Anna Berglund Vaikka tuulisikin runoja Momentum Kirjat 2026
Esikoisteos saaristorunoja 1976 syntyneeltä Anna Berglundilta. – Pieniä herkkiä, kotikutoisia tunnelmarunoja onnesta ja kaipauksesta.
’
Milka Luhtaniemi Häikäisy – runoja Gummerus 2026
Kiinnostava runoilija (s. 1992), jolla on dramaturgin koulutus. Hän on saanut S. Hiidenheimon muistostipendin, ja K. Jäntin palkinnon sekä ollut ehdolla HS:n kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2021. Häikäisy on hänen kolmas runokokoelmansa. – Mielestäni hänen runojensa maailma on persoonallinen, teemat elävät jatkumona ja runoilijalle on kehkeytynyt oma ääni. Aion seurata kehitystä.
*
Jonne Haapala Poissaoloharjoituksia – runoja WSOY 2026
Haapalan runoteoksessa on jokin yleisvire, keskusteleva elämänasenne, joka puhuttelee lukijaa. Teos oli itselleni löytö uusien runoilijoiden harvasta käyneestä joukosta. Tavallaan viehätyin mielessäni keskustelemaan väljästi sijoitettujen tekstien kanssa.
*
Susanna Kaisla Pisteen jälkeen – runoja Aviador 2026
Uusmaalaisen yhteiskuntatieteilijän ja sosiaalityöntekijän esikoisrunokokoelma. – Levollisia ja avaria runoja, joissa maalaismaisema hengittää.
*
Rohkaisurunoja toim. Ismo Loivamaa Karisto 1995
Klassisiin runopoimintoihin painottuva kokoelma runoja, jotka vastannevat monen rohkaisua kaipaavan ikätoverin toiveisiin. Runojen parissa viihtyvä löytää toisen valinnoista helmiä monet kootut luettuaankin. Löytyi kirjaston kierrätyshyllystä.
*
Andrei Makine Elämän musiikki suom. Annikki Suni WSOY 2001
Kaunis pienikokoinen kirja virolaissyntyiseltä, arvostetulta kirjailijalta, löytyi kirjaston kierrätyshyllystä. Erikoinen tarina, joka kertoo Stalinin ajan Venäjästä, pianistista nimeltä Aleksei Berg ja yleisemminkin homo sovieticuksesta, jonka kaltaista kansalaista ei ole toista. Vaikuttava.
*
Selja Ahava Hän joka syvyydet näki Gummerus 2025
1974 syntynyt palkittu (mm. Kiitos kirjasta -palkinto) kirjailija ja käsikirjoittaja paneutuu tässä uusimmassa teoksessaan kuolemaan liittyvään aiheistoon sekä romaanin että tietokirjan keinoin. – Aluksi vierastin eri tyyli- ja aiheenkäsittelykeinojen sekoittamista keskenään, mutta lopulta havaitsin, että teos, joka aihepiiriltään olisi voinut eläytyvälle lukijalle olla raskas, keveni lukukokemuksena neutraalin tietoaineksen ansiosta huomattavasti. Lääkärien elinsiirtokysymyksiin liittyvä eettinen pohdinta oli hyvin mielenkiintoista, niin kuin romaanin välittämä erikoinen tarina äidistä, joka ei hyväksynyt tyttärensä julistamista aivokuolleeksi, vaan halusi hoitaa ja kuntouttaa tytärtä itse kotona sairaalajärjestelmän ulkopuolella. Monitasoisesti puhutteleva kirja tekijältä, joka ei aiemminkaan ole kaihtanut vaikeisiin teemoihin tarttumista.
*
Shelley Read Minne virta kuljettaa suom. Jaakko Kankaanpää Otava 2023
Kirjailija, ympäristötieteilijä ja kirjallisuustieteen opettaja Shelley Read asuu Coloradon Kalliovuorilla, johon maisemaan hän sijoitti myös tämän romaanin tarinan, josta tuli bestseller kotimaassaan. – Viehätyin heti kohta päähenkilöön, nuoreen tyttöön, joka asuu maatilalla ja äidin kuoleman jälkeen joutuu isänsä, veljensä ja pyörätuolissa istuskelevan setänsä keittiöpiiaksi. Rakastuttuaan intiaanimieheen ja tajutessaan olevansa raskaana, hän päättää lähteä kotoa, koska tietää, ettei perhe hyväksyisi ikinä liittoa ’puoliverisen’ kanssa. Monin tavoin äärimmäisen vaikean raskauden ja synnytyksen ajan hän piileskeli Kalliovuorilla autiossa metsästysmajassa ja palasi kylälle nälkäkuoleman partaalla saadakseen apua itselleen ja vauvalle. Mukaansa tempaava ja imussaan pitävä tarina sitkeydestä ja elämänvoimasta äärimmäisen vaikean kohtalon voittamiseksi.
*
Sawako Natori Kirja, jota etsit suom. Raisa Porrasmaa Otava 2026
Näitä eksoottisia kirjakauppa- tai kahvilaympäristöön keskittyviä herttaisia tarinakokoelmia on julkaistu siellä ja täällä, ne myyvät, saattavat viihdyttääkin, varsinkin naislukijoita, mutta niiden kirjallinen taso saattaa olla melko heppoinen. Minulle heräsi kysymyksiä suomen kielen töksähtelevistä käännöskohdista ja tarinan toisteisuudesta. Otava!
*
Jyrki Pellinen Auringon silmä Aviador 2019
Tämä lienee runokirja, ainakin Pellinen (s. 1940) on aiemmin sellaisiakin julkaissut. Pellinen on myös kuvataiteilija. – Tämän teoksen teksti ei avautunut minulle muutoin kuin joidenkin puolen sivun mittaisten lapsuusmuistojen osalta. Niitäkään ei ollut seassa tarpeeksi, että olisin kiinnostunut lukemaan enempää kuin viitisenkymmentä sivua.
*
Juhannusmorsian – valon ja varjon tarinoita toim. Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen Varjo kustannus 2019
Kauhutarinakokoelma. Luin muutaman ja sain tarpeekseni. Ainoa tarina, jonka olisin kelpuuttanut, oli Tommi Kinnusen. Hän oli minusta väärässä seurassa näiden kansien välissä. Olin pahoillani hänen puolestaan, ja omastakin virhevalinnastani kirjastossa.
*
Petja Lähde Ilon kaava Karisto 2018
Pitkästä aikaa aikuinen kirjoittajamies, jonka huumori otti tulta, ihan ääneen naurahtelin lukiessa. Tarinassa oli pitkä ja roteva kaksospoika ja veli pieni ja hintelä, jotenkin syntymäasetuksiltaan vastakkaiset luonteetkin. Lähtivät pohjoiseen etsimään isäänsä, jota eivät olleet tavanneet. Junalla mentiin ja monenlaista matkatoveria ehti olla, joiden kanssa veljekset jutustivat. Tarinalla oli vakava pohjavire, mutta ei synkkä. Kuolemakin kohdattiin, mutta sekin osoittautui ystäväksi. – Tykkäsin!
*
Silene Lehto Musta huone WSOY 2026
Kirjoittaja (s. 1979) on helsinkiläinen, julkaissut kolme runoteosta. Musta huone on hänen ensimmäinen romaaninsa, alaotsikkona – Ajatuksia leukemian ajalta. – Minua riipaisi heti takakanteen nostettu lainaus kirjan tekstistä: ”Kevät saapuu juuri kun ajattelen, että en jaksa enää.” Teos kuvaa minäkertojan tavoin kolmen sukupolven surumaisemaa leukemian otteessa. Ensin kuolee kertojan äiti leukemiaan, sitten sairastuu lapsi. Kun teksti on hyvin työstetty ja tapahtuneesta on riittävästi aikaa, lukija myötäelää syvästi kaikki vaiheet eikä ahdistus ole tekstissä sellaisena, että löisi yli. Tässä auttaa tekstin väljä asettelu, välitiloilla on merkitystä. Lukija jää toivomaan, että ’Lapsi’ on selvinnyt, sisarukset ja vanhemmat selviävät elämän puolelle kohtalon harvinaisen kovasta koettelemuksesta. Teos on kauniisti ja aidosti kuvattua elämäntaistelua. Haluan kiittää tekijää, uskon, että teos antaa monelle toivoa – sillä kärsimys on väkevä elämänosa. – Kirja on kaunis ja tärkeä puheenvuoro ja antaa uskoa ihmisen kyvystä selviytyä kovan kohtalon keskellä.
*
Katherine Mansfield Kanarialintu – novelleja suom. Marja Alopaeus Gummerus 2005
Uusiseelantilainen, 1888 syntynyt ja Ranskassa 1923 kuollut kirjailija opiskeli Lontoossa ja yritti sitten palata kotisaarilleen, mutta ei enää sopeutunut. Avioliitossaan hän koki elämänsä yksinäiseksi ja irralliseksi, sairasti paljon ja kuoli lopulta keuhkotautiin. – Novellit maalaavat kuvaa viime vuosisadan alun elämästä ja asenteista. Luin noin sata sivua ja totesin, ettei kirjailijan tyyli eikä novellien sisältö jaksanut houkuttaa minua pitemmälle.
*
Katja Kallio Säkenöivät hetket Otava Seven-pokkari vuodelta 2013
Katja Kallio on kirjailija, jota olen hämmentävän vähän lukenut, vaikka käsitys hänestä luotettavana kirjailijana on ollut pitkään olemassa. Tekstit ja tyyli ovat tasaisen hyvää tässäkin. Korkkaamaton kirja löytyi kirjaston kierrätyshyllystä, kun etsin pokkareita, joita olisi kevyt pihakeinussa lukea. – Romaani on sävykästä ja vahvaa tarinaa viime vuosisadan kylpyläelämästä kesäkaupunki Hangon maisemissa. Tarinan keskiössä ovat yhden suvun kohtalonkäänteet. Romaani kuljettaa rinnakkain sukupolven vahvojen naisten elämää, jossa miehet ovat taustalla, mutta ratkaisuineen säätelevät naistenkin kohtaloita. Laadukasta lukuromaania myös pokkarina.
*
Riina Katajavuori Kirjeitä Jekaterinburgiin – novellikokoelma Tammi 2006
1968 syntynyt Katajavuori on julkaissut runoja sekä proosaa ja ollut sekä Runeberg että Einari Vuorela palkintojen saajaehdokkaana. – Mielenkiintoinen kirja, jonka tarinat heittivät yllättäen minut 1960–70 lukujen nuoruuteeni. Tässä kerrotaan siitä ajasta, joka minulle, samaan aikaan nuoruuttani eläneelle, oli hämärästi olemassa jossain toisaalla. Teksti oli nautittavaa, ammattilaisen työtä.
