Jarkko Piirainen Juureton, silti pysyvä runoteos Momentum 2026
1976 syntynyt viestintätyöläinen ja fil. maisteri Kajaanista on julkaissut runoja 10-vuotiaana kuolleen tyttärensä muistoksi. – Isän suru puhuttelee sellaisenaan.
*
Helena Sinervo Tykistönkadun päiväperho WSOY 2003
Keräsin kaikki Sinervot, jotka kirjastomme aakkoshyllyistä löytyivät tutkimatta niitä tarkemmin. Ja yllätyin. – Sivun kaksikymmentä paikkeilla sain tästä kyllikseni, aloin selailla ja totesin, että kirjailija todella aikoi pitäytyä aiheessaan. Aihe oli minulle jossain määrin vastenmielinen, en halua syventyä tarinaan ihmisestä, joka on ”päättänyt luoda elämästään himon ja inhon taideteoksen”. Sinervo taitaa kirjoittamisen, mutta tuhlaa tässä taitojaan aiheeseen, joka on tavallisen lukijan mielenkiinnon periferiassa.
*
Helena Sinervo Armonranta WSOY 2016
”Romaanin alussa Helena-niminen kirjailija saa kutsun tavata kuolemaa tekevän isänsä. Puolisonsa Hetan kanssa hän lähtee ajamaan kohti sairaalaa.” – Tässä romaanissa Sinervo sukeltaa suoraan ’syvään päätyyn’, eli oman historiansa omalaatuisiin suhdekiemuroihin. Isän kuolinvuoteella käynti prosessoi myös tyttären omaa parisuhdetta. Lukukokemus jäi hajanaiseksi osin romaanin eri henkilöiden puheisiin jaetun tyylin vuoksi, osin siksi, että lukemiseen tuli oman tilanteen vuoksi katkoja. Kirjailijan kyky ja tapa tarkastella lapsuuskokemuksiaan ja niiden vaikutuksia aikuisuuteen on kyllä oivaltavaa ja kirkastaa Sinervon kirjailijan kuvaa lukijalle.
*
Juha Seppälä Kehtolaulun koordinaatit Siltala 2025
”Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva” Juha Seppälä (s. 1956) on julkaissut todella mittavan kokoelman romaaneja ja novelleja ja on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla 1988, Valtion Kirjallisuuspalkinnolla v. 2000 sekä Runeberg-palkinnolla 2001. – Lukijan ei silti ole pakko yhtyä ylistykseen, jos ei ole saanut Seppälän tekstistä sielulleen ravintoa. Itse koin teoksen hienona, mutta sävyltään apeana testamenttina luovuttamaan valmiilta kirjailijalta lukijalle. Kirjailijan ammatin arvostuksen ja toimintaedellytysten heikentymisestä johtuvan näköalattomuuden värittämä yleistunnelma etsiytyy kuitenkin kauniisti seesteisyyttä kohti.
*
Riikka Pulkkinen Totta Otava 2010
Ensimmäisen kerran luin tämän Pulkkisen kakkosromaanin viitisentoista vuotta sitten. Silloin minusta romaanin rakenne tuntui hajanaiselta siinä määrin, että se häiritsi lukukokemusta. Kun tämä tuli vastaan kirjaston vapaahyllystä, päätin katsoa miltä kirjan lukeminen nyt tuntuu. Totesin muuttuneeni lukijana ja ihmisenä viidessätoista vuodessa niin, että tajusin nyt, mihin kirjailija pyrki sukupolvien naisten ketjua kuvatessaan. Toinen lukukerta avasi myös kirjailijan persoonallista erityislaatua tavalla, joka sinetöi hänet mielessäni yhdeksi sukupolvensa suomalaiseksi huipputekijäksi. Uskallan sanoa, että ainoa rasite tässä romaanissa oli henkilöiden runsaus. Karsimalla olisi voinut saada vielä vaikuttavamman kokonaisuuden. Huippua silti!
*
Helena Sinervo Tytön huone WSOY 2020
Hieno yhdenpäivänromaani Sinervolta. Äiti hyvästelee maailmalle lähtevää tytärtään, joka pakkaa laukkuaan. Tässäkin äiti-tytär-suhteiden sukupolviketju tulee tarkkavaistoisesti ja hienosti kuvatuksi. Samalla kun äiti pohtii äitiyttään, hän irrottelee itseään äitinä olon imusta ja kysyy, mitä hänellä on sen jälkeen, kun tytär on lähtenyt. Tämän soisi kaikkien naisten käyvän läpi, sillä kaikki olemme jonkun äidin tyttäriä, vaikka kaikki emme ole äitejä eikä kaikilla äideillä ole tyttäriä. Soisin omien pojantyttärieni lukevan tämän aikanaan. Tunnot lienevät pohjimmiltaan samoja sukupolvista riippumatta.
***
Helmikuun katsotut DVD-elokuvat
Fukushima Japanin historian pahin maanjäristys, sitä seurannut megatsunami ja ydinvoimalan kahden reaktorin tuhoutuminen – tositapahtumiin perustuva elokuva järkyttää monesta syystä. Katsoja miettii ydinenergialaitosten turvallisuusriskejä, millaiseen kohtuuttomaan paineeseen työntekijät joutuvat onnettomuuden yllättäessä. Ja miten pienessä kymmenien miljoonien ihmisten saarivaltiossa selvittiin evakuoitujen ja kotinsa menettäneiden elämän uuden alun järjestämisestä ja katastrofin jälkien korjaamisesta.
*
Riisuttu mies Aku Louhimiehen elokuva; Laura Malmivaara, Samuli Edelman, Matleena Kuusiniemi
– Elokuva osoittautui vastenmieliseksi katsoa monestakin syystä ja jäi kesken.
*
Markku Kokkola Ja linnaksi lumi murtaa jään Atrain & Nord 2025
Kemiläinen kulttuuripersoona ja runoilija Kokkola päättää runotrilogiaksi kutsumansa teoksen kolmanteen osaan, jossa kirjataan monipuolisesti kemiläistä kulttuurielämää kahden vuosikymmenen 1970–1990 ajan. – En mieltäisi tätä runoteokseksi, pikemminkin eräänlaiseksi kulttuuripäiväkirjaksi, jossa tuntuu myös väkevä poliittinen pohjavirta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kooste Kemin kaupungin kulttuurista ja poliittista elämää on talletettu trilogiaan. Pohjanmeren rannikkokaupunkina ja Lapinmaan ovenvartijana Kemi on erityinen sekoitus paikkaa, jossa tehdasyhdyskunnan poliittiset värit välähtelevät, ja meren, jokien sekä naapurimaan vaikutus selkeästi inspiroi elämää.
*
Rax Rinnekangas Kaikki kenkieni nauhat Lurra Editions 2025
Tekijä on kirjailija, elokuvaohjaaja ja eräänlainen elämäntaiteilija. Hän sukeltaa syvälle etsiessään nauhakenkien merkitystä käyttäjälleen. Viihdyin paikoin koukeroisen, mutta oudon kiehtovan pohtijan tekstin parissa. Kuvitus tukee hienosti tekstiä.
