lukunurkassani, niinpä tartuin mieluusti hänen uusimpaan romaaniinsa. Kirjailija ei kikkaile tekstin palastelulla ja tapahtuma-aikojen viskelyllä sinne tänne, tasaisesti etenevä, vivahteikas kerronta on hänen vahvuutensa. Romaanin päähenkilö on elämäntyylinsä löytänyt, antikvariaattia pitävä mies, joka hankkii asuintalonsa pihamökkiin alivuokralaisen. Tämän myötä hänen tasaiseen ja tylsänpuoleiseen elämäänsä alkaa tulla värikkäitä kohtaamisia vuokralaisen ja hänen luonaan asioivien miehien kanssa. Sahlbergin kieli on ilmeikästä ja kuvauksellista, ja tarina tuo hyvin esiin millaista on elää ruotsalaisessa yhteiskunnassa näinä aikoina.  – Kirjailija eläytyy kiinnostavasti päähenkilönsä yhä oudommiksi muuttuviin mielenliikkeisiin, maiseman ja ympäristön personoituminen kuvataan suorastaan kihelmöivän jännittävästi. Romaani alkaa lopputilanteesta ja avaa vähän kerrallaan tietä sitä kohti. Jännittävä lukukokemus olematta mikään dekkari.

*

Toinen tuntematon  – antologia, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä  WSOY 2017

Tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden laadukkaita novelleja Tuntemattoman sotilaan viittauksenomaisista naishahmoista.  – Erinomaista ja viihdyttävää, helppolukuista novellitaidetta jokaiselle Tuntemattomansa lukeneelle. 

*

Anja Portin  Muistokirjoitus  S&S 2019

Helsinkiläinen kirjailija, aiemmin lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittanut, on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Päähenkilö on sairaalassa potevan tunnetun äitinsä tytär, jota äiti on pyytänyt laatimaan itsestään muistokirjoituksen. Äiti haluaa itse hyväksyä tekstin, joka hänen muistokseen laaditaan. Samalla kun tytär saa äitinsä elämänkaaren dokumentteja tekstin tueksi, hän saa myös tietää salaisuuden: kuka oli oikeastaan hänen isänsä, josta äiti on huolellisesti vaiennut.  – Huolellisesti laadittu romaani rakentuu eläinsatujen ympärille ja dramaattinen loppukohtaus paljastaa myös sen, miten tytär on toistanut äitinsä mallia suhteessa omaan lapseen. Puhutteleva tarina perussuhteiden ja sukusalaisuuksien vaikutuksesta ihmisen elämään. Pidin tästä.

*

Kirsti Ellilä   Lepra   Arktinen banaani 2019

Turkulainen, v. 1959 syntynyt Ellilä on tunnettu ja ahkera kirjailija, joka on julkaissut yli 30 kaunokirjallista teosta sekä toiminut myös kirjoittajien opettajana. Kirjailijan tuotannolle on ominaista pureutua teksteissään eettisiin pohdintoihin ja näennäisen keveän kerronnan lomassa ujuttautua syvällisiin teemoihin tarinoissaan. Romaani Lepra kertoo viime vuosisadan alkupuolella Suomessa lepraan sairastuneiden potilaiden hoidosta eristetyssä leprasairaalassa Orivedellä. Sairaalan johto oli Diakonissalaitoksen kouluttamien sisarten hallussa. Romaanin päähenkilöt, diakonissasisarukset Helmi ja Matilda, toteuttivat omaa kutsumustaan ja hoitivat vuoroin eristettyjen ja halveksuttujen leprapotilaiden yhteisöä. Romaanissa pohditaan entisajan diakonissakutsumuksen ankaruutta ja parantumatonta sairautta kantavien ihmisten kohtaloa.  – Tavattoman kiinnostava kirja historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvasta aiheesta. Lukija tulee miettineeksi, miten parantumaton vaikea sairaus on samaan tapaan ankara kohtalo kuin vanhakirkollinen diakonissakutsumus aikanaan oli.   