*
Eeva-Liisa Manner Kävelymusiikkia – proosateoksista toim. Tuula Hökkä Tammi 2003
Runohyllyissäni on Mannerin runotuotanto pääpiirteissään. Teki mieli tutustua myös hänen proosaansa. Kokoelmassa paljastuu kirjailijan persoonallisuuden ja elämänhistorian erityispiirteitä, jotka antavat ymmärrystä myös runojen kielelle ja tyylille. Ennen muuta proosan palaset valottavat runoilijan mielenmaisemaa, jossa villien mielikuvien runsaus rönsyilee ja tulvii. Oli vähän liian raskasta kesälukemiseksi, harpoin ja jäi lopulta kesken. Manner on loistava runoilija, mutta mitä sanoa proosasta?
*
Johanna Forss Pidot Tammi 2026
1979 syntynyt kirjoittaja on helsinkiläinen fil.maist. ja ’yhdenillanromaani’ Pidot on hänen esikoisensa. – Päähenkilö, Maria menee kutsuttuna juhliin, joihin on tullut paljon väkeä. Taustoja kerrotaan ja illan mittaan kehittyvät kohtaamiset ja tapahtumien myötä palataan oudohkoa ystävyystarinaa tarinaa selittäviin lähtökohtiin päähenkilöiden elämässä. Paikoin kerronta on uuvuttavan tavanomaista, paikoin säkenöi riehakkaastikin. Kyllähän se lopputuloksessa näkyy, että kirjoittaminen on tapahtunut muiden toimien ohessa päätyön vapaa-ajoilla. Henkilöiden moderni ajatus- ja arvomaailma ei ole ihan lukijan makuun, mutta outoudessaan kuitenkin kiinnostavaa.
*
Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy Bazar 2015; Ennen kuin salaisuus paljastuu Bazar 2017, molempien suomentaja Markus Juslin.
Osakalainen 1971 syntynyt dramaturgi ja ohjaaja kirjoitti kaksiosaisen romaanisarjan, jonka kumpikin osa sisältää neljä tarinaa samasta aiheesta, joissa esiintyvät myös osittain samat henkilöt. – Näytelmän pohjalta kehitetyt romaanit tuntuvat puisevilta, mikä johtuu tarinoiden toisteisuudesta. Dialogikatkelmat ovat niukkoja samoin kuin tapahtumapaikan ja henkilöiden kuvaus. Sanoisin Kawaguchin kirjoittaneen lähes tulkoon saman romaanin kahteen kertaan eri nimellä. On kuulemma suosittu. Tulossa on kuulemma kolmaskin samaa lajia. Ehkä nämä tarinat toimisivat paremmin teatterilavalla kuin luettuna?
*
Elokuvat
Leijonasydän***** Dome Karukosken ohjaama elokuva, pääosissa Peter Franzen, Laura Birn, Jasper Pääkkönen, Yusufa Sidibeh
Karukosken elokuva on pohjoismaista yhteistyötä, jota mm. kirkko on tukenut. Teemana on rasismi ja natsiliikkeen vaikutus yhteisöön ja henkilökohtaisiin perhesuhteisiin. Aloitimme katsoa yhdessä, mutta minun oli jätettävä elokuva kesken, se oli minusta yksinkertaisesti liian raaka ja meluisa tappeluineen ja kranaatinräjähdyksineen rikkoen sunnuntaipäivän rauhan. Sinänsä hyvä idea nostaa tärkeä teema keskusteluun, mutta ei toiminut minulle niin. Toisen katsomiskokemus vaikutti olevan myös osin ristiriitainen, mutta armeijan käyneenä miehenä hän ei ehkä kokenut sotilaallista ilmapiiriä niin uhkaavana.
*
Universumin kaiut ***** Dokumenttielokuva Kaija Saariahon musiikista. Ohjaus Riitta Rask.
Kirjastomme dokumenttielokuvien esittelyssä oli tämä levy, joka oli tehty kunnianosoitukseksi ja kiitokseksi lahjakkaan säveltäjän taiteesta. Lumouduin täysin sekä ihanasta, modernista musiikista että taiteilijan persoonasta hänen kertoessaan säveltäjäksi kehittymisestään ja kuvatessaan teostensa syntyä. Totesin, että tämä upea elokuva kannattaa hankkia kotiin ja katsoa rauhassa useampaankin kertaan. Tulemme hankkimaan jatkossa myös Saariahon kiehtovia, moderneja musiikkiteoksia levytyksinä.
*
Here **** Ohjaus Robert Zemeckis, pääosissa Tom Hanks ja Robin Wright
Forest Gumpin tekijät loivat uuden elokuvan HERE, joka perustuu Richard McGuiren sarjakuvaromaaniin. Sen sanottiin kertovan ”perheistä samassa paikassa eri aikakausina, rakkaudesta, menetyksestä, naurusta ja elämästä”. – Minusta tämä oli pelkästään käsittämätöntä periamerikkalaista roskaa. Katsoimme yhdessä ja jätimme kesken.
*
Kesäkirja ***** Charlie McDowellin filmin pääosissa Glenn Close, Anders Danielsen Lie, Emily Matthews
Tarina perustuu Tove Janssonin Kesäkirjaan ja kertoo Sophia-tytön kesästä isoäidin kanssa pikkuisella Suomenlahden saarella. Tarinassa on läsnä myös Sophian ja isän suru äidin kuolemasta. – Hienovireinen ja kaunis Kovharun kallioluodolla kuvattu elokuva, joka puhuttelee herkillä merimaisemillaan. Luonto antaa tilaa surulle, ja tarjoaa lohdutusta. Viisaan isoäidin apu on oleellinen tuki surussa. Hyvin tehty ja puhutteleva elokuva. Osui katsottavaksi juuri juhannuspäivään kotona.
*
Mamma mia! Muinaisen musikaalin modernisoitu musiikkivideo, mukana mm. Andy Carcia ja Cher. – Ei pärjää alkuperäiselle elokuvalle. Sekava.
*
Little Miss Sunshine Komedia perheestä tien päällä, kun seitsenvuotias haluaa Yhdysvaltojen toisessa osavaltiossa pidettävään tyttöjen kauneuskilpailuun ja perhe vaareineen ja teini-ikäisen, mielenosoituksellisesti puhumattoman isoveljen kera lähtee matkaan huonokuntoisella Hiacella Kommelluksesta toiseen etenevä tarina on varsinainen asioiden kriisiytymisen mestarinäytös.
*
Ei koskaan sunnuntaisin Viihdyttävä vanha komediaklassikko, Oscar-palkittu musiikki. Pääosassa Melina Mercouri.
***
Runot
Tomi Pyyhtiä Odota minua niityllä Momentum 2025
– Liikuttava kuvaus miehen ja koiran ystävyydestä, surusta ja pakahduttavasta kaipauksesta sekä uuden alun mahdollisuudesta lohdutuksena.
*
Mikko Nenonen Hengittävä eläin Aviador 2026
– Ajatusvirtaa pikemminkin kuin runoa, sanoisin. Ei tässä kovin paljon runonmakua mielestäni ollut.
*
Romaanit
Marketta Pyysalo Kopaalihuone Teos 2025
Kirjailija Pyysalo on tamperelainen kulttuurisuunnittelija, 2021 esikoisteoksensa julkaissut ja myös kääntäjänä toiminut. – Tarina lähtee liikkeelle pariskunnasta, joka jonottaa lentokentällä lomamatkalle lähtöä. Käy ilmi, että nainen ja mies ovat suhteensa rajakohdassa, heidän keskustelunsa on niukkaa. Naisen ajatusmonologi kuljettaa lukijaa, milloin missäkin ammoin tapahtuneessa tai mahdollisessa tulevaisuudessa. Olin varsin viehättynyt tämän teoksen tyylistä, joka palkitsi monenlaisilla pienillä yksityiskohdilla, ajatuksia herättävillä huomioilla ja johtopäätöksillä, vaikka jono ei tuntunut etenevän.
*
Ilkka Hackman Kakspuusaari WSOY 2023
Kirjailija on Espoossa 1982 syntynyt ja Jyväskylään kotiutunut. Kakspuusaari on hänen toinen romaaninsa, eräänlainen rakkaustarina, joka muuttuu katoamistarinaksi – ja ”tutkielmaksi nykymaailmasta ja siitä maailmasta, joka on tulossa.” – Teos ei anna mitään ratkaisua eikä johda mihinkään johtopäätökseen. Se avaa isoja asioita sulkematta tarinaa mitenkään. Siksikö se jättää lukijan viileäksi eikä mikään oikein kosketa.
*
Mariia Niskavaara Ester, teurastaja Kosmos 2025
Kirjailija on Valkeakoskella 1988 syntynyt ja valmistelee väitöskirjaa. – Tässäpä teos, josta nousi kohu, kun ’suuren maailman filmimogulit’ kilpaa tahtoivat tarinan elokuvan käsikirjoitukseksi. Romaani on erään tytön kasvutarina ja parisuhdetarina, jossa teurastaja ja keinosiementäjä löytävät toisensa. Kovin merkillinen romaani ei olisi ilman sitä, että se on häpeämättömän ja ronskin lihallinen ja nimenomaan sellaisena kerrottu. Ester osoittautuu yhteisössään loputtoman mielenkiinnon kohteeksi, vallankin, kun haluaa kipeästi lasta eikä onnistu siinä. Jossakin hän kuitenkin onnistuu – ja siitäkin otetaan kaikki irti. Kerrontataitoa riittää, liioittelu pysyy tyylikeinona ja palvelee tarinaa.
*
Seidi Saikkonen Yvonnen talo Kosmos 2019
Esikoiskirjailija Seidi Saikkosesta kerrotaan kirjan kansiliepeessä vain, että hän on opiskellut elokuvataidetta Lontoossa ja asunut vuosia ulkomailla, kirjan ilmestymishetkellä Shanghaissa. Yvonnen talo kertoo vammaisten henkilökohtaisena avustajana toimivasta Annasta ja hänen entisestä asiakkaastaan Yvonnesta, jonka hautajaisiin Anna matkustaa Sveitsiin. – Erikoinen tarina, joka hautajaismatkan erityisine yksityiskohtineen ja Annan mieleen vyöryvine henkilökohtaisine muistoineen luo paikoin lähes trillerimäisen tunnelman. Kirjoittaja rakentaa kerrontaansa kuin elokuvan käsikirjoitusta, kohtauksenomaisin tyylikeinoin. Lukija joutuu painiskelemaan henkilöiden tekemien ratkaisujen eettisyyttä moneen otteeseen. Jää vaikutelma, että tarina on kuin sairauskertomus, jossa auttajan ja autettavan roolit sekoittuvat ja asialliset ja hyväksyttävät rajat ylittyvät kaikissa suhteissa.