*
Marjo Heiskanen Magdan aaria Siltala 2025
Pianisti ja kirjailija Marjo Heiskanen on toiminut Suomen Kansallisoopperassa, Sibelius-Akatemiassa ja Espoon Musiikkiopistossa; julkaissut romaaneja, runoteoksia, librettoja ja musiikkiin liittyviä tietoteoksia. Magdan aaria on hänen seitsemäs romaaninsa. – Kirjailija eläytyy romanialaisen oopperalaulajattaren yksinäisien vanhuudenpäivien muisteloihin herkästi ja ymmärtäen. Kirjailijan taidosta ja tiedosta voi toisaalta nauttia, toisaalta muisteloihinsa eksyvän ja niihin juuttuvan entisen ’tähtisopraanon’ ajatusvirta käy lukijalle uuvuttavaksi koelaulua odotellessa, kun asianomaisen pitäisi päästä kokeilemaan vieläkö ääni yleensäkään toimii ja jos niin miten. Tähteydestä – kuvitellusta tai todellisesta – luopumisen prosessi on laulajattaren viimeinen aaria.
*
Abdul Razak Gurnah Kivisydän suom. Einari Aaltonen Tammi (KK) 2024 (2017)
Nobel-palkitun, Afrikasta kotoisin olevan ja Isossa Britanniassa asuvan kirjailijan omakohtaisin tarina. ”Ajaton maahanmuuttajan kokemuksen kuvaus ja värikäs historiallinen romaani kuljettaa lukijan 1960-luvun Sansibarista 1990-luvun Lontooseen.” – Tarina tempaa mukaansa heti ja lukijalle paljastuu vähitellen nuoren miehen kasvukertomuksen edetessä afrikkalaisen alkuperheen vaiettu tragedia. Taiturimainen tarinankertoja!
*
Elämäni joululaulu toim. Laura Häkli ja Riikka Saarenpää, kuvat Heidi Tirri SLS 2025
Eri aloilta tunnettujen suomalaisten rakastamien joululaulujen merkitystä esittelevä viime joulun uutuusteos. Kirkon Kauneimmat Joululaulut on jo brändi, joka vetää väkeä joulun alla kirkot täyteen. Perinteisten ja uudempien joululaulujen yhteislaulannasta innostuneet saavat samalla mahdollisuuden osallistua lähetystyön tukemiseen. – Kirjassa on monenlaista tarinaa siitä, miten joku joululauluista voi merkitä muita enemmän jossain elämänvaiheessa ja muodostua siten itselle rakkaimmaksi. Lukijan voi yllättää miten paljon tarinat kertovat myös kertojastaan joululaulujen kautta. Rikassisältöisen kirjan ainoa moite on julkaisijalle osoitettu: kirjan olisi voinut tehdä kevyemmäksi pidellä, isokokoisena oli hankala lukea. Turha juhlavuus pois!
*
Per Petterson Kirottu ajan katoava virta suom. Katriina Huttunen Otava 2011
Norjalainen Per Petterson (s. 1952) on kansainvälisesti tunnetuimpia pohjoismaisia kirjailijoita, joka voitti Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon v. 2009 romaanillaan Hevosvarkaat. – Tämä romaani puolestaan kuvailee miehen varhaista kiinnostusta kommunistiseen ideologiaan työväen ihanteineen, joka aiheutti ristivetoa omassa lapsuusperheessä siinä määrin, että äidin ja pojan välille syntyi pitkällinen välirikko. Äidin sairastuttua vakavasti poika pyrki selvittämään välejään äitiin. Samalla selviää perheen sisäisiä salaisuuksia, joista oli vaiettu. Äidin ja pojan tapaamisten ja keskustelujen kuvaus on hienovaraisen herkullista.
*
Tiina Lifländer Hyvä yö Atena 2021
Lifländer on 1976 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja Hyvä yö on hänen toinen romaaninsa. – Romaanin keskiössä ovat lähihoitajana toimiva Marianna ja hoivakoti Kultarinteen asukas Tyyne. Päähenkilöllä on vuorotyön pahentama uniongelma, josta seuraa lääkeriippuvuutta ja uupumus alkaa syödä sekä parisuhdetta että työssä jaksamista. Eläytyvä ja todelta tuntuva kuvaus uupuvan hoitajan ja muistoissaan harhailevan vanhuksen välisestä vuorovaikutuskentästä on teoksen parasta antia.
*
Helena Sinervo Kirkasta ja välähtelevää Otava 2024
Sinervo-projektini jatkuu. Viimeisen proosateoksen teemaksi on pikkuhiljaa paljastunut muovin merkitys hyvässä ja pahassa. – Onpa taitavasti mukaan uitettu tuo teema vähän kerrallaan. Vasta teoksen viime sivuilla siitä tulee biologin tyhjentävä (ja masentava) kuva maailmastamme, jonka tulevaisuus näyttäytyy hitaasti tuhoon ja kuolemaan johtavalta. Asioiden tilasta huolestunut ja tietoinenkin lukija saa nielemisvaikeuksia lopputulemasta. – Kiitos kirjailijalle, tämä oli tarpeellinen paluu tosiasioiden äärelle!
*
Heli Hulmi Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018
Heli Hulmi (s. 1958) on helsinkiläinen kirjailija, kirjoittajaohjaaja ja kirjallisuusterapeutti. Hän on julkaissut elämäkerta-, tietokirja- ja proosateoksia. – Toisella lukukerralla tästä teoksesta tuli vaikutelma kuin kolmen ystävyksen persoonanpiirteet olisivat olleet samaa henkilöä, jonka tarinan elämäkerralliset juonet on hajautettu kolmelle. Tekstissä on runsaasti hoito- ja terapia-alan aineistoa, jonka kirjoittaja tuntee. Kielen arkisuus yllättää siellä täällä ja tekee tekstistä tyylillisesti hieman horjuvan. Mm. sanan ’diakoni’ monikon taivutusmuoto on ammatillisissa yhteyksissä diakoneja (ei diakoneita). Elämän syviä kysymyksiä ja terapeuttisia menetelmiä pohdiskellaan ja se tekee kirjasta kiinnostavan alaa tuntevalle tai opiskelevalle lukijalle.
***
Elokuvat
Maria ***** Pablo Larrainen Oscar-elokuva Maria Callasin elämästä; Angelica Jolie
– Herkästi nähty kuvaus diivan elkeet omaksuneen superlahjakkaan laulajattaren kohtalonkäänteistä. Jolie eläytyy loistavasti ja musiikki on alkuperäisen laulajan levytyksistä kotoisin.
***
Paul Auster Baumgartner suom. Arto Schroderus Tammi 2023 (KK)
Tähän yhteyteen sopii pienimuotoinen ylistys Tammen keltaiselle kirjastolle: voisi olla myös ’kultainen kirjasto’. – Ikäiseni yhdysvaltalainen kirjailija Paul Auster on saanut paitsi hyvät geenit ja hyvän yliopistokoulutuksen (neljä vuotta Ranskassakin), ilmeisesti myös elänyt sillä tavalla hyvän elämän, että on tunnustetusti maansa ja maailman arvostetuimpia nykykirjailijoita ja yhä kirjoittaa väkevän romaanin. Austeria kannattaa lukea, jos kirjallisuuden helmenkalastus kiinnostaa.
