Teos on Otavan julkaisu 2025, tekijät Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan dosentit Juha Pakkala ja Raimo Hakola sekä psykologi, teologian tohtori Ville Mäkipelto.
Tässä ajassa, jossa kirkkomme on sisäisessä kriisissä uskonopin erilaisten tulkintojen sekä katsomuksellisen lahkoutumisen myllerryksessä, teologisen opinsisällön tuntemisen ja pohdinnan tarve on ilmeinen. Siihen tarpeeseen tämä teos on hyvä vastaus. Uskon asiathan ovat tyypillisesti sitä lajia, joista väittely on turhaa, koska uskon sisältö ymmärretään pitkälti kunkin oman viitekehityksen ja elämänkokemuksen sisältä käsin. Tiede taas pyrkii tarkastelemaan asioita historiallisten todisteiden ja todennäköisyyden kehyksessä. Tässäkin mielessä teos on onnistunut, siinä ei kiihkoilla minkään puolesta tai mitään vastaan. On mahdollista lukea ja jäädä pohtimaan.
Erityisesti haluan kiittää tekijöiden asiallista ja kiihkoilematonta tyyliä esittää niitä tutkimustuloksia, jotka eivät tue raamatun antamaa kuvaa ajan historiasta tai tapahtumista. Moneen erilaiseen päätelmään ei ole myöskään eksaktia todistetta, johtopäätökset rakentuvat monesta lähteestä. Pyhäkoulun, rippikoulun ja raamattukurssin käyneenä sekä oman Raamattuni pari kertaa läpi lukeneena tunnen viitekehykseni käsitykset, en silti kokenut ahdistusta tämän uuden kirjan luettuani. Minulle on ollut hyvinkin selvää, ettei tuhansien vuosien takaisia asioita kukaan voi 100% varmuudella oikeiksi tai vääriksi todistaa. Uskossa ei ole kysymys varmasta tiedosta, vaan sen riskin hyväksymisestä, että tietomme ja ymmärryksemme on vajavaista ja sielun pelastuksemme on Jumalan armoa ja rakkautta yli vajavaisuutemme.
Näinä aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa ihmetellään nykykoululaisten lukutaitoa. Aika usein perustellaan ongelmia sillä, että poikien ikäkausikehitys on peruskoulun alaluokilla hitaampaa kuin tyttöjen. Lukutaito ei ole pelkkää tekstin sujuvaa posmittamista, oleellista on, että ymmärtää lukemansa. Jos jo tekstin selvittäminen on työlästä ja vaivaa ei jaksa nähdä, tiedon ymmärtäminen vaikeutuu – ja kansa tyhmistyy. Vitsa vääntyisi parhaiten nuorena. Aikuisena paineet ja vastuut kasvavat.
Opin lukemaan nelivuotiaana omia aikojani, kun kolme vuotta vanhempi veljeni aloitti kansakoulun ja tahkosi aapisesta kotiläksyjään. Koska kotona ei ollut alkuun edes kirjahyllyä ja kirjasto oli kaukana, luettiin lehtiä. Isä tilasi minulle Lasten Kuvalehden ja veljelle Joka Pojan. Lapsentajuinen oma lehti kerran kuussa teki minusta intohimoisen lukijan. Pääsin kuusivuotiaana kuunteluoppilaaksi kouluun, ja ekaluokkalaisena sain jo lainata kaikkia kirjoja koulun kirjastosta, kun toiset vasta opettelivat tavaamista.
Eläkeiässä on intohimoiselle lukijalle hyvät sekä huonot puolensa. Jos näkö heikkenee, lukeminen käy raskaammaksi. Itse en kuuntele äänikirjoja, vaan musiikkia. Rauhalliseen elämänrytmiin tottuneen puuhailu ja liikkuminen hidastuu. Aikaa kuvittelee aina olevan rajattomasti lukemiseen. Arkitoimien hitaus syökin lukuaikaa. Illalla ihmettelee mihin päivä meni, hyvä jos on ehtinyt lehden lukaista. Jos yöunet katkeilevat, kirja odottaa uskollisesti yöpöydällä. Vuoteessa lukijan kirja kopsahtaa lattialle, kun lukija palaa unten maille.
Lienen lukijana vaativa. Jätän surutta kirjan kesken, jos se ei kiinnosta. Romaaneissa laadukkuus ja tyyli ovat tärkeitä. Luen mieluusti runoja, filosofiaa ja elämäntaitoa, tietokirjoja ja elämäkertoja. Dekkariosastolta kelpaavat vain harvat, esim. Henning Mankell. Vuodenaika vaikuttaa lukuvalintoihin, kesällä saatan kaivata kevyempää. Omaan kirjastoon ostan vain harkiten. Muutamia kirjailijoita on, joilta olen hankkinut kaikki julkaistut. Kotikirjastoa luen aika ajoin yhä uudelleen ja kynän kanssa merkintöjä tehden. Matkalle otan aina kaksi kirjaa, toista luen, toiseen kirjoitan.
Paolo Cognetti Sofia pukeutuu aina mustaan suom. Osmo Korhonen Artemizia 2019
Cognetti (s. 1978) on Italian palkittuja nykykirjailijoita. K.o. kirja koostuu kymmenestä saman päähenkilön elämään liittyvästä episodista, jotka muodostavat mosaiikkimaisen kokonaisuuden. Päähenkilö, Sofia Muratoren kokemusten kautta ilmennetään myös Italian kehitystä 1970 luvun lopulta nykyaikaan. – Kiinnostavaa uutta tyyliä kertoa erityiseksi osoittautuvan päähenkilön elämästä. Miellyttävä lukijalle, mutta mietin, antaako mosaiikkikuva oikeutta päähenkilön kehitykselle.
*
Frode Grytten Päivä jona Nils Vik kuoli suom. Sanna Manninen WSOY 2025 (2023)
Kirjailija on norjalainen 1960 syntynyt palkittu toimittaja ja kirjailija. Tätä teosta edelsi vuosikymmenen julkaisutauko. Teos voitti julkaisuvuotenaan Norjan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Brageprisenin. – Tämän teos oli minulle niin vaikuttava, että halusin hankkia sen voidakseni palata siihen toisen ja kolmannenkin kerran. Toiveeni on, että poikani, joka lukee, löytää myös tämän kirjan meidän aikamme jälkeen kirjojamme selaillessaan.
*
Pajtim Statovci Lehmä synnyttää yöllä Otava 2024
Finlandialla kahdesti (!) palkittu kosovolaissyntyinen kirjailija on herättänyt minussa lukijana jokaisen teoksensa myötä yhä ristiriitaisempia tunteita. Ihmettelin aluksi miksi, sillä kirjoittajan kirjallisista lahjoista ei ole epäilystäkään. Teos teokselta on vahvistunut käsitys poikkeuksellisen lahjakkaasta ja mielikuvituksellisesta sanataiturista. Kirjailija kirjoittaa suomeksi, mikä kertoo myös kyvystä ottaa vaikea kieli haltuun. Aihepiiri, josta hän toistuvasti kirjoittaa, puolestaan paljastaa kasvumaastossaan haavoittuneen, herkän yksilön. – Teosta Lehmä synnyttää yöllä luin lisääntyvän vastenmielisyyden vallassa. Kirjoittaja tuntuu paikoin yltyvän suorastaan raivokkaaseen vihaan, jonka kohde on milloin oma suku, perhe tai persoona, sitten alkuperäinen kotimaa tai nykyinen ja suomalaiset. Missiona tuntuu olevan oman identiteetin kiillotus ja omakohtaisen historian likakaivon perusteellinen, suorastaan inhorealistinen tyhjennys. Lukijana haluaisin yhtyä kirjailijan sukulaisen neuvoon kirjoittajalle teoksen viimeisillä riveillä: ”Kuuntele tarkasti. Älä sano mitään. Älä tee mitään. Lopeta jo.” Lisäisin: minulle riitti nyt, en lue kirjojasi tämän jälkeen.
*
Ella-Maria Nutti Puiden luo suom. Jaana Nikula Johnny Kniga 2025 (2024)
Saamelaiskirjailija Jällivaarasta, Ruotsista (s. 1995) opiskelee psykologiaa Uumajan yliopistossa. Hän julkaisi ylistävän kritiikin saaneen esikoisensa, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, 2023. – Tässä tuoreessa teoksessa isä ja tytär matkaavat tunturissa, kun moottorikelkka syöksyy lumen peittämältä jyrkänteeltä. He selviytyvät kutakuinkin ehjinä kelkan alta ja lähtevät vaeltamaan paljakkaa isän tietämää mökkiä kohti, jonne on jaksettava pari- kolmekymmentä kilometriä tuulta ja lumipyryä vastaan. Kirja on paitsi luonnon ankaruuden, myös ihmisluonnon sitkeyden kuvaus. Kulkiessaan tytär miettii suhdettaan isään, joka on ollut haluton avaamaan saamelaisperinteitä tyttärelle. Eleetön, väkevä kertomus ihmisistä verenperintönsä ja luonnon armoilla.