***

Runot

Arto Lappi  Taivaanpohjassa laulavat valaat  Valitut runot 2000-2018  enostone 2018

Arto Lappi on luontolyyrikko ja käyttää japanilaistyylistä tankarunon muotoa. Runoilija on valikoinut itse kokoelmistaan mieleisensä runot ja tehnyt kimpun uusiakin tähän teokseen.  – Olen samalla taajuudella tämän runoilijan kanssa. Miten pienesti ja hengähdellen hän sanoittaa luonnon ihmeellistä kauneutta, ihmissuhteiden herkkyyttä ja kulkemiensa polkujen näkymiä. Myös viime vuosina kuolleiden runoveljien muistorunoissa on jotain oleellista poismenneen runoilijanlaadusta. Tämän kirjan haluaisin runokirjastooni.

                           Perilläolo, / yksinkertaista se on. / Hyvin kätesi / tiesi mitä löytäisi / eksyessään käteeni.                          

*

                           Taakat, joita äidit ja enkelit piilottelevat. / Lohdutuksen hetkellä niitä ei ole, / siksi he kykenevät                    nousemaan / laudoiksi kynnyksille, köysiksi koskien yli.

            *              

                           Taivaan alla ei / ole muuta lakia / kuin luonnonvoimat / ja pikkuruinen tilhi / myrskyn jälkeen oksalla.

*

Esseet

Toim. Anni Tsokkinen  Tasa-arvon kirkko  S&S 2019

Neljätoista esseetä ja mielipidekirjoitusta eri kirjoittajilta on koottu yksiin kansiin fil.tri Anni Tsokkisen toimesta. Kirjoitukset koskevat kirkon tasa-arvonäkymiä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Ei hyvältä näytä, tulevaisuus, onhan se syytä todeta. Mitä pitemmälle yhteiskunnassa mennään tasa-arvoisuuden suuntaan, sitä jyrkemmin kirkko tuntuu jarruttavan kehitystä.  – Masentavaa – ja valitettavan todenperäistä – luettavaa luterilaisen kirkon työntekijälle ja seurakuntalaiselle. Kirkko näyttää hajonneen muinaisperäisten herätys- ja uudempien liikkeidensä repaleiseksi kokoelmaksi, jossa kukin porukka on kaivautunut poteroonsa eikä edes yritä ymmärtää toistaan.

*

Romaanit

Kristina Björklund  Rakas sinisilmä  suom. Outi Menna  WSOY 2013

Teoksen alaotsikko on Kertomus vanhenemisesta ja sairaudesta. Todenperäinen kertomus erään sinnikkään äidin ja velvollisuudentuntoisen tyttären arjesta pääkaupungin vanhustenhuoltosysteemin oravanpyörässä. Ruotsinkielisen, taloudellisesti hyvinvoivan perheen tausta ja tyttären akateeminen ura lienee osaltaan vaikuttanut ratkaisuihin, joita tehtiin. Tapahtumien ajankohta sijoittuu 1990-luvulle. Kertomus antaa lukijalle mahdollisuuden kulkea äidin mutkikkaan hoitopolun mukana ja myötäelää tyttären osaa lähiomaisena äidin kokemuksissa.  – Ajoittain raskaaksi kävi lukea kertomusta, jossa tyttären ja äidin symbioottinen suhde lopulta kääntyy päälaelleen: tytär muuttuu äitinsä äidiksi ja äiti tyttärekseen. Monet vanhusten pitkäaikaishoitoon liittyvät ongelmat tulevat tutuiksi ja ymmärrettäviksi. Myös hoitohenkilöiden osallisuus hoidon kokonaisuudessa ja omaisen tukena valottuu.

*

Pirkko Saisio  Epäröintejä  Siltala 2019

Saision ei tarvitse enää todistella taitavuuttaan, eikä pitää yllä kustantajien tai kriitikoiden määreitä kirjailijalaadustaan. Hän voi kirjoittaa miten tahtoo ja hän myös tahtoo. Epäröintejä ei ole romaani, novellikokoelma eikä mitään muutakaan stereotyyppistä. Teos tuntuu olevan fragmentteja mielikuvilla, mahdollisten ja todellisten tapahtumien vispaamista suuntaan jos toiseenkin. Sanat taipuvat, panevat vastaan ja ovat karkaamaisillaan käsistäkin, mutta tulos on kirjallisuutta, epäröimättä.  – Viihdyin ihanasti tässä sanojen pensaikossa, johon kirjailija on eksymäisillään, mutta löytää aina ihailtavan varmasti polulleen.

