*runot
Outi-Illusia Parviainen Olen niitty, odotan Aviador 2025
Kiinnostavan runoilijapersoonan (s. 1979) uutuuskokoelma lapsettomuuden monista erilaisista todellisuuksista. – Riipaisevia runoja.
Anna syliini edes joku / kova muovinukke tai vaikka kaurapussi // Kun puristan sitä rintaani vasten / muuttuu kaukana oranssi kivi palavaksi toivoksi / koillistuuli puhkaisee ikkunan
*
En saa olla mummo / – – – / En uskalla toivoa ääneen / että minun puussani oksat, / hänen puussaan. meidän sukumme juurakko. / Joskus sen on päätyttävä, sanoo joku / Jotkut asiat eivät sinulle kuulu, sanoo tytär. / Mutta jonnekin tämä rakkaus on laitettava, sanoo sydämeni.
*
pienistä rahoista ostan aina ensin sinun lahjasi / tulet joka toinen perjantai / ja keskiviikkona otan antabuksen, olen isä taas hetken // pihan leikkiteline kutistuu maksa-arvo kasvaa / tule tänne kultapieni, / olen isä taas hetken
*
Miia Toivio Hukka nukka tukka Teos 2024
Helsinkiläinen runoilija (s. 1974) on toiminut kulttuurilehti Tuli & Savun päätoimittajana ja Osuuskunta Poesiassa ja on nykyään lehtorina Taideyliopistossa. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa ja palkittu kahdesti. – Persoonallista, omaäänistä, runsassanaista runoa. Proosarunot, punahilkkasadun teemaa varioiva aiheisto ja erilaiset muotokokeilut antavat tästä kokoelmasta levottoman ja suuntaa hakevan vaikutelman.
*
Raisa Jäntti lepatus pilke Enostone 2025
Pidin tästä runokirjasta. Hetkien kimaraa, aitoja elämän tuntoja, joissa kuuluu eletyn ja koetun ääni.
En ole vielä piirtynyt sen kerrotaan tuntuvan / siltä että näkee / omat kasvonsa / ilman peiliä. // Tunnistaa jotakin vanhaa.
*
Tässä huoneessa tapahtuu surua, / tämä huone on silti / olemassa
*novellit
Karlo Haapiainen Sigfrid Holopaisen valitut kokemukset 2022
Kirjailijaa olisi voinut hiukan esitellä, vallankin kun kyseessä lienee omakustanne. Kun sukeltaa näihin tuntemattoman kirjoittajan pieniin, vaatimattomiin kertomuksiin, tajuaa kohtsillään, että ’novellien’ aihepiiri rajoittuu miehisen sukupuolielämän kokemuksiin. Eipä tästä moni naislukija paljon kostu. Kesken jäi.
*
Istvan Örkèny 100 minuuttinovellia toim. Juhani Huotari Atena 2012
Unkarilainen, kulttimaineeseen yltänyt Örkèny kirjoittaa tarinanpalasia, joiden omalaatuinen huumori kyllä ainakin minuun upposi. Kirjan käyttöohje neuvookin: ’Lukekaamme yksi minuuttinovelli vaikkapa sillä aikaa, kun odotamme vastausta varattua tuuttaavaan puhelinnumeroon. Voi lukea istuen, seisten, tuulessa ja sateessa. Huonovointisuus, kiire tai täpötäysi ruuhkabussi ei estä lukemista.’ – Tässäpä novellin käyttökuvaus parhaimmasta päästä. Toimii.
*proosa
Erling Kagge Kaikki paitsi käveleminen on turhaa suom. Kari Koski Art House 2020
Norjalaisen kirjailijan, seikkailijan, taiteen keräilijän ja juristin vangitseva kirja kävelemisestä. Kirjailija itse on kävellyt Etelänavalle, Pohjoisnavalle ja Mount Everestille. – Monin aistein koettu ja välitetty kuvaus kävelemisen vaikutuksista ihmiseen on kyllä kiehtovaa luettavaa. Vaikka ei olisi äärimmäisyyshakuinen liikkumisessaan, kirja kutsuu mukaan aistimaan ja kokemaan, mitä ihmisessä tapahtuu, kun antautuu hitaudelle.
*
Riikka Pulkkinen Viimeinen yhteinen leikki Otava 2024
Pulkkinen on suomalaisten nykykirjailijoiden luotettavimpia taitureita. Tämä viimeisin romaani on jälleen hieno lukukokemus. Kirja ottaa heti mukaan, pitää otteessaan, ravistelee ja ravitsee lukijan tiedon, laadun ja kosketuksen nälkää. Jos olisi ollut enemmän aikaa kuin viikko, voisi eritellä tuntemuksiaan enemmän, nyt vain: lue ja nauti!
*
Petri Tamminen Miehen ikävä – novelleja Otava 1997
Olen hehkuttanut Tammisen lakonista tyyliä aiemminkin täällä. Novelleissa se oikeastaan kuoriutuu vielä ihottomammaksi ja keskittyy loistavasti olennaiseen. Tästä ei novelli parane.
*
Anna Järvinen Arvaamaton suom. Raija Rintamäki Teos 2025
Ruotsiin asettunut suomalaissyntyinen Järvinen on muusikko ja kirjailija. Hänen uusin teoksensa avaa omakohtaista ja -laatuista äiti-tytär-suhdetta, joka saa jonkinlaisen mahdollisuuden eheytyä äidin muistisairauden myötä. – Teos ei oikein asetu mihinkään kirjallisuuden genreen. Sen vahvin puoli lienee kaihtamattoman rehellinen tilitys tyttären monenlaisista äitiin liittyvistä tunteista. Mikään tavanomainen ei ole tyttärenkään elämä ollut. Paikoin teksti jää avautumatta lukijalle, ehkä käännösvaikeuksien vuoksi. Eräänlainen sairauskertomus tämä on, mutta lukijan pääteltäväksi jää, kuka on potilas: äiti, tytär vai suhde.
*
Salla Simukka Tästä kaikki alkaa Tammi 2022
Tamperelainen 1981 syntynyt kirjailija on aloittanut 2000-luvulla nuortenkirjoilla, niistä myös palkittu. Tämä aikuisromaani lienee viimeisin ja kertoo kahden naisen parisuhteesta, joka kriisiytyy. – Minulle uusi kirjoittaja luo mysteeriä taitavasti. Teksti pysyy hyvin koossa ja rytmittyy myös oivallisesti. Itselleni tässä oli mahdollisuus tutustua ensimmäiseen, nykyään ei enää harvinaiseen naisparin suhteen kuvaukseen. Taitavaa! Kirjailijalla on homma hallussa.
*
Esko Karppanen Alkuromaani Atrain & Nord 2025
Tähän tekeleeseen ei kannata aikaa tuhlata. Mies kuvittelee kaikenlaista, mistä voisi romaanin kirjoittaa, mutta ei keskity mihinkään teemoistaan, paitsi seksuaalifantasioihinsa. Ihmettelen kovasti, miksi kirjasto on vaivautunut tämänkaltaisia ottamaan hyllyilleen. Kesken jäi.
*
Karl Ove Knausgård Kesä suom. Jonna Joskitt-Pöyry LIKE 2016
Ajattelin kesän kunniaksi kokeilla miltä maistuu Knausgård toistamiseen luettuna. Mietin lukiessa, osaako mittavasta omakohtaisesta ’Taisteluni’-sarjasta kuulu norjalainen kirjailija kirjoittaa muusta kuin itsestään. Osaa varmaan, mutta omissa ajatuksissaan ja elämänkokemuksissaan hän silti tässäkin koko ajan askartelee. ’Kesän’ rakenne aaltoilee, eniten on jaksoja erilaisista, ehkä sattuman arpomista aiheista ja ilmiöistä kirjoitettuja ajatusaaltoja, vaihdellen oman sen hetkisen kesän kuvausta neljän lapsen isänä, joka kirjoittaa kotona. Puoliso on ajoittain mainittu läsnä olevana, useimmin poissa. Arki peilautuu päänsisäisenä keskusteluna parivuotiaan nuorimmaisen kanssa. – Itseäni alkoi loppua kohti puuduttaa ajatusvyyhtien pöyhintä, olisin mieluusti lukenut enemmän perhekesän tapahtumien ja tunnelmien kuvausta.
***
*runot
Pirjo Suvilehto Nukkuu lintujen kanssa Atrain & Nord 2025
Kirjailijaa luonnehditaan erityiseksi kirjallisuuden ja kirjoittamisen moniosaajaksi, poikkitieteisen ja -taiteisen näköalan taitajaksi. Hän on julkaissut yli 40 teosta, runoja, lasten kuvakirjoja ja tietokirjoja. Hän on myös kirjallisuuden ja kasvatustieteiden dosentti. – Valitsin kirjan nimen ja takakannen esittelytekstin perusteella. Ensimmäinen lause alkaa: ”Jyrsijöistä honkkelein kumartuu kuullakseen ultraääniä”. Eipä lupaa hyvää, mietin. Luin kolmekymmentä sivua, en saanut mistään ajatuksesta tolkkua. Selailin eteenpäin siinä toivossa, että jossain olisi ymmärrettävä lause, runokuva, mitä vain, mistä saisin kiinni. Ei ollut. Kirja päättyy kauniisti: ”yhä portillani yön ihmeelliset sävelet.” Todella harmi, että en kuullut niitä.