*
Hannu Mäkelä Lukemisen ilo – eli miksi yhä rakastan kirjoja Kirjapaja 2021
Taiteen akateemikko (2026) Hannu Mäkelä on ihminen, joka on paitsi kirjoittanut itse antoisia kirjoja (ensi julkaisu 1965), myös toiminut Otavan kirjankustantajan palveluksessa, lukenut ja arvioinut toisten tekstejä ja lukee jatkuvasti kirjoja monella kielellä. Hän on siis oikea henkilö kirjoittamaan lukemisen ilosta ja kirjojen rakastamisesta. – Pidän tässä erityisesti Mäkelän tyylistä ilmaista mielipiteensä lukijaa arvostaen ja asiantuntijuutta osoittaen sitä korostamatta. Tähän opukseen tykästyin niin, että päädyin tilaamaan sen kirjastooni, voidakseni palata siinä esitettyihin ajatuksiin ja arvioihin. Kiitos kirjasta Hannu Mäkelä!
*
Kaisa Vahteristo Nieltyjä esineitä Kosmos 2025
Kirjoittaja on ’millenniaalisukupolvea’, asuu Helsingissä ja opiskelee kirjoittamista. Esikoisromaani on tyttörakkauden kuvausta, jonka taustalla vaikuttaa päähenkilön perhekuvio. Itsenäistymisen vaikeuteen liittyy sairas äiti, johon päähenkilö on jäänyt sidoksiin niin, että aina ei ole selvää kumpi on sairaampi äiti vai tytär. – Tyyli on vielä kehitteillä, tekstin pätkiminen ja poukkoilu ei koko ajan ole perusteltua, mutta toisaalta helpottaa lukemista, joka muutoin jo vähän tuskastutti.
*
Helena Sinervo Runoilijan talossa – elämänkertaromaani Tammi 2004 (3.p.)
Helena Sinervo on paneutunut kirjallisen materiaalin tuella eläytyvästi runoilija Eeva-Liisa Mannerin (1921–1995) elämään ja työhön. Manner on sodanjälkeisen kirjallisuutemme runoilijoiden merkittävimpiä modernisteja, jonka elämä oli omaperäisiä kohtalonkäänteitä täynnään. – Kirja antaa taustaa runoilijan tekstejä arvostavalle ja rakastavalle lukijalle. Tämän kirjan löysin kirjastomme vapaahyllystä, johon voi tuoda vapaasti kirjoja, joista haluaa luopua. Sitten palasin oman runokirjastoni Mannerin tekstien pariin pitkästä aikaa – ja kas, yhä ne tekevät vaikutuksen!
*
Ann-Luis Bertell Oma maa suom. Vappu Orlov Tammi 2021
1971 syntynyt pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja, myös Wasa Teaternin johtaja Bertell on julkaissut runoutta, draamaa ja proosaa. Tämä teos on ollut sekä Finlandia-palkinnon että Runeberg-palkinnon ehdokaslistalla. Oma maa on väkevä sukukronikka Pohjanmaan lakeuksilta. (Ruotsinkielinen alkuteos: Heiman.) – Mielenkiintoinen sukupolvitarina ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Teksti etenee juohevasti ja tarina pitää otteensa alusta loppuun. Kovasti siinä ryypätään, mutta puukkotappelujen maskuliininen uho suomalaistyyliin puuttuu. Vahvoja naisia kyllä riittää tässäkin tarinassa. Kannattaa kyllä lukea, ruotsiksikin.
***
runot
Eve Littow Maitoa samasta astiasta Aviador 2025
Kirjoittaja on vaasalainen 1985 syntynyt maisteri. – Uudenlainen runoääni, vielä muotoutumassa, mutta jo nyt puhutellen. Alkuosassa teosta verbien ylivalta kangistaa, loppua kohti tyyli vapautuu. Iloitsin!
Sillä mystisellä hetkellä / he lakkasivat toivomasta toisillensa kevättä / kesää, poltetta etäällä, vihreää kohinaa ja varjoja // iankaikkisella hetkellä he heittivät kaihon / koskettivat nämä nimenomaiset ajat / että tunnit jonossa etäällä
*
Kesä haroo hiuksensa pohjamaaksi / juureton harmaa marto // sentään sen kiharoiden kätköissä / oli kaikkien lintujen pesät / kukkien keskiset auringot // mutta valo muuttaa / ja lakastuksen edellä lyövät siivet.
*
Niina Holopainen Joki virtaa vasten virtaansa Reuna Publishing House 2025
Runoja rakkaudesta: I Odotus, II Rakkaus, III Rakkauden jälkeen. – Tunteikasta ja vilpitöntä, päiväkirjamaisella tyylillä.
”odottaisin sinua ikuisuuden” / sanoit, ja painoin pääni // käsissämme lepäävää hetkeä / ei aika vastaa // kuinka siis mittaisit ajattomuuden / tietäisit ikuisuuden kuluneen?
*
matkalla sinuun / virtaa ajankulun kaunis tuonela / tässä hetkessä tulet minua vastaan / maailmankauden keinumme kahden / painan vielä huulet huulia vasten / tiedän, eilen tänäänkin on huomenna / seuraavana pieni kuolema
*
joskus ukkossateella / joki virtaa vasten virtaansa / vedet etsivät uomaansa / minä niiden vieressä / uimassa omissa syvissä
*
Lauri Taneli Lassila Maan tie & Kokeelliset taivaanrannat Atrain& Nord
Torniolainen runoilija, kirjailija, toimittaja – julkaissut mm. esseitä, novelleja, mietelauseita. Kaksiosainen runoteos, jonka osat keskustelevat keskenään. – Lukukokemuksena Maan tie on helpommin aukeavaa ja mukaan kutsuvaa tekstiä, maa ja ihminen pääosassa. Toinen osa Kokeelliset taivaanrannat on niin käsitteellistä, että tuntuu yläilmoissa liitelevältä, vieraannuttavan omavaloiselta. Jätti minut viileäksi tarkkailijaksi.
Maa meissä kulkee tuntematonta tietään / ikuinen maa matkustaa / yö uumenissaan, valoton vuosi / vuosituhat, kaamoksen keisarikunta / ja kaikki ihmisen valot kuin tuikkuja / vastaan valtamerellistä pimeää hänen sisällään (Maan tie)
*
Hannu Mäkelä Runouden ylistys WSOY 2025
”Tuotteliaan (n. 140 teosta) ja monipuolisen kirjailijan tietoteos on ylistys suomenkieliselle runoudelle Mikael Agricolasta 2000-luvulle.” – Hannu Mäkelän, runouden kentän aidon tuntijan, kokeneen kustannustoimittajan, kirjailijan ja kulttuuri-ihmisen suvereeniin tyyliin on tässä koottu suomalaisen klassikkorunouden eri vaiheiden kuvaajat tekstinäytteineen ja merkityksen arviointeineen samoihin kansiin. Kuuluu ajankohtaisopuksena runouden ystävän ja himolukijan kotikirjastoon!
*
proosa
Laura Dave Suojele häntä suom. Karoliina Timonen WSOY 2023 (2021)
Kyseessä on trilleri, jossa jännitys tiivistyy taidokkaasti koko ajan loppua kohti. Aiheena on amerikkalaiseen tapaan kehitelty perhetragedia, jossa aviomies katoaa mystisesti, ja rakastettu puoliso ja miehen aiemmasta liitosta syntynyt teini-ikäinen tytär jäävät selvittelemään katoamista ja menneisyydestä paljastuvia yllättäviä käänteitä. – Kevyehköä kesäjännitystä, ei hassumpaa välipalaksi.
*
Seppo Kääriäinen Lenkillä mietittyä Readme.fi 2025
Kokenut ja arvostettu valtiomies alkoi eduskunnasta eläkkeelle jäätyään kirjoittaa päivittäin lyhyitä muistiinpanoja metsälenkillä mietiskelyistään X:ään. Tili löysi runsaan lukijajoukon. Aforistisista muistiinpanoista on valikoitu parhaat kirjaksi. – Kirmun kotikyläänsä Savoon eläkkeelle vetäytyneen leppoisan konkaripoliitikon näkökulmasta kirjattuja viisaita kommentteja nykymenoon on rattoisaa lueskella.
*
John Steinbeck Helmi suom. Alex Matson Tammi 2008 (1947); (Tammen Keltaisissa n:o 45.)