*

Jukka Pakkanen  Taivaan varjo  Aviador 2018

Kun mies saa tietää aikansa loppuvan vääjäämättä, hän päättää lähteä etsimään paikkaa nimeltä Terranova. Saavuttuaan perille, hän joutuu pohtimaan mitä hän oikeastaan toivoi sieltä löytävänsä. Eletyn elämän ja edessä häämöttävän kuoleman kysymykset nousevat pintaan. Onko Domenico vastaus, vai tienviitta?  – Pieni kirja (137 sivua) on miellyttävän kevyt lukijan pidellä. Myös sisältö hengähtelee yllättävän kevyesti aiheen painavuudesta huolimatta. Pakkanen ei pyri syntyihin syviin eikä luomaan suuria katarttisia kaaria. Pidin tästä.

*

Maarit Verronen  Osallisuuden tunto  Tammi 2006

Helsinkiläinen kirjailija ”Maarit Verronen on jälleen kerran kirjoittanut intensiivisen ja monisyisen romaanin.” Romaanin henkilöistä monella on kirjava ja puutteellinen tausta, onneton lapsuus tai jollakin tavalla merkillinen kohtalo. Päähenkilö on lastenkodissa kasvanut tyttö, joka sai mahdollisuuden yliopistollisiin opintoihin ja josta tuli selviytyjä.  – Verrosen kerronta on sujuvaa ja tarina polveilee joutuisaan. Onnettomien kohtaloiden kerronta ei tee romaanista raskasta lukijalle. Tällaistahan elämä voi olla.

*

Jussi Valtonen  Siipien kantamat  Tammi 2007

Kirjailija ja psykologi Jussi Valtonen on tähän mennessä julkaissut neljä romaania, joista viimeinen He eivät tiedä mitä tekevät voitti Finlandia-palkinnon 2014. Siipien kantamat kertoo nelikymppisestä äidinkielen opettajasta, joka rakastuu lahjakkaaseen 17 v oppilaaseensa. Miehen ensimmäinen avioliitto on päättynyt eroon, ja toinen yritys on tuhoon tuomittu jo lähtöasetelmiltaan. Koiran kohtalo on kuin alkusoitto sille, mitä myöhemmin seuraa. Miehen rimpuilu kielletyn suhteen koukussa näyttää mahdottomalta. Ratkaisun tuo fataali sairaus, joka paljastuu liian myöhään. Tarina päättyy tavallaan kauniisti, lahjakas tyttö nousee siivilleen ja jatkaa elämäänsä, opettajamies löytää voiman luopua ja kohdata kohtalonsa.  – Luin aikoinaan Valtosen Finlandialla palkitun, hienon teoksen ja se teki valtavan vaikutuksen. Siipien kantamat on myös erinomainen, vaikka aihe onkin hiukan kliseinen. Hyviä kirjoittajia on aina ilo löytää luettavaksi.

*

Eija-Riitta Korhola  Kuolemaa nopeampi  Tammi 2019

Fil.tri, pitkäaikainen meppi ja kristillisdemokraateista kokoomukseen vaihtanut poliitikko alkoi kirjoittaa kirjaa sairastuttuaan aggressiiviseen rintasyöpään. Teos ei ole sairauskertomus, vaikka hoitovaiheita kuvataankin osin yksityiskohtaisesti. Korhola on halunnut myös kertoa itsestään, poliittisesta ajattelustaan sekä toiminnastaan Euroopan Unionin parlamentin jäsenenä.  – En ole oikeastaan kiinnostunut Korholasta henkilönä, mutta halusin katsoa, miten henkilökohtaisen tragedian ja poliittisen uran yhdistäminen elämäntarinaksi häneltä onnistuu. Aika hyvin, tässä tapauksessa. Myös julkisuuden henkilöön kohdistunut sairas vaino, johon poliisista ei ollut apua, tulee yksityiskohtaisesti kuvattua. Korhola väitteli tohtoriksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ympäristöön ja edustaa poliittisesti kannanottoja, joita minun on vaikea ymmärtää.