*
Päivi Setälä Keskiajan nainen Otava 1996
Fil.tri Päivi Setälä (1944–2014) julkaisi lukuisia historiallisia tietoteoksia, sai aikanaan Tieto Finlandian kunniamaininnan sekä valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1991. – Tietokirja Keskiajan nainen osoittautui hienoine värikuvineen taiteellisesti kunniahimoiseksi kuvaukseksi naisten asemasta keskiajalla yleensä sekä muutamien erityisistä ansioista historiaan jääneiden naisten, kuten Hildegard Bingeniläisen, Katarina Sienalaisen, Pyhästä Birgitan ja Jeanne d’Arc’n merkityksestä.
*
Riikka Pulkkinen Lumo Otava 2022 Paras mahdollinen maailma Otava 2016
Taidokkaan ja parhaassa luomiskyvyssään olevan kirjailijan romaani Lumo alkaa: ”On heinäkuu, kesän pysähtynein hetki. Heitä on paikalla viisi, kaksi tyttöä, kolme poikaa. Philippa ja Saga. Oliver. Kasimir ja Noa. – On heidän nuoruutensa viimeinen kesä.” Ja luku 9, sivulla 153 alkaa: ”On seitsemäs päivä Philippan kuoleman jälkeen”. – Tarina on rakentunut niin, että kuollut tyttö hallitsee kaikkien muiden kirjan ihmisten tarinaa ensin elämällään, sitten kuolemallaan. On se väkevä elämä – ja varsinkin sen elämän päätös. Tarinan tyttö, tyttöjen tyttö hallitsee myös lukijan ajatuksia lukuprosessin ajan. Joitakin muistumia Riikka P:n aiemmin luetuista romaaneista tulee mieleen, alkaa muodostua jokin jatkumo, aiemman romaanin henkilökin vilahtaa. Paras mahdollinen maailma on kaleidoskooppimainen monen sisäkkäin kulkevan tarinan kooste. Lukukokemus jää hajanaiseksi käytetyn kerrontatyylin myötä eikä päähenkilön persoonallisuudestakaan saa ehjää kuvaa sivupersoonien luoman voimakkaan vaikutelman ansiosta. Teos ei mielestäni ole Pulkkisen parhaita, joskin kiinnostaa mihin kaikkeen kirjailijan mielikuvitus taipuu ennen kuin kokonaisuuden ehyet osat romahtavat kasaan, ja tarina muuttuu sairauskertomukseksi.
***
Elokuvat
Kilimanjaron lumet **** Robert Guediquian elokuva, palkittu Euroopan Parlamentin Lux-palkinnolla 2011; Jean Pierre Darrouss, Ariane Ascaride. – Monitasoinen tarina hyvää tarkoittavien ihmisten perheidyllistä, joka horjuu, kun perheenisä joutuu rikoksen kohteeksi. Eläkeunelmat kariutuvat ja on palattava arkeen, jonka kaunistaa perheen yhteinen eettinen missio.
Orenda ***** Pirjo Honkasalon elokuva; käsikirjoitus ja pääosa Pirkko Saisio; Alma Pöysti; Hannu-Pekka Björklund. Musiikin lauluosuudet Essi Luttinen. – Tarkasti ja tasokkaasti kuvattu ja rytmitetty tarina, josta syntyy vaikutelma kuin se olisi maineikkaiden tekijöidensä hyvästijättö elokuvana. Filosofinen käsikirjoitus ja upea kuvaus. Kaunis – ja raskas.
Kosto***** Susanne Bier, (Tanska); parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar sekä Golden Globe v. 2011; Mikael Perspirand, Trine Dyrholm, Ulrich Thomsen. – Tanskalaisen menestysohjaajan monin tavoin puhutteleva ja hätkähdyttäväkin työ, jonka halusin katsoa uudemman kerran kotona. Mikael Perspirand parhaimmillaan eettisesti puhuttelevassa tarinassa, joka sijoittuu Afrikkaan.
Oma maa ***** Markku Pölösen elokuva; Oona Airola, Konsta Laakso. – Aikoinaan katsotun tv-sarjan, Karjalan kunnailla ohjaajan kansallisromanttinen sota-ajan rakkaustarina. Nostalgiaa ja naisasiaa.
***
Eve Hietamies Hupparizombi Otava 2025
Antti Pasanen ja Paavo, tuo hurmaava yksinhuoltajaisä ja poika -parivaljakko, on päätynyt saman katon alle Ennin ja Tertun kanssa ja alkaa Antti Pasasen jatko-opiskelu isänä kahden teini-ikäisen perheessä. – Kirjailija on viimeiset viisitoista vuotta kuvannut viiden romaanin verran Antin ja Paavon vaiheita ja kehittänyt oman tyylin, joka perustuu ylenmääräiseen liioitteluun käyttäen hyväksi naisten ja miesten erilaisuutta tunteissa, ajattelussa, sosiaalisuudessa ja korostaen kunkin yksilön omalaatuisuuksia vielä erikseen. Vauhtia riittää, kiroilua suorastaan ylen määrin – samalla herkullisia tuokioita arkisen yhteiselämän käänteissä. Hauskakin kirja on, vaikka joitakin toistuvia osioita tekee mieli harppoa. Hyvä, että bonustytär ja isäpuoli pääsevät sovintoon viimeistä edellisellä sivulla, alkoi jo nyppiä mykkäkoulu ja yliyrittäminen.
*
Sari Vuoristo Silmien väli Aviador 2025
Kirjailija vuodesta 1996, jolloin voitti Joenpolvi- novellikilpailun sekä HS:n esikoiskirjapalkinnon. Etäisyys linnuntietä aloitti 2022 romaanitrilogian, jonka toinen osa Silmien väli on. ”Romaani tarkastelee auttamista, identiteettiä ja kuulumista neljän henkilön näkökulmasta. Voiko toista ymmärtää omista lähtökohdista käsin? Mitä eroa on synnyinmaalla ja kotimaalla ja kuka määrittelee kumpaan kuulut?” – Romaani kertoo rauhanturvajoukkojen työstä Afganistanissa. Se voi lukea vain sellaisenaan, auttamistyön arjen kuvauksena, tai myös ahdistuksen sietokyvyn testinä sen mukaan, kuinka monta kertaa tunnet halua lopettaa lukemisen sietämättömänä kokemuksena, kun asiat eivät ole sellaisia miltä ne näyttävät eikä pelkästään sellaisia, miltä ne kokijasta tuntuvat.
*
2040 Tarinoita demokratian tulevaisuudesta (10 kirjoittajaa)Teos & Sitra 2021
Vaihtelevia tyyliltään – aina kirjoittajan mukaan. Aihe kiinnosti, mutta kirjan anti oli laihanlainen. Parhaita mielestäni Mikko Rimminen ja Emmi Itäranta.
*
Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjaa:
Pohjanmaa Otava 1982; Talvisota Otava 1984; Ameriikan raitti Otava 1986; Lakeuden kutsu Otava 1997;
Pohjanmaa – romaaninsukuperheen matriarkka on mummo, tässä tapauksessa muistinsa kerroksia koluava, milloin mitäkin aikaa eläväinen, jo kuolleen poikansa taloa mielestään määräävä, miniäänsä ja pojanpoikiensa taloon tuomia miniöitä peräkammarista tai pihamökistä käsin hallinnoiva isu. Miten sukupolvien kerrokset samaan taloon mahtuvat asumaan, kenen taskussa aitan avaimet ovat ja kuka sanoo missä mikäkin kaappi seisoo. – Todella mielenkiintoista tutustua isojen kaksivooninkisten pohjalaistalojen elämäntyyliin, mutta sitten kun aikamiespojat ryhtyvät tekemään kiljua ja kuljeksimaan ryyppymeiningissä kylillä uhoamassa kiroillen puukkoineen, tarvitaan ainakin naislukijalta kyllä sisua jaksaa romaanin loppuun.
Talvisota alkaa asiallisesti Pohjanmaan asevelvollisten kokoon kutsumisesta ja kuljetuksesta rajalle ennakoimaan taistelujen vaatimia toimia, kuten miinoituksia, hyökkäysvaunujen kivilohkare-esteitä peltoaukeille, juoksuhautojen kaivua ja korsujen rakentelua, kunnes rajan takaa alkavat tosissaan tulla rymistää. – Tuurin tapa kirjoittaa etulinjoille joutuneen kokemattoman sotilaan vaiheittaista sopeutumista edessä olevaan tilanteeseen on tässä romaanissa liioittelematon ja ymmärtävä. Sotaa kokematon lukija arvostaa tätä tyyliseikkaa, joka syntynee siitä, että kirjailija kertoo isänsä sukupolvelta kuulemiaan tarinoita kuin olisi itse ollut tapahtumien keskiössä. Tulen ajatelleeksi, että koska omien vanhempieni sukupolvi on pääsääntöisesti vaiennut sotakokemuksistaan, tämän kaltainen kerronta on ainut mahdollisuus saada realistista kuvaa sodasta ja sen vaikutuksesta yksilöön tai yhteisöön. Väinö Linnansa lukenut ja kaikki Suomen sodista tehdyt elokuvat nähnyt lukija on elämyksen äärellä ja vaikuttuu syvästi.
Ameriikan raitti kutsuupohjalaisia liikemiehiä, joille verorästien ja kirjanpitorikosten vuoksi odottaa poliisin käynnistämä ulosotto. Tulee tilien tyhjennyskiire ja äkkilähtö Ruotsin kautta Floridaan, jonne on jo Amerikan kuumeen ansiosta muodostunut suomalainen yhteisö. Ikuisen kesän tyyssija yllättää, kuumuus vaatii sopeutumista ja kiristää hermoja, kielitaidoton on edeltä tulleiden armoilla monessa asiassa. Monella on kotimaassa vaimo ja lapsia ja Amerikassa toinen vaimo muuttajamiestä passaamassa. Päähenkilö lähtee apukuskiksi rekkaa ajavan maanmiehensä vientimatkalle Montrealiin, hänellä on tilaisuus käydä etsimässä vaarinsa hauta ja sukulaiset Kanadan puolella. Tuuri pyörittää omaan tuttuun tyyliinsä juttua, miesten ehdoilla täysin mennään ja juopottelukulttuuri kukoistaa. – Alan saada tarpeekseni Antti Tuurista ja pohjalaisten miesten touhuista. Jäljellä on Lakeuden kutsu lainapinossa, täytynee se vielä lukea.