*
Caroline Säfstrand Onnellisten loppujen kerho suom. Kristiina Vaara Karisto 2022
1972 syntyneen ruotsalaisen toimittaja-kirjailijan romaani on ”lämminhenkinen, toiveikas, syvällinenkin feel-good-romaani”. – Marraskuun synkkyyttä ennakoiden valitsin kirjastosta tämän kirjan, joka osoittautui olevan sopivan kevyt ja hassu tarina neljän naisen kirjallisuusterapeuttisesta kerhosta. Syvällisyydestä en niin tiedä, suomennoskin vaikutti paikoin hivenen ontuvalta, muuten tarina toimii hyvin vuoden pimeintä aikaa keventämään.
*
Selja Ahava Eksyneen muistikirja Gummerus 2010
Edellisen kerran luin tämän kirjan kymmenen vuotta sitten. Silloin muistisairauksista ei vielä puhuttu ja kirjoitettu niin paljon kuin viime vuosina. Silloin kirja tuntui riipaisevan kipeältä lukea. Olin vasta menettänyt yhden nuoruuden ystävistäni tälle traagiselle kohtalolle enkä oikein osannut sitä surra menetyksenä, koska en ymmärtänyt. Nykyään pidän yhteyttä kolmeen muistisairausdiagnoosin saaneeseen pitkäaikaiseen ystävään ja tunnen useita, jotka painiskelevat sairaan omaisensa hoidon järjestämiseksi. – Ahavan teos on kirjoitettu muistisairaan päähenkilön omaan kokemukseen eläytyen ja on siten erityisen vaikuttava.
*
Juha Itkonen Huomenna kerron kaiken Gummerus 2025
Tunnettu, kiitetty ja palkittu nykykirjailija (s. 1975), julkaissut yhdeksän romaania, omakohtaisia teoksia, näytelmiä sekä audiodraaman. Hän on monipuolinen kulttuurivaikuttaja. – Pidän Juha Itkosen pohdiskelevasta tyylistä, jossa hän puhuu päähenkilönä kuin kertoisi itsestään, ja toisaalta kertoo ihmisistä, joilla tuntuu olevan aikakautensa yhteisössä tunnettu esikuvansa. Ihmissuhteiden kuvaus on hengittävää ja samalla rikasta ja syvällistä. Romaanin päähenkilö on mies, joka ei halua omistaa eikä sitoutua, kunnes kohtaa nuoruutensa rakastetun, johon syttyy toisella kierroksella ennen kokematon intohimo. Monella tavalla upea, antoisa teos on nautinto lukea ja jättää hyvän jälkimaun.
*
Juha Seppälä Yhtiökumppanit WSOY 2002
Tämä on jo/vasta kolmas J. Seppälän runsaasta ja runsaasti palkitusta kirjallisesta tuotannosta lukemani teos. Joka ikisen luetun jälkeen on lukukokemus ollut sama kuin tälläkin kertaa: sanataituri on asialla. Omintakeinen tyyli ja ajatuksen juoksu on yllättänyt joka kerran positiivisesti. Miten en ole lukenut tätäkään aiemmin! No, nyt löysin kyllä yhden vastauksen: on se niin m i e s, että meikäläisen on vähän vaikea niellä kakistelematta sen tapaa kertoa naisistaan. Siihen jos ei liikaa suivaannu, on mahdollista nauttia siitä muusta.
*
Marja-Liisa Vartio Nuoruuden kolmas näytös toim. Anna-Liisa Haavikko Art House 1995
Kustantajan toimittama teos sisältää 1966 kuolleen runoilijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä vuosilta 1941–52 sekä ’uninovelli’ Vatikaanin. – Löysin opuksen kirjaston vapaahyllystä. Ihmettelin, miksi en ole lukenut Vartion runoja tai romaaneja, vaikka nimi on hyvinkin kirjallisuuden historiasta tuttu. Jotain ristiriitaista hänen persoonassaan on ollut, en ole laatuaan ymmärtänyt. Olen ihmetellyt hänen yhteyksiään Sylvi Kekkoseen ja moneen muuhun kirjallisessa maailmassa, Vartio oli ennen kuolemaansa mm. naimisissa Paavo Haavikon kanssa. Tämä opus avasi minulle hänen persoonaansa, ja sen miksi en ole sitä nuorena ymmärtänyt. Outo, hillitön, vähän hullu, mutta juuri siksi on luettava seuraavaksi hänen runonsa.
*
Joonas Konstig Rooma WSOY 2025
J. Konstig on 1977 syntynyt espoolainen palkittu kirjailija, joka kirjoittaa uusimmassa romaanissaan parisuhteiden dynamiikasta intiimisti ja omaperäisesti. ”Unelmaloma ystäväpariskunnan kanssa.” – Puhtaasti nimen perusteella valittua luettavaa kirjaston uutuuksien esittelyhyllystä. Olen ollut itsekin Roomassa lomamatkalla joskus 2000-luvun alkuvuosina. Romaanin kirjoittaja on nuoremman poikamme ikäinen, niinpä luin tietoisesti sukupolvieron näkökulmasta. Teksti sai sillä tavalla erityisen ilon sävyisen mielenkiinnon hohteen. Rooma-kokemusta sai jokainen neljästä päähenkilöstä kertoa omalla nimellään, mikä tässä tarinassa toimi erityisen hyvin. Sitä voi pitää kirjailijan tyylitaidon ansiona. Romaani oli kevyt lukea, vaikka ahdistavia kokemuksia riitti, niiden kuvaus oli hengittävää ja taidokasta. Lukuelämys. – Muuten, erityisen osuvalla tavalla aistikas kansipaperi, jonka tekijä olisi ansainnut nimensä mainituksi.
***
KIRJASTON ELOKUVAHYLLYILTÄ
Viulisti **** Paavo Westerbergin elokuva, kirjastolaina. Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Kim Bodnia, Samuli Edelman. Traaginen onnettomuus tuhoaa lahjakkaan viulutaiteilijan, Karinin soolouran. Hän ryhtyy pedagogiksi ja haaveilee jopa kapellimestarin urasta. Mestarikurssilaisten joukossa on häntä ihailevia nuoria soittajia, joista lahjakas Antti rakastuu opettajaansa. Näin Karinin oma lovestory entisen opettajansa kanssa toistuu Antin myötä, ja suhde oppilaaseen tuhoaa myös Karinin hiipuvan perheonnen. – Väkevä tarina ja erinomainen näyttelijäntyö, joka on vaikuttanut myös ’me too’ -liikkeen nousuun. Elokuva on intensiivisyydessään hurja kokemus myös Mendelssohnin viulukonserton ansiosta, jolla on merkittävä osuus elokuvan tunnemyrskyjen välittäjänä.
*
Nomadit**** Arenan dokkarielokuva, joka kertoo amerikkalaisesta vaeltavan elämäntavan omaksuneesta nomadiyhteisöstä. – Antaa paljon ajateltavaa ihmisyyden moninaisuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja toinen toisensa tukemisesta vähin sanoin, pienin elein ja käytännössä. Erittäin antoisa sunnuntai-iltapäivän elokuvahetki kotiruudun ääressä.