*proosa
Ingeborg Arvola Jäämeren laulu suom. Aki Räsänen Gummerus 2022
Arvola on 1974 syntynyt ja hänen sukujuurensa juontavat Ruijan rannalle saamelaisheimojen yhteisöön. ’Jäämeren laulu on vangitseva historiallinen romaani rakkaudesta, himosta ja pohjoisen karusta luonnosta.’ – Aistillinen pohjoisen ihmisen elämäntavan, työn ja rakkauden kuvaus, jonka kaltaista en ole aiemmin lukenut. Tarinan päähenkilö on ilmeisen viehkeä luonnonlapsi, jonka kohtalo aistivoimaisine parantajan lahjoineen kiehtoo. Ihanasti erilainen tarina!
*
Einari Vuorela Kevätlaulu maakylästä WSOY 1971
Runoilija Einari Vuorelan (1889–1972) proosateos ilmestyi ensi kertaa 1922 ja uusittu laitos 1971. Runoilijan herkkyydellä kirja kertoo nuoren taiteilijamiehen ja ison tilan ainoan perijätyttären rakkaustarinan, joka aikansa arvojen mukaan tapaan ei saanut tytön isän siunausta. – Tällä vuosituhannella luettuna Vuorelan proosatyyli tuntuu aikansa lyyriseen tyyliin ylen määrin koristeelliselta. Alinomaisesti käytettynä myös ’olla olevinaan jonkinlainen / olla tekevinään jotakin’ muoto alkoi hiukan häiritä. Kyllä Vuorelan tyyli ja kieli on kestänyt runoissa aikaa paljon paremmin.
*
Patrick Modiano Dora Bruder suom. Lotta Toivanen WSOY 2020 (1997)
Modiano on Pariisissa 1945 syntynyt italianjuutalaisen isän poika, joka kirjoitti nelisenkymmentä teosta, palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 2014 perusteluna muistamisen taituruus, juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin. – Dora Bruder oli todellinen historiallinen henkilö, nuori juutalaistyttö, joka karkasi Pariisin saksalaismiehityksen aikana katolisten nunnien pitämästä koulukodista ja katosi. Kirjailija selostaa yksityiskohtaisesti, miten hän jäljitti erilaisista lähteistä tytön kohtaloa ja sai selville, että tämä oli päätynyt samalle leirille isänsä kanssa ja molemmat kuolleet Auschwitzissa.
*
Monika Fagerholm, Martin Johnson Meri Neljä lyyristä esseetä Teos 2012
Novellikokoelmaa etsiessäni osuin neljään esseehen. Lyyrisyydestä en niin tiedä, mutta tavattoman mielenkiintoista tietoa ja kertomuksia maapallomme valtameristä, niillä purjehtijoista yksinäisistä kulkijoista ja merien syvänteiden salaisuuksista. Kiehtova kirja!
*
Tapio Seppälä Sielusta sieluhun Herättäjäyhdistys Väylä-kirjat 2024
Rovasti Seppälän hartauspuheita ja eri lehdissä julkaistuja kolumneja ja pohdintoja. – Siistiä ja ennalta arvattavaa sananselitystä.
*
Kerstin Ekman Suden jälki suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 2022 (kk)
Ekman on 1933 syntynyt ruotsalainen arvostettu ja palkittu kirjailija, joka toimi Ruotsin Akatemian jäsenenä ja on ollut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana 2022. ”Suden jälki on suuri tarina vanhenemisesta, rakkaudesta ja luonnosta.” – Itselleni melko lailla tuntemattomaksi jääneestä aihepiiristä, metsästyksestä kertova, monin tavoin hieno tarina kääntyy luonnonsuojeluhenkiseksi ja jännitteiseksi. Nautin näinä aikoinakin ajankohtaisesta aihepiiristä ja kirjailijan taidokkuudesta tarinan luojana.
*
Amanda Palo Outoja kaloja novelleja Kosmos 2021
Palo on teatterintekijä, näyttelijä ja aktiivifeministi. Esikoisnäytelmä oli monologi Kilari. – Kirjoittaja on siinä määrin ’outo lintu’ että jäi minulle mysteeriksi esitellessään ajatuksiaan pieninä tarinanpalasina, jotka eivät koskettaneet ikäistäni lukijaa. Oli mukavaa kuitenkin yrittää ymmärtää edes puolen kirjan verran.
*
Alejo Carpentier Eroica suom. Jyrki Lappi-Seppälä Aviador 2016 (1956)
Carpentier (1904-1980) oli kuubalaissyntyinen diplomaatti, musikologi ja kirjailija. Hän oleskeli pitkiä aikoja mm. Haitissa, Venezuelassa ja Ranskassa. Itse hän sanoi kirjojensa edustavan ’Latinalaisen Amerikan taianomaista todellisuutta’. – Oletin, että Beethovenin klassikkosinfonia olisi ollut teoksen kantava teema. Musiikillinen analyysi jäi satunnaisiksi maininnoiksi historiallisten tapahtumien seassa maanosassa, jossa kirjailija tuonnoin asui.
Runot
Pia Perkiö Kuin olisi jo kevät Kirjapaja 2020
– Perkiön runous on ollut erityisesti elämänkatsomuksellisissa ja uskonnollisissa piireissä suosittua. Hänellä on kyky inhimillisesti, lämpimästi ja kauniisti rohkaista elämän erilaisissa kriiseissä ja vaikeissa vaiheissa olevia. Näillä runoilla on tärkeä tehtävä ja oikeutettu paikkansa kirjallisuudessa. – Tämän kirjan halusin yöpöydälleni!
*
Silja Järventausta Vuorosana pihapiirissä TEOS 2025
Nuori runoilija on jo herättänyt kiinnostuksen ensimmäisen runoteoksensa julkaistuaan. Jatkoa on seurannut. – Tässä runon maisema on peltoa ja metsää, eläimiä luonnossa, sään ja vuodenaikojen hengitystä. Runoilijan ilmaisukieli on monimuotoinen ja rikas. Tekstissä häiritsee tiiviys, verbien vilinä, joka tekee ilmaisusta raskasta. Kaipasin huokoisempaa otetta.
*
Proosa
Merit Riihonen Mitä ikinä haluat Karisto 2022
1994 syntyneen tamperelaisen filosofian maisterin esikoisjulkaisu on väkevä romaani yläkouluikäisen pojan hauraasta perheestä, kaverisuhteista, isän kaipuusta, lahjakkuuden vaatimasta hinnasta. – Enpä ole aikoihin lukenut tällaista tarinaa, joka avaa aikuisen riipaisevaa valtaa kasvavan lapsen kehitykseen. Kirjoittajan tyylinä on rakentaa tarina kahta aikajaksoa rinnakkain kulkevana. Tässä tarinassa se toimii kasvavana ahdistuksena, joka myös alleviivaa hyvän kaverisuhteen merkitystä nuoren henkisessä kasvussa. Hieno tarina, jonka soisi päätyvän monen nuoren käsiin.
*
Maarit Verronen Hyvä näin novelleja Aviador 2023
Monesti palkitun ja 11 romaania julkaisseen kirjailijan, Maarit Verrosen (s.1965) novelleissa on tietty yhteinen piirre, ne ovat usein kertomuksia ihmisestä, joka näkee ikään kuin läpi kanssaihmistensä aikeet ja pyrkimykset ja joutuu usein harkitsemaan puuttuako tilanteeseen paljastamalla huomanneensa, vai ei. Tämä lienee keskimääräistä älykkäämmän ihmisen ongelma tässä tyhmistyvässä maailmassa yli malkaan. Motiivinsa tietoisesti salannut ei välttämättä ilahdu niiden paljastamisesta, mistä syntyy mainio jännite novelliin. Mielellään näitä lukee.
*
Kjell Westö Tritonus suom. Laura Bäck Otava 2020
Suositun ja menestyneen kirjailijan romaanin olen lukenut 2021 tuoreeltaan ja kun se nyt tuli uudelleen vastaan, luin toistamiseen. – Toisenkin lukukerran kokemus oli miellyttävä ja syvensi aiheena olevia, itseäni kiinnostavia musiikillisia teemoja. Myös Westön kirjailijalaatu ja tyylikeinot täsmentyivät mielessä. Kerronta on liikkuvaa, henkilökuvaus yksilöllisesti nähtyä, romaanissa tapahtuu koko ajan, mutta ei mitään erityisen dramaattista. Saaristolaisyhdyskunnan ja kielivähemmistön kupla tuntuu, suomalaislukijassa, myös henkilöiden persoonallisuudet ovat sekä tutunoloisia että samalla yllättävän toisenlaisia.
*
Han Kang Älä jätä hyvästejä suom. Taru Salminen Gummerus 2024 (2021)
Kirjailija on vuoden 2024 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut, vuonna 1970 syntynyt eteläkorealainen, jonka kolme aiemmin suomennettua teosta ovat myös kansainvälisesti palkittuja. – Jollakin tavoin tämän teoksen hiljainen lumisademaisema, unien ja muistojen, valon ja varjojen häilyvä mosaiikki, jossa ihminen tarpoo eksyksissä, paljastaa sekä ihmisten pahuuden että hyvyyden – toisilleen tuottaman pohjattoman surun sekä lempeän lohdun.
*
Inka Nousiainen Kaksi kevättä Otava 2001
Kirjailijan neljäs romaani on ’herkkävireinen kertomus tytöstä ja miehestä, joiden välille syntyy kohtalonyhteys’ esittelee kustantaja teosta. – Ehken ollut tarpeeksi ’herkkävireinen’, koska teksti tuntui alkuun lähinnä pitkästyttävän elämän pitkästyttävältä kuvaukselta. Puolivälin paikkeilla kirjailija pääsi kunnolla vauhtiin ja solmi lopulta kohtalonyhteyden yllättävänkin kauniisti rusetille. Kohtalot jäivät kyllä ajatteluttamaan.