Lakeuden kutsu toi Hakalan Erkin viimein kotiseudulle, kun yrittäjän Amerikkaan ajaneet verovilungit Suomen lain edessä vanhenivat. Tuli halu ja tilaisuus myös tarkistaa onko avioliitto vielä voimassa. – Opus lunasti viimein salaisen toiveeni, että Tuurin palkittu ja monen kehuma, romaaninkehrääjän miesnäkökulmainen taituruus olisi auennut naislukijallekin. Tuurilla on kyllä oma ääni ja letkeä kertojantyyli, mutta loputtomat ’sivullisena’ kerrotut keskustelut olivat jo alkaneet pitkästyttää. Tässä opuksessa rytmitys viimein löytyi, toimi ja piti mukana loppuun asti. *Taidan silti nyt pitää taukoa näistä Tuurin pohjalaismiesten tuumailuista, joita niin usein nähtävästi on pakko viinalla tehostaa.
*
Anton Tsehov Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha Otava, erityispainos
- En ole mikään venäläisten klassikkojen erityinen ystävä lukijana. Edellisestä Tsehovista on runsaasti aikaa, enkä muista mitä silloin ajattelin näistä, mutta muistaakseni Kolme sisarta kävin joskus Kansallisteatterissakin kokemassa. Näytelmä luettuna on uuvuttavaa kahlausta vuorosanojen viidakossa. Tsehovin näytelmissä ei tapahdu juuri mitään, mutta teatterissahan esitys vasta syttyy eloon aina osajaosta ja näyttelijöiden tulkinnoista sekä ohjaajasta riippuen. Lukukokemus paljastaa kuitenkin autenttisen kuvaajansa näkemyksen venäläisen ihmisen sielunmaisemasta ja periolemuksesta.
***
Elokuvat
Kilimanjaron lumet * Ranskalaisen nykyelokuvan kärkiohjaajiin lukeutuvan Robert Guèdiguianin huipputeos on syvästi humaani ja palkittu Euroopan Parlamentin LUX-palkinnolla 2011. Päärooleissa Jean-Pierre Darroussin ja Ariane Ascaride. – Tarina liikkuu irtisanottujen ja työttömien arjessa, jossa kukin ratkaisee elämäntilanteensa ongelmia perusluonteensa ja eettisen koodistonsa puitteissa. Hyvä elokuva, jonka tarina puhuttelee katsojaa ja jättää syvästi tyydyttävän ja hyvän mielen ratkaisuista, joihin päähenkilöpari päätyy.
*
Maikku Haapakorva Siellä missä valo hengittää -runoja Momentum 2026
Runot julkaisi lappeenrantalainen sairaanhoitaja 60 v juhlavuotensa kunniaksi. ”Inhimillisyyden, läsnäolon ja ihmisarvon puolestapuhuja”. – Herkkää ja lämmintä puhetta hoivapotilaan ja hoitajan kesken, myös sanattoman läsnäolon keinoin kohtaamista hoivatyön arjessa. Aukeaa ainakin potilaana tai hoitajana olleelle ja alaa opiskelevalle.
*
Anna Vuori-Kemilä Kaikki valo mitä täällä on –runoja Aviador 2026
Runoilijan (s. 1958) kerrotaan olevan psykiatrian ammattilainen ja opettaja, Pohjois-Suomen kasvatti ja helsinkiläinen, joka on julkaissut aiemmin kolme romaania. Runoteos on omistettu elämänsä päättäneelle veljelle. – Seestyneen surun ja rakkauden herkkyydellä luotu muistomerkki, jonka valoteema koskettaa lohduttavasti menetettyjä läheisiään kaipaavaa ja muistavaa lukijaa.
*
Milka Luhtaniemi Häikäisy -runoja Gummerus 2026
Runoilija, dramaturgi ja esitystaiteilija (s. 1992) on julkaissut aiemmin kaksi runokokoelmaa; *Kirnu* (2021) sai Silja Hiidenheimon muistostipendin ja *Tauoton* (2024) Kalevi Jäntin palkinnon. – Eikö oman äänen etsintä, oman kokemuksen hyväksyminen osaksi kokonaisuutta, epävarmuuden tilan salliminen voi olla osa elämää, jolla on nimenä nuoruus? Elämä häikäisee etsijän.
Hänellä oli nopeita osia vaihtamassa paikkaa / hitaiden osien kanssa / hän tiesi millaista oli elää ennen rohkeutta / ja rohkeuden jälkeen /
on huoneita joiden ainoa tarkoitus / on päästää kulkemaan läpi /
ja unohtaa heti kun niin käy
*
Katariina Leino Mustaa lunta -runoja Aviador 2025
Laajasta käsikirjoitustuotannosta ja romaaneista tunnettu kirjailija palaa runoissa nuoruutensa mielenterveysongelmien kokemuksiin. – Koska elettyä, niin vaikuttavaa – ja eheyttävää.
Etsin kivulle sanoja / löytämättä niitä, / se on ääretön.
*
Tiina Kähkönen Elämän punosnyörit -tankarunoja Pallada-kustannus 2025
– Viehättävin piirroskuvin elävöitettyä yksinkertaista ajatusvirtaa omakustanteena.
*
Saila Susiluoto Summerhill -runoja Otava 2026
Suomen ’Nykyrunottaren’ upea uutuus, jossa on kesä koko ajan, ja runoperhoset kisaavat kukasta kukkaan. Kirja on kaunis kuin aito koru, jonka haluaa omaksi – autenttista työtä aidolta runon mestarilta joka sivullaan! Kiitos Saila Susiluoto, kiitos!
*
Maiju Pohjola Sivusta katso ja – polyfoninen koulukuvaelma Aviador 2026
Pohjolan (s. 1990) kolmas runoteos lähestyy lukijaa tuomalla kiusaamisen teeman näyteltynä kouluun väkivaltaan eri rooleissa aktiivisesti tai passiivisesti osallistuvien tunnistettavaksi. – Riipaisevaa.
*
Monika Fagerlund Eristystila / Kapinoivia naisia suom. Hannamari Heino Teos 2025
2025 Finlandialla palkittu kirja osoittautui Lukunurkkauksessani ensimmäiseksi teokseksi kirjailijalta, jonka olen rekisteröinyt. Muistan kuitenkin lukeneeni Ihanat naiset rannalla ilmestymisvuonna ja kirjailijan nimi jäi mieleen. Kustantajan esittely kertoo, että tässä on kyseessä kolmiosaisen romaanisarjan ensimmäinen osa. ”Se kertoo ajasta, jolloin ihminen on niin nuori, että maailma avautuu mahdollisuuksien ja vastarinnan horisonttina ja siitä, mitä taiteilijaksi kasvaminen vaatii.” – Kirjoittaja paljastuu suvereeniksi sekä tyyliltään kirjoittaa että siksi, miten hän sanoittaa henkilöidensä elämää, ajatuksia ja tapahtumia, jotka heitä ravistelevat. Kyseessä ovat myös erityisestä elämänpiiristä olevat henkilöt, joilla lienee esikuvansa ajassa, jota kirjailija itse on elänyt. Heti alussa kirjailija ottaa lukijan mukaansa tyylikkäästi ja vastaansanomattomasti. Niinpä 400 sivuisen opuksen lukemiseen ei rauhalliseenkaan tahtiin lukevalla mene neljää päivää enempää. Itseäni kiehtoi tässä elämänpiirissä nimenomaan sen yhteiskunnallinen moniulotteisuus, joka sivusi ohimennen omaa historiaanikin. Odotan vilpittömän ihailun vallassa trilogian seuraavia osia.
*
Monika Fagerholm Ihanat naiset rannalla suom. Arja Tuomari Otava 1994, 2026
Ruotsinkielinen alkuteos on julkaistu 1994 ja suomennettu samana vuonna käsikirjoituksesta. – Olen lukenut tämän opuksen ilmestymisensä aikoihin ensimmäisen kerran. Sen silloin herättämät mielikuvat ovat enää hajanaisina sittemmin luettujen tuhannen kirjan takana, koska Kolmas Huone-blogia Lukunurkkauksineen ei silloin vielä ollut. Tekijän sekä kirjan nimi kyllä piirtyi lähtemättömästi mieleen, siitä päättelen, että lukukokemus on ollut järisyttävä. Vuodet ovat siitä vierineet, ja toinen lukukokemus on yhä järisyttävä. Kirjan tapahtumien aikakausi ja ensi kosketukseni kielivähemmistömme elämänpiiriin ja -tapaan oli täysin erilainen kuin maalta kaupunkiin muuttaneen valtaväestön, johon itse kuulun. Lukukokemusten pitkällä aikavälillä kielivähemmistön muodostaman kuplan (tai kuplien) olemassaolo on vain vahvistunut. Jos et ole lukenut Monica F:n sisäpiiritietoista ja lapsensilmin nähtyä tapaa kuvailla kuplaeliitin elämää – on jo aika lukea – ja häikäistyä.
*
Riikka Pulkkinen Raja Gummerus 2010
Luin Rajan ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2011 ja olen yhä samaa mieltä teoksen selkeästä rakenteesta ja loistokkaasta kielestä. Myös tarinan eri ikäisten ja eri rooleissa toimivien osaan eläytyminen osoittaa esikoiskirjailijan kiistattoman lahjakkuuden. – Teos vie lukijan eläytymään kirjan henkilöiden kohtaloihin ahdistavankin syvälle, kuten naisen kamppailuun muistisairaan puolison vaatiman kuolemaan auttamislupauksen täyttämisestä tai nuoren tytön ensimmäisistä seksikokeiluista sekä hullusta rakastumisesta opettajaansa.
*
Sofia Lundberg Punainen osoitekirja suom. Tuula Kojo Otava 2017
1974 syntyneen ruotsalaisen toimittajan esikoisromaani sai Ruotsissa lukijain suosion ja jatkaa menestystään käännöksinä. Tarina rakkaudesta, joka ei koskaan koe täyttymystään eikä koskaan kuole on aina kiehtova aihe. Tarina polveilee Ruotsista Pariisiin ja meren taa New Yorkiin, takaisin Eurooppaan. – Erityinen päähenkilö, erityinen tarina. Vaikka tarinassa onkin vastaanottokyvylleni hivenen liikaa matkustelua ja äärimmäisiä kohtalonkäänteitä, kirja on kohtuullisen viihdyttävä, ottaa mukaansa.
*
Ali Smith Kevät suom. Kristiina Drews Kosmos2019
Brittiläinen, (s. 1962) kirjailija on ”yksi omaäänisimmistä nykykirjailijoista”, kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia ja näytelmiä. Aiemmin vuodenaikakvartetista on julkaistu suomeksi osat Syksy ja Talvi. Kirjailija on kerännyt runsaasti kirjallisuuspalkintoja ja -ehdokkuuksia. – Luettuani ensimmäisen osan kolmiosaista teosta olin yhä epävarma maksaako tämä vaivan. Toisen osan alku vasta nappasi kiinni ja sivulta 139 mielenkiinto alkoi jo kasvaa eksponentiaalisesti. Seurasi aamuyön tuntien hurmaantunut lukukokemus vailla vertaa. Oi, että näinkin voi kirjoittaa! Jää mieleen ainutlaatuisena. Kyllä!