Nobelistikirjailijan mestarillinen pienoisromaani, nimensä mukainen, ”moniselitteisessä vertauskuvallisuudessaan järkyttävä, virheetön ja lumoavan kaunis taideteos” (Eeva-Liisa Manner). Tarina on ollut suomennettuna suunnilleen yhtä kauan kuin sukupolveni on ollut olemassa. Taatusti myös äidinkielen opettajien listoilla kaikissa kouluissa. Hyvä lukea eri elämänvaiheissa uudelleen ja taas.
*
Ann Patchett Kerro siitä kesästä suom. Irmeli Ruuska WSOY 2025
Kaliforniassa 1963 syntynyt kirjailija on saavuttanut suosiota kotimaassaan ja palkittu lukuisin kirjallisuuspalkinnoin sekä käännetty yli 30 kielelle. Uusin romaani kertoo rakkauksista, perheonnesta ja tarinankerronnasta. – Oikein mainiota kesälukemista kolmen tyttären perheestä kirsikan ja omenan viljelytilan arjessa, jota keventää äidin tyttärille kertoma tarina nuoruuden rakkauksistaan. Oivallisesti rytmitettyä ja kiinnostavaa tarinaa riittää. Tykkäsin!
*
Tiina Lehikoinen Kukkien kapina novelleja LIKE 2020
Kirjailija (s. 1982) on kuvataiteilijakin ja julkaissut aiemmin kuusi runokokoelmaa. Kukkien kapina on hänen toinen novellikokoelmansa. – Kirjailija näyttää kehittäneen vahvan ja omaperäisen tyylin, joissa mielikuvitus laukkaa hurjistuneen sirkushevosen lailla. Olisiko tämä aikuisen nykynaisen satukirja? Tyylin tietty kreisiys ainakin tekee lukukokemuksesta ajoittain suorastaan hilpeän!
*
Kyllikki Villa Tyttö sodassa Kenttälotan kirjeitä 1941–1944 LIKE 2006
Rahtilaivalla yli valtameren kirjoittamillaan matkakirjoilla kuuluksi tullut edesmennyt kirjailija oli nuoruutensa sotavuodet lottana. Lukiolaistytön kirjeenvaihto äidin kanssa joillakin päiväkirjamerkinnöillä täydennettynä antaa eloisan kuvan lottien arjesta tunnelmineen sotavuosina rintamalla, mutta on myös tarina tytön kasvusta kirjailijaksi. – Sukujemme tädeistä kaksi oli sotavuosina lottana rintamalla, erityisesti siksi kiinnostuin tutun kirjailijan kokemuksista sotavuosien lottakomennuksilla. Nuoren ylioppilaan aikuistumistaivalta on kiehtovaa seurata ja myötäelää.
*
Katja Köykkä & Ulla Dahlen Pysähdy Aikamedia 2024
Työhyvinvointiasiantuntijan ja terapeutin yhteistyönä koottu kirja innostaa ja antaa keinoja hyvinvoinnin lisäämiseen työikäiselle. – Pohtivalle hitaasti luettavaksi. Miellyttävä ulkoasu! Sain uusia näkökulmia ja hyviä kysymyksiä mietittäväksi, vaikka teksti aluksi tuntui hiukan ’opettajamaiselta’.
*
Paula Nivukoski Pimeät päivät valkeat yöt Otava 2025
Nivukoski (s. 1985) on Pohjanmaan lakeuksien entisen elämänmenon verevä ja sävykäs kuvaaja, jonka romaanit palkitsevat lukijansa. – Olin jo odottanut jatkoa Kertun ja Johanneksen tarinaan. Romaanin rytmitystä mietin. Lukijalle on aika raskasta myötäelää jo alussa tapahtuva perhetragedia, Kertun pako ja persoonan hajoaminen. Paljon lämmintä ja kaunista yhteisöllisyyttä, suvun ja ystävien tukea ja samaa, mutta kunkin omanlaistaan surua elävän perheenjäsenen keskinäistä tukea äidin poissaolon myötä menettävät erityisesti lapset ja puoliso. Toipumiseen tarvitaan aikaa, lähipiirin tukea, onneksi sitä aina jossain muodossa on. Hienolla tavalla tarinassa toistuvat suvun aiemmat menetykset, paot ja pettymykset ja niistä selviämisen tuoma vahvuus. Kiitos kirjasta (murteineen), joka rikastaa!
*
Anne Tyler Hengitysharjoituksia suom. Saara Villa Otavan Kirjasto 1989
Tylerin Brething Lessons palkittiin vuoden 2014 Pulitzer-palkinnolla ja suomennos päätyi Otavan Kirjastoon ”viisaana, riemukkaana ja lämpimänä romaanina”, jonka kirjoittajan luonnehditaan olevan ”tosimpia ja hauskimpia” aikansa kirjailijoita. – Luonnikas ja tyypillistä amerikkalaista elämänmenoa tosi hauskasti kuvaava tarina Maggien ja Iran suhteesta ja tavasta elää. Rattoisa tarina jaksoi huvittaa helteisillä viikoillakin.
*
John Galsworthy Omenapuu Tiberius-kirjat 2020 (alkup.1926)
Englantilainen kirjailija J.G. (1867-1933) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1932. Hänet tunnetaan teoksestaan Forsytein taru, josta on tehty elokuva ja televisiosarjakin. – Omenapuu on aikansa tyylinen traaginen rakkaustarina, joka ei jätä kylmäksi 2000-luvun lukijaakaan. Siinä on jotain ylisukupolvista nuoruuden rakkaudesta niin kauniisti kuvattuna, ettei kyynelettä mummokaan lue.
***
*runot
Outi-Illusia Parviainen Olen niitty, odotan Aviador 2025
Kiinnostavan runoilijapersoonan (s. 1979) uutuuskokoelma lapsettomuuden monista erilaisista todellisuuksista. – Riipaisevia runoja.
Anna syliini edes joku / kova muovinukke tai vaikka kaurapussi // Kun puristan sitä rintaani vasten / muuttuu kaukana oranssi kivi palavaksi toivoksi / koillistuuli puhkaisee ikkunan
*
En saa olla mummo / – – – / En uskalla toivoa ääneen / että minun puussani oksat, / hänen puussaan. meidän sukumme juurakko. / Joskus sen on päätyttävä, sanoo joku / Jotkut asiat eivät sinulle kuulu, sanoo tytär. / Mutta jonnekin tämä rakkaus on laitettava, sanoo sydämeni.
*
pienistä rahoista ostan aina ensin sinun lahjasi / tulet joka toinen perjantai / ja keskiviikkona otan antabuksen, olen isä taas hetken // pihan leikkiteline kutistuu maksa-arvo kasvaa / tule tänne kultapieni, / olen isä taas hetken
*
Miia Toivio Hukka nukka tukka Teos 2024
Helsinkiläinen runoilija (s. 1974) on toiminut kulttuurilehti Tuli & Savun päätoimittajana ja Osuuskunta Poesiassa ja on nykyään lehtorina Taideyliopistossa. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa ja palkittu kahdesti. – Persoonallista, omaäänistä, runsassanaista runoa. Proosarunot, punahilkkasadun teemaa varioiva aiheisto ja erilaiset muotokokeilut antavat tästä kokoelmasta levottoman ja suuntaa hakevan vaikutelman.
*
Raisa Jäntti lepatus pilke Enostone 2025
Pidin tästä runokirjasta. Hetkien kimaraa, aitoja elämän tuntoja, joissa kuuluu eletyn ja koetun ääni.
En ole vielä piirtynyt sen kerrotaan tuntuvan / siltä että näkee / omat kasvonsa / ilman peiliä. // Tunnistaa jotakin vanhaa.
*
Tässä huoneessa tapahtuu surua, / tämä huone on silti / olemassa
*novellit
Karlo Haapiainen Sigfrid Holopaisen valitut kokemukset 2022
Kirjailijaa olisi voinut hiukan esitellä, vallankin kun kyseessä lienee omakustanne. Kun sukeltaa näihin tuntemattoman kirjoittajan pieniin, vaatimattomiin kertomuksiin, tajuaa kohtsillään, että ’novellien’ aihepiiri rajoittuu miehisen sukupuolielämän kokemuksiin. Eipä tästä moni naislukija paljon kostu. Kesken jäi.
*
Istvan Örkèny 100 minuuttinovellia toim. Juhani Huotari Atena 2012
Unkarilainen, kulttimaineeseen yltänyt Örkèny kirjoittaa tarinanpalasia, joiden omalaatuinen huumori kyllä ainakin minuun upposi. Kirjan käyttöohje neuvookin: ’Lukekaamme yksi minuuttinovelli vaikkapa sillä aikaa, kun odotamme vastausta varattua tuuttaavaan puhelinnumeroon. Voi lukea istuen, seisten, tuulessa ja sateessa. Huonovointisuus, kiire tai täpötäysi ruuhkabussi ei estä lukemista.’ – Tässäpä novellin käyttökuvaus parhaimmasta päästä. Toimii.