*
Heli Kruger Pidä minusta kiinni Otava 2007
Kruger on 1975 syntynyt kauhajokelainen sosionomi ja diakoni, joka on myös tunnettu kilpaurheilijana. Esikoisellaan jo huomiota herättänyt kirjoittaja jatkaa murrosikäisen tytön tarinalla. Lastensuojelun arkea kuvattu työntekijän näkökulmasta ja kokemuksena. – Tärkeä kirja aiheeltaan tänäkin aikana, jolloin osa nuoria oirehtii mielenterveydeltään, ja koulu tuntuu olevan edelleen käsittämättömän avuton kiusaamisongelman edessä. Romaanin rakenteessa ja tyylissä on puutteita, mutta päähenkilöt elävät ja puhuttelevat lukijaa.
*
Tommi Kinnunen Kaarna WSOY 2024
Tommi Kinnunen on tunnustettu laatukirjailija, joka taitaa tarinan ja henkilökuvauksen. Tarinan tapahtumat sijoittuvat, kuten usein Kainuun ja Koillismaan seudulle ja päähenkilön muistelut partisaanihyökkäysten aikaan 1944. – Kirjailija on luotettava lukunautinnon lähde kaikessa, mitä hän on kirjoittanut. Hän on usein myös elävöittänyt sodan aikaisia ja jälkeisiä, historiassa vähemmän käsiteltyjä tapahtumia, joka sodan aikana ja jälkeen syntyneille ikäluokille ovat jääneet hämärän peittoon.
*
Pirkko Lahti & Heli Pruuki Lohtu Tammi 2025
Aloitin kaikkien tunteman ja arvostaman psykologin ’selviytymisoppaan’ Hiljaisella viikolla. Ajankohta oli hyvä ja aihe herätti odotuksia. Monipuolisesti aihetta tarkasteleva ja useiden eri tavoin meritoituneiden ihmisten haastatteluja hyödyntävä aineisto valaisee tekstin lukijaystävälliseksi ja jo sinällään lohdulliseksi. Tämä opus kannattaisi hankkia sairauden ja ikääntymisen elämänvaiheissa jokaiseen kotiin. Aihetta voi myös lähimmäisten kanssa keskustellen itsekin kartoittaa ja niin etsiä lohdullisia asioita elämäänsä. – Antoisa ja hyvä lukukokemus.
*
Petri Tamminen Sinua sinua Otava 2025
Arvostamani kirjailijan uusin teos on järisyttävän hyvä. Miten paljon ja väkevästi voi sanoa 142 sivulla, kun lauseet ovat pelkistyneet kaikesta merkityksettömästä, eikä sanoja tuhlata tyhjiin kiemuroihin. Onhan tämä mies outo olento, mutta lajissaan ylivertainen kirjoittaja. Lukija hengästyy tuon tuostakin ilmaisullisen huikaisun kokemuksesta. – Parasta jalopuuta!
*
Maiju Sofia Pitkänen Ehkä kaikki särkyminen Aviador 2025
Kirjallisuuden opiskelija, kriitikko ja toimittaja Maiju Sofia Pitkänen ehti 30-vuotiaaksi, kun hänen elämänsä päättyi toisen ihmisen toimesta. Ystävät toimittivat Maijulle muistoteoksen hänen omista teksteistään. – Järkyttävä ja kaunis muistomerkki nuoresta runoilijasta, jonka elämä ja työ jäi kesken.
***
Aki Ollikainen Kristuksen toinen tuleminen Siltala 2022
Toimittaja, valokuvaaja ja kirjailija Ollikainen (s.1973) asuu Lohjalla. Aiemmin olen lukenut hänen romaaninsa Nälkävuosi, joka sai palkintoja ja oli Finlandia palkintoehdokkaana. Kirjailija näyttää tarttuvan mielellään historiallisiin aiheisiin. Kristuksen toinen tuleminen kuvaa pohjoissuomalaisen uskonnollisuuden ilmiöitä 1900-luvun alkupuolella. – Ollikainen kirjoittaa juohevasti ja rikassisältöisellä äidinkielellä kuvaillen päähenkilöidensä persoonallisuutta, tuberkuloosiparantolan elämää, menehtyvien potilaiden kohtaloita ja parantuneiden paluuta normaalielämään. Miellyttävä lukukokemus
*
Pirkko Saisio Suliko 2024
Saisiolta kirjoittaminen käy. Luontainen helppous tekstivirran soljumisessa on kuin kirjailija kertoisi omalla äänellään tarinaa georgialaisesta kartvelipojasta, jolle luostari ei kelvannut, ja josta kehkeytyi vuosien mittaan oikeata itseään isompi hahmo sosialistiseen muottiin väkisin puristetussa mallivaltiossa, minkä luoja oli jo päätynyt mausoleumiin ikuiseksi todisteeksi ja näytekappaleeksi ihmisen erehtyväisyydestä. Saisiolle ominainen tyylikeino on henkilöiden venäläisnimien loputtoman virran juoksutus huolellisesti artikuloituna lukijan korviin – joka myös näinä aikoina saattaa alkaa kaltaiseni lukijan sävelkorvassa ikävästi särähdellä ja tehdä lukemisesta teoksen puoliväliin asti pitkäpiimäistä. Vaan tarinan pyrkimyksen ja päämäärän alkaessa avautua, tunne on kuin pahasta unesta heräämisen loihtima helpotus valonsäteen kirkastamassa maisemassa. – Miten ihailtavalla taituruudella Saisio osaakaan kietoa lukijan verkkoonsa!
*
Anne-Maria Latikka Valonkehrääjä WSOY 2024
Novellikokoelman aiemmin julkaisseen psykologi, kirjailija Latikan ensimmäinen romaani on kasvavan tytön kuvaama kertomus pojasta, joka kokee trauman. Tytön perhe antaa orvolle sukulaispojalle kodin. Taustana on Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden vaikutus alueen perheisiin. – Kiinnostava tarina, joka paljastaa sukusalaisuuksien ja traumaattisten tapahtumien vaikutuksen lasten elämään.
*
Salla Vuorikoski Poikkeuksellinen pääministeri Sanna Marin WSOY 2024
Toimittaja on paneutunut kunnioitettavalla uutteruudella päähenkilönsä poliittisen uran ja persoonan kartoitukseen. Kyseessä on ilmiöluokkaa oleva henkilö suomenkokoisessa maassa, mistä lienee lukija kirjoittajan kanssa yhtä mieltä. Ihan kaikkien aikanaan mediaa kiihdyttäneiden tapahtumien perusteellista vatvomista ja merkityksen paisuttelua olisi voinut hiukan suhteellistaa. ”Mikä muutti Sanna Marinin” oli nostettu avainkysymykseksi sen jälkeen, kun poliittinen ura oli ohi ja maailma avartui. Vastaukseksi kiteytyy päähenkilön oma ytimekäs lausahdus: ”Minä olen ihminen.”
*
Pauliina Salonen Kun sairaus haastaa kaiken Viisas elämä 2024
Gestalt-terapeuttinainen sairastuu keuhkosyöpään ja joutuu mielen myllerrykseen. Monista maanpäällisen viisauden lajeista apua etsiessään hän hämmentyy entisestään. Teos on tunne(yli)herkän ihmisen henkilökohtaisen sairastumiskriisin kuvaus. – Lukukokemus on työläältä tuntuva, eikä tekijäkään pääse rauhantilaan kysymyksiltään kuin lyhyeksi ajaksi. Sairauksiin ei löydy yhtä ratkaisua ja etsiminen jatkunee kirjan jälkeenkin, kuten elämä.
*
Ulla-Maija Paavilainen Kummitäti Otava 2011
Naistenlehden entinen päätoimittaja ja kirjailija, julkaissut romaaneja, elämäkertoja, tietokirjoja. Kummitäti on kertomus perheestä, jonka puhumattoman pojan omalaatuinen kummitäti saa kontaktin poikaan ja vähitellen rakentuu uudestaan myös suhde pojan äitiin. – Erikoinen tarina, tavallaan puhuttelevakin. Toimittajan vauhdikas ja värikäs tyyli heijastuu omimpana kirjailijan tekstissä, luoden toisaalta pinnallisen ja ’vaahtoisen’ vaikutelman.
*
Eeva Tikka Kuningaskalastaja Gummerus 1990
Lyhyiden kertomusten kokoelma toimii Tikalle ominaisella aavistelujen, unennäköjen ja herkkäsieluisten mietteiden ulottuvuudella. Jokin näissä tarinansirpaleissa viehättää minua, samalla toistuvuudessaan myös mietityttää. Löysin kirjan sattumalta kirjaston vapaahyllystä, johon saa tuoda ja josta saa lainata tai korjata talteen ilman korttia. Olen kerännyt Eeva Tikkaa, jota ei enää saa kirjakaupoista kuin sattumalta.
*
Agota Kristof Iso vihko suom. Anna Nordman Tammi 1988 (1986); Kolmas valhe suom. Ville Keynäs Tammi 2023 (1911)
Kristof (1935–2011) on Unkarissa syntynyt ja kansannousun aikaan Sveitsiin paennut kirjailija luetaan moderneihin klassikoihin. Iso vihko on ensimmäinen ja Kolmas valhe kolmas osa ns. Kaksosten trilogiasta. ”Epätavallisen voimakas: niukka, hallittu, lakoninen, syvästi häiritsevä.” – Harvoin kriitikon myyntimainos on näin täydellisen yhteneväinen lukukokemuksen kanssa.
*
Claire Keegan Nämä pienet asiat suom. Kristiina Rikman Tammi 2023 (2021)
Osuin tähän 1968 syntyneen, harvaan julkaisseen irlantilaisen kirjailijan pienoisromaaniin poimiessani muutaman Tammen keltaisen kirjaston opuksen umpimähkään kirjaston hyllystä. Tämä oli minulle ihana löytö (kuten usein ’keltaiset’ ovat). 116 sivua hiljaista, sävykästä kerrontaa Irlannissa pitkään vaietusta aiheesta, joka koskee katolisen kirkon 1900-luvun lopulle asti ylläpitämiä naisten työlaitoksia. – Niukan ja hiljaisen tyylin mestari!