*
Anja Kauranen Kaipauksen ja energian lapset WSOY 1991
– Kirjaston vapaahyllystä löytyi siisti yksilö Kaurasen nuoruusteosten sarjaa, jota en muistanut lukeneeni. Omaelämäkerrallinen tai autofiktiotyypin tarina erään äidin lapsista puhutteli pelkästään tilkkutäkkimäisellä tekstin sijoittelulla ja osoittautui myös taitavasti etäännytetyksi niin, ettei lukijaa piinannut lasten kohtalo. Tekee mieli pitää kirja, kun se on tuotu tarjolle.
*
Anna-Kaisa Linna-Aho Auringon ääni Otava 2026
Kirjailijana 2019 debytoinut filosofian maisteri on saanut Tiiliskivi-palkinnon esikoisteoksestaan Paperijoutsen, jolle tuli jatkoksi v. 2023 lukijat hurmannut Myrskylasi. Romaaneissa on historiallista pohjaa, ja uusin, Auringon ääni on ”järisyttävän kaunis” tarina lapsuuden tragediasta maamme itsenäisyyshistorian syövereissä. – En ole mieltänyt itseäni historiallisten romaanien ystäväksi, mutta mitä enemmän niitä luen, sitä enemmän viehätyn menneiden aikojen ’tuoksuun’ kerronnassa. Tässäkin romaanissa kuvataan lasten leikkikesää hiekkarannalla, kun tunnelmassa on sodan painolastia ja selittämättömien katoamisten uhkaa. Taitavaa, kaunista.
*
Antti Tuuri Aukko taivaassa Otava 2000
Joskus nuoruudessa luin ensimmäisen Antti Tuurin, nimeä en muista. Teoksia on tullut mieletön määrä lisää, ja päätin katsoa, onko ylen miehinen, hieman puisevalta silloin tuntunut tarinointityyli sittemmin kehittynyt. Pyysin ’kirjasto-ellulta’ jonkinlaisen yhteenvedon Antti Tuurin kirjallisesta tuotannosta. Mies osoittautui todelliseksi kirjatehtaaksi! 1970-luvulta lähtien romaani- ja novellijulkaisuja, dokumentteja ja kuvateoksia on kertynyt yli 70, lisäksi oopperalibrettoja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja suomennoksia saagoista. Päätin lukea alkuun Pohjanmaa-sarjan (1980–90) kuusi teosta ilmestymisjärjestyksessä. – Aukko taivaassa osui silmiin kirjaston vapaahyllystä. Se kuuluu sarjaan Kanadaan ja Amerikkaan työn perään ja ’kultaa vuolemaan’ muuttaneista suomalaisista Tuuri näyttää tässä nimenomaan kertojan lahjansa, aihepiirikin tuntui kiintoisalta. Tarinassa suomalainen metsätyömies lähtee ’Kanaatalaismetsiin’ rikastuakseen. Seikkailumieli syttyy sukulaismiehen yllytyksestä ja tarinassa tapahtuu. Miesten kesken tarinoissa paljastuu väkevä kehuskelun eetos, juoruilu- ja ryyppyreissukulttuuri sekä kovan työntekijän ja painimatolla kerätty voittajan maine. Intiaanikulttuuri reservaatteineen aukeaa miehille – kuinkas muuten – kokkina toimivan intiaaninaisen kautta, jonka suosiota yksi ja toinen koetti turhaan omia. Kirja herätti uudenlaisia ajatuksia Antti Tuurista kertojana siinä määrin, että päätin tehdä Tuuri-retken oikein ’Pohjanmaan kautta’.
*
Sirpa Kähkönen, Mari Leppänen Kirjeitä läsnäolosta SKS 2026
Kustantajan ehdotuksesta kirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen käyvät kirjeenvaihtoa (v. 2023–2025) avaten toisilleen persoonaansa, pohtien työ- sekä elämäntilannettaan ja ajatuksiaan ajankohtaisista tapahtumista. – Katsottuani aikoinaan Mari Leppäsen piispanvihkimyksen ja seurattuani myöhemmin hänen kolumnejaan Helsingin Sanomissa sekä ajatuksiaan kirkollisessa mediassa, olen vakuuttunut, että Mari-piispa olisi sekä persoonaltaan että ajatuksiltaan kirkon arkkipiispa-ainesta, rohkea ja viisas ihminen. Sirpa Kähkösen kirjoittamasta Kuopio-sarjasta ja viimeisestä suvun kohtaloiden surua kantavasta viimeisestä romaanista on syntynyt käsitys viisaasta, lahjakkaasta ja syvästi tuntevasta kirjailijapersoonasta. Näiden kahden arvostamani naisen välinen vuorovaikutus kirjeenvaihtona on nyt hyllyssäni aarteena, joka tuntuu olevan ehtymätön viisauden sarvi. Kirjeenvaihtokirjoja on runsaasti, tässä yksi antoisimmista lukemistani.
***
Elokuva: EO (Aasin tarina) 2022
* Jerzy Scolimowskin elokuva oli Oscar ehdokkaana 2023 ja voitti tuomariston palkinnon parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa. – Viehättävä ja liikuttava tarina erään aasin yllättävistä kohtalonkäänteistä muodostuneessa elämässä.
*
Jarkko Piirainen Juureton, silti pysyvä runoteos Momentum 2026
1976 syntynyt viestintätyöläinen ja fil. maisteri Kajaanista on julkaissut runoja 10-vuotiaana kuolleen tyttärensä muistoksi. – Isän suru puhuttelee sellaisenaan.
*
Helena Sinervo Tykistönkadun päiväperho WSOY 2003
Keräsin kaikki Sinervot, jotka kirjastomme aakkoshyllyistä löytyivät tutkimatta niitä tarkemmin. Ja yllätyin. – Sivun kaksikymmentä paikkeilla sain tästä kyllikseni, aloin selailla ja totesin, että kirjailija todella aikoi pitäytyä aiheessaan. Aihe oli minulle jossain määrin vastenmielinen, en halua syventyä tarinaan ihmisestä, joka on ”päättänyt luoda elämästään himon ja inhon taideteoksen”. Sinervo taitaa kirjoittamisen, mutta tuhlaa tässä taitojaan aiheeseen, joka on tavallisen lukijan mielenkiinnon periferiassa.
*
Helena Sinervo Armonranta WSOY 2016
”Romaanin alussa Helena-niminen kirjailija saa kutsun tavata kuolemaa tekevän isänsä. Puolisonsa Hetan kanssa hän lähtee ajamaan kohti sairaalaa.” – Tässä romaanissa Sinervo sukeltaa suoraan ’syvään päätyyn’, eli oman historiansa omalaatuisiin suhdekiemuroihin. Isän kuolinvuoteella käynti prosessoi myös tyttären omaa parisuhdetta. Lukukokemus jäi hajanaiseksi osin romaanin eri henkilöiden puheisiin jaetun tyylin vuoksi, osin siksi, että lukemiseen tuli oman tilanteen vuoksi katkoja. Kirjailijan kyky ja tapa tarkastella lapsuuskokemuksiaan ja niiden vaikutuksia aikuisuuteen on kyllä oivaltavaa ja kirkastaa Sinervon kirjailijan kuvaa lukijalle.
*
Juha Seppälä Kehtolaulun koordinaatit Siltala 2025
”Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva” Juha Seppälä (s. 1956) on julkaissut todella mittavan kokoelman romaaneja ja novelleja ja on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla 1988, Valtion Kirjallisuuspalkinnolla v. 2000 sekä Runeberg-palkinnolla 2001. – Lukijan ei silti ole pakko yhtyä ylistykseen, jos ei ole saanut Seppälän tekstistä sielulleen ravintoa. Itse koin teoksen hienona, mutta sävyltään apeana testamenttina luovuttamaan valmiilta kirjailijalta lukijalle. Kirjailijan ammatin arvostuksen ja toimintaedellytysten heikentymisestä johtuvan näköalattomuuden värittämä yleistunnelma etsiytyy kuitenkin kauniisti seesteisyyttä kohti.
*
Riikka Pulkkinen Totta Otava 2010
Ensimmäisen kerran luin tämän Pulkkisen kakkosromaanin viitisentoista vuotta sitten. Silloin minusta romaanin rakenne tuntui hajanaiselta siinä määrin, että se häiritsi lukukokemusta. Kun tämä tuli vastaan kirjaston vapaahyllystä, päätin katsoa miltä kirjan lukeminen nyt tuntuu. Totesin muuttuneeni lukijana ja ihmisenä viidessätoista vuodessa niin, että tajusin nyt, mihin kirjailija pyrki sukupolvien naisten ketjua kuvatessaan. Toinen lukukerta avasi myös kirjailijan persoonallista erityislaatua tavalla, joka sinetöi hänet mielessäni yhdeksi sukupolvensa suomalaiseksi huipputekijäksi. Uskallan sanoa, että ainoa rasite tässä romaanissa oli henkilöiden runsaus. Karsimalla olisi voinut saada vielä vaikuttavamman kokonaisuuden. Huippua silti!
*
Helena Sinervo Tytön huone WSOY 2020
Hieno yhdenpäivänromaani Sinervolta. Äiti hyvästelee maailmalle lähtevää tytärtään, joka pakkaa laukkuaan. Tässäkin äiti-tytär-suhteiden sukupolviketju tulee tarkkavaistoisesti ja hienosti kuvatuksi. Samalla kun äiti pohtii äitiyttään, hän irrottelee itseään äitinä olon imusta ja kysyy, mitä hänellä on sen jälkeen, kun tytär on lähtenyt. Tämän soisi kaikkien naisten käyvän läpi, sillä kaikki olemme jonkun äidin tyttäriä, vaikka kaikki emme ole äitejä eikä kaikilla äideillä ole tyttäriä. Soisin omien pojantyttärieni lukevan tämän aikanaan. Tunnot lienevät pohjimmiltaan samoja sukupolvista riippumatta.
***
Helmikuun katsotut DVD-elokuvat
Fukushima Japanin historian pahin maanjäristys, sitä seurannut megatsunami ja ydinvoimalan kahden reaktorin tuhoutuminen – tositapahtumiin perustuva elokuva järkyttää monesta syystä. Katsoja miettii ydinenergialaitosten turvallisuusriskejä, millaiseen kohtuuttomaan paineeseen työntekijät joutuvat onnettomuuden yllättäessä. Ja miten pienessä kymmenien miljoonien ihmisten saarivaltiossa selvittiin evakuoitujen ja kotinsa menettäneiden elämän uuden alun järjestämisestä ja katastrofin jälkien korjaamisesta.