*

Sarah Winman  Merenneidon vuosi  suom. Aleksi Milonoff  Tammi 2016

Romaani on englantilaisen kirjailijan ja näyttelijän toinen teos,lajityypiltään eräänlainen aikuissatu, joka rakentuu hienosti todellisuuden ja fantasian kudelmaksi. Kirjailijalla on poikkeuksellinen tarinankertojan kyky. Hän fantisoi päähenkilöidensä menneisyyden ja luo tulevaisuuden sekä kuljettaa heitä nykyisyydessä käyttäen rikasta ja sävykästä kieltä. Tämän seikan välittämisessä myös suomentajalla on ansionsa.  – Viihdyin tarinassa erinomaisesti, saatanpa kaivaa kirjastosta kirjailijan esikoisromaaninkin. Vaihteeksi on hyvä lukea toiseen maahan ja maisemaan sijoitettua tarinaa, joka myös kerrotaan ilmavasti, ei ryppyotsaisesti – mikä useita kotimaisia kirjoittajia tuntuu vaivaavan.   

***

Runot

Miika Osamitsu  Kuin keinoveden pinnalla  Basam Books 2019

1977 syntyneen Osamitsun esikoisrunokokoelma etsii japanilaisen ja suomalaisen luonnon herkkiä kuvia modernin ihmisen tekoälyn pilaamassa maailmassa.  – Runoilija jättää kuvastollaan monia kysymyksiä ilmaan hämmentämään lukijaa. Tähän pitäisi paneutua paremmin: puhuuko hän meistä ihmisistä ’palvelurobotteina’, ’keinoihmisinä’ – ja asettaa näin luonnon ainoaksi eläväksi osaksi maailmaa? Entä kun luonnostakin tulee ’keinoikimetsää’, ’muovipenkkejä’… – Kiinnostavaa!

                           koneelle ei tarvitse luoda tietoisuutta / se on jo meissä, koneen tietoisuus, mutta / se huomataan  vasta, kun kone on tietoinen meistä

*

Esseet

Antti Eskola  Vanhanakin voi ajatella – Mielikuvista ja niiden voimasta  Vastapaino 2019

85-vuotias emeritusprofessori Tampereelta, vasemmistolaiseksi tunnustautunut, aatteellisesti aktiivinen, omapäinenkin, tutkija ja kirjoittamiseen fiksoitunut ukko on kirjoittanut testamenttinsa eli sanojensa mukaan viimeisen kirjansa. Teksti on toki ollut nuorempana terävämpää ja ajattelu notkeampaa, mutta ”voihan vanhanakin ajatella”.  – Mukavahan tätä ajattelua on myös vanhana lueskella.

*

Romaanit

Kim Thuy  Ru  suom. Marja Luoma  Gummerus 2019

”Vietnamin kielessä sana ’ru’ tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä ’ru’ tarkoittaa pientä puroa ja virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.” Vietnamilaisen venepakolaisen Kim Thuy’n uusi elämä Kanadassa ja entisen, sodan värittämän lapsuuden muistojen sirpaleet ovat häkellyttävää, raastavaa ja herkkää tekstiä.  – Teos on poikkeuksellinen, niin kuin kirjoittajan erityinen elämänkohtalokin. Lukijaa ravistelee kertomuksen läpi eletyn elämän monisävyinen ja hienovireinen mosaiikki. Löytö!

*

Marja-Leena Virtanen  Kiurun tytär  Karisto 2019

Virtanen on 1943 syntynyt loimaalainen kirjailija, myös eläkkeellä oleva sairaanhoitaja sekä viiden lapsen mummi. Määritteet selittävät kirjassa ilmeneviä korostuksia ja henkilökuvia. Kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja proosan kirjoitus on hyvästi hallussa. Tarina kertoo evakkoperheen elämästä Silja-tyttären näkökulmasta. Karjalaisten juurien kasvattama kyky sopeutua toisenlaiseen elämäntapaan ja vieraaseen ympäristöön on perheen vahvuus. Tarinan käännekohta on eräs jouluaatto, joka muuttaa perheen elämässä kaiken.  – Pidin kirjasta välittömästi ja luin sen parissa päivässä. Kaikki tarinassa tuntui niin kotoisalta ja tutulta, kuin olisin sukeltanut omaan lapsuuteeni. Perheen äidin murrepuhe oli kuin oman äitini suusta, vaikka lapsuuteni perhe ei evakkoja olekaan. Lukiessani ajattelin, että tarinan dramaattinen käännekohta oli oleellinen. Siinä tuntui todellisen elämän karheus, toisin kuin monissa nuorten kirjoittajien tarinoissa, jotka kuvaavat nykyajan ahdistuneita ja pirstaleisia ihmissuhdevyyhtejä. Suosittelen ikätovereiden lukemistoon!  