*
Annie Ernaux Puhdas intohimo suom. Lotta Toivanen Gummerus 2024
Ranskalainen Ernaux tuli suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vuoden 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinnon myötä. Hän on osoittautunut niukan ja selkeän tyylin mestarilliseksi taituriksi. Puhdas intohimo on saanut uuden suomennoksen ja täydentää aiemman Vuodet romaanin jättämää mielikuvaa kirjailijan laadusta. – En ymmärrä kuvatun kaltaista intohimoa muuten kuin sairaalloisena pakkomielteenä, joka häiritsee ihmisen tunne-elämän ja arjen tasapainoa. Tietyn tyyppisen ihmisen kokemuksena tuo saattaa mieltyä intohimoksikin, mutta en nyt tätä hehkuttaisi.
*
Minna Canth Ihmisen kuvia novelleja toim. Minna Kauppila Gummerus 2019
Kirjastomme uuttera henkilökunta oli kaivanut Minna Canthin päivän kunniaksi varastoistaan novellikoosteen. Koska se oli tällä vuosituhannella uudistettu laitos, otin lukeakseni. Milloin ylipäänsä lienen Canthia lukenut en muistakaan. – No, luin ja noin puolessa välissä opusta totesin, että tästä tyylistä, kielestä ja ajatusmaailmasta on kyllä aika jättänyt pahan kerran. Siihenpä jäi. Canthin päivän liputusta en kuitenkaan protestoisi, sen verran aikaansaapa henkilö mm. naisasioissa on tämä aikoinaan ollut.
*
Saul Bellow Ravelstein suom. Marja Alopaeus Tammi (KK) 2001
Tunnetuimmat kirjallisuuspalkinnot (mm. Nobelin) kerännyt, Kanadassa v. 1915 syntynyt Bellow on kirjoittanut runsaasti romaaneja, joista 14 on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Ravelstein on Aidsiin kuolevan amerikkalaisen professorin ja hänen platonisen ystävänsä tarina. – En osaa arvostaa Saul Bellown asemaa ja taitoja maailmankirjallisuudessa, itseäni hänen laveasti rönsyävä tyylinsä ei miellyttänyt, eikä päähenkilön outo persoonallisuus kiinnostanut. En jaksanut tarpoa lukemattomien nimihenkilöön liittyvien ihmisten loputtomia keskusteluja käsittävää, 300-sivuista opusta kuin puoliväliin. Loppu meni harppoen ja selaillen. Hazardivalinta.
***
Olli Jalonen Elämä, ja elämä Otava 1992 (2.p.)
Olli Jalonen on yksi mielikirjailijoistani. Tämänkin kirjan olen lukenut ilmestymisvuonnaan ensi kerran (arviointi löytyy Lukunurkkauksesta haulla). – Aiemmin kuvailin tätä kirjaa maagiseksi lukukokemukseksi. Tällä kertaa en jaksanut lukea tarkasti vaan harpoin. Tällainen eri henkilöiden muistoja sekoittava tajunnanvirta on tyylikeinona lukijalle vaativa, mutta avaa samalla kuolevan ihmisen hämärtyvän tajunnan muistovälähdyksiä riipaisevalla tavalla.
*
Heli Hulmi Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018
Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmin romaani, kolmen ystävän elämän kohtaamispisteitä jakava tarina, puhuttelee kunkin henkilönsä kohtalonkäänteiden kautta erikseen ja solmiutuu yhteen neljännen ystävän retrospektiivisen valokuvanäyttelyn avajaisissa. – Oikeastaan elämä on yhtä luopumisharjoitusta alusta alkaen – lopussahan odottaa jokaista elämänsä luovutus. Kirjan luonnosmainen rakenne ja henkilöiden ajatuksia herättävät kohtalot puhuttelevat.
*
Jukka Pakkanen Tuulikannel Aviador 2019
Pakkanen on pitkän linjan kirjailija (s. 1942), jolla CV:n mukaan näyttää olevan ratkaisemattomaksi jäävä pulma keskittyäkö kaunokirjallisuuteen vai urheilutoimittajaksi. – Itse olen kiinnostunut hänen romaaneistaan. Hän on persoonallinen, omaääninen kirjailija, jonka vähäeleisen, syvämietteisen tekstin parissa lukija kokee uusia elämyksiä ja nauttii lukemastaan. Tuulikanteleessa on hiljaisesti helähtelevä, kaunis hyvästelyn tunnelma.
*
Oksana Vasjakina Aro suom. Riku Toivola Otava 2024
1989 syntynyt venäläinen feministikirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Vasjakina on julkaissut kaksi runoteosta ja kolme romaania. Aro, toinen suomennetuista romaaneista kertoo rekkakuski-isästä, joka ottaa aikuisen tyttärensä mukaan työajolle aron halki. – Vasjakina osoittautuu kiinnostavaksi uuden sukupolven venäläiskirjailijaksi, joka on myös loistava prosaisti aromaiseman kuvaajana sekä perheen ja suvun sisäisten suhteiden erittelijänä. Lukukokemus on todella kiehtova, teksti ottaa heti mukaansa, valottaa venäläistä mielenmaisemaa ja ihmissuhteita rehellisesti, arvottamatta. Löytö!
*
Pajtim Statovci Tiranan sydän Otava 2016
Statovci on Kosovossa 1990 syntynyt Suomeen päätynyt maahanmuuttaja, kirjailijana maailmalla sekä Suomessa kriitikoiden ylistämä. Palkittu kahdesti mm. kotimaisella Finlandia-palkinnolla. – Luettuani Tiranan sydämen täytyy sanoa, että käsitykseni transsukupuolisten ihmisten maailmankuvasta ja elämänehdoista avartui pintapuolisesta ’sellaistakin on’ käsityksestä huomattavasti. Yksityiskohtainen raiskauskuvaus saattoi olla kokonaisuuden kannalta perusteltu, mutta tuntui varsin vastenmieliseltä. Statovcin sinne tänne hyppelehtivä tyyli kertoa, jolla tämä romaani on rakennettu, jätti kaiken kaikkiaan levottoman vaikutelman.
*
Anna Englund Lautapalttoo Siltala 2022
Kirja on Kokkolassa 1980syntyneen Englundin esikoisromaani. Tarina sijoittuu viime vuosisadan puolivälin paikkeille ja kuvaa perheyritystä, jossa tehdään arkkuja hautausta varten käsityönä. Miniä ja anoppi ovat talon naiset eikä pariskunnalla ole lapsia. Asiakkaaksi saapuu muuan sukulaisensa hautausta Pohjanmaalle järjestämään tullut nainen pääkaupungista – ja miniän ja asiakkaan tapaamisesta alkaa kehkeytyä suhde, josta vielä tuona aikana oli lain mukaan rangaistava. – Kirjoittaja on aiheeseen perehtynyt, ja tarina etenee juohevasti. Miten tapahtumat vaikuttavat perheen dynamiikkaan ja miniän ratkaisuihin suhteen edetessä on hienosti kuvattu. Myös pääkaupungin seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön elämää kuvataan ajalle ominaiseen tyyliin. Kiinnostava uutuus tämäkin.
*
Tiina Raevaara Ikuisen elämän lyhyt historia LIKE 2024
Raevaara on tiedonjulkistamisestaan palkittu filosofian tohtori, jonka laajassa kirjallisessa tuotannossa on tietoteoksia, romaaneja, novelleja ja esseitä. Tutkija itsekin toiminut kirjailija paneutuu tässä julkaisussa kuvailemaan lähinnä läntisessä maailmassa tapahtuvaa elämän pidentämiseen tähtäävää työtä. Aihe on mitä ajankohtaisin, ja kirjoittajalla on kyky elävöittää ja saattaa kansantajuiseksi runsas, vaikeatajuinen ja rönsyilevä tieto. – Ei ole hauskaa luettavaa, kun ajattelee, miten paljon maailmassa aiheutetaan kärsimystä koe-eläimille ihmisen itsekkäiden, arveluttavien, jopa turhanaikaisten tutkimusten tiimoilta. Tieto lisää tuskaa siksikin, että rikkaat ihmiset ovat käyttäneet ja käyttävät varojaan tehdäkseen itsestään kuolemattoman sen sijaan, että tukisivat lääketieteellisten hoitojen parantamiseen tähtäävää tutkimusta. Erinomaisen mielenkiintoinen ja viisaasti tavalliselle lukijalle mitoitettu teos. Suosittelen!
*
Pirkko Saisio Punainen erokirja Siltala 2023
Saision tuntevat kaikki suomalaiset tosilukijat. Teos on palkittu Finlandialla ilmestymisvuonna 2003, ja sitä pidetään parhaana 2000-luvulla ilmestyneenä suomalaisena romaanina. Teos on aitoa kuvausta 1970–80 luvun vasemmistolaisesta opiskelijaelämästä ylioppilasteatterin kuvioissa ja samalla yksilön seksuaalisen identiteetin löytymisestä. – Saision tyyli on miellyttävän tilavaa, erilaisuudessaan lukijaa hellivää. Hän ikään kuin keskustelee lukijan kanssa, jää kuulostelemaan lukijan ajatuksia siitä, mitä on kirjoittanut. Antaa yksilön kehityksen kannalta mahdollisimman autenttisen kuvan ja teräviä havaintoja ideologian vaikutuksesta tuon ajan opiskelijamaailmassa.