*
Connect to The Beauty of Life (Kaikenkattava kauneus) ***** Will Smith, Keira Knightley, Michael Peña, Naomie Harris, Jacob Latimore, Kate Winnslett,Helen Mirren.
Kaunis ja koskettava elokuva miehestä, joka menetti kuusivuotiaan tyttärensä ja romahti suruunsa. Yritys, jonka hän oli perustanut, oli ajautumassa konkurssiin, koska surun murtama mies ei kyennyt johtamaan sitä eikä hoitamaan asioita. Työyhteisön oli pakko tehdä jotakin. Epätavallinen ratkaisu tarjota apua tuotti lopulta tulosta ja umpisolmu saatiin auki. Monin tavoin puhutteleva, liikuttava elokuva.
***
Runot
Katja Meriluoto Mehiläisen paino Aviador 2023
Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija ja suomentaja, julkaissut myös lasten proosaa. Mehiläisen paino kuvaa elämää yhteisössä ja yhteisön ulkopuolella. – Viehätyin Meriluodon kauniista ja ymmärrettävästä runokielestä sekä tyylistä, joka ei pyri vaikuttamaan rikkomalla ilmaisun kielellistä eheyttä, kuten nykyrunoudessa usein.
Totta kai olet olemassa / vaikka vielä monen kuoren alla / tahmeiden kalvojen kuningaskehdossa. / Nuku! Laula! / Niin että kuulisin sähköpaimenen sirinän / ja haikeanhilpeän veisuun / etäisen kuin kiiltomatojen valo / (se hajosi sormiini) lopunajan valkoisen kohinan / joka julistaa sukupuuton alkaneeksi. / Älä pelkää saalis on jo jaettu / avaa itse palkosi ja tule vastaan nopein jaloin, siivin / Kaikki on äkkiä kukassa tai kukkinut. / Mitä valita viimeiseen asuun / tästä turhasta runsaasta hyvästä?
*
Pysyä liikkeessä / selviytyä talven yli / Syödä hunajaa ja humista kukkien kieltä. / Pysyä lämpimänä, / lämmittää muita. / Luottaa Päivän polttavaan lupaukseen / Pysyä liikkeessä. Pysyä uskollisena kuningattarelle.
*
Anne Hänninen Yön väliverho Aviador 2025
Runoilija julkaisee harvakseen, mutta on ollut minulle tärkeä ja läheinen. Ensimmäinen teos häneltä runokirjastossani on WSOY:n julkaisema Eletyn valo, Valitut runot 1978-2005, joka sisältää poimintoja yhdestätoista kokoelmasta. Uusimmassa kokoelmassaan runoilija tarkkailee luonnonystävän tavoin pienten ja suurempien luonnoneläinten elämää vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Luonnonsuojeluajattelu on ajassamme jäänyt marginaaliin teknisen ja digitaalisen kehityksen sekä kaupallisten arvojen hallitessa keskustelutilaa. Vaikka teos välittää surua luonnon puolesta, Annen herkät havainnot antavat toivoa tässä arvoköyhässä ajassa.
*
Romaanit
Rachel Cusk Kulkue suom. Kaisa Kattelus S&S 2025
1967 Kanadassa syntynyt brittikirjailija mainitaan romaanitaiteen uudistajana, jota sekä kriitikot että lukijat arvostavat. – Uusin romaani on mielenkiintoisesti koottu neljästä esseestä, joita yhdistää sama päähenkilö, G. Lukijalle tulee vaikutelma, että päähenkilön tarina on saman ihmisen, vaikka jossakin tarinassa G on nainen, toisessa taas mies. G:n taustalla on lapsuus perheessä, jonka vanhemmat ovat olleet eksentrisiä ihmisiä, jotka vihasivat toisiaan ja perheen eristynyt kasvuympäristö oli lapsille traumaattinen. Kirjailijan lauseet soljuvat joka osassa samassa epämääräisen uhan ja ahdistuksen ilmapiirissä, kieli on ilmaisuvoimaista ja sävykästä.
*
Maria Matinmikko Siis niin, suuri ihmetys Siltala & Parvs 2025
Fil. maist. Matinmikko on voittanut lukuisia merkittäviä palkintoja kirjoittamalla ”lajityyppien rajoilla yhdistellen poeettista, filosofista ja yhteiskunnallista ajattelua.” Siis niin suuri ihmetys on ”teos kirjoittamisesta, peloista ja lumoutumisesta”, sisältäen myös kuvallista materiaalia. – Kirja on äärimmäisen lumoava, kaunis ja puhuttelee sekä kuvillaan että tekstillään. Pidän tätä niin arvokkaana ja antavana, että kirjan haluaa hankkia hitaasti nautittavaksi lukupöydälleen. Lukukokemus on myös äärimmäisen intiimi, mikä tekee vaikeaksi sanoa mitään yleispätevää teoksesta.
*
Melissa Da Costa Kaikki taivaan sini suom. Saana Rusi Tammi 2025
– ”Tunteikas ja koskettava tarina kuolemasta, toivosta, rakkaudesta ja ystävyydestä.” Hyvin erikoinen tarina, jonka keskiössä ovat Emile, varhaista Alzheimerin tautia sairastava nuori mies, jolle on annettu enintään kaksi vuotta elinaikaa, ja Joanne, salaperäinen nuori nainen, joka lähtee Emilen mukaan pakomatkalle oman elämänsä raunioiden keskeltä. Matkan aikana Emilen tila vähitellen pahenee, Joannen tarinan taustat selviävät, ja he liittyvät toisiinsa syvän ystävyyden ja kohtalonyhteyden sitein. Tarina on realistinen, paikoin myös hivenen kaunisteltu ja turhan pitkäksi paisutettu (746 sivua). Tarinan päätös on erikoinen ja kaunis.
*
Toon Tellegen Siili joka ikävöi suom. Sanna van Leeuwen Art House 2025
– Hollantilaiskirjailijan sympaattinen tarina yksinäisestä siilistä, joka unelmoi kekkereistä ystävien kesken on luettavissa kuvauksena yksin elävän ihmisen ikävöinnistä yhteyteen kaltaistensa kanssa. Hellyttävä piirroskuvitus on Annemarie van Haeringenin. Lukija löytää itsensä milloin siilin, milloin jonkin muun eläimen hahmosta, tarpeesta ja tavasta olla yhteydessä toisten kanssa. Tottahan on, että kekkerit silloin tällöin kahden tai useamman ystävän kesken ovat elämässä tarpeen sielun ja mielen hengenpitimiksi. Itse en kovin hyvä kekkeriemäntä enää ole, mutta kuten siili, luotan, että kupillinen teetä (tai kahvia) yhdessä on ihan kelpo kekkeriksi eritoten kakunpalan kera nautittuna.
*
Sara Storm Kesämummo Saga 2025
– Storm on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kirjoittaja, ”joka puolustaa intohimoisesti onnellisia loppuja”. Niinpä tässä tarinassa tutustutaan eläkkeelle jääneeseen ja avioeroon päätyneeseen naisihmiseen, jolla on otsaa seikkailla useamman miehen kanssa vapaina vuosinaan sekä ryhtyä mielijohteesta taiteilijaperheen ’kesämummoksi’ ihan vain, koska omien aikuisten lasten kanssa välit ovat kiristyneet ja nuorin lapsenlapsi on ratsastusleirillä eikä mummon lohtuna. Hassunhauska kevyttarina!