*
Riisuttu mies Aku Louhimiehen elokuva; Laura Malmivaara, Samuli Edelman, Matleena Kuusiniemi
– Elokuva osoittautui vastenmieliseksi katsoa monestakin syystä ja jäi kesken.
*
Markku Kokkola Ja linnaksi lumi murtaa jään Atrain & Nord 2025
Kemiläinen kulttuuripersoona ja runoilija Kokkola päättää runotrilogiaksi kutsumansa teoksen kolmanteen osaan, jossa kirjataan monipuolisesti kemiläistä kulttuurielämää kahden vuosikymmenen 1970–1990 ajan. – En mieltäisi tätä runoteokseksi, pikemminkin eräänlaiseksi kulttuuripäiväkirjaksi, jossa tuntuu myös väkevä poliittinen pohjavirta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kooste Kemin kaupungin kulttuurista ja poliittista elämää on talletettu trilogiaan. Pohjanmeren rannikkokaupunkina ja Lapinmaan ovenvartijana Kemi on erityinen sekoitus paikkaa, jossa tehdasyhdyskunnan poliittiset värit välähtelevät, ja meren, jokien sekä naapurimaan vaikutus selkeästi inspiroi elämää.
*
Rax Rinnekangas Kaikki kenkieni nauhat Lurra Editions 2025
Tekijä on kirjailija, elokuvaohjaaja ja eräänlainen elämäntaiteilija. Hän sukeltaa syvälle etsiessään nauhakenkien merkitystä käyttäjälleen. Viihdyin paikoin koukeroisen, mutta oudon kiehtovan pohtijan tekstin parissa. Kuvitus tukee hienosti tekstiä.
*
Marjo Heiskanen Magdan aaria Siltala 2025
Pianisti ja kirjailija Marjo Heiskanen on toiminut Suomen Kansallisoopperassa, Sibelius-Akatemiassa ja Espoon Musiikkiopistossa; julkaissut romaaneja, runoteoksia, librettoja ja musiikkiin liittyviä tietoteoksia. Magdan aaria on hänen seitsemäs romaaninsa. – Kirjailija eläytyy romanialaisen oopperalaulajattaren yksinäisien vanhuudenpäivien muisteloihin herkästi ja ymmärtäen. Kirjailijan taidosta ja tiedosta voi toisaalta nauttia, toisaalta muisteloihinsa eksyvän ja niihin juuttuvan entisen ’tähtisopraanon’ ajatusvirta käy lukijalle uuvuttavaksi koelaulua odotellessa, kun asianomaisen pitäisi päästä kokeilemaan vieläkö ääni yleensäkään toimii ja jos niin miten. Tähteydestä – kuvitellusta tai todellisesta – luopumisen prosessi on laulajattaren viimeinen aaria.
*
Abdul Razak Gurnah Kivisydän suom. Einari Aaltonen Tammi (KK) 2024 (2017)
Nobel-palkitun, Afrikasta kotoisin olevan ja Isossa Britanniassa asuvan kirjailijan omakohtaisin tarina. ”Ajaton maahanmuuttajan kokemuksen kuvaus ja värikäs historiallinen romaani kuljettaa lukijan 1960-luvun Sansibarista 1990-luvun Lontooseen.” – Tarina tempaa mukaansa heti ja lukijalle paljastuu vähitellen nuoren miehen kasvukertomuksen edetessä afrikkalaisen alkuperheen vaiettu tragedia. Taiturimainen tarinankertoja!
*
Elämäni joululaulu toim. Laura Häkli ja Riikka Saarenpää, kuvat Heidi Tirri SLS 2025
Eri aloilta tunnettujen suomalaisten rakastamien joululaulujen merkitystä esittelevä viime joulun uutuusteos. Kirkon Kauneimmat Joululaulut on jo brändi, joka vetää väkeä joulun alla kirkot täyteen. Perinteisten ja uudempien joululaulujen yhteislaulannasta innostuneet saavat samalla mahdollisuuden osallistua lähetystyön tukemiseen. – Kirjassa on monenlaista tarinaa siitä, miten joku joululauluista voi merkitä muita enemmän jossain elämänvaiheessa ja muodostua siten itselle rakkaimmaksi. Lukijan voi yllättää miten paljon tarinat kertovat myös kertojastaan joululaulujen kautta. Rikassisältöisen kirjan ainoa moite on julkaisijalle osoitettu: kirjan olisi voinut tehdä kevyemmäksi pidellä, isokokoisena oli hankala lukea. Turha juhlavuus pois!
*
Per Petterson Kirottu ajan katoava virta suom. Katriina Huttunen Otava 2011
Norjalainen Per Petterson (s. 1952) on kansainvälisesti tunnetuimpia pohjoismaisia kirjailijoita, joka voitti Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon v. 2009 romaanillaan Hevosvarkaat. – Tämä romaani puolestaan kuvailee miehen varhaista kiinnostusta kommunistiseen ideologiaan työväen ihanteineen, joka aiheutti ristivetoa omassa lapsuusperheessä siinä määrin, että äidin ja pojan välille syntyi pitkällinen välirikko. Äidin sairastuttua vakavasti poika pyrki selvittämään välejään äitiin. Samalla selviää perheen sisäisiä salaisuuksia, joista oli vaiettu. Äidin ja pojan tapaamisten ja keskustelujen kuvaus on hienovaraisen herkullista.
*
Tiina Lifländer Hyvä yö Atena 2021
Lifländer on 1976 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja Hyvä yö on hänen toinen romaaninsa. – Romaanin keskiössä ovat lähihoitajana toimiva Marianna ja hoivakoti Kultarinteen asukas Tyyne. Päähenkilöllä on vuorotyön pahentama uniongelma, josta seuraa lääkeriippuvuutta ja uupumus alkaa syödä sekä parisuhdetta että työssä jaksamista. Eläytyvä ja todelta tuntuva kuvaus uupuvan hoitajan ja muistoissaan harhailevan vanhuksen välisestä vuorovaikutuskentästä on teoksen parasta antia.
*
Helena Sinervo Kirkasta ja välähtelevää Otava 2024
Sinervo-projektini jatkuu. Viimeisen proosateoksen teemaksi on pikkuhiljaa paljastunut muovin merkitys hyvässä ja pahassa. – Onpa taitavasti mukaan uitettu tuo teema vähän kerrallaan. Vasta teoksen viime sivuilla siitä tulee biologin tyhjentävä (ja masentava) kuva maailmastamme, jonka tulevaisuus näyttäytyy hitaasti tuhoon ja kuolemaan johtavalta. Asioiden tilasta huolestunut ja tietoinenkin lukija saa nielemisvaikeuksia lopputulemasta. – Kiitos kirjailijalle, tämä oli tarpeellinen paluu tosiasioiden äärelle!
*
Heli Hulmi Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018
Heli Hulmi (s. 1958) on helsinkiläinen kirjailija, kirjoittajaohjaaja ja kirjallisuusterapeutti. Hän on julkaissut elämäkerta-, tietokirja- ja proosateoksia. – Toisella lukukerralla tästä teoksesta tuli vaikutelma kuin kolmen ystävyksen persoonanpiirteet olisivat olleet samaa henkilöä, jonka tarinan elämäkerralliset juonet on hajautettu kolmelle. Tekstissä on runsaasti hoito- ja terapia-alan aineistoa, jonka kirjoittaja tuntee. Kielen arkisuus yllättää siellä täällä ja tekee tekstistä tyylillisesti hieman horjuvan. Mm. sanan ’diakoni’ monikon taivutusmuoto on ammatillisissa yhteyksissä diakoneja (ei diakoneita). Elämän syviä kysymyksiä ja terapeuttisia menetelmiä pohdiskellaan ja se tekee kirjasta kiinnostavan alaa tuntevalle tai opiskelevalle lukijalle.
***
Elokuvat
Maria ***** Pablo Larrainen Oscar-elokuva Maria Callasin elämästä; Angelica Jolie
– Herkästi nähty kuvaus diivan elkeet omaksuneen superlahjakkaan laulajattaren kohtalonkäänteistä. Jolie eläytyy loistavasti ja musiikki on alkuperäisen laulajan levytyksistä kotoisin.
***
Paul Auster Baumgartner suom. Arto Schroderus Tammi 2023 (KK)
Tähän yhteyteen sopii pienimuotoinen ylistys Tammen keltaiselle kirjastolle: voisi olla myös ’kultainen kirjasto’. – Ikäiseni yhdysvaltalainen kirjailija Paul Auster on saanut paitsi hyvät geenit ja hyvän yliopistokoulutuksen (neljä vuotta Ranskassakin), ilmeisesti myös elänyt sillä tavalla hyvän elämän, että on tunnustetusti maansa ja maailman arvostetuimpia nykykirjailijoita ja yhä kirjoittaa väkevän romaanin. Austeria kannattaa lukea, jos kirjallisuuden helmenkalastus kiinnostaa.
*
Caroline Säfstrand Onnellisten loppujen kerho suom. Kristiina Vaara Karisto 2022
1972 syntyneen ruotsalaisen toimittaja-kirjailijan romaani on ”lämminhenkinen, toiveikas, syvällinenkin feel-good-romaani”. – Marraskuun synkkyyttä ennakoiden valitsin kirjastosta tämän kirjan, joka osoittautui olevan sopivan kevyt ja hassu tarina neljän naisen kirjallisuusterapeuttisesta kerhosta. Syvällisyydestä en niin tiedä, suomennoskin vaikutti paikoin hivenen ontuvalta, muuten tarina toimii hyvin vuoden pimeintä aikaa keventämään.
*
Selja Ahava Eksyneen muistikirja Gummerus 2010
Edellisen kerran luin tämän kirjan kymmenen vuotta sitten. Silloin muistisairauksista ei vielä puhuttu ja kirjoitettu niin paljon kuin viime vuosina. Silloin kirja tuntui riipaisevan kipeältä lukea. Olin vasta menettänyt yhden nuoruuden ystävistäni tälle traagiselle kohtalolle enkä oikein osannut sitä surra menetyksenä, koska en ymmärtänyt. Nykyään pidän yhteyttä kolmeen muistisairausdiagnoosin saaneeseen pitkäaikaiseen ystävään ja tunnen useita, jotka painiskelevat sairaan omaisensa hoidon järjestämiseksi. – Ahavan teos on kirjoitettu muistisairaan päähenkilön omaan kokemukseen eläytyen ja on siten erityisen vaikuttava.