Pirkko Saisio Passio Siltala 2022 (4.painos)
Yli 700-sivuinen aikakausia harppova romaani, jonka tarinat alkavat Firenzestä eräästä luostarista, etenevät Venetsian, Krakovan ja Goluboje Selon kautta Helsinkiin ja Zolovetskiin kiinnostavana punaisena lankanaan erään korun tarina. – Onhan se sanottava, että elämäntyöstäänkin palkitusta näyttelijäkirjailija Saisiosta on kehittynyt todellinen romaanitaiteen mestari. Oli ilo lukea tarinoita, joissa ihmiset elävät elämäänsä.
*
Terhi Törmälehto He ovat suolaa ja valoa Otava 2024
Helsinkiläinen opettajan, Terhi Törmälehdon (s.1977) kolmannen romaanin aihepiiri on fundamentalistisen uskonkäsityksen mukaisessa Israelin kansan ystävyystoiminnassa. Se merkitsee siirtokunnissa vapaaehtoisena toimimista, diasporajuutalaisten Israeliin muuton tukemista taloudellisesti ja kristittyjen rukousta Israelin puolesta. Romaani rakentuu kahden suomalaisen naisen Israelin matkan tapahtumista. Toinen radikalisoituu, toinen rakastuu juutalaiseen. – Aihepiiri oli sen verran tuttu yhden Israelin matkan muinoin tehneenä, että kiinnostuin kirjasta. Aitoa pohdintaa, mutta jo kaukana nykyisestä aiheeseen liittyvästä ajattelustani. Romaanin aihepiiri on mielestäni sen verran erikoinen, että ihmettelin Otavaa julkaisijana. Lähinnä kai Gazan tilanteen vuoksi ehkä ajankohtainen, sellaisena antaa ymmärrystä mm. amerikkalaisten suhtautumisesta palestiinalaiskysymykseen. Ristiriitaisena ja outona pidin kyllä fundamentalistikristittyjen henkilöiden ajatuksenjuoksua.
*
Saku Tuominen Hetkinenhetkinen Otava 2024
Mies kertoo ajattelevansa kirjoittamalla, ja aika monta kirjaa onkin jo saattanut julkisuuteen pohdiskeluistaan. Satun olemaan siinä asiassa kaltaisensa, että olen huomannut läpi elämän ajatelleeni nimenomaan kirjoittamalla. Blogia julkisempia tuotoksia en harrasta, vaikka kirjoittaminen jatkunee niin kauan kuin ajattelu toimii. – Olin vaikuttunut miehen asenteesta ja sitkeydestä pyrkimyksessään huomata merkitykselliset ja oivalluksen onnea synnyttävät hetket elämän tuoksinaa rikastuttavina. Kirja oli minulle eräs oikeaan hetkeen osunut löytö!
*
Sissi Kuntsi Klo 17.23 Tammi 2024
Nimimerkillä kirjoittavan kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus puolison matkasta kohti omaehtoista kuolemaa. Ravistava lukukokemus kaikessa rehellisyydessään. Kahden draamantajuisen ihmisen väkevä rakkaustarina kymmenestä yhteisestä vuodestaan ja siitä miten kuolema heidät erotti.
*
Petri Tamminen Se sano Otava 2021
Tamminen on kirjannut eri kertojilta henk.koht. kuulemiaan unohtumattomia lausahduksia. – Nasevia, hersyvän humoristisia, liikuttavia ja itsetuntoa kolhivia lausahduksia, jotka ovat jääneet kuulijansa mieleen lähtemättömästi aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Miten minuutta järkyttävä voi olla oman äidin, isän tai ihaillun opettajan lausahdus.
*
Anna Tapola Puut liikkuvat öisin runoja Aviador 2025
Tapola on 1973 syntynyt helsinkiläistutkija ja kirjoittaja, jonka esikoisrunoteoksesta on kysymys. Ilahduin uudesta runoäänestä, valmiintuntuista, rikasta tekstiä!
Isä, sinä lupasit ajan / suuret purjelaivat, valtameri / värittää taivaan reunoja myöten, kirkkaita kaloja / suun täyteen sinä lupasit / elämä on poikkeus / tappava, harvinainen / koralli sinä sanoit viallisten joukosta, nukkuvien / kalojen joukosta / minut poimittiin / vahingossa
***
Markku Pääskynen Elektra Tammi 2024
Palkittu kirjailija on tuonut kreikkalaisen mytologian tunnetun tarun suomalaiseen viime vuosisadan lopun todellisuuteen taitavasti. – Lukija nauttii osaavan kertojan muovaamasta vanhasta tarinasta tässäkin muodossa.
*
Jenni Linturi Äärimmäisellä laidalla Gummerus 2024
Yhteiskuntatieteiden maisteri ja kirjailija Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden oli heti Finlandia palkintoehdokkaana heti ilmestymisvuonna 2011. Sen jälkeen Linturilta julkaistiin kolme romaania, jotka ovat nostaneet Linturin yhdeksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista. Äärimmäisellä laidalla on kuvaus köyhtyneen kulttuuriperheen muutosta Töölön arvoasunnosta pääkaupungin laidoille asumaan ja tyttären sopeutumisesta laitakaupungin lasten todelliseen elämään. – Kirjailijan paikoittain käyttämä töksähtelevä, lyhytlauseinen tyyli oudoksutti aluksi, mutta se osoittautui palvelevan juonen monitasoista kehitystä. Tytön tarina tempasi heti mukaansa ja piti pihdeissään yötä myöten loppuun asti – mitä harvoin enää minulle tapahtuu. Elämänmakuinen tarina!
*
Günter Grass Minun vuosisatani suom. Oili Suominen Tammi 1999 (Kk)
Günter Grass (k.2015) on saksalainen Nobel-palkittu (1999) kirjailija, joka oli myös poliittisesti aktiivinen, osallistui mm. nuoruudessaan natsijoukkoihin. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja sisältää proosaa, runoja, draamaa. Hän opiskeli myös grafiikkaa ja kuvanveistoa. 1900-luvun historiallisia tapahtumia ja eurooppalaista ilmapiiriä kuvaava romaani on kirjoitettu järjestelmällisesti muotoon kukin vuosi per luku ja toimii eläviä ajankuvia taltioivana vuosisadan historiana. – Lukijana olin kiinnostunut paitsi toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, erityisesti 1968 tapahtumista Euroopassa sekä oman nuoruuteni ja aikuisuuteni vuosista 1900-luvun loppupuolen Euroopassa.
*
Milan Gundera Naurun ja unohduksen kirja suom. Kirsti Siraste WSOY 1983
Tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja poliittinen aktivisti (k.2023) joutui hakemaan turvapaikkaa Ranskasta 1975 kritisoituaan voimakkaasti 1968 vallankumouksen seurauksia maalleen, jäi sinne ja sai Ranskan kansalaisuuden. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milan_Kundera). Alkuperäinen teos on julkaistu 1978 ja ensimmäinen suomenkielinen painos viisi vuotta myöhemmin. – Nyt kun Tšekin vallankumouksesta on hyvinkin puoli vuosisataa, tuntuu mielenkiintoiselta palata tuolloisen ilmapiirin ja ajatusten kuvaukseen paikalla olleen henkilön tarkkanäköisesti muotoilemina tarinoina. Taiturihan Kundera kirjailijana on eittämättä. Oma mielenkiintonsa on siinäkin, mitä kaikkea muuta Euroopassa on tuonkin jälkeen tapahtunut, missä Venäjä/kommunismi/kansalliset itsenäistymispyrkimykset ovat olleet törmäyskurssilla ja mitä siitä on seurannut.
***
Runot
Maria Matinmikko Valkoinen ntamo 2012
Valkoinen on Oulussa 1983 syntynyt runoilija ja prosaisti Maria Matinmikon esikoisteos. Teos on myös Suomen oloissa ensimmäinen esikoinen, joka palkittiin Yleisradion Tanssiva Karhu-palkinnolla. – En osaa sanoa tästä muuta kuin vahvan uuden runoäänen tästä löysin. Tyyli on proosanomainen, uudenlainen. Värit ovat vahvasti mukana tekstissä pitkin matkaa. Odotan mihin suuntaan hänen ilmaisunsa kehittyy. Kiinnostava.
Ikkuna on aalto. Hiljaisuuteni lepää tuossa viherkasvissa. Tummat ja nahkeat lehdet, täydellinen monumentti. Aamu häilyy yön alla ja sen rei’issä. Meri tulee läpi. Ei ole nimiä eikä kasvoja.
*
Aila Meriluoto Kimeä metsä WSOY 2002
Tältä hämmästyttävältä runoilijanaiselta (1924-2019) on julkaistu 14 itsenäistä runokokoelmaa sekä kaksi Koottujen teosta. Lisäksi häneltä on julkaistu kolme romaania, lastenkirjoja, Lauri Viidan elämäkerta sekä useita päiväkirjoja. – Kimeä metsä on ensimmäinen kolmesta myöhäisiän runoteoksesta. Kyllähän teksti järisyttää vieläkin. Hänen tapansa kuvata naiseuttaan on tässä rohkea, yletön ja rietas, missä kaikessa hän on omaa luokkaansa suomalaisten naisrunoilijoiden kategoriassa. Lasimaalauksesta alkaen olen lukenut hänen kaikki teoksensa. Kuten hän kirjoitti ensimmäisestä puolisostaan ja lastensa isästä Lauri Viidasta: ”Hän oli luonnonmullistus” – voisin sanoa Meriluodosta itsestään: Hän oli ilmiö ja naisellinen maanjäristys.
*
Anna-Mari Kaskinen Sylistä siiville Kirjapaja 2021
Kaskisen ominta on virsi- ja laulurunous, erityisesti lapsiin liittyvät hengelliset runot ja laulutekstit. Nämä runot kertovat äitinä olemisesta koskettavan kauniisti ja monesta näkökulmasta.