*
Paulo Coelho Jousen tie suom. Pasi Rakas Jääskeläinen Bazar 2003
Brasilian lahja helppotajuista mietekirjallisuutta rakastavalle lukijakunnalle on Paulo Coelho (s.1947). Alkemistista minäkin nuoruudessani aloitin ja jatkoin Piedrajoen rannalla, Pyhiinvaelluksella, Valon soturilla. Tarinaa riittää kirjailijalta, vaikka samaa kaavaakin toistaen ja samaan tulokseen usein päätyen. Maailma tarvitsee illuusiota Soturien ja Mestarien ja Suurten Esikuvien merkityksestä, seuraajistakaan ei ole pulaa.
*
Anja Snellman Pääoma – romaani, requiem Otava 2013
Anja Snellman (Kauranen) on varsin tuottelias kirjailija, Pääoma on luettelon 24:s teos, jonka hän myös mainitsi jäävän viimeisekseen. Teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Esikoisromaani Sonja O. kävi täällä herätti jo ansaitusti huomiota; lukijat sekä kritiikki totesivat uuden valovoimaisen lahjakkuuden ilmaantuneen kotimaisen kirjallisuuden areenalle. Lukukerta oli nyt toinen. Ilmestymisvuonna Lukunurkkaukseen kirjoitetut ajatukset allekirjoittaisin yhä. – Haluan sanoa tässä vain sen, että kirja on henkilökohtaisuudessaan yksi vaikuttavimpia kotimaisia teoksia. Rohkea, raastava, tunnevoimainen ja monin tavoin puhutteleva teos – aina monitulkintaisesta nimestään lähtien.
*
Jukka Pakkanen Kadonneet lauseet Aviador 2025
Pakkasen kahdeskymmenes romaani on kertomus kadottamisesta ja menetyksestä, kirjoittajan maailmasta ja menneisyyden läsnäolosta. – Pidän Jukka Pakkasta niukan ja pelkistetyn lauseen mestarina. Lienen lukenut kaikki käsiin osuneet romaaninsa suuresti tästä ominaisuudesta nauttien. Tässä viimeisimmässä on hyvästelyn maku. On kuin kirjailija ’Mikael’ kävisi tietyssä italialaisessa kaupungissa etsimässä entistä itseään, kadotettuja lauseitaan – ja naisiaan – tien varrelle unohtuneita ajatuksiaan elämästä, hiukan haaleaa haikeutta tuntien.
***
CD-elokuvat
Lupaus **** Ilkka Vanteen elokuva sotavuosilta.Rooleissa Laura Birn, Karoliina Vanne, Hanna Lekander. – Kolmen lotan tarina vuosilta 1939-1944. Sisarukset päättävät kaikki tehdä velvollisuutensa isänmaan puolesta osallistumalla lottina sotaan. Tämän elokuva nostaa esiin perheiden pelon ja surun, nuorten naisten ja heidän rakastettujensa kohtalot sekä erityisesti eläinten kärsimyksen. Vaikuttava elokuva, kaikki ikoniset sotaelokuvat nähneelle ja lottien tarinoista lukeneellekin, nimenomaan tässä ajassa katsottuna koskettaa.
*
Out of Season **** Stephane Brize; Guillaume Canet, Alba Rohrwacher
”Nostalginen ranskalaiselokuva siitä, miten tekemämme valinnat muovaavat loppuelämämme suunnan.” – Elokuva antaa tuoretta näkökulmaa erään miehen ja naisen nuoruuden rakkaustarinan uusintaversioon. Viehätyin alun askeettisista merinäkymistä sekä sesongin jälkeisestä autiudesta modernissa kylpylähotellissa. Miehen elämän autius, uran käännekohta sekä avioliiton tila paljastuvat tässä maisemassa. Kun mies kohtaa nuoruutensa ihastuksen, korrektit ’hyvin menee’ kuulumiset alkavat pian rakoilla. Elokuva sisältää mielenkiintoisia näkymiä, pieniä sivupolkuja ja erikoisefektejä, joita käytetään tarinan tukena moderniin tapaan. Koskettava.
***
Teos on Otavan julkaisu 2025, tekijät Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan dosentit Juha Pakkala ja Raimo Hakola sekä psykologi, teologian tohtori Ville Mäkipelto.
Tässä ajassa, jossa kirkkomme on sisäisessä kriisissä uskonopin erilaisten tulkintojen sekä katsomuksellisen lahkoutumisen myllerryksessä, teologisen opinsisällön tuntemisen ja pohdinnan tarve on ilmeinen. Siihen tarpeeseen tämä teos on hyvä vastaus. Uskon asiathan ovat tyypillisesti sitä lajia, joista väittely on turhaa, koska uskon sisältö ymmärretään pitkälti kunkin oman viitekehityksen ja elämänkokemuksen sisältä käsin. Tiede taas pyrkii tarkastelemaan asioita historiallisten todisteiden ja todennäköisyyden kehyksessä. Tässäkin mielessä teos on onnistunut, siinä ei kiihkoilla minkään puolesta tai mitään vastaan. On mahdollista lukea ja jäädä pohtimaan.
Erityisesti haluan kiittää tekijöiden asiallista ja kiihkoilematonta tyyliä esittää niitä tutkimustuloksia, jotka eivät tue raamatun antamaa kuvaa ajan historiasta tai tapahtumista. Moneen erilaiseen päätelmään ei ole myöskään eksaktia todistetta, johtopäätökset rakentuvat monesta lähteestä. Pyhäkoulun, rippikoulun ja raamattukurssin käyneenä sekä oman Raamattuni pari kertaa läpi lukeneena tunnen viitekehykseni käsitykset, en silti kokenut ahdistusta tämän uuden kirjan luettuani. Minulle on ollut hyvinkin selvää, ettei tuhansien vuosien takaisia asioita kukaan voi 100% varmuudella oikeiksi tai vääriksi todistaa. Uskossa ei ole kysymys varmasta tiedosta, vaan sen riskin hyväksymisestä, että tietomme ja ymmärryksemme on vajavaista ja sielun pelastuksemme on Jumalan armoa ja rakkautta yli vajavaisuutemme.
Näinä aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa ihmetellään nykykoululaisten lukutaitoa. Aika usein perustellaan ongelmia sillä, että poikien ikäkausikehitys on peruskoulun alaluokilla hitaampaa kuin tyttöjen. Lukutaito ei ole pelkkää tekstin sujuvaa posmittamista, oleellista on, että ymmärtää lukemansa. Jos jo tekstin selvittäminen on työlästä ja vaivaa ei jaksa nähdä, tiedon ymmärtäminen vaikeutuu – ja kansa tyhmistyy. Vitsa vääntyisi parhaiten nuorena. Aikuisena paineet ja vastuut kasvavat.