*

Aris Fioretos  Nelly B:n sydän  suom. Outi Menna  Teos 2018

Fioretos, yksi Ruotsin parhaita kirjailijoita, on fantasioinut romaanin saksalaisen kuvataiteilijan ja lentäjän Amelie Beesen (1886-1926) elämästä. Romaani kuvaa hienolla tavalla erityisen naisen rakkauselämää ja kohtaloa Berliinissä toisen maailmansodan jälkeen.  – Tarina paljastaa kirjailijan taidon poikkeavan lahjakkaan naisen rakkaustarinan kuvaajana.

*

Merete Mazzarella  Varovainen matkailija  suom. Raija Rintamäki  Tammi 2019

”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin, vaan myös muihin paikkoihin – sekä takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luo, joita ei enää ole.” Kirjailija tiedostaa toistavansa itseään, minkä jokainen aiemmat teokset lukenut on aikaa pannut merkille. Tämän teoksen keskeinen teema on turismin ja matkailun vertailu. Paluut risteilyille sekä pitkät lennot Australiaan kerta toisensa jälkeen.  – Jollakin tavalla syyllisyydentuntoinen pohdinta elitistisen matkailun ilmastovaikutuksista tuntuu ärsyttävältä, kun se ei johda pohtijaa toisenlaisiin valintoihin. Teoksen positiivinen anti on Australian mantereen maiseman ja eläinten kuvauksessa.

*

Johanna Holmström  Sielujen saari  suom. Jaana Nikula  Otava 2017

Sipoolainen, 1981 syntynyt Johanna Holmström on jo kokenut kirjoittaja, monenlaisiin tekstimuotoihin perehtynyt. Hän on ottanut aiheekseen sairaalasaaren, johon vietiin parantumattomaksi luokiteltuja mielisairaita naisia. Muutaman potilaskohtalon ja hoitajapersoonan läpi kirjailija valottaa erikoista paikkaa ja sen merkitystä asukkailleen.  – Själön saaren tarina herää henkiin ja eristyksissä eletty sairaalaelämä saa kasvot. Toivoin, että kirjailija olisi ottanut mukaan senkin vaiheen, kun sairaala viimein suljettiin. Nyt tarina jää ikään kuin odottamaan jatkoa.  

***

Paula Hawkins  Nainen junassa  suom. Oona Timonen  Otava 2015

Trillerityyppinen romaani ei ole lempilajini, mutta lankesin taas takakansikehuihin (vaikka tiedän, että se on usein ylimitoitettua kustantajan myyntipuhetta). Junassa töihin matkustava eronnut nainen seurailee entisen kotinsa ympäristön elämää junan ikkunasta tullen mennen. Naisen oma elämä on retuperällä, mistä juonenkäänteitä riittää. Lopulta hän sotkeutuu entisen miehensä ja tämän naapureiden asioihin niin, että tulee itselleenkin yllätykseksi paljastaneeksi kadonneen naisen murhaajan.  – Siedätystähän tämän lukeminen minulle oli, vaikka kirjoittaja ei ihan huono olekaan. Ehkä loppua kohti tihenevä jännitys monia lukijoita kiehtoo.

*

Mäntyniemen herra  Vuoteni, elämäni  Sauli Niinistön päiväkirjat 2013-2018  Siltala 2018

–  ”Ironia, yllättävän vaikea laji.”  –  ”Tätä ajan hukkaa.”  –

–  Yllä olevat kaksi lausetta ovat suoria sitaatteja ja samalla tyhjentävä arvio kirjasta, jonka kirjoitti joku ivallinen tyhjäntoimittaja Image-lehden älyllisen vajauden täytteeksi ja – hämmästykää! – julkaisi kirjana Siltala.  

*

Markku Hirvonen  Enkelitaivas  Karisto 2019

Kirjoittaja on opettaja, joka on aiemmin julkaissut eränovelleja, Enkelitaivas on hänen esikoisromaaninsa. Romaanin päähenkilö on hoitoalalla toimiva nainen, joka osuu onnettomuuspaikalle ja korjaa kadulta auton tönäisemäksi joutuneen miehen. Miehellä on siivet, joista toinen on murtunut ja nainen koettaa saada miehelle hoitoa. Lopulta lintujen hoitoon erikoistunut lääkäri leikkaa ja lastoittaa murtuneen siiven. Kyseessä on eräänlainen aikuissatu, joka voi toimia lukijalle allegorisesti vaikkapa turvapaikanhakijan kohtalon kuvauksena.   – Tarinan kertojana Hirvonen on vielä kehittymässä, monin tavoin erikoinen tarina onnahtelee, vaikka idea on hyvä. Enkelimiehen taustaa paljastetaan vähän kerrallaan, mutta loppu töksähtää.          