*
Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret Otava 2016
Ilmajuuret on 1978 syntyneen Hämeenkyröstä kotoisin olevan runoilijan kuudesta runokokoelmasta kolmas. Monet palkinnot kerännyt runoilija on myös toiminut kirjallisena vaikuttajana. – Pidin näistä runoista; puhuvaa, tunteissa resonoivaa.
Sinä kuljit loppuun sen keväisen koivuvalon / yöt hiirenkorvilla käsivarret kehtolauluna / ihmettelit joutsenten korkeutta maalla, kömpelöä epävalkoista / kypsyä ihminen läpi
*
Romaanit
Ritva Hellsten Lea Aviador 2018
Kotkalainen kirjailija, kääntäjä ja kirjallisuuskriitikko Ritva Hellsten (s. 1951) on julkaissut neljä teosta, joissa on vahvasti omaelämäkerrallinen tausta. Lea on kypsä tilitys kirjailijan oman äidin elämästä. – Kauniisti, hienovaraisesti ja väkevästi kuvattu naisen tarina tyttärestä syvästi rakkauteen sitoutuvaksi puolisoksi, kahden tyttären äidiksi, josta tulee leski ja mummo tyttärensä lapsille. Elämänmittainen kasvutarina, joka ei jätä lukijaa viileäksi, vaan raastaa tapahtumien virtaan mukaan ja tuo kauniisti vanhuuden suvantoon. Kun tajusin kirjoittajan olevan kirjailija Raija Siekkisen sisar, syntyi ymmärrys äidin kantaman haavan vahvasta merkityksestä ja vaikutuksesta tyttäriensä elämänkohtaloihin. Viisas, syvällinen kirja.
*
Helmi Kekkonen Liv! Siltala 2024
1982 syntynyt toimittaja ja kirjailija Kekkonen on julkaissut viidennen romaaninsa, joka kertoo aikuisten sisarusten suhteista toisiinsa ja perusperheeseen, josta isä on eronnut ja muuttanut Tukholmaan uuteen parisuhteeseen. ”Liv! kulkee päähenkilönsä mukana piinaavasti kohti tapahtumaa, joka alkaa tuntua vääjäämättömältä, vaikka ei pitäisi.” – Helmi Kekkonen on yksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista (Finlandia-palkintoehdokas 2024). Teksti ja aihepiiri on tätä aikaa ja tyyli sujuva. Kirja kuvaa rajusti ja suoraan nuoren naisen turvattomuutta miesten maailmassa. Kun sisaruksista nuorin pyrkii irrottautumaan äidin ja vanhempien sisarustensa holhouksesta, hän samalla altistuu kokemattomuuttaan tuntemattoman miehen väkivaltaisuudelle tavalla, joka rikkoo hänen perusturvallisuutensa. Tärkeä puheenvuoro väkivallan kokemuksesta ja sen vaikutuksista.
*
Kati Tervo Rapsuta minua lehtikirjoituksia Otava 2018
– Toimittajan sujuvasta kynästä eri lehtiin lähteneitä pakinoita. Viihtyisiä, mukavan arkisia pikku juttuja välipalaksi. Ei juuri muuta sanottavaa.
*
Jari Tervo Aamen Otava 2018
Kirjailija ja tv-persoona Jari Tervo ei kaivanne esittelyä. Moneen on mies ryhtynyt ja monessa menestynyt, mihin on ryhtynyt. – En ole läheskään kaikkea lukenut, mitä Tervo on julkaissut, mutta mieleen aiemmin luetuista on jäänyt Koljatti ja liikuttavat Kallellaan (pojan syntymästä)ja Ukko (koiran hankinnasta). – Aamen on niin värikästä ja räväkkää satiiria, että jäi tällä kertaa kesken, koska lukijan oma mielentila ei taipunut vastaanottamaan tyylilajia. Ilman muuta lukisin, mutta jossakin toisessa ajanjaksossa.
*
Matti Rönkä Surutalo Gummerus 2021
Tässä toinen kirjailija ja Ylen toimittaja, jonka kaikki tuntevat. Uutisista tuttu, mutta kirjailijana minulle ei. Pidin Rönkää pelkkänä dekkaristina, mutta Surutalo onkin kasvukertomusromaani. – Tavallaan hyvinkin kiinnostava tarina, joka kuljettaa aikuisen miehen tilintekoa isäsuhteestaan yhtä aikaa pojan kasvutarinan kanssa. Pääosissa ovat pikkuveli, isoveli ja isä, jolla on puujalka, ja äiti, joka kuoli. Rönkä antaa kasvot liian varhain äidinikävään jääneen pojan kasvuun mieheksi. Isäsuhteen vinoissa viilloissa haavoittuneelle pikkuveljelle, suhde isoveljeen muodostuu vuosien saatossa isääkin tärkeämmäksi. Surullinen pohjavire, mutta selviytymisen valoisa eetos.
*
Philip Teir Neitsytpolku suom. Jaana Nikula Otava 2022
Suomenruotsalaisen kirjailija ja toimittaja Teirin kolmas romaani on merkillisen koukuttava ja tehokas pitämään lukijaa otteessaan. Neitsytpolku on miehen näkökulma maailmaansa, jossa on perhe, luova työ ja työyhteisö. Luulisi kaiken olevan niin hyvin kuin voi. Vaan on ehkä liikaa riippuvuutta äitiin, ennen muuta äitikin pitää kiinni hyvin kasvatetusta pojastaan, josta on tullut hämmästyttävän epävarma pehmomies sekä puolisona että isänä. Ratkaisua ei haeta, mutta ilmaantuu itsenäinen nainen, joka alkaa kiinnostaa. Suhteen mahdollisuus pitää miestä otteessaan. Ratkaisu on sitten triviaali ja tulevaisuus tuhoon tuomittu. Jokin epäröivä hitaus, kevyesti vellova odottelu tässä miehessä on erilaista kuin suomalaisissa. Piinaavaa – ja kiinnostavaa luettavaa.
Philip Teir Tällä tavalla maailma loppuu suom. Jaana Nikula Otava 2017
Tässä lisää oivallisesti kuvailtua suomenruotsalaisen sosieteetin perhe-elämää yhden kesän vietosta meren tuntumassa, jolloin ei ensin tapahdu oikein mitään ja sitten vaikka mitä. Kiinnostaa nämä näkökulmien ja elämisentavan erilaisuudet aitosuomalaisten elämään verraten. Tämä palkittu romaani on monisyisempi kuin Neitsytpolku, jonka luin ensin.
¤ ¤ ¤
Kai Nieminen Heräsin taas unesta Basam Books 2021 (3. painos)
Runoilija kääntäjä Nieminen (s. 1950) on paitsi 1817 oman runokokoelman ja Kalevalan uusintamisen, tehnyt erityisesti japanilaisen runouden kääntäjänä huomattavan kulttuuriteon ja on runsaasti palkittu elämäntyöstään. Tästä toistaiseksi viimeisestä omasta julkaisustaan hän on sanonut: ”ei tämä ole terapiaa, en minä siksi kirjoita, tämä on keskustelua – – – en tiedä onko tämä kirjettä vai runoa, vai päiväkirjaa sinun luettavaksesi – – – mutta terapiaa tämä ei ole… enkä minä tästä parane… nämä asiat on vain muistettava läpi”. – Rakastetun vaimon kuoleman jälkeen Nieminen on kirjoittanut päiväkirjan tapaan yksinäisestä arjesta, surusta, ikävästä, kaipauksesta, unista ja muistoista. Niin kaunista kuin miehen suru rakastetun poismenosta voi olla.
*
Raisa Lardot Jotain häikkää novelleja Schildts 2011
Lardot on vepsäläissyntyinen (1938) Venäjältä Suomeen sotapakolaisena kuusivuotiaana muuttanut kirjailija. Häneltä on julkaistu kaikkiaan 17 teosta suomeksi. – Lardotin novellit ovat mukavan makeita ja kirpeän hapokkaita haukkapaloja. Jotain nimeämättömän katkeruuden häivää näissä tarinanpalasissa kuitenkin vierastin.
*
Alice Walker Häivähdys purppuraa suom. Kersti Juva WSOY 1986
Walkerin kirja on eräänlainen syvyyssukellus amerikkalaisen yhteiskunnan rotuhistorian syvään päätyyn, autenttinen kokemus siitä, mitä on ollut olla värillinen ja nainen silloin kun kummallakaan ihmislajilla ei ollut paljon mitään arvoa orjuuteen ja patriarkaatin itsestään selvään määräysvaltaan perustuneessa valkoisten yhteiskunnassa. – Kirja on kertomus hyvin erikoisesta mustasta naisesta, joka selviää elämässään ensin alistumalla, sitten vahvan oikeudentuntonsa tuella ja lopulta löytämällä rakkauden ihailemaansa mustaan naiseen, joka ei ole alistunut. Tarina tuntuu itse koetulta ja sen huikea opetus on, että ihmisen itsekunnioitus sekä periksi antamaton pyrkimys voivat pelastaa toivottomasta kohtalosta oman elämän haltuunottoon. Upea tarina!