Opin lukemaan nelivuotiaana omia aikojani, kun kolme vuotta vanhempi veljeni aloitti kansakoulun ja tahkosi aapisesta kotiläksyjään. Koska kotona ei ollut alkuun edes kirjahyllyä ja kirjasto oli kaukana, luettiin lehtiä. Isä tilasi minulle Lasten Kuvalehden ja veljelle Joka Pojan. Lapsentajuinen oma lehti kerran kuussa teki minusta intohimoisen lukijan. Pääsin kuusivuotiaana kuunteluoppilaaksi kouluun, ja ekaluokkalaisena sain jo lainata kaikkia kirjoja koulun kirjastosta, kun toiset vasta opettelivat tavaamista.
Eläkeiässä on intohimoiselle lukijalle hyvät sekä huonot puolensa. Jos näkö heikkenee, lukeminen käy raskaammaksi. Itse en kuuntele äänikirjoja, vaan musiikkia. Rauhalliseen elämänrytmiin tottuneen puuhailu ja liikkuminen hidastuu. Aikaa kuvittelee aina olevan rajattomasti lukemiseen. Arkitoimien hitaus syökin lukuaikaa. Illalla ihmettelee mihin päivä meni, hyvä jos on ehtinyt lehden lukaista. Jos yöunet katkeilevat, kirja odottaa uskollisesti yöpöydällä. Vuoteessa lukijan kirja kopsahtaa lattialle, kun lukija palaa unten maille.
Lienen lukijana vaativa. Jätän surutta kirjan kesken, jos se ei kiinnosta. Romaaneissa laadukkuus ja tyyli ovat tärkeitä. Luen mieluusti runoja, filosofiaa ja elämäntaitoa, tietokirjoja ja elämäkertoja. Dekkariosastolta kelpaavat vain harvat, esim. Henning Mankell. Vuodenaika vaikuttaa lukuvalintoihin, kesällä saatan kaivata kevyempää. Omaan kirjastoon ostan vain harkiten. Muutamia kirjailijoita on, joilta olen hankkinut kaikki julkaistut. Kotikirjastoa luen aika ajoin yhä uudelleen ja kynän kanssa merkintöjä tehden. Matkalle otan aina kaksi kirjaa, toista luen, toiseen kirjoitan.
Paolo Cognetti Sofia pukeutuu aina mustaan suom. Osmo Korhonen Artemizia 2019
Cognetti (s. 1978) on Italian palkittuja nykykirjailijoita. K.o. kirja koostuu kymmenestä saman päähenkilön elämään liittyvästä episodista, jotka muodostavat mosaiikkimaisen kokonaisuuden. Päähenkilö, Sofia Muratoren kokemusten kautta ilmennetään myös Italian kehitystä 1970 luvun lopulta nykyaikaan. – Kiinnostavaa uutta tyyliä kertoa erityiseksi osoittautuvan päähenkilön elämästä. Miellyttävä lukijalle, mutta mietin, antaako mosaiikkikuva oikeutta päähenkilön kehitykselle.
*
Frode Grytten Päivä jona Nils Vik kuoli suom. Sanna Manninen WSOY 2025 (2023)
Kirjailija on norjalainen 1960 syntynyt palkittu toimittaja ja kirjailija. Tätä teosta edelsi vuosikymmenen julkaisutauko. Teos voitti julkaisuvuotenaan Norjan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Brageprisenin. – Tämän teos oli minulle niin vaikuttava, että halusin hankkia sen voidakseni palata siihen toisen ja kolmannenkin kerran. Toiveeni on, että poikani, joka lukee, löytää myös tämän kirjan meidän aikamme jälkeen kirjojamme selaillessaan.
*
Pajtim Statovci Lehmä synnyttää yöllä Otava 2024
Finlandialla kahdesti (!) palkittu kosovolaissyntyinen kirjailija on herättänyt minussa lukijana jokaisen teoksensa myötä yhä ristiriitaisempia tunteita. Ihmettelin aluksi miksi, sillä kirjoittajan kirjallisista lahjoista ei ole epäilystäkään. Teos teokselta on vahvistunut käsitys poikkeuksellisen lahjakkaasta ja mielikuvituksellisesta sanataiturista. Kirjailija kirjoittaa suomeksi, mikä kertoo myös kyvystä ottaa vaikea kieli haltuun. Aihepiiri, josta hän toistuvasti kirjoittaa, puolestaan paljastaa kasvumaastossaan haavoittuneen, herkän yksilön. – Teosta Lehmä synnyttää yöllä luin lisääntyvän vastenmielisyyden vallassa. Kirjoittaja tuntuu paikoin yltyvän suorastaan raivokkaaseen vihaan, jonka kohde on milloin oma suku, perhe tai persoona, sitten alkuperäinen kotimaa tai nykyinen ja suomalaiset. Missiona tuntuu olevan oman identiteetin kiillotus ja omakohtaisen historian likakaivon perusteellinen, suorastaan inhorealistinen tyhjennys. Lukijana haluaisin yhtyä kirjailijan sukulaisen neuvoon kirjoittajalle teoksen viimeisillä riveillä: ”Kuuntele tarkasti. Älä sano mitään. Älä tee mitään. Lopeta jo.” Lisäisin: minulle riitti nyt, en lue kirjojasi tämän jälkeen.
*
Ella-Maria Nutti Puiden luo suom. Jaana Nikula Johnny Kniga 2025 (2024)
Saamelaiskirjailija Jällivaarasta, Ruotsista (s. 1995) opiskelee psykologiaa Uumajan yliopistossa. Hän julkaisi ylistävän kritiikin saaneen esikoisensa, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, 2023. – Tässä tuoreessa teoksessa isä ja tytär matkaavat tunturissa, kun moottorikelkka syöksyy lumen peittämältä jyrkänteeltä. He selviytyvät kutakuinkin ehjinä kelkan alta ja lähtevät vaeltamaan paljakkaa isän tietämää mökkiä kohti, jonne on jaksettava pari- kolmekymmentä kilometriä tuulta ja lumipyryä vastaan. Kirja on paitsi luonnon ankaruuden, myös ihmisluonnon sitkeyden kuvaus. Kulkiessaan tytär miettii suhdettaan isään, joka on ollut haluton avaamaan saamelaisperinteitä tyttärelle. Eleetön, väkevä kertomus ihmisistä verenperintönsä ja luonnon armoilla.
*
Hannu Mäkelä Lukemisen ilo – eli miksi yhä rakastan kirjoja Kirjapaja 2021
Taiteen akateemikko (2026) Hannu Mäkelä on ihminen, joka on paitsi kirjoittanut itse antoisia kirjoja (ensi julkaisu 1965), myös toiminut Otavan kirjankustantajan palveluksessa, lukenut ja arvioinut toisten tekstejä ja lukee jatkuvasti kirjoja monella kielellä. Hän on siis oikea henkilö kirjoittamaan lukemisen ilosta ja kirjojen rakastamisesta. – Pidän tässä erityisesti Mäkelän tyylistä ilmaista mielipiteensä lukijaa arvostaen ja asiantuntijuutta osoittaen sitä korostamatta. Tähän opukseen tykästyin niin, että päädyin tilaamaan sen kirjastooni, voidakseni palata siinä esitettyihin ajatuksiin ja arvioihin. Kiitos kirjasta Hannu Mäkelä!