*

Riikka Pulkkinen  Lasten planeetta  Otava 2018

Riikka Pulkkinen on julkaissut jälleen huiman taidokkaan ja kieltä uudistavan romaanin, joka kuvaa yhtäältä eroprosessin kipuja ja päähenkilön pelkoja sekä toisaalta psykoosiin sairastuvan sisaren kamppailua hajoavan mielen kouristuksissa ja sisarusten huolta ja hätää.  – Ei Pulkkista turhaan sanota kirjallisuutemme kiistattomaksi kärkinimeksi. Vaikuttava romaani on väkevästi ajassa, tulee paljastaneeksi myös nerouden ja hulluuden rajan ohuuden sanataiteessa. Suosittelen!

*

Juha Itkonen  Ihmettä kaikki  Otava 2018

Satuin näkemään tämän kirjan syntyprosessiin liittyvän kirjailijahaastattelun televisiosta, joten vähän tiesin mitä odottaa. Kirjailija on luonut romaanitaidetta omasta väkevästä perhedraamastaan. Ja juuri siksi, että se on niin tosi, se liikuttaa syvästi lukijan omia tunnemuistoja. Tarina kertoo parisuhteen draamaa raskaudesta synnytykseen. Sekä aviopari että lukija yllätetään uudelleen juuri, kun käännekohdan laineet alkavat tasoittua. Lukija heittelehtii avioparin tunnemyrskyjen laineilla, hämmästelee, oudoksuu ja myötäelää silmät kostuen draaman käänteitä.  – Kirjailija vie lukijan yksityiselle elämänkokemusmatkalle, jossa joutuu antamaan itsestään ihmisenä, isänä ja puolisona lähes kaiken. Kokemuksesta kasvaa syvää ymmärrystä ja hentoa uskoa johonkin elämääkin suurempaan. Itseäni tarina kosketti syvästi, siinä erityisesti miehen kokemus ja kasvu isänä ja puolisona. Kirja myös yllätti syvällisyydellään, vaikka tiesin Juha Itkosen yhdeksi taitavimmista nykyprosaisteistamme. Suosittelen!

*

Michelle Obama  Minun tarinani  (Becoming) suom. Ilkka Rekiaro  Otava 2018

Pelastauduin satojen varauksien jonosta osumalla kirjastoon, kun pikalainahyllykappale ilmaantui kierrokselta. Kirjassa on 510 sivua ja pääsiäisen vuoksi tavallisen viikon sijasta kaksi viikkoa lukuaikaa. Jee! Eka havainto: Michelle on, paitsi maailman vaikutusvaltaisimman ex-presidentin puoliso, myös oppinut nainen, erinomainen kirjoittaja ja todella kiehtova persoona. Tarina ottaa heti mukaansa ja valottaa erästä maailmanhistorian käännekohtaa, Amerikan ensimmäisen värillisen presidentin kautta Yhdysvaltojen valtavan valtiokoneiston johdossa. Michelle ei suostunut olemaan pelkkä seremoniallinen First Lady, hän kehitti omia lasten ja erityisesti vähemmistöön kuuluvien tyttöjen tulevaisuusprojekteja.  – Kiinnostavan teoksen ainoa miinus on kielellisesti onnahteleva suomennos ja lukuisat painokseen jätetyt kirjoitusvirheet. (Hyi, Otava!)  

***

Runot

Tuukka Pietarinen  Yksin ja toisin  WSOY 2018

1996 syntynyt Pietarinen on opiskellut yliopistossa estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa sekä Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista. Nuoren runoilijan esikoisteos paljastaa kiinnostavan ajattelijan, jonka runot tuovat mieleen minimalistimestari Gösta Ågrenin.  – Pitkästä aikaa käsiin osui uuden polven runoilija, jonka runous pyrkii tuoreella ja kiinnostavalla täydelliseen esteettiseen symmetriaan. Tämän voisin hankkia runokirjastooni.