*proosa
Erling Kagge Kaikki paitsi käveleminen on turhaa suom. Kari Koski Art House 2020
Norjalaisen kirjailijan, seikkailijan, taiteen keräilijän ja juristin vangitseva kirja kävelemisestä. Kirjailija itse on kävellyt Etelänavalle, Pohjoisnavalle ja Mount Everestille. – Monin aistein koettu ja välitetty kuvaus kävelemisen vaikutuksista ihmiseen on kyllä kiehtovaa luettavaa. Vaikka ei olisi äärimmäisyyshakuinen liikkumisessaan, kirja kutsuu mukaan aistimaan ja kokemaan, mitä ihmisessä tapahtuu, kun antautuu hitaudelle.
*
Riikka Pulkkinen Viimeinen yhteinen leikki Otava 2024
Pulkkinen on suomalaisten nykykirjailijoiden luotettavimpia taitureita. Tämä viimeisin romaani on jälleen hieno lukukokemus. Kirja ottaa heti mukaan, pitää otteessaan, ravistelee ja ravitsee lukijan tiedon, laadun ja kosketuksen nälkää. Jos olisi ollut enemmän aikaa kuin viikko, voisi eritellä tuntemuksiaan enemmän, nyt vain: lue ja nauti!
*
Petri Tamminen Miehen ikävä – novelleja Otava 1997
Olen hehkuttanut Tammisen lakonista tyyliä aiemminkin täällä. Novelleissa se oikeastaan kuoriutuu vielä ihottomammaksi ja keskittyy loistavasti olennaiseen. Tästä ei novelli parane.
*
Anna Järvinen Arvaamaton suom. Raija Rintamäki Teos 2025
Ruotsiin asettunut suomalaissyntyinen Järvinen on muusikko ja kirjailija. Hänen uusin teoksensa avaa omakohtaista ja -laatuista äiti-tytär-suhdetta, joka saa jonkinlaisen mahdollisuuden eheytyä äidin muistisairauden myötä. – Teos ei oikein asetu mihinkään kirjallisuuden genreen. Sen vahvin puoli lienee kaihtamattoman rehellinen tilitys tyttären monenlaisista äitiin liittyvistä tunteista. Mikään tavanomainen ei ole tyttärenkään elämä ollut. Paikoin teksti jää avautumatta lukijalle, ehkä käännösvaikeuksien vuoksi. Eräänlainen sairauskertomus tämä on, mutta lukijan pääteltäväksi jää, kuka on potilas: äiti, tytär vai suhde.
*
Salla Simukka Tästä kaikki alkaa Tammi 2022
Tamperelainen 1981 syntynyt kirjailija on aloittanut 2000-luvulla nuortenkirjoilla, niistä myös palkittu. Tämä aikuisromaani lienee viimeisin ja kertoo kahden naisen parisuhteesta, joka kriisiytyy. – Minulle uusi kirjoittaja luo mysteeriä taitavasti. Teksti pysyy hyvin koossa ja rytmittyy myös oivallisesti. Itselleni tässä oli mahdollisuus tutustua ensimmäiseen, nykyään ei enää harvinaiseen naisparin suhteen kuvaukseen. Taitavaa! Kirjailijalla on homma hallussa.
*
Esko Karppanen Alkuromaani Atrain & Nord 2025
Tähän tekeleeseen ei kannata aikaa tuhlata. Mies kuvittelee kaikenlaista, mistä voisi romaanin kirjoittaa, mutta ei keskity mihinkään teemoistaan, paitsi seksuaalifantasioihinsa. Ihmettelen kovasti, miksi kirjasto on vaivautunut tämänkaltaisia ottamaan hyllyilleen. Kesken jäi.
*
Karl Ove Knausgård Kesä suom. Jonna Joskitt-Pöyry LIKE 2016
Ajattelin kesän kunniaksi kokeilla miltä maistuu Knausgård toistamiseen luettuna. Mietin lukiessa, osaako mittavasta omakohtaisesta ’Taisteluni’-sarjasta kuulu norjalainen kirjailija kirjoittaa muusta kuin itsestään. Osaa varmaan, mutta omissa ajatuksissaan ja elämänkokemuksissaan hän silti tässäkin koko ajan askartelee. ’Kesän’ rakenne aaltoilee, eniten on jaksoja erilaisista, ehkä sattuman arpomista aiheista ja ilmiöistä kirjoitettuja ajatusaaltoja, vaihdellen oman sen hetkisen kesän kuvausta neljän lapsen isänä, joka kirjoittaa kotona. Puoliso on ajoittain mainittu läsnä olevana, useimmin poissa. Arki peilautuu päänsisäisenä keskusteluna parivuotiaan nuorimmaisen kanssa. – Itseäni alkoi loppua kohti puuduttaa ajatusvyyhtien pöyhintä, olisin mieluusti lukenut enemmän perhekesän tapahtumien ja tunnelmien kuvausta.
***
*runot
Pirjo Suvilehto Nukkuu lintujen kanssa Atrain & Nord 2025
Kirjailijaa luonnehditaan erityiseksi kirjallisuuden ja kirjoittamisen moniosaajaksi, poikkitieteisen ja -taiteisen näköalan taitajaksi. Hän on julkaissut yli 40 teosta, runoja, lasten kuvakirjoja ja tietokirjoja. Hän on myös kirjallisuuden ja kasvatustieteiden dosentti. – Valitsin kirjan nimen ja takakannen esittelytekstin perusteella. Ensimmäinen lause alkaa: ”Jyrsijöistä honkkelein kumartuu kuullakseen ultraääniä”. Eipä lupaa hyvää, mietin. Luin kolmekymmentä sivua, en saanut mistään ajatuksesta tolkkua. Selailin eteenpäin siinä toivossa, että jossain olisi ymmärrettävä lause, runokuva, mitä vain, mistä saisin kiinni. Ei ollut. Kirja päättyy kauniisti: ”yhä portillani yön ihmeelliset sävelet.” Todella harmi, että en kuullut niitä.
*proosa
Ingeborg Arvola Jäämeren laulu suom. Aki Räsänen Gummerus 2022
Arvola on 1974 syntynyt ja hänen sukujuurensa juontavat Ruijan rannalle saamelaisheimojen yhteisöön. ’Jäämeren laulu on vangitseva historiallinen romaani rakkaudesta, himosta ja pohjoisen karusta luonnosta.’ – Aistillinen pohjoisen ihmisen elämäntavan, työn ja rakkauden kuvaus, jonka kaltaista en ole aiemmin lukenut. Tarinan päähenkilö on ilmeisen viehkeä luonnonlapsi, jonka kohtalo aistivoimaisine parantajan lahjoineen kiehtoo. Ihanasti erilainen tarina!
*
Einari Vuorela Kevätlaulu maakylästä WSOY 1971
Runoilija Einari Vuorelan (1889–1972) proosateos ilmestyi ensi kertaa 1922 ja uusittu laitos 1971. Runoilijan herkkyydellä kirja kertoo nuoren taiteilijamiehen ja ison tilan ainoan perijätyttären rakkaustarinan, joka aikansa arvojen mukaan tapaan ei saanut tytön isän siunausta. – Tällä vuosituhannella luettuna Vuorelan proosatyyli tuntuu aikansa lyyriseen tyyliin ylen määrin koristeelliselta. Alinomaisesti käytettynä myös ’olla olevinaan jonkinlainen / olla tekevinään jotakin’ muoto alkoi hiukan häiritä. Kyllä Vuorelan tyyli ja kieli on kestänyt runoissa aikaa paljon paremmin.
*
Patrick Modiano Dora Bruder suom. Lotta Toivanen WSOY 2020 (1997)
Modiano on Pariisissa 1945 syntynyt italianjuutalaisen isän poika, joka kirjoitti nelisenkymmentä teosta, palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 2014 perusteluna muistamisen taituruus, juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin. – Dora Bruder oli todellinen historiallinen henkilö, nuori juutalaistyttö, joka karkasi Pariisin saksalaismiehityksen aikana katolisten nunnien pitämästä koulukodista ja katosi. Kirjailija selostaa yksityiskohtaisesti, miten hän jäljitti erilaisista lähteistä tytön kohtaloa ja sai selville, että tämä oli päätynyt samalle leirille isänsä kanssa ja molemmat kuolleet Auschwitzissa.