*
Eeva Joenpelto Ei ryppyä, ei tahraa WSOY 1989
Vielä löysin kirjaston vapaahyllystä yhden ennestään lukemattoman Joenpellon romaanin. Tällä kertaa mietin miten monissa Joenpellon romaaneissa toistuvat saman tyyppiset asetelmat. On itsenäisiä naishahmoja, tässä tyyppiä edustaa komeasti neiti Letti, hevosiin hurahtaneen ison talon isännän ja hyväsydämisyyteensä sortuvan emännän piiaksi pestautuva nainen. On ylivertaisen kauniita naisia, tässä sellainen on epäonnisessa avioliitossa sinnittelevä apteekkarin rouva, joka keskittyy kiillottamaan omaa julkisuuskuvaansa, hän se on, jossa ei ole ryppyä, ei tahraa. Sillä tavalla Joenpelto on luotettava ja taidokas, että hutaistuja henkilökuvia ei ole, niissä on tarkkanäköistä osuvuutta ja perusteltuja kehityskulkuja, kuten myös perhe- ja yhteisökuvauksissa. Nautinto lukea.
*
Ann-Luise Bertell Ikuinen kaipuu suom.Vappu Orlov Tammi 2022
1971 syntynyt kirjailija ja teatteripersoona on julkaissut kiitetyn Botnia-sukutrilogian, jonka päätösosa tämä on. ”Romaani on niin vahva ja tosi kuin vain hyvä kirjallisuus voi olla. Bertelliä on verrattu Väinö Linnaan.” Alkuperäiset teokset on kirjoitettu suomenruotsiksi. – En huomannut lainatessani, että kyseessä on historiallisen trilogian viimeinen osa. Ei ollut kuitenkaan mitään vaikeuksia sukeltaa Kanadasta Suomeen palaavan perheen tuntoihin. Koti-ikävän voima on väkevä ja padottujen unelmien väistämätön romahdus perillä on hurja antikliimaksi. Uuden kotimaan ja entisen välinen kulttuuri- ja elintasoero käy raastavalla tavalla selväksi. Teatterimaailmassa työskentelevä kirjailija osaa todella rakentaa juonen, joka tempaa mukaansa niin, ettei lukemista raaskisi keskeyttää. Ihanan hurja tarina!
*
Jem Calder Palkitsemisjärjestelmä suom. Aleksi Milonoff Kosmos 2022
Britannialainen Calder on uuden sukupolven ’kirjoittajalupaus’, jonka esikoisteos rikkoo perinteisen novellin muotoa ja sukeltaa nykysukupolven ajatus- ja suhdemaailmaan. – En voi sanoa pitäneeni tyylistä palastella novellit pieniksi suupaloiksi, enkä liioin siitä suhdemaisemasta työpaikalla, jota ainut ehjäksi novelliksi kehrääntynyt teoksen osuus kuvaa. On kuitenkin kiinnostavaa, että henkilöt, joita seurataan eri yhteyksissään, ovat läpi teoksen samoja, näin syntyy eräänlainen jatkumo. Kyyninen ja karu tunnemaailma ei kutsu kaltaistani lukijaa tunnetasolla mukaan, mutta avaa sellaisena tarkkaan havainnoituja näköaloja nykytodellisuuteen.
*
Merete Mazzarella Luottamisen taito suom. Raija Rintamäki Tammi 2024
Luottamisen taito – Rakkaudesta ja muista tunteista tarkastelee mm. romanttista viihdekirjallisuutta ja self help -kirjoja genrenä. Kirjassa pohditaan myös parisuhteen ja rakkauden olemusta haavoittuvuuden ja luottamuksen näkökulmasta. – Tulin laskeneeksi, että Luottamisen taito on 18. Mazzarella hyllyssäni, johon mielikirjoittajiani olen koonnut ihan vain siksi, että minusta on ihanaa voida lukea ajatuksia herättäviä kirjoja kynä kädessä. Alleviivauksille ja erilaisille huomiomerkeille kun ei kirjastonkirja ole oikea paikka. Tämä tuore opus sai minut ajattelemaan joutuneeni kirjallisuusprofessorin luennolle tällä kertaa, niin paljon vilisee tekstissä kirjailijanimiä ja heiltä poimittuja lainauksia aiheesta. Onneksi MM viehättävään tapaansa kommentoi väitteitä vapaasti omin kokemuksin ja mielipitein varsinkin viimeisessä osiossa, jossa rakkauteen oleellisesti kuuluvaa luottamusta tarkastellaan.
*
Helena Anhava Toimita talosi Otava 2006
Omasta hyllystä poimittu ja toistamiseen luettu runoilija Helena Anhavan teos ”Muistijälkiä” elämänsä varrelta. Hänet olen kokenut ’sielunsiskoihmisenä’, sen myötä hänen runoteoksiaan on hyllyssäni ja – kuten kaikissa itse hankituissa teoksissa – sivuilla on alleviivauksia ja merkintöjä. Anhavan tapa nähdä ja kokea maailmaa, tietynlainen herkkyys, on sillä tavoin omani kaltainen, että sielunsiskoksi uskallan sanoa, vaikka emme ole koskaan kohdanneet. – Nämä muistijäljet rikastuttavat lukijaa myös lukuisilla kirjallisiin kulttuuripersooniin liittyvillä anekdooteilla ja kirjailijan omakohtaisilla havainnoilla ja kokemuksilla kohtaamisista.
*
Salman Rushdie Veitsi suom. Maria Lyytinen WSOY 2024
Rushdie on Intiassa syntynyt ja Englannissa asunut, nykyään yhdysvaltalainen kirjailija, Booker-palkittu, brittikuningattaren aateloima ja muslimien fatwalla merkitty mies. Veitsi kertoo 2022 tapahtuneesta, kirjailijaa kuulemaan tulleen yleisön todistamasta välikohtauksesta, jossa fatwa oli hiuskarvan varassa toteutua. – Kirjailija on varsin tietoinen itsestään, julkisuusarvostaan ja merkityksestään kirjallisen eliitin sananvapauden esitaistelijana. Silti ajatuksia herättävä kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen.
*
Elina Airio Metsässä juoksee nainen Gummerus 2022
Wikipedia kertoo Airiosta: 1991 Nokialla syntynyt sosionomi, joka on julkaissut kaksi romaania. Tämä on niistä ensimmäinen, jota kustantaja luonnehtii ”sosiaalialan dystopiaksi”. – Tarina kertoo mielenterveydeltään horjuvasta pikkulasten äidistä, josta päiväkoti on tehnyt huoli-ilmoituksen. Sosiaalityöntekijä osoittautuu yksilöksi, jolla on taipumus valua liian pitkälle asiakkaansa ongelmiin. Lukija ei väliin tiedä kumman henkilön ajatusvirtaa sanoitetaan, kokonaisuus hajoaa, kun viimeistely puuttuu. Siinä myös näkyy esikoisteoksen kirjoittajan kokemattomuus, ettei ahdistavaan tarinaan löydy mitään ratkaisua, joka antaisi toivoa. Lukukokemus jättää ikävän jälkimaun.
*
Laura Malmivaara Iltatähti Otava 2024
Malmivaara on näyttelijäntöiden ohella ryhtynyt kirjailijaksi. Tämä hänen toinen romaaninsa on minämuodossa kirjoitettu kertomus kirjailijan päivästä vauvan sekä esikoistyttären kanssa kirjailijatapaamisessa, jossa päähenkilö pitää pyydetyn puheenvuoron. – Luettuani Malmivaaran omakohtaisen esikoisteoksen Vaiti, heräsi mielenkiinto lupaavan kirjoittajan kehityksestä. Kerronta on helpon oloista ja sujuvaa, tilannekuvaukset eläviä. Romaani ottaa lukijan heti mukaan eikä päästä hyppysistään, mutta myös aiemmasta jäänyt hienoisen narsismin mielikuva vahvistui – tunne, että äitiyden ohella tälle naiselle parisuhteessa on tärkeintä saada pitää oma vapautensa, tulla ja mennä omin ehdoin. Omien ajatusten ja tunteiden erittelyähän kirja eniten tarjoaa. Ei se pinnallinen ole, mutta jotenkin heppoinen anniltaan.
*
Raija Siekkinen novellit Otava 20007
Kotkalainen kirjailija Raija-Liisa Hellsten-Laine (1953-2004), kirjailijanimeltään Raija Siekkinen sai Kirjallisuuden valtion palkinnon kahdesti (1982 ja 1993), Runeberg-palkinnon1994 ja Eino Leinon palkinnon 1998. Häneltä julkaistiin kolme pienoisromaania, novelleja ja lastenkirjoja. – Postuumisti julkaistu novellikokoelma sisältää kootut novellit. Siekkisen tyyli on kertova ja kuvaileva, hänen mestarillisuutensa näkyy siinä, miten tarkkanäköisesti hän kuvaa henkilöidensä ajatuksia, havaintoja ja tunnetiloja. Novelleissa tapahtuu varsin vähän, isoistakin tapahtumista kerrotaan minimalistiseen tyyliin. Tämä tyyli tekee toisaalta kokoelmasta raskaslukuisen. Oma tämänhetkinen lukukokemukseni oli kuin suossa olisi tarponut yhtä ja samaa upottavaa tunnemaisemaa. Jaksoin teoksen puoliväliin. Ehkä pienemmissä erissä julkaistut novellikokoelmat eri vuosilta olisi jaksanut paremmin.
***
Susanne Päivärinta Kaikki tämä elämä Teos 2024
Päivärinta on ikäistemme ajankohtaisasioiden seuraajien toimittajaikoni, jota myös vaatimattomasti YLEn tähtitoimittajaksi on kutsuttu. Niinpä ei ole ihme, että hänen omakohtaisen tiensä kertomus toimittajavuosistaan on kiinnostanut suurta yleisöä jo toisen painoksen verran, mikä näinä aikoina on jo kirjalle harvinaista. – Onhan hänen kuvauksensa omista lähtökohdistaan, elämänpolkunsa dramaattisistakin mutkista ja toimittajantyönsä hektisestä arjesta vertaansa vailla oleva jännityskertomus. Siitä paljastuu paitsi eittämätön lahjakkuus, määrätietoisuus ja älykkyys journalistina, myös hybrikseen asti yltävä usko oikeassa olemiseen esimiesten arvostelussa sekä omaan riippumattomuuteen, ts. ’neutraaliuteen’ poliitikkojen kritiikissä. Ylen toimintakin tulee valaistuksi sisältä päin. Kannattaa lukea!