*
Kaisa Vahteristo Nieltyjä esineitä Kosmos 2025
Kirjoittaja on ’millenniaalisukupolvea’, asuu Helsingissä ja opiskelee kirjoittamista. Esikoisromaani on tyttörakkauden kuvausta, jonka taustalla vaikuttaa päähenkilön perhekuvio. Itsenäistymisen vaikeuteen liittyy sairas äiti, johon päähenkilö on jäänyt sidoksiin niin, että aina ei ole selvää kumpi on sairaampi äiti vai tytär. – Tyyli on vielä kehitteillä, tekstin pätkiminen ja poukkoilu ei koko ajan ole perusteltua, mutta toisaalta helpottaa lukemista, joka muutoin jo vähän tuskastutti.
*
Helena Sinervo Runoilijan talossa – elämänkertaromaani Tammi 2004 (3.p.)
Helena Sinervo on paneutunut kirjallisen materiaalin tuella eläytyvästi runoilija Eeva-Liisa Mannerin (1921–1995) elämään ja työhön. Manner on sodanjälkeisen kirjallisuutemme runoilijoiden merkittävimpiä modernisteja, jonka elämä oli omaperäisiä kohtalonkäänteitä täynnään. – Kirja antaa taustaa runoilijan tekstejä arvostavalle ja rakastavalle lukijalle. Tämän kirjan löysin kirjastomme vapaahyllystä, johon voi tuoda vapaasti kirjoja, joista haluaa luopua. Sitten palasin oman runokirjastoni Mannerin tekstien pariin pitkästä aikaa – ja kas, yhä ne tekevät vaikutuksen!
*
Ann-Luis Bertell Oma maa suom. Vappu Orlov Tammi 2021
1971 syntynyt pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja, myös Wasa Teaternin johtaja Bertell on julkaissut runoutta, draamaa ja proosaa. Tämä teos on ollut sekä Finlandia-palkinnon että Runeberg-palkinnon ehdokaslistalla. Oma maa on väkevä sukukronikka Pohjanmaan lakeuksilta. (Ruotsinkielinen alkuteos: Heiman.) – Mielenkiintoinen sukupolvitarina ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Teksti etenee juohevasti ja tarina pitää otteensa alusta loppuun. Kovasti siinä ryypätään, mutta puukkotappelujen maskuliininen uho suomalaistyyliin puuttuu. Vahvoja naisia kyllä riittää tässäkin tarinassa. Kannattaa kyllä lukea, ruotsiksikin.
***
runot
Eve Littow Maitoa samasta astiasta Aviador 2025
Kirjoittaja on vaasalainen 1985 syntynyt maisteri. – Uudenlainen runoääni, vielä muotoutumassa, mutta jo nyt puhutellen. Alkuosassa teosta verbien ylivalta kangistaa, loppua kohti tyyli vapautuu. Iloitsin!
Sillä mystisellä hetkellä / he lakkasivat toivomasta toisillensa kevättä / kesää, poltetta etäällä, vihreää kohinaa ja varjoja // iankaikkisella hetkellä he heittivät kaihon / koskettivat nämä nimenomaiset ajat / että tunnit jonossa etäällä
*
Kesä haroo hiuksensa pohjamaaksi / juureton harmaa marto // sentään sen kiharoiden kätköissä / oli kaikkien lintujen pesät / kukkien keskiset auringot // mutta valo muuttaa / ja lakastuksen edellä lyövät siivet.
*
Niina Holopainen Joki virtaa vasten virtaansa Reuna Publishing House 2025
Runoja rakkaudesta: I Odotus, II Rakkaus, III Rakkauden jälkeen. – Tunteikasta ja vilpitöntä, päiväkirjamaisella tyylillä.
”odottaisin sinua ikuisuuden” / sanoit, ja painoin pääni // käsissämme lepäävää hetkeä / ei aika vastaa // kuinka siis mittaisit ajattomuuden / tietäisit ikuisuuden kuluneen?
*
matkalla sinuun / virtaa ajankulun kaunis tuonela / tässä hetkessä tulet minua vastaan / maailmankauden keinumme kahden / painan vielä huulet huulia vasten / tiedän, eilen tänäänkin on huomenna / seuraavana pieni kuolema
*
joskus ukkossateella / joki virtaa vasten virtaansa / vedet etsivät uomaansa / minä niiden vieressä / uimassa omissa syvissä
*
Lauri Taneli Lassila Maan tie & Kokeelliset taivaanrannat Atrain& Nord
Torniolainen runoilija, kirjailija, toimittaja – julkaissut mm. esseitä, novelleja, mietelauseita. Kaksiosainen runoteos, jonka osat keskustelevat keskenään. – Lukukokemuksena Maan tie on helpommin aukeavaa ja mukaan kutsuvaa tekstiä, maa ja ihminen pääosassa. Toinen osa Kokeelliset taivaanrannat on niin käsitteellistä, että tuntuu yläilmoissa liitelevältä, vieraannuttavan omavaloiselta. Jätti minut viileäksi tarkkailijaksi.
Maa meissä kulkee tuntematonta tietään / ikuinen maa matkustaa / yö uumenissaan, valoton vuosi / vuosituhat, kaamoksen keisarikunta / ja kaikki ihmisen valot kuin tuikkuja / vastaan valtamerellistä pimeää hänen sisällään (Maan tie)
*
Hannu Mäkelä Runouden ylistys WSOY 2025
”Tuotteliaan (n. 140 teosta) ja monipuolisen kirjailijan tietoteos on ylistys suomenkieliselle runoudelle Mikael Agricolasta 2000-luvulle.” – Hannu Mäkelän, runouden kentän aidon tuntijan, kokeneen kustannustoimittajan, kirjailijan ja kulttuuri-ihmisen suvereeniin tyyliin on tässä koottu suomalaisen klassikkorunouden eri vaiheiden kuvaajat tekstinäytteineen ja merkityksen arviointeineen samoihin kansiin. Kuuluu ajankohtaisopuksena runouden ystävän ja himolukijan kotikirjastoon!
*
proosa
Laura Dave Suojele häntä suom. Karoliina Timonen WSOY 2023 (2021)
Kyseessä on trilleri, jossa jännitys tiivistyy taidokkaasti koko ajan loppua kohti. Aiheena on amerikkalaiseen tapaan kehitelty perhetragedia, jossa aviomies katoaa mystisesti, ja rakastettu puoliso ja miehen aiemmasta liitosta syntynyt teini-ikäinen tytär jäävät selvittelemään katoamista ja menneisyydestä paljastuvia yllättäviä käänteitä. – Kevyehköä kesäjännitystä, ei hassumpaa välipalaksi.
*
Seppo Kääriäinen Lenkillä mietittyä Readme.fi 2025
Kokenut ja arvostettu valtiomies alkoi eduskunnasta eläkkeelle jäätyään kirjoittaa päivittäin lyhyitä muistiinpanoja metsälenkillä mietiskelyistään X:ään. Tili löysi runsaan lukijajoukon. Aforistisista muistiinpanoista on valikoitu parhaat kirjaksi. – Kirmun kotikyläänsä Savoon eläkkeelle vetäytyneen leppoisan konkaripoliitikon näkökulmasta kirjattuja viisaita kommentteja nykymenoon on rattoisaa lueskella.