Hän keinuu kunnes tulee ilta / eikä pihalta kuulu puhetta, siellä ei ole ketään / talossa ei ketään / kukaan ei istu ikkunalaudalla / tyhjä keinu heiluu vielä hetken

*

Novellit

Leena Lehmuspuu  Kaksikymmentäneljä tuntia  Kustannus Ves-Line 2012

Käsiini osui tämä novellikokoelma diakonissan työstä 1960-luvulla Oulussa. Leena Inkalan herkät lyijykynäpiirrokset elävöittävät koskettavia tarinoita elävästä elämästä menneellä vuosisadalla. Inhimillinen auttamistyö oli ankara kutsumus tuolloin, kun diakonian ammattilaisella ei ollut läheskään aina mahdollisuutta pitää viikottaista yhtä vapaapäivää, ja työaika saattoi olla 24 tuntia vuorokaudessa, jos niikseen sattui.   Seurakuntien diakoniatyö on muuttunut yhteiskunnan muutosten mukana ja työolosuhteet parantuneet, mutta arvoperustana oleva kristillinen usko on sama tänäänkin.

*

Romaanit

Saara Turunen  Sivuhenkilö  Tammi 2018

Kirjailija on ehtinyt ikään alta neljänkympin voittaa esikoisromaanillaan HS:n kirjallisuuspalkinnon 2015, ja sittemmin laatia useita näytelmiä, jotka ovat saaneet kansainvälistäkin huomiota. Sivuhenkilö on romaani, jonka päähenkilön esikoiskirja julkaistaan, se saa nuivan arvostelun HS:n setäkriitikolta ja menee nihkeästi kaupaksi. Päähenkilö kokee muutenkin olevansa sosiaalisessa elämässään sivupersoona, koska on yhä sinkku. Turusen kirjoitustyyli on lakoninen, vähän kyyninenkin. Kun romaanin päähenkilö lopulla tarinaa voittaa kirjallisuuspalkinnon ja setäkriitikko joutuu tekemään hänestä voittajan henkilöhaastattelun, pääsee kirjailijan kirpakka huumori valloilleen.  – Tykästyin kovasti toteavaan tyyliin kirjoitetusta tarinasta, jossa päähenkilö, joka kokee olevansa Sivuhenkilö, tarkastelee esikoiskirjailijan kohtaloa kriitikoiden, kustantajien, myyntilukujen ja kulttuuri-ihmisten armoilla. Ihanan humoristinen ote tarinassa on parasta!

*

Eowyn Ivey  Lumilapsi  suom. Marja Helanen  Bazar 2013

Syntyperäinen ja jälleen Alaskassa asuva toimittaja ja novellikirjailija on kehitellyt romaanin Alaskaan muuttaneen lapsettoman pariskunnan vaikeuksista sopeutua ankariin luonnonolosuhteisiin. Lapsensa vauvana menettäneen pariskunnan oma tragedia luo pohjaa suhteeseen erikoiseen luonnonlapseen. Kirjailija tuntee elinolosuhteet ja luonnon, mikä antaa uskottavuutta tarinaan ihmeellisiin käänteisiin. ”Sydäntä särkevän kaunis tarina, jossa on taikaa.”  – Tarina on todella lumoava ja ottaa lukijan hellästi mukaan. Nautin sujuvasti soljuvasta tarinasta, jossa pohjoisen ankara talvi on pääosassa.

*

Heini Röyskö  Mustat ikkunat  2017

Helsinkiläisen fil.maisterin ja toimittajan esikoisromaani on syvästi oman lapsuusperheen kokemuksesta kumpuava. Henkilöt ovat asianomaisissa hengellisissä piireissä (helluntailiike) tunnistettavissa, siksi kirja ei liene laajassa levityksessä. Sain vinkin lapsuustuttavalta ja tilasin opuksen kirjakaupan kautta. Kaupunkimme kirjasto otti puolestaan vinkistäni romaanin hankintoihinsa. Romaani on eräänlainen sukutraumojen jatkumo, kertomus siitä, miten sukusalaisuudet siirtyvät ja elävät tulevissa polvissa ja miten erityisen voimakas hengellinen sitoutuminen vaikuttaa ihmisten kohtaloihin ja erityisesti perheen lapsiin.  – Toiseen kertaan luettuna kirja avautui yhä paremmin. Lukukokemukseen liittyi nyt paljon surua tuntemani perheenäidin kohtalosta. Olimme varhaisnuoruudessa ystäviäkin, joten monet sukuun liittyvät historiat olivat tulleet tutuiksi hänen kertominaan jo 1960-luvulla. Perheen tyttären taito kertoa vaikeista asioista todentuntuisesti, mutta kauniisti ja vanhempia kunnioittaen, ansaitsee lukijan kiitoksen.