*
Monika Fagerholm, Martin Johnson Meri Neljä lyyristä esseetä Teos 2012
Novellikokoelmaa etsiessäni osuin neljään esseehen. Lyyrisyydestä en niin tiedä, mutta tavattoman mielenkiintoista tietoa ja kertomuksia maapallomme valtameristä, niillä purjehtijoista yksinäisistä kulkijoista ja merien syvänteiden salaisuuksista. Kiehtova kirja!
*
Tapio Seppälä Sielusta sieluhun Herättäjäyhdistys Väylä-kirjat 2024
Rovasti Seppälän hartauspuheita ja eri lehdissä julkaistuja kolumneja ja pohdintoja. – Siistiä ja ennalta arvattavaa sananselitystä.
*
Kerstin Ekman Suden jälki suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 2022 (kk)
Ekman on 1933 syntynyt ruotsalainen arvostettu ja palkittu kirjailija, joka toimi Ruotsin Akatemian jäsenenä ja on ollut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana 2022. ”Suden jälki on suuri tarina vanhenemisesta, rakkaudesta ja luonnosta.” – Itselleni melko lailla tuntemattomaksi jääneestä aihepiiristä, metsästyksestä kertova, monin tavoin hieno tarina kääntyy luonnonsuojeluhenkiseksi ja jännitteiseksi. Nautin näinä aikoinakin ajankohtaisesta aihepiiristä ja kirjailijan taidokkuudesta tarinan luojana.
*
Amanda Palo Outoja kaloja novelleja Kosmos 2021
Palo on teatterintekijä, näyttelijä ja aktiivifeministi. Esikoisnäytelmä oli monologi Kilari. – Kirjoittaja on siinä määrin ’outo lintu’ että jäi minulle mysteeriksi esitellessään ajatuksiaan pieninä tarinanpalasina, jotka eivät koskettaneet ikäistäni lukijaa. Oli mukavaa kuitenkin yrittää ymmärtää edes puolen kirjan verran.
*
Alejo Carpentier Eroica suom. Jyrki Lappi-Seppälä Aviador 2016 (1956)
Carpentier (1904-1980) oli kuubalaissyntyinen diplomaatti, musikologi ja kirjailija. Hän oleskeli pitkiä aikoja mm. Haitissa, Venezuelassa ja Ranskassa. Itse hän sanoi kirjojensa edustavan ’Latinalaisen Amerikan taianomaista todellisuutta’. – Oletin, että Beethovenin klassikkosinfonia olisi ollut teoksen kantava teema. Musiikillinen analyysi jäi satunnaisiksi maininnoiksi historiallisten tapahtumien seassa maanosassa, jossa kirjailija tuonnoin asui.
Runot
Pia Perkiö Kuin olisi jo kevät Kirjapaja 2020
– Perkiön runous on ollut erityisesti elämänkatsomuksellisissa ja uskonnollisissa piireissä suosittua. Hänellä on kyky inhimillisesti, lämpimästi ja kauniisti rohkaista elämän erilaisissa kriiseissä ja vaikeissa vaiheissa olevia. Näillä runoilla on tärkeä tehtävä ja oikeutettu paikkansa kirjallisuudessa. – Tämän kirjan halusin yöpöydälleni!
*
Silja Järventausta Vuorosana pihapiirissä TEOS 2025
Nuori runoilija on jo herättänyt kiinnostuksen ensimmäisen runoteoksensa julkaistuaan. Jatkoa on seurannut. – Tässä runon maisema on peltoa ja metsää, eläimiä luonnossa, sään ja vuodenaikojen hengitystä. Runoilijan ilmaisukieli on monimuotoinen ja rikas. Tekstissä häiritsee tiiviys, verbien vilinä, joka tekee ilmaisusta raskasta. Kaipasin huokoisempaa otetta.
*
Proosa
Merit Riihonen Mitä ikinä haluat Karisto 2022
1994 syntyneen tamperelaisen filosofian maisterin esikoisjulkaisu on väkevä romaani yläkouluikäisen pojan hauraasta perheestä, kaverisuhteista, isän kaipuusta, lahjakkuuden vaatimasta hinnasta. – Enpä ole aikoihin lukenut tällaista tarinaa, joka avaa aikuisen riipaisevaa valtaa kasvavan lapsen kehitykseen. Kirjoittajan tyylinä on rakentaa tarina kahta aikajaksoa rinnakkain kulkevana. Tässä tarinassa se toimii kasvavana ahdistuksena, joka myös alleviivaa hyvän kaverisuhteen merkitystä nuoren henkisessä kasvussa. Hieno tarina, jonka soisi päätyvän monen nuoren käsiin.
*
Maarit Verronen Hyvä näin novelleja Aviador 2023
Monesti palkitun ja 11 romaania julkaisseen kirjailijan, Maarit Verrosen (s.1965) novelleissa on tietty yhteinen piirre, ne ovat usein kertomuksia ihmisestä, joka näkee ikään kuin läpi kanssaihmistensä aikeet ja pyrkimykset ja joutuu usein harkitsemaan puuttuako tilanteeseen paljastamalla huomanneensa, vai ei. Tämä lienee keskimääräistä älykkäämmän ihmisen ongelma tässä tyhmistyvässä maailmassa yli malkaan. Motiivinsa tietoisesti salannut ei välttämättä ilahdu niiden paljastamisesta, mistä syntyy mainio jännite novelliin. Mielellään näitä lukee.
*
Kjell Westö Tritonus suom. Laura Bäck Otava 2020
Suositun ja menestyneen kirjailijan romaanin olen lukenut 2021 tuoreeltaan ja kun se nyt tuli uudelleen vastaan, luin toistamiseen. – Toisenkin lukukerran kokemus oli miellyttävä ja syvensi aiheena olevia, itseäni kiinnostavia musiikillisia teemoja. Myös Westön kirjailijalaatu ja tyylikeinot täsmentyivät mielessä. Kerronta on liikkuvaa, henkilökuvaus yksilöllisesti nähtyä, romaanissa tapahtuu koko ajan, mutta ei mitään erityisen dramaattista. Saaristolaisyhdyskunnan ja kielivähemmistön kupla tuntuu, suomalaislukijassa, myös henkilöiden persoonallisuudet ovat sekä tutunoloisia että samalla yllättävän toisenlaisia.
*
Han Kang Älä jätä hyvästejä suom. Taru Salminen Gummerus 2024 (2021)
Kirjailija on vuoden 2024 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut, vuonna 1970 syntynyt eteläkorealainen, jonka kolme aiemmin suomennettua teosta ovat myös kansainvälisesti palkittuja. – Jollakin tavoin tämän teoksen hiljainen lumisademaisema, unien ja muistojen, valon ja varjojen häilyvä mosaiikki, jossa ihminen tarpoo eksyksissä, paljastaa sekä ihmisten pahuuden että hyvyyden – toisilleen tuottaman pohjattoman surun sekä lempeän lohdun.
*
Inka Nousiainen Kaksi kevättä Otava 2001
Kirjailijan neljäs romaani on ’herkkävireinen kertomus tytöstä ja miehestä, joiden välille syntyy kohtalonyhteys’ esittelee kustantaja teosta. – Ehken ollut tarpeeksi ’herkkävireinen’, koska teksti tuntui alkuun lähinnä pitkästyttävän elämän pitkästyttävältä kuvaukselta. Puolivälin paikkeilla kirjailija pääsi kunnolla vauhtiin ja solmi lopulta kohtalonyhteyden yllättävänkin kauniisti rusetille. Kohtalot jäivät kyllä ajatteluttamaan.
*
Heli Kruger Pidä minusta kiinni Otava 2007
Kruger on 1975 syntynyt kauhajokelainen sosionomi ja diakoni, joka on myös tunnettu kilpaurheilijana. Esikoisellaan jo huomiota herättänyt kirjoittaja jatkaa murrosikäisen tytön tarinalla. Lastensuojelun arkea kuvattu työntekijän näkökulmasta ja kokemuksena. – Tärkeä kirja aiheeltaan tänäkin aikana, jolloin osa nuoria oirehtii mielenterveydeltään, ja koulu tuntuu olevan edelleen käsittämättömän avuton kiusaamisongelman edessä. Romaanin rakenteessa ja tyylissä on puutteita, mutta päähenkilöt elävät ja puhuttelevat lukijaa.
*
Tommi Kinnunen Kaarna WSOY 2024
Tommi Kinnunen on tunnustettu laatukirjailija, joka taitaa tarinan ja henkilökuvauksen. Tarinan tapahtumat sijoittuvat, kuten usein Kainuun ja Koillismaan seudulle ja päähenkilön muistelut partisaanihyökkäysten aikaan 1944. – Kirjailija on luotettava lukunautinnon lähde kaikessa, mitä hän on kirjoittanut. Hän on usein myös elävöittänyt sodan aikaisia ja jälkeisiä, historiassa vähemmän käsiteltyjä tapahtumia, joka sodan aikana ja jälkeen syntyneille ikäluokille ovat jääneet hämärän peittoon.