*
Joel Haahtela Katoamispiste Otava 2010
Haahtela on mielikirjailijoitani, olette varmaan huomanneet. Kuluneena kesänä olen palannut aiemmin lukemiini, jotka eivät ole omassa hyllyssä. Sikäli mielenkiintoista, että huomaan myös löytäväni eri asioita, kun vuosia on välissä. Lukukokemushan ei ole sama joka kerran, sekä lukija että kirjoittaja ovat jo eri kohdassa omassa todellisuudessaan, ja vaikka teksti on sama, kirja on kuin uusi. Tämä on mahdollista, kun on kyseessä tasokas ja hieno kirjailija. – Kertoja kulkee helsinkiläisellä kadulla, edellä kulkevan naisen sateenvarjo karkaa käsistä tuulenpuuskassa bussin alle ja mies hakee ruhjoutuneen esineen omistajalleen. Tästä alkaa tutustuminen, joka johtaa kertojan jäljittämään kadonnutta henkilöä ja tutkimaan hänen kuolleen kirjailijarakastettunsa elämän kulkua. Tarinan unenomaisessa maisemassa välähtää kertojan oman menneen ihmissuhteen muistikuvia ja kaikki tapahtunut, henkilöt ja tunnelmat katoavat kertojan maagisella taidolla ja intensiteetillä samaan pisteeseen. Tässä on kirja, johon tekee mieli palata kerran toisensa jälkeen.
*
Helena Anhava Kun on nuorin novelleja Otava 1985
Anhava (1925-2018) on yksi mielirunoilijoitani. Paitsi herkkiä ja sävykkäitä runoja hän on julkaissut hienoa proosaa ja suomentanut runsaasti. – Erityisen herkkäsieluisena ihmisenä hän on kuvannut kaltaisiaan lapsia näissä novelleissa suorastaan riipaisevan tarkasti. Novellit kertovat vanhempiemme sukupolven elämän lapsuustunnelmista sodan uhan alla ja varjoissa.
*
Tiina Harvia Pappa ei muista Momentum 2024
Harvia (s. 1976) on Pirkanmaalla asuva kirjoitteleva dipl. insinööri, joka on julkaissut esikoisromaaninsa omien isovanhempiensa muistoksi. – Paitsi omakohtaisuus, teoksessa viehätti erityisesti myös ymmärrys ja kaunis tapa suhtautua muistisairaaseen vanhukseen. Pappa on ollut hyvä isä tyttärelleen ja ihana pappa tyttärentyttären lapsuudessa, niinpä läheisillä on riittänyt ymmärrystä ja rakkautta häntä kohtaan yli kaiken kohelluksen ja kaikkien hankalien vaiheiden. Soisi kaikkien muistisairaiden läheisten lukevan tämän ajatuksella, että muistamaton on se sama ihana ihminen, jonka opit tuntemaan hänen parhaina vuosinaan.
*
Anna Maria Mäki Uudessa valossa Teos 2024
Espoolainen maisterikirjailija A-M Mäki (48 v) on julkaissut useita romaaneja esikoisnovelliensa jälkeen. Uudessa valossa on tarina kuuluisan äidin kolmekymppisen, somessa influensserina toimivan tyttären tilitys äitisuhteestaan, joka muuttuu äidin kuoleman jälkeen ilmenevien seikkojen valossa ratkaisevasti. – Mäki kirjoittaa sujuvasti ja somevaikuttajapäähenkilön elämänpiirin kuvaus avasi lukijalle uskottavan kuvan nykynuorten elämästä. 350 sivun mittainen romaani sisältää värikkäitä tapahtumia, yllättäviä käänteitä ja turhankin monia tieto-osuuksia eri aiheista ja pohdintaa niiden pohjalta, mikä tekee kokonaisuudesta levottoman. Mainiosti teos valottaa 1900-luvun lopun nuorten ihmisten ajatusmaailmaa, arvotuksia ja kiinnostuksen kohteita.
*
Vigdis Hjorth Toisto suom. Katriina Huttunen S&S 2023
Norjalaisen V. Hjorthin kolmas suomennettu pienoisromaani (160 sivua) on intensiivinen ja intiimi kuvaus nuoruudesta, joka tulee ymmärretyksi aikuisen silmin nähtynä. Tarina rakentuu perheen sairaasta ilmapiiristä ja kuvaa järkyttävän intensiivisesti vaiettujen salaisuuksien vaikutusta sukupolvesta toiseen. ”Romaani sai yksimielisen ylistävän vastaanoton ilmestyessään Norjassa syksyllä 2023.” – Luin kirjan nopeaan tahtiin, se kertoo nimenomaan intensiteetistä. Lukija tempautuu päähenkilön, nuoren tytön ahdistukseen äidin hellittämättömän tarkkailun ja vahtimisen alla. Tyttö selviytyy elämäänsä, mutta salaisuus jää hänelle yksin ymmärrettäväksi, eikä tarina kerro, mitä kaikkea sairas lapsuus jätti sisarusten kannettavaksi ja mistä kaikesta oli vielä selviydyttävä löytääkseen mahdollisuudet elää täydesti omaa elämää.
*
Yasunari Kawabata Kioto suom. Eeva-Liisa Manner Otava 1972
Kirjastomme japanilaisen kirjallisuuden esittelypöytä koukutti, löysin siitä tämän jo varastosta kaivetun Kawabatan (Nobel-kirjailija, s.1899, k. 1972) pienimuotoisen teoksen. Kirjailijasta kerrotaan kuriositeettina, että hän kirjoitti seisaaltaan, joka ehkä selittää teoksen lyhytmuotoisuutta ja hengähtelevää keveyttä. Kioto on tarina tytöstä, jota sanottiin löytölapseksi. Hän oli saanut hyvän kodin ja kasvanut hyväksi ihmiseksi. Kirjailija kuvaa kiehtovasti Kioton luontoa, temppeleitä ja yhteisöllistä elämää sekä japanilaista kulttuuria juhlineen. Päähenkilön syntyperän arvoitus ratkeaa ja tarina päättyy onnellisesti. – Nautin kirjailijan herkästä ja taidokkaasta luontokuvauksesta sekä japanilaisten eleettömästä tavasta suhtautua elämään ja sen arvoituksiin. Kuten Lukunurkkauksesta käy ilmi, luen melkein jatkuvasti jotain japanilaista. Parhaimpia kirjailijoita on kiitettävän runsaasti suomennettu. Heidän kulttuurinsa tuntuu ravitsevan lukijan ikiaikaista kauneuden ja harmonian kaipuuta.
***
ELOKUUN KIRJAT 2024
Tuija Välipakka Saari josta olen poissa Siltala 2024
Saari elämän tilan symbolina ja isän kaipauksen ja surun kotipaikkana on tamperelaisen runoilijan ja kirjailijan uusin aistivoimaisen runon kokoelma. Minulle tästä tuli lahja, kaunis, tärkeä, ajankohtainen kirja juuri nyt. Minun saareni on Lapsuusmaani maisema, jota olen elämänvaiheissani paljon miettinyt. Lukijalle on luvassa antoisaa keskustelua kirjan kanssa!
Lumi murtuu jalan alla ääni kristallimurskan helske kaiken kesää linnunlaulusta tiheä saari miten talvi kumisee arkunvalkoinen sävel siinä on kaikki eikä enää mitään isä yhä veistät pajua minä näen sen kaiun jäisen järven yllä.
*
Tove Jansson Valitut novellit 1971–1997 WSOY 2008
On kausia, jolloin haluan lukea vain novelleja. Toisina aikoina luen romaaneja ja novelleja rinnakkain. Viime aikoina olen alkanut väsyä romaaneihin, varsinkin kaikkein uusimpiin. Tove Janssonilla on ihan oma novellien aihemaailma ja hidas meren rytmi, joka sopii monelle lukijalle. Näitä on ollut miellyttävä lukea erityisesti illalla ennen nukkumaan menoa tai aamuyöllä, jos on valveilla.
*
Elisabeth Strout Olive, taas Tammi (Keltainen) suom. Kristina Rikman 2021 (2019)
Strout on verraton kertoja: tiheää, värikästä tapahtumavirtaa, ihmisiä, joiden elämä risteää Olive Kitteridgen kanssa lyhyesti tai pitemmin. Oliven oman elämän käänteitä, hänessä vanhuuden myötä tapahtuvia muutoksia, joissa hän kuitenkin on oma ihanan kirpeä itsensä. Mielestäni Stroutin lahja kirjoittajana on löytää oleellinen kustakin ihmistyypistä ja hyväksyä ominaisuudet sellaisinaan. Kuten Olive, aina.
*
Eeva Tikka Haapaperhonen novelleja Gummerus 2002
Eeva Tikka on yksi viime vuosisadan palkituimpia kotimaisia kirjailijoita. Hän on jäänyt mieleen ensin runoistaan sitten myös romaaneista ja novelleista. Hän on ihmistä syvästi ymmärtävä ja hänen kirjojensa henkilöhahmot puhuttelevat lukijaa ajatuksillaan. Nämä novellit kertovat hiljaisista, maanläheisistä ihmisistä, joita keskellämme kulkee. Tikan teoksia saattaa löytää antikvariaateista, tässä viimeisessä kuten monessa aiemmassakin on myös erittäin aistikas ja kaunis kansi, jossa on taiteilija Saara Tikan viehättäviä maalauksia.
***
|
|