*

Katriina Huttunen  Surun istukka  S&S 2019

Kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu kääntäjä, joka putosi syvälle suruun aikuistuneen tyttären tehtyä itsemurhan. Kirjasta on ollut kohua mediassa. Tapa, jolla Huttunen kirjoittaa surustaan ja syyllisyydestään saa lukijan tuntemaan itsensä tunkeilijaksi yksityisen katastrofin raunioilla. Yksityiskohtaiset kokemukset itsemurhakuoleman jälkeisestä ’kuolinsiivouksesta’ ovat täynnä vihaa, joka nousee yhä uudelleen satutetusta äidinsydämestä. Julkistetulla omakohtaisella tragedialla on tämäkin vaikutus, mikä on hyvä tiedostaa.  – Ei ole syytä puuttua kirjailijan tapaan surra, mutta on todettava, että kirjallisuutena teos on saman levyn toistoa eikä johda mihinkään. Toisaalta terapiakirjanakaan teksti ei tunnu toimivan, se ei auta äitiä ylös suruhaudasta, jota hän itselleen kirjoittamalla kaivaa.  

*

Johanna Elomaa  Kaipuun väri on sininen  Kosmos 2018

Erikoisen elämäntien valinnut, pikkuveljen itsemurhan järkyttämä kirjoittaja vaeltelee päähenkilönsä mukana Intiassa etsimässä rauhaa mielelleen ja tarkoitusta elämälleen. Päätön rakastuminen johtaa päähenkilön etsimään lentokoneessa kohtaamaansa miestä sieltä, mistä viimeinen viesti on tullut. Kertomus vie lukijaa pitkin ja poikin Intiaa monenmoisiin tarinoihin ja seikkailuihin. Tarinan loppuratkaisu palauttaa päähenkilön kauniisti todellisuuteen.  – Alku saa hiukan epäilemään, olenko haksahtanut chicklit-kirjaan, mutta todentuntuinen tarina kutsuu kuitenkin mukaansa. Käy ilmi, että tarinalla onkin tosipohjaa ja kirjoittajalla oikeasti kokemusta Intian ashrameista. Vanhat tarinat tukevat länsimaalaisen naisen vaeltelua värikylläisessä maassa rakkauden jäljillä.

*

Rebecca James  Hiljainen lähde  suom. Outi Järvinen  Bazar 2018

Valitsin kirjan ihan sokkona kauniita mielikuvia herättävän nimen perusteella. Pieleen meni. Keskinkertainen ’menestyskirjailija’ on kehrännyt kokoon tarinan, jonka liepeet sotkeutuvat toisiinsa. Synkkiä perhesalaisuuksia, järjetöntä mustasukkaisuutta, petoksia, juonittelua, murhanhimoa ja kummittelua kartanomiljöössä, rakkaustarinoissa sama puiseva kehityskaari.  – Mitä muuta tuosta nyt voi sanoa kuin: uskomaton keitos.

*

Joel Haahtela  Naiset katsovat vastavaloon  Otava 2000

Romaani on lahjakkaan kirjailijan uran alkutaipaleelta, toinen julkaisu. Tarinan keskiössä ovat nuoret, häämatkaltaan Firenzestä palaavat arkkitehti Klaus ja kirjailija-kääntäjä Lilian. Heidän asettumistaan uuteen kotitaloonsa kuvataan hienoin, paljon kertovin keskustelunyanssein. Naapuriksi ilmaantuu erikoinen nuoripari, johon kumpikin tutustuu omia teitään. Haahtela tuntuu olevan omimmillaan kuvatessa kahta naista, jotka löytävät toisissaan sellaista hienovireistä ymmärrystä, mitä miehet eivät suhteessa voi kummallekaan antaa.  – Olen tutustunut ja mieltynyt Haahtelaan hänen myöhempien romaaniensa kautta. Alkutuotanto on lukematta, siksi ilahduin löytäessäni tämän opuksen. Tässä jo näkyy se keveästi hengittävä kerrontatyyli, johon on helppo mieltyä. Jo mystinen nimi kiehtoo romaanissa.  

***