*
Pirkko Lahti & Heli Pruuki Lohtu Tammi 2025
Aloitin kaikkien tunteman ja arvostaman psykologin ’selviytymisoppaan’ Hiljaisella viikolla. Ajankohta oli hyvä ja aihe herätti odotuksia. Monipuolisesti aihetta tarkasteleva ja useiden eri tavoin meritoituneiden ihmisten haastatteluja hyödyntävä aineisto valaisee tekstin lukijaystävälliseksi ja jo sinällään lohdulliseksi. Tämä opus kannattaisi hankkia sairauden ja ikääntymisen elämänvaiheissa jokaiseen kotiin. Aihetta voi myös lähimmäisten kanssa keskustellen itsekin kartoittaa ja niin etsiä lohdullisia asioita elämäänsä. – Antoisa ja hyvä lukukokemus.
*
Petri Tamminen Sinua sinua Otava 2025
Arvostamani kirjailijan uusin teos on järisyttävän hyvä. Miten paljon ja väkevästi voi sanoa 142 sivulla, kun lauseet ovat pelkistyneet kaikesta merkityksettömästä, eikä sanoja tuhlata tyhjiin kiemuroihin. Onhan tämä mies outo olento, mutta lajissaan ylivertainen kirjoittaja. Lukija hengästyy tuon tuostakin ilmaisullisen huikaisun kokemuksesta. – Parasta jalopuuta!
*
Maiju Sofia Pitkänen Ehkä kaikki särkyminen Aviador 2025
Kirjallisuuden opiskelija, kriitikko ja toimittaja Maiju Sofia Pitkänen ehti 30-vuotiaaksi, kun hänen elämänsä päättyi toisen ihmisen toimesta. Ystävät toimittivat Maijulle muistoteoksen hänen omista teksteistään. – Järkyttävä ja kaunis muistomerkki nuoresta runoilijasta, jonka elämä ja työ jäi kesken.
***
Aki Ollikainen Kristuksen toinen tuleminen Siltala 2022
Toimittaja, valokuvaaja ja kirjailija Ollikainen (s.1973) asuu Lohjalla. Aiemmin olen lukenut hänen romaaninsa Nälkävuosi, joka sai palkintoja ja oli Finlandia palkintoehdokkaana. Kirjailija näyttää tarttuvan mielellään historiallisiin aiheisiin. Kristuksen toinen tuleminen kuvaa pohjoissuomalaisen uskonnollisuuden ilmiöitä 1900-luvun alkupuolella. – Ollikainen kirjoittaa juohevasti ja rikassisältöisellä äidinkielellä kuvaillen päähenkilöidensä persoonallisuutta, tuberkuloosiparantolan elämää, menehtyvien potilaiden kohtaloita ja parantuneiden paluuta normaalielämään. Miellyttävä lukukokemus
*
Pirkko Saisio Suliko 2024
Saisiolta kirjoittaminen käy. Luontainen helppous tekstivirran soljumisessa on kuin kirjailija kertoisi omalla äänellään tarinaa georgialaisesta kartvelipojasta, jolle luostari ei kelvannut, ja josta kehkeytyi vuosien mittaan oikeata itseään isompi hahmo sosialistiseen muottiin väkisin puristetussa mallivaltiossa, minkä luoja oli jo päätynyt mausoleumiin ikuiseksi todisteeksi ja näytekappaleeksi ihmisen erehtyväisyydestä. Saisiolle ominainen tyylikeino on henkilöiden venäläisnimien loputtoman virran juoksutus huolellisesti artikuloituna lukijan korviin – joka myös näinä aikoina saattaa alkaa kaltaiseni lukijan sävelkorvassa ikävästi särähdellä ja tehdä lukemisesta teoksen puoliväliin asti pitkäpiimäistä. Vaan tarinan pyrkimyksen ja päämäärän alkaessa avautua, tunne on kuin pahasta unesta heräämisen loihtima helpotus valonsäteen kirkastamassa maisemassa. – Miten ihailtavalla taituruudella Saisio osaakaan kietoa lukijan verkkoonsa!
*
Anne-Maria Latikka Valonkehrääjä WSOY 2024
Novellikokoelman aiemmin julkaisseen psykologi, kirjailija Latikan ensimmäinen romaani on kasvavan tytön kuvaama kertomus pojasta, joka kokee trauman. Tytön perhe antaa orvolle sukulaispojalle kodin. Taustana on Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden vaikutus alueen perheisiin. – Kiinnostava tarina, joka paljastaa sukusalaisuuksien ja traumaattisten tapahtumien vaikutuksen lasten elämään.
*
Salla Vuorikoski Poikkeuksellinen pääministeri Sanna Marin WSOY 2024
Toimittaja on paneutunut kunnioitettavalla uutteruudella päähenkilönsä poliittisen uran ja persoonan kartoitukseen. Kyseessä on ilmiöluokkaa oleva henkilö suomenkokoisessa maassa, mistä lienee lukija kirjoittajan kanssa yhtä mieltä. Ihan kaikkien aikanaan mediaa kiihdyttäneiden tapahtumien perusteellista vatvomista ja merkityksen paisuttelua olisi voinut hiukan suhteellistaa. ”Mikä muutti Sanna Marinin” oli nostettu avainkysymykseksi sen jälkeen, kun poliittinen ura oli ohi ja maailma avartui. Vastaukseksi kiteytyy päähenkilön oma ytimekäs lausahdus: ”Minä olen ihminen.”
*
Pauliina Salonen Kun sairaus haastaa kaiken Viisas elämä 2024
Gestalt-terapeuttinainen sairastuu keuhkosyöpään ja joutuu mielen myllerrykseen. Monista maanpäällisen viisauden lajeista apua etsiessään hän hämmentyy entisestään. Teos on tunne(yli)herkän ihmisen henkilökohtaisen sairastumiskriisin kuvaus. – Lukukokemus on työläältä tuntuva, eikä tekijäkään pääse rauhantilaan kysymyksiltään kuin lyhyeksi ajaksi. Sairauksiin ei löydy yhtä ratkaisua ja etsiminen jatkunee kirjan jälkeenkin, kuten elämä.
*
Ulla-Maija Paavilainen Kummitäti Otava 2011
Naistenlehden entinen päätoimittaja ja kirjailija, julkaissut romaaneja, elämäkertoja, tietokirjoja. Kummitäti on kertomus perheestä, jonka puhumattoman pojan omalaatuinen kummitäti saa kontaktin poikaan ja vähitellen rakentuu uudestaan myös suhde pojan äitiin. – Erikoinen tarina, tavallaan puhuttelevakin. Toimittajan vauhdikas ja värikäs tyyli heijastuu omimpana kirjailijan tekstissä, luoden toisaalta pinnallisen ja ’vaahtoisen’ vaikutelman.
*
Eeva Tikka Kuningaskalastaja Gummerus 1990
Lyhyiden kertomusten kokoelma toimii Tikalle ominaisella aavistelujen, unennäköjen ja herkkäsieluisten mietteiden ulottuvuudella. Jokin näissä tarinansirpaleissa viehättää minua, samalla toistuvuudessaan myös mietityttää. Löysin kirjan sattumalta kirjaston vapaahyllystä, johon saa tuoda ja josta saa lainata tai korjata talteen ilman korttia. Olen kerännyt Eeva Tikkaa, jota ei enää saa kirjakaupoista kuin sattumalta.
*
Agota Kristof Iso vihko suom. Anna Nordman Tammi 1988 (1986); Kolmas valhe suom. Ville Keynäs Tammi 2023 (1911)
Kristof (1935–2011) on Unkarissa syntynyt ja kansannousun aikaan Sveitsiin paennut kirjailija luetaan moderneihin klassikoihin. Iso vihko on ensimmäinen ja Kolmas valhe kolmas osa ns. Kaksosten trilogiasta. ”Epätavallisen voimakas: niukka, hallittu, lakoninen, syvästi häiritsevä.” – Harvoin kriitikon myyntimainos on näin täydellisen yhteneväinen lukukokemuksen kanssa.