*
Juha Itkonen Huomenna kerron kaiken Gummerus 2025
Tunnettu, kiitetty ja palkittu nykykirjailija (s. 1975), julkaissut yhdeksän romaania, omakohtaisia teoksia, näytelmiä sekä audiodraaman. Hän on monipuolinen kulttuurivaikuttaja. – Pidän Juha Itkosen pohdiskelevasta tyylistä, jossa hän puhuu päähenkilönä kuin kertoisi itsestään, ja toisaalta kertoo ihmisistä, joilla tuntuu olevan aikakautensa yhteisössä tunnettu esikuvansa. Ihmissuhteiden kuvaus on hengittävää ja samalla rikasta ja syvällistä. Romaanin päähenkilö on mies, joka ei halua omistaa eikä sitoutua, kunnes kohtaa nuoruutensa rakastetun, johon syttyy toisella kierroksella ennen kokematon intohimo. Monella tavalla upea, antoisa teos on nautinto lukea ja jättää hyvän jälkimaun.
*
Juha Seppälä Yhtiökumppanit WSOY 2002
Tämä on jo/vasta kolmas J. Seppälän runsaasta ja runsaasti palkitusta kirjallisesta tuotannosta lukemani teos. Joka ikisen luetun jälkeen on lukukokemus ollut sama kuin tälläkin kertaa: sanataituri on asialla. Omintakeinen tyyli ja ajatuksen juoksu on yllättänyt joka kerran positiivisesti. Miten en ole lukenut tätäkään aiemmin! No, nyt löysin kyllä yhden vastauksen: on se niin m i e s, että meikäläisen on vähän vaikea niellä kakistelematta sen tapaa kertoa naisistaan. Siihen jos ei liikaa suivaannu, on mahdollista nauttia siitä muusta.
*
Marja-Liisa Vartio Nuoruuden kolmas näytös toim. Anna-Liisa Haavikko Art House 1995
Kustantajan toimittama teos sisältää 1966 kuolleen runoilijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä vuosilta 1941–52 sekä ’uninovelli’ Vatikaanin. – Löysin opuksen kirjaston vapaahyllystä. Ihmettelin, miksi en ole lukenut Vartion runoja tai romaaneja, vaikka nimi on hyvinkin kirjallisuuden historiasta tuttu. Jotain ristiriitaista hänen persoonassaan on ollut, en ole laatuaan ymmärtänyt. Olen ihmetellyt hänen yhteyksiään Sylvi Kekkoseen ja moneen muuhun kirjallisessa maailmassa, Vartio oli ennen kuolemaansa mm. naimisissa Paavo Haavikon kanssa. Tämä opus avasi minulle hänen persoonaansa, ja sen miksi en ole sitä nuorena ymmärtänyt. Outo, hillitön, vähän hullu, mutta juuri siksi on luettava seuraavaksi hänen runonsa.
*
Joonas Konstig Rooma WSOY 2025
J. Konstig on 1977 syntynyt espoolainen palkittu kirjailija, joka kirjoittaa uusimmassa romaanissaan parisuhteiden dynamiikasta intiimisti ja omaperäisesti. ”Unelmaloma ystäväpariskunnan kanssa.” – Puhtaasti nimen perusteella valittua luettavaa kirjaston uutuuksien esittelyhyllystä. Olen ollut itsekin Roomassa lomamatkalla joskus 2000-luvun alkuvuosina. Romaanin kirjoittaja on nuoremman poikamme ikäinen, niinpä luin tietoisesti sukupolvieron näkökulmasta. Teksti sai sillä tavalla erityisen ilon sävyisen mielenkiinnon hohteen. Rooma-kokemusta sai jokainen neljästä päähenkilöstä kertoa omalla nimellään, mikä tässä tarinassa toimi erityisen hyvin. Sitä voi pitää kirjailijan tyylitaidon ansiona. Romaani oli kevyt lukea, vaikka ahdistavia kokemuksia riitti, niiden kuvaus oli hengittävää ja taidokasta. Lukuelämys. – Muuten, erityisen osuvalla tavalla aistikas kansipaperi, jonka tekijä olisi ansainnut nimensä mainituksi.
***
KIRJASTON ELOKUVAHYLLYILTÄ
Viulisti **** Paavo Westerbergin elokuva, kirjastolaina. Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Kim Bodnia, Samuli Edelman. Traaginen onnettomuus tuhoaa lahjakkaan viulutaiteilijan, Karinin soolouran. Hän ryhtyy pedagogiksi ja haaveilee jopa kapellimestarin urasta. Mestarikurssilaisten joukossa on häntä ihailevia nuoria soittajia, joista lahjakas Antti rakastuu opettajaansa. Näin Karinin oma lovestory entisen opettajansa kanssa toistuu Antin myötä, ja suhde oppilaaseen tuhoaa myös Karinin hiipuvan perheonnen. – Väkevä tarina ja erinomainen näyttelijäntyö, joka on vaikuttanut myös ’me too’ -liikkeen nousuun. Elokuva on intensiivisyydessään hurja kokemus myös Mendelssohnin viulukonserton ansiosta, jolla on merkittävä osuus elokuvan tunnemyrskyjen välittäjänä.
*
Nomadit**** Arenan dokkarielokuva, joka kertoo amerikkalaisesta vaeltavan elämäntavan omaksuneesta nomadiyhteisöstä. – Antaa paljon ajateltavaa ihmisyyden moninaisuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja toinen toisensa tukemisesta vähin sanoin, pienin elein ja käytännössä. Erittäin antoisa sunnuntai-iltapäivän elokuvahetki kotiruudun ääressä.
*
Connect to The Beauty of Life (Kaikenkattava kauneus) ***** Will Smith, Keira Knightley, Michael Peña, Naomie Harris, Jacob Latimore, Kate Winnslett,Helen Mirren.
Kaunis ja koskettava elokuva miehestä, joka menetti kuusivuotiaan tyttärensä ja romahti suruunsa. Yritys, jonka hän oli perustanut, oli ajautumassa konkurssiin, koska surun murtama mies ei kyennyt johtamaan sitä eikä hoitamaan asioita. Työyhteisön oli pakko tehdä jotakin. Epätavallinen ratkaisu tarjota apua tuotti lopulta tulosta ja umpisolmu saatiin auki. Monin tavoin puhutteleva, liikuttava elokuva.
***
Runot
Katja Meriluoto Mehiläisen paino Aviador 2023
Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija ja suomentaja, julkaissut myös lasten proosaa. Mehiläisen paino kuvaa elämää yhteisössä ja yhteisön ulkopuolella. – Viehätyin Meriluodon kauniista ja ymmärrettävästä runokielestä sekä tyylistä, joka ei pyri vaikuttamaan rikkomalla ilmaisun kielellistä eheyttä, kuten nykyrunoudessa usein.
Totta kai olet olemassa / vaikka vielä monen kuoren alla / tahmeiden kalvojen kuningaskehdossa. / Nuku! Laula! / Niin että kuulisin sähköpaimenen sirinän / ja haikeanhilpeän veisuun / etäisen kuin kiiltomatojen valo / (se hajosi sormiini) lopunajan valkoisen kohinan / joka julistaa sukupuuton alkaneeksi. / Älä pelkää saalis on jo jaettu / avaa itse palkosi ja tule vastaan nopein jaloin, siivin / Kaikki on äkkiä kukassa tai kukkinut. / Mitä valita viimeiseen asuun / tästä turhasta runsaasta hyvästä?
*
Pysyä liikkeessä / selviytyä talven yli / Syödä hunajaa ja humista kukkien kieltä. / Pysyä lämpimänä, / lämmittää muita. / Luottaa Päivän polttavaan lupaukseen / Pysyä liikkeessä. Pysyä uskollisena kuningattarelle.
*
Anne Hänninen Yön väliverho Aviador 2025
Runoilija julkaisee harvakseen, mutta on ollut minulle tärkeä ja läheinen. Ensimmäinen teos häneltä runokirjastossani on WSOY:n julkaisema Eletyn valo, Valitut runot 1978-2005, joka sisältää poimintoja yhdestätoista kokoelmasta. Uusimmassa kokoelmassaan runoilija tarkkailee luonnonystävän tavoin pienten ja suurempien luonnoneläinten elämää vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Luonnonsuojeluajattelu on ajassamme jäänyt marginaaliin teknisen ja digitaalisen kehityksen sekä kaupallisten arvojen hallitessa keskustelutilaa. Vaikka teos välittää surua luonnon puolesta, Annen herkät havainnot antavat toivoa tässä arvoköyhässä ajassa.
*
Romaanit
Rachel Cusk Kulkue suom. Kaisa Kattelus S&S 2025
1967 Kanadassa syntynyt brittikirjailija mainitaan romaanitaiteen uudistajana, jota sekä kriitikot että lukijat arvostavat. – Uusin romaani on mielenkiintoisesti koottu neljästä esseestä, joita yhdistää sama päähenkilö, G. Lukijalle tulee vaikutelma, että päähenkilön tarina on saman ihmisen, vaikka jossakin tarinassa G on nainen, toisessa taas mies. G:n taustalla on lapsuus perheessä, jonka vanhemmat ovat olleet eksentrisiä ihmisiä, jotka vihasivat toisiaan ja perheen eristynyt kasvuympäristö oli lapsille traumaattinen. Kirjailijan lauseet soljuvat joka osassa samassa epämääräisen uhan ja ahdistuksen ilmapiirissä, kieli on ilmaisuvoimaista ja sävykästä.
*
Maria Matinmikko Siis niin, suuri ihmetys Siltala & Parvs 2025
Fil. maist. Matinmikko on voittanut lukuisia merkittäviä palkintoja kirjoittamalla ”lajityyppien rajoilla yhdistellen poeettista, filosofista ja yhteiskunnallista ajattelua.” Siis niin suuri ihmetys on ”teos kirjoittamisesta, peloista ja lumoutumisesta”, sisältäen myös kuvallista materiaalia. – Kirja on äärimmäisen lumoava, kaunis ja puhuttelee sekä kuvillaan että tekstillään. Pidän tätä niin arvokkaana ja antavana, että kirjan haluaa hankkia hitaasti nautittavaksi lukupöydälleen. Lukukokemus on myös äärimmäisen intiimi, mikä tekee vaikeaksi sanoa mitään yleispätevää teoksesta.
*
Melissa Da Costa Kaikki taivaan sini suom. Saana Rusi Tammi 2025
– ”Tunteikas ja koskettava tarina kuolemasta, toivosta, rakkaudesta ja ystävyydestä.” Hyvin erikoinen tarina, jonka keskiössä ovat Emile, varhaista Alzheimerin tautia sairastava nuori mies, jolle on annettu enintään kaksi vuotta elinaikaa, ja Joanne, salaperäinen nuori nainen, joka lähtee Emilen mukaan pakomatkalle oman elämänsä raunioiden keskeltä. Matkan aikana Emilen tila vähitellen pahenee, Joannen tarinan taustat selviävät, ja he liittyvät toisiinsa syvän ystävyyden ja kohtalonyhteyden sitein. Tarina on realistinen, paikoin myös hivenen kaunisteltu ja turhan pitkäksi paisutettu (746 sivua). Tarinan päätös on erikoinen ja kaunis.