*
Claire Keegan Nämä pienet asiat suom. Kristiina Rikman Tammi 2023 (2021)
Osuin tähän 1968 syntyneen, harvaan julkaisseen irlantilaisen kirjailijan pienoisromaaniin poimiessani muutaman Tammen keltaisen kirjaston opuksen umpimähkään kirjaston hyllystä. Tämä oli minulle ihana löytö (kuten usein ’keltaiset’ ovat). 116 sivua hiljaista, sävykästä kerrontaa Irlannissa pitkään vaietusta aiheesta, joka koskee katolisen kirkon 1900-luvun lopulle asti ylläpitämiä naisten työlaitoksia. – Niukan ja hiljaisen tyylin mestari!
*
Annie Ernaux Puhdas intohimo suom. Lotta Toivanen Gummerus 2024
Ranskalainen Ernaux tuli suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vuoden 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinnon myötä. Hän on osoittautunut niukan ja selkeän tyylin mestarilliseksi taituriksi. Puhdas intohimo on saanut uuden suomennoksen ja täydentää aiemman Vuodet romaanin jättämää mielikuvaa kirjailijan laadusta. – En ymmärrä kuvatun kaltaista intohimoa muuten kuin sairaalloisena pakkomielteenä, joka häiritsee ihmisen tunne-elämän ja arjen tasapainoa. Tietyn tyyppisen ihmisen kokemuksena tuo saattaa mieltyä intohimoksikin, mutta en nyt tätä hehkuttaisi.
*
Minna Canth Ihmisen kuvia novelleja toim. Minna Kauppila Gummerus 2019
Kirjastomme uuttera henkilökunta oli kaivanut Minna Canthin päivän kunniaksi varastoistaan novellikoosteen. Koska se oli tällä vuosituhannella uudistettu laitos, otin lukeakseni. Milloin ylipäänsä lienen Canthia lukenut en muistakaan. – No, luin ja noin puolessa välissä opusta totesin, että tästä tyylistä, kielestä ja ajatusmaailmasta on kyllä aika jättänyt pahan kerran. Siihenpä jäi. Canthin päivän liputusta en kuitenkaan protestoisi, sen verran aikaansaapa henkilö mm. naisasioissa on tämä aikoinaan ollut.
*
Saul Bellow Ravelstein suom. Marja Alopaeus Tammi (KK) 2001
Tunnetuimmat kirjallisuuspalkinnot (mm. Nobelin) kerännyt, Kanadassa v. 1915 syntynyt Bellow on kirjoittanut runsaasti romaaneja, joista 14 on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Ravelstein on Aidsiin kuolevan amerikkalaisen professorin ja hänen platonisen ystävänsä tarina. – En osaa arvostaa Saul Bellown asemaa ja taitoja maailmankirjallisuudessa, itseäni hänen laveasti rönsyävä tyylinsä ei miellyttänyt, eikä päähenkilön outo persoonallisuus kiinnostanut. En jaksanut tarpoa lukemattomien nimihenkilöön liittyvien ihmisten loputtomia keskusteluja käsittävää, 300-sivuista opusta kuin puoliväliin. Loppu meni harppoen ja selaillen. Hazardivalinta.
***
Olli Jalonen Elämä, ja elämä Otava 1992 (2.p.)
Olli Jalonen on yksi mielikirjailijoistani. Tämänkin kirjan olen lukenut ilmestymisvuonnaan ensi kerran (arviointi löytyy Lukunurkkauksesta haulla). – Aiemmin kuvailin tätä kirjaa maagiseksi lukukokemukseksi. Tällä kertaa en jaksanut lukea tarkasti vaan harpoin. Tällainen eri henkilöiden muistoja sekoittava tajunnanvirta on tyylikeinona lukijalle vaativa, mutta avaa samalla kuolevan ihmisen hämärtyvän tajunnan muistovälähdyksiä riipaisevalla tavalla.
*
Heli Hulmi Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018
Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmin romaani, kolmen ystävän elämän kohtaamispisteitä jakava tarina, puhuttelee kunkin henkilönsä kohtalonkäänteiden kautta erikseen ja solmiutuu yhteen neljännen ystävän retrospektiivisen valokuvanäyttelyn avajaisissa. – Oikeastaan elämä on yhtä luopumisharjoitusta alusta alkaen – lopussahan odottaa jokaista elämänsä luovutus. Kirjan luonnosmainen rakenne ja henkilöiden ajatuksia herättävät kohtalot puhuttelevat.
*
Jukka Pakkanen Tuulikannel Aviador 2019
Pakkanen on pitkän linjan kirjailija (s. 1942), jolla CV:n mukaan näyttää olevan ratkaisemattomaksi jäävä pulma keskittyäkö kaunokirjallisuuteen vai urheilutoimittajaksi. – Itse olen kiinnostunut hänen romaaneistaan. Hän on persoonallinen, omaääninen kirjailija, jonka vähäeleisen, syvämietteisen tekstin parissa lukija kokee uusia elämyksiä ja nauttii lukemastaan. Tuulikanteleessa on hiljaisesti helähtelevä, kaunis hyvästelyn tunnelma.
*
Oksana Vasjakina Aro suom. Riku Toivola Otava 2024
1989 syntynyt venäläinen feministikirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Vasjakina on julkaissut kaksi runoteosta ja kolme romaania. Aro, toinen suomennetuista romaaneista kertoo rekkakuski-isästä, joka ottaa aikuisen tyttärensä mukaan työajolle aron halki. – Vasjakina osoittautuu kiinnostavaksi uuden sukupolven venäläiskirjailijaksi, joka on myös loistava prosaisti aromaiseman kuvaajana sekä perheen ja suvun sisäisten suhteiden erittelijänä. Lukukokemus on todella kiehtova, teksti ottaa heti mukaansa, valottaa venäläistä mielenmaisemaa ja ihmissuhteita rehellisesti, arvottamatta. Löytö!
*
Pajtim Statovci Tiranan sydän Otava 2016
Statovci on Kosovossa 1990 syntynyt Suomeen päätynyt maahanmuuttaja, kirjailijana maailmalla sekä Suomessa kriitikoiden ylistämä. Palkittu kahdesti mm. kotimaisella Finlandia-palkinnolla. – Luettuani Tiranan sydämen täytyy sanoa, että käsitykseni transsukupuolisten ihmisten maailmankuvasta ja elämänehdoista avartui pintapuolisesta ’sellaistakin on’ käsityksestä huomattavasti. Yksityiskohtainen raiskauskuvaus saattoi olla kokonaisuuden kannalta perusteltu, mutta tuntui varsin vastenmieliseltä. Statovcin sinne tänne hyppelehtivä tyyli kertoa, jolla tämä romaani on rakennettu, jätti kaiken kaikkiaan levottoman vaikutelman.
*
Anna Englund Lautapalttoo Siltala 2022
Kirja on Kokkolassa 1980syntyneen Englundin esikoisromaani. Tarina sijoittuu viime vuosisadan puolivälin paikkeille ja kuvaa perheyritystä, jossa tehdään arkkuja hautausta varten käsityönä. Miniä ja anoppi ovat talon naiset eikä pariskunnalla ole lapsia. Asiakkaaksi saapuu muuan sukulaisensa hautausta Pohjanmaalle järjestämään tullut nainen pääkaupungista – ja miniän ja asiakkaan tapaamisesta alkaa kehkeytyä suhde, josta vielä tuona aikana oli lain mukaan rangaistava. – Kirjoittaja on aiheeseen perehtynyt, ja tarina etenee juohevasti. Miten tapahtumat vaikuttavat perheen dynamiikkaan ja miniän ratkaisuihin suhteen edetessä on hienosti kuvattu. Myös pääkaupungin seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön elämää kuvataan ajalle ominaiseen tyyliin. Kiinnostava uutuus tämäkin.
*
Tiina Raevaara Ikuisen elämän lyhyt historia LIKE 2024
Raevaara on tiedonjulkistamisestaan palkittu filosofian tohtori, jonka laajassa kirjallisessa tuotannossa on tietoteoksia, romaaneja, novelleja ja esseitä. Tutkija itsekin toiminut kirjailija paneutuu tässä julkaisussa kuvailemaan lähinnä läntisessä maailmassa tapahtuvaa elämän pidentämiseen tähtäävää työtä. Aihe on mitä ajankohtaisin, ja kirjoittajalla on kyky elävöittää ja saattaa kansantajuiseksi runsas, vaikeatajuinen ja rönsyilevä tieto. – Ei ole hauskaa luettavaa, kun ajattelee, miten paljon maailmassa aiheutetaan kärsimystä koe-eläimille ihmisen itsekkäiden, arveluttavien, jopa turhanaikaisten tutkimusten tiimoilta. Tieto lisää tuskaa siksikin, että rikkaat ihmiset ovat käyttäneet ja käyttävät varojaan tehdäkseen itsestään kuolemattoman sen sijaan, että tukisivat lääketieteellisten hoitojen parantamiseen tähtäävää tutkimusta. Erinomaisen mielenkiintoinen ja viisaasti tavalliselle lukijalle mitoitettu teos. Suosittelen!
*
Pirkko Saisio Punainen erokirja Siltala 2023
Saision tuntevat kaikki suomalaiset tosilukijat. Teos on palkittu Finlandialla ilmestymisvuonna 2003, ja sitä pidetään parhaana 2000-luvulla ilmestyneenä suomalaisena romaanina. Teos on aitoa kuvausta 1970–80 luvun vasemmistolaisesta opiskelijaelämästä ylioppilasteatterin kuvioissa ja samalla yksilön seksuaalisen identiteetin löytymisestä. – Saision tyyli on miellyttävän tilavaa, erilaisuudessaan lukijaa hellivää. Hän ikään kuin keskustelee lukijan kanssa, jää kuulostelemaan lukijan ajatuksia siitä, mitä on kirjoittanut. Antaa yksilön kehityksen kannalta mahdollisimman autenttisen kuvan ja teräviä havaintoja ideologian vaikutuksesta tuon ajan opiskelijamaailmassa.
Pirkko Saisio Passio Siltala 2022 (4.painos)
Yli 700-sivuinen aikakausia harppova romaani, jonka tarinat alkavat Firenzestä eräästä luostarista, etenevät Venetsian, Krakovan ja Goluboje Selon kautta Helsinkiin ja Zolovetskiin kiinnostavana punaisena lankanaan erään korun tarina. – Onhan se sanottava, että elämäntyöstäänkin palkitusta näyttelijäkirjailija Saisiosta on kehittynyt todellinen romaanitaiteen mestari. Oli ilo lukea tarinoita, joissa ihmiset elävät elämäänsä.
*
Terhi Törmälehto He ovat suolaa ja valoa Otava 2024
Helsinkiläinen opettajan, Terhi Törmälehdon (s.1977) kolmannen romaanin aihepiiri on fundamentalistisen uskonkäsityksen mukaisessa Israelin kansan ystävyystoiminnassa. Se merkitsee siirtokunnissa vapaaehtoisena toimimista, diasporajuutalaisten Israeliin muuton tukemista taloudellisesti ja kristittyjen rukousta Israelin puolesta. Romaani rakentuu kahden suomalaisen naisen Israelin matkan tapahtumista. Toinen radikalisoituu, toinen rakastuu juutalaiseen. – Aihepiiri oli sen verran tuttu yhden Israelin matkan muinoin tehneenä, että kiinnostuin kirjasta. Aitoa pohdintaa, mutta jo kaukana nykyisestä aiheeseen liittyvästä ajattelustani. Romaanin aihepiiri on mielestäni sen verran erikoinen, että ihmettelin Otavaa julkaisijana. Lähinnä kai Gazan tilanteen vuoksi ehkä ajankohtainen, sellaisena antaa ymmärrystä mm. amerikkalaisten suhtautumisesta palestiinalaiskysymykseen. Ristiriitaisena ja outona pidin kyllä fundamentalistikristittyjen henkilöiden ajatuksenjuoksua.
*
Saku Tuominen Hetkinenhetkinen Otava 2024
Mies kertoo ajattelevansa kirjoittamalla, ja aika monta kirjaa onkin jo saattanut julkisuuteen pohdiskeluistaan. Satun olemaan siinä asiassa kaltaisensa, että olen huomannut läpi elämän ajatelleeni nimenomaan kirjoittamalla. Blogia julkisempia tuotoksia en harrasta, vaikka kirjoittaminen jatkunee niin kauan kuin ajattelu toimii. – Olin vaikuttunut miehen asenteesta ja sitkeydestä pyrkimyksessään huomata merkitykselliset ja oivalluksen onnea synnyttävät hetket elämän tuoksinaa rikastuttavina. Kirja oli minulle eräs oikeaan hetkeen osunut löytö!
*
Sissi Kuntsi Klo 17.23 Tammi 2024
Nimimerkillä kirjoittavan kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus puolison matkasta kohti omaehtoista kuolemaa. Ravistava lukukokemus kaikessa rehellisyydessään. Kahden draamantajuisen ihmisen väkevä rakkaustarina kymmenestä yhteisestä vuodestaan ja siitä miten kuolema heidät erotti.
*
Petri Tamminen Se sano Otava 2021
Tamminen on kirjannut eri kertojilta henk.koht. kuulemiaan unohtumattomia lausahduksia. – Nasevia, hersyvän humoristisia, liikuttavia ja itsetuntoa kolhivia lausahduksia, jotka ovat jääneet kuulijansa mieleen lähtemättömästi aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Miten minuutta järkyttävä voi olla oman äidin, isän tai ihaillun opettajan lausahdus.
*
Anna Tapola Puut liikkuvat öisin runoja Aviador 2025
Tapola on 1973 syntynyt helsinkiläistutkija ja kirjoittaja, jonka esikoisrunoteoksesta on kysymys. Ilahduin uudesta runoäänestä, valmiintuntuista, rikasta tekstiä!
Isä, sinä lupasit ajan / suuret purjelaivat, valtameri / värittää taivaan reunoja myöten, kirkkaita kaloja / suun täyteen sinä lupasit / elämä on poikkeus / tappava, harvinainen / koralli sinä sanoit viallisten joukosta, nukkuvien / kalojen joukosta / minut poimittiin / vahingossa
***
Markku Pääskynen Elektra Tammi 2024
Palkittu kirjailija on tuonut kreikkalaisen mytologian tunnetun tarun suomalaiseen viime vuosisadan lopun todellisuuteen taitavasti. – Lukija nauttii osaavan kertojan muovaamasta vanhasta tarinasta tässäkin muodossa.
*
Jenni Linturi Äärimmäisellä laidalla Gummerus 2024
Yhteiskuntatieteiden maisteri ja kirjailija Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden oli heti Finlandia palkintoehdokkaana heti ilmestymisvuonna 2011. Sen jälkeen Linturilta julkaistiin kolme romaania, jotka ovat nostaneet Linturin yhdeksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista. Äärimmäisellä laidalla on kuvaus köyhtyneen kulttuuriperheen muutosta Töölön arvoasunnosta pääkaupungin laidoille asumaan ja tyttären sopeutumisesta laitakaupungin lasten todelliseen elämään. – Kirjailijan paikoittain käyttämä töksähtelevä, lyhytlauseinen tyyli oudoksutti aluksi, mutta se osoittautui palvelevan juonen monitasoista kehitystä. Tytön tarina tempasi heti mukaansa ja piti pihdeissään yötä myöten loppuun asti – mitä harvoin enää minulle tapahtuu. Elämänmakuinen tarina!
*
Günter Grass Minun vuosisatani suom. Oili Suominen Tammi 1999 (Kk)
Günter Grass (k.2015) on saksalainen Nobel-palkittu (1999) kirjailija, joka oli myös poliittisesti aktiivinen, osallistui mm. nuoruudessaan natsijoukkoihin. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja sisältää proosaa, runoja, draamaa. Hän opiskeli myös grafiikkaa ja kuvanveistoa. 1900-luvun historiallisia tapahtumia ja eurooppalaista ilmapiiriä kuvaava romaani on kirjoitettu järjestelmällisesti muotoon kukin vuosi per luku ja toimii eläviä ajankuvia taltioivana vuosisadan historiana. – Lukijana olin kiinnostunut paitsi toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, erityisesti 1968 tapahtumista Euroopassa sekä oman nuoruuteni ja aikuisuuteni vuosista 1900-luvun loppupuolen Euroopassa.
*
Milan Gundera Naurun ja unohduksen kirja suom. Kirsti Siraste WSOY 1983
Tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja poliittinen aktivisti (k.2023) joutui hakemaan turvapaikkaa Ranskasta 1975 kritisoituaan voimakkaasti 1968 vallankumouksen seurauksia maalleen, jäi sinne ja sai Ranskan kansalaisuuden. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milan_Kundera). Alkuperäinen teos on julkaistu 1978 ja ensimmäinen suomenkielinen painos viisi vuotta myöhemmin. – Nyt kun Tšekin vallankumouksesta on hyvinkin puoli vuosisataa, tuntuu mielenkiintoiselta palata tuolloisen ilmapiirin ja ajatusten kuvaukseen paikalla olleen henkilön tarkkanäköisesti muotoilemina tarinoina. Taiturihan Kundera kirjailijana on eittämättä. Oma mielenkiintonsa on siinäkin, mitä kaikkea muuta Euroopassa on tuonkin jälkeen tapahtunut, missä Venäjä/kommunismi/kansalliset itsenäistymispyrkimykset ovat olleet törmäyskurssilla ja mitä siitä on seurannut.
***
|
|