*
Toon Tellegen Siili joka ikävöi suom. Sanna van Leeuwen Art House 2025
– Hollantilaiskirjailijan sympaattinen tarina yksinäisestä siilistä, joka unelmoi kekkereistä ystävien kesken on luettavissa kuvauksena yksin elävän ihmisen ikävöinnistä yhteyteen kaltaistensa kanssa. Hellyttävä piirroskuvitus on Annemarie van Haeringenin. Lukija löytää itsensä milloin siilin, milloin jonkin muun eläimen hahmosta, tarpeesta ja tavasta olla yhteydessä toisten kanssa. Tottahan on, että kekkerit silloin tällöin kahden tai useamman ystävän kesken ovat elämässä tarpeen sielun ja mielen hengenpitimiksi. Itse en kovin hyvä kekkeriemäntä enää ole, mutta kuten siili, luotan, että kupillinen teetä (tai kahvia) yhdessä on ihan kelpo kekkeriksi eritoten kakunpalan kera nautittuna.
*
Sara Storm Kesämummo Saga 2025
– Storm on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kirjoittaja, ”joka puolustaa intohimoisesti onnellisia loppuja”. Niinpä tässä tarinassa tutustutaan eläkkeelle jääneeseen ja avioeroon päätyneeseen naisihmiseen, jolla on otsaa seikkailla useamman miehen kanssa vapaina vuosinaan sekä ryhtyä mielijohteesta taiteilijaperheen ’kesämummoksi’ ihan vain, koska omien aikuisten lasten kanssa välit ovat kiristyneet ja nuorin lapsenlapsi on ratsastusleirillä eikä mummon lohtuna. Hassunhauska kevyttarina!
*
Paulo Coelho Jousen tie suom. Pasi Rakas Jääskeläinen Bazar 2003
Brasilian lahja helppotajuista mietekirjallisuutta rakastavalle lukijakunnalle on Paulo Coelho (s.1947). Alkemistista minäkin nuoruudessani aloitin ja jatkoin Piedrajoen rannalla, Pyhiinvaelluksella, Valon soturilla. Tarinaa riittää kirjailijalta, vaikka samaa kaavaakin toistaen ja samaan tulokseen usein päätyen. Maailma tarvitsee illuusiota Soturien ja Mestarien ja Suurten Esikuvien merkityksestä, seuraajistakaan ei ole pulaa.
*
Anja Snellman Pääoma – romaani, requiem Otava 2013
Anja Snellman (Kauranen) on varsin tuottelias kirjailija, Pääoma on luettelon 24:s teos, jonka hän myös mainitsi jäävän viimeisekseen. Teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Esikoisromaani Sonja O. kävi täällä herätti jo ansaitusti huomiota; lukijat sekä kritiikki totesivat uuden valovoimaisen lahjakkuuden ilmaantuneen kotimaisen kirjallisuuden areenalle. Lukukerta oli nyt toinen. Ilmestymisvuonna Lukunurkkaukseen kirjoitetut ajatukset allekirjoittaisin yhä. – Haluan sanoa tässä vain sen, että kirja on henkilökohtaisuudessaan yksi vaikuttavimpia kotimaisia teoksia. Rohkea, raastava, tunnevoimainen ja monin tavoin puhutteleva teos – aina monitulkintaisesta nimestään lähtien.
*
Jukka Pakkanen Kadonneet lauseet Aviador 2025
Pakkasen kahdeskymmenes romaani on kertomus kadottamisesta ja menetyksestä, kirjoittajan maailmasta ja menneisyyden läsnäolosta. – Pidän Jukka Pakkasta niukan ja pelkistetyn lauseen mestarina. Lienen lukenut kaikki käsiin osuneet romaaninsa suuresti tästä ominaisuudesta nauttien. Tässä viimeisimmässä on hyvästelyn maku. On kuin kirjailija ’Mikael’ kävisi tietyssä italialaisessa kaupungissa etsimässä entistä itseään, kadotettuja lauseitaan – ja naisiaan – tien varrelle unohtuneita ajatuksiaan elämästä, hiukan haaleaa haikeutta tuntien.
***
CD-elokuvat
Lupaus **** Ilkka Vanteen elokuva sotavuosilta.Rooleissa Laura Birn, Karoliina Vanne, Hanna Lekander. – Kolmen lotan tarina vuosilta 1939-1944. Sisarukset päättävät kaikki tehdä velvollisuutensa isänmaan puolesta osallistumalla lottina sotaan. Tämän elokuva nostaa esiin perheiden pelon ja surun, nuorten naisten ja heidän rakastettujensa kohtalot sekä erityisesti eläinten kärsimyksen. Vaikuttava elokuva, kaikki ikoniset sotaelokuvat nähneelle ja lottien tarinoista lukeneellekin, nimenomaan tässä ajassa katsottuna koskettaa.
*
Out of Season **** Stephane Brize; Guillaume Canet, Alba Rohrwacher
”Nostalginen ranskalaiselokuva siitä, miten tekemämme valinnat muovaavat loppuelämämme suunnan.” – Elokuva antaa tuoretta näkökulmaa erään miehen ja naisen nuoruuden rakkaustarinan uusintaversioon. Viehätyin alun askeettisista merinäkymistä sekä sesongin jälkeisestä autiudesta modernissa kylpylähotellissa. Miehen elämän autius, uran käännekohta sekä avioliiton tila paljastuvat tässä maisemassa. Kun mies kohtaa nuoruutensa ihastuksen, korrektit ’hyvin menee’ kuulumiset alkavat pian rakoilla. Elokuva sisältää mielenkiintoisia näkymiä, pieniä sivupolkuja ja erikoisefektejä, joita käytetään tarinan tukena moderniin tapaan. Koskettava.
***
Teos on Otavan julkaisu 2025, tekijät Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan dosentit Juha Pakkala ja Raimo Hakola sekä psykologi, teologian tohtori Ville Mäkipelto.
Tässä ajassa, jossa kirkkomme on sisäisessä kriisissä uskonopin erilaisten tulkintojen sekä katsomuksellisen lahkoutumisen myllerryksessä, teologisen opinsisällön tuntemisen ja pohdinnan tarve on ilmeinen. Siihen tarpeeseen tämä teos on hyvä vastaus. Uskon asiathan ovat tyypillisesti sitä lajia, joista väittely on turhaa, koska uskon sisältö ymmärretään pitkälti kunkin oman viitekehityksen ja elämänkokemuksen sisältä käsin. Tiede taas pyrkii tarkastelemaan asioita historiallisten todisteiden ja todennäköisyyden kehyksessä. Tässäkin mielessä teos on onnistunut, siinä ei kiihkoilla minkään puolesta tai mitään vastaan. On mahdollista lukea ja jäädä pohtimaan.
Erityisesti haluan kiittää tekijöiden asiallista ja kiihkoilematonta tyyliä esittää niitä tutkimustuloksia, jotka eivät tue raamatun antamaa kuvaa ajan historiasta tai tapahtumista. Moneen erilaiseen päätelmään ei ole myöskään eksaktia todistetta, johtopäätökset rakentuvat monesta lähteestä. Pyhäkoulun, rippikoulun ja raamattukurssin käyneenä sekä oman Raamattuni pari kertaa läpi lukeneena tunnen viitekehykseni käsitykset, en silti kokenut ahdistusta tämän uuden kirjan luettuani. Minulle on ollut hyvinkin selvää, ettei tuhansien vuosien takaisia asioita kukaan voi 100% varmuudella oikeiksi tai vääriksi todistaa. Uskossa ei ole kysymys varmasta tiedosta, vaan sen riskin hyväksymisestä, että tietomme ja ymmärryksemme on vajavaista ja sielun pelastuksemme on Jumalan armoa ja rakkautta yli vajavaisuutemme.
Näinä aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa ihmetellään nykykoululaisten lukutaitoa. Aika usein perustellaan ongelmia sillä, että poikien ikäkausikehitys on peruskoulun alaluokilla hitaampaa kuin tyttöjen. Lukutaito ei ole pelkkää tekstin sujuvaa posmittamista, oleellista on, että ymmärtää lukemansa. Jos jo tekstin selvittäminen on työlästä ja vaivaa ei jaksa nähdä, tiedon ymmärtäminen vaikeutuu – ja kansa tyhmistyy. Vitsa vääntyisi parhaiten nuorena. Aikuisena paineet ja vastuut kasvavat.
Opin lukemaan nelivuotiaana omia aikojani, kun kolme vuotta vanhempi veljeni aloitti kansakoulun ja tahkosi aapisesta kotiläksyjään. Koska kotona ei ollut alkuun edes kirjahyllyä ja kirjasto oli kaukana, luettiin lehtiä. Isä tilasi minulle Lasten Kuvalehden ja veljelle Joka Pojan. Lapsentajuinen oma lehti kerran kuussa teki minusta intohimoisen lukijan. Pääsin kuusivuotiaana kuunteluoppilaaksi kouluun, ja ekaluokkalaisena sain jo lainata kaikkia kirjoja koulun kirjastosta, kun toiset vasta opettelivat tavaamista.
Eläkeiässä on intohimoiselle lukijalle hyvät sekä huonot puolensa. Jos näkö heikkenee, lukeminen käy raskaammaksi. Itse en kuuntele äänikirjoja, vaan musiikkia. Rauhalliseen elämänrytmiin tottuneen puuhailu ja liikkuminen hidastuu. Aikaa kuvittelee aina olevan rajattomasti lukemiseen. Arkitoimien hitaus syökin lukuaikaa. Illalla ihmettelee mihin päivä meni, hyvä jos on ehtinyt lehden lukaista. Jos yöunet katkeilevat, kirja odottaa uskollisesti yöpöydällä. Vuoteessa lukijan kirja kopsahtaa lattialle, kun lukija palaa unten maille.
Lienen lukijana vaativa. Jätän surutta kirjan kesken, jos se ei kiinnosta. Romaaneissa laadukkuus ja tyyli ovat tärkeitä. Luen mieluusti runoja, filosofiaa ja elämäntaitoa, tietokirjoja ja elämäkertoja. Dekkariosastolta kelpaavat vain harvat, esim. Henning Mankell. Vuodenaika vaikuttaa lukuvalintoihin, kesällä saatan kaivata kevyempää. Omaan kirjastoon ostan vain harkiten. Muutamia kirjailijoita on, joilta olen hankkinut kaikki julkaistut. Kotikirjastoa luen aika ajoin yhä uudelleen ja kynän kanssa merkintöjä tehden. Matkalle otan aina kaksi kirjaa, toista luen, toiseen kirjoitan.
|
|