*
John Steinbeck Helmi suom. Alex Matson Tammi 2008 (1947); (Tammen Keltaisissa n:o 45.)
Nobelistikirjailijan mestarillinen pienoisromaani, nimensä mukainen, ”moniselitteisessä vertauskuvallisuudessaan järkyttävä, virheetön ja lumoavan kaunis taideteos” (Eeva-Liisa Manner). Tarina on ollut suomennettuna suunnilleen yhtä kauan kuin sukupolveni on ollut olemassa. Taatusti myös äidinkielen opettajien listoilla kaikissa kouluissa. Hyvä lukea eri elämänvaiheissa uudelleen ja taas.
*
Ann Patchett Kerro siitä kesästä suom. Irmeli Ruuska WSOY 2025
Kaliforniassa 1963 syntynyt kirjailija on saavuttanut suosiota kotimaassaan ja palkittu lukuisin kirjallisuuspalkinnoin sekä käännetty yli 30 kielelle. Uusin romaani kertoo rakkauksista, perheonnesta ja tarinankerronnasta. – Oikein mainiota kesälukemista kolmen tyttären perheestä kirsikan ja omenan viljelytilan arjessa, jota keventää äidin tyttärille kertoma tarina nuoruuden rakkauksistaan. Oivallisesti rytmitettyä ja kiinnostavaa tarinaa riittää. Tykkäsin!
*
Tiina Lehikoinen Kukkien kapina novelleja LIKE 2020
Kirjailija (s. 1982) on kuvataiteilijakin ja julkaissut aiemmin kuusi runokokoelmaa. Kukkien kapina on hänen toinen novellikokoelmansa. – Kirjailija näyttää kehittäneen vahvan ja omaperäisen tyylin, joissa mielikuvitus laukkaa hurjistuneen sirkushevosen lailla. Olisiko tämä aikuisen nykynaisen satukirja? Tyylin tietty kreisiys ainakin tekee lukukokemuksesta ajoittain suorastaan hilpeän!
*
Kyllikki Villa Tyttö sodassa Kenttälotan kirjeitä 1941–1944 LIKE 2006
Rahtilaivalla yli valtameren kirjoittamillaan matkakirjoilla kuuluksi tullut edesmennyt kirjailija oli nuoruutensa sotavuodet lottana. Lukiolaistytön kirjeenvaihto äidin kanssa joillakin päiväkirjamerkinnöillä täydennettynä antaa eloisan kuvan lottien arjesta tunnelmineen sotavuosina rintamalla, mutta on myös tarina tytön kasvusta kirjailijaksi. – Sukujemme tädeistä kaksi oli sotavuosina lottana rintamalla, erityisesti siksi kiinnostuin tutun kirjailijan kokemuksista sotavuosien lottakomennuksilla. Nuoren ylioppilaan aikuistumistaivalta on kiehtovaa seurata ja myötäelää.
*
Katja Köykkä & Ulla Dahlen Pysähdy Aikamedia 2024
Työhyvinvointiasiantuntijan ja terapeutin yhteistyönä koottu kirja innostaa ja antaa keinoja hyvinvoinnin lisäämiseen työikäiselle. – Pohtivalle hitaasti luettavaksi. Miellyttävä ulkoasu! Sain uusia näkökulmia ja hyviä kysymyksiä mietittäväksi, vaikka teksti aluksi tuntui hiukan ’opettajamaiselta’.
*
Paula Nivukoski Pimeät päivät valkeat yöt Otava 2025
Nivukoski (s. 1985) on Pohjanmaan lakeuksien entisen elämänmenon verevä ja sävykäs kuvaaja, jonka romaanit palkitsevat lukijansa. – Olin jo odottanut jatkoa Kertun ja Johanneksen tarinaan. Romaanin rytmitystä mietin. Lukijalle on aika raskasta myötäelää jo alussa tapahtuva perhetragedia, Kertun pako ja persoonan hajoaminen. Paljon lämmintä ja kaunista yhteisöllisyyttä, suvun ja ystävien tukea ja samaa, mutta kunkin omanlaistaan surua elävän perheenjäsenen keskinäistä tukea äidin poissaolon myötä menettävät erityisesti lapset ja puoliso. Toipumiseen tarvitaan aikaa, lähipiirin tukea, onneksi sitä aina jossain muodossa on. Hienolla tavalla tarinassa toistuvat suvun aiemmat menetykset, paot ja pettymykset ja niistä selviämisen tuoma vahvuus. Kiitos kirjasta (murteineen), joka rikastaa!
*
Anne Tyler Hengitysharjoituksia suom. Saara Villa Otavan Kirjasto 1989
Tylerin Brething Lessons palkittiin vuoden 2014 Pulitzer-palkinnolla ja suomennos päätyi Otavan Kirjastoon ”viisaana, riemukkaana ja lämpimänä romaanina”, jonka kirjoittajan luonnehditaan olevan ”tosimpia ja hauskimpia” aikansa kirjailijoita. – Luonnikas ja tyypillistä amerikkalaista elämänmenoa tosi hauskasti kuvaava tarina Maggien ja Iran suhteesta ja tavasta elää. Rattoisa tarina jaksoi huvittaa helteisillä viikoillakin.
*
John Galsworthy Omenapuu Tiberius-kirjat 2020 (alkup.1926)
Englantilainen kirjailija J.G. (1867-1933) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1932. Hänet tunnetaan teoksestaan Forsytein taru, josta on tehty elokuva ja televisiosarjakin. – Omenapuu on aikansa tyylinen traaginen rakkaustarina, joka ei jätä kylmäksi 2000-luvun lukijaakaan. Siinä on jotain ylisukupolvista nuoruuden rakkaudesta niin kauniisti kuvattuna, ettei kyynelettä mummokaan lue.
***
*runot
Outi-Illusia Parviainen Olen niitty, odotan Aviador 2025
Kiinnostavan runoilijapersoonan (s. 1979) uutuuskokoelma lapsettomuuden monista erilaisista todellisuuksista. – Riipaisevia runoja.
Anna syliini edes joku / kova muovinukke tai vaikka kaurapussi // Kun puristan sitä rintaani vasten / muuttuu kaukana oranssi kivi palavaksi toivoksi / koillistuuli puhkaisee ikkunan
*
En saa olla mummo / – – – / En uskalla toivoa ääneen / että minun puussani oksat, / hänen puussaan. meidän sukumme juurakko. / Joskus sen on päätyttävä, sanoo joku / Jotkut asiat eivät sinulle kuulu, sanoo tytär. / Mutta jonnekin tämä rakkaus on laitettava, sanoo sydämeni.
*
pienistä rahoista ostan aina ensin sinun lahjasi / tulet joka toinen perjantai / ja keskiviikkona otan antabuksen, olen isä taas hetken // pihan leikkiteline kutistuu maksa-arvo kasvaa / tule tänne kultapieni, / olen isä taas hetken
*
Miia Toivio Hukka nukka tukka Teos 2024
Helsinkiläinen runoilija (s. 1974) on toiminut kulttuurilehti Tuli & Savun päätoimittajana ja Osuuskunta Poesiassa ja on nykyään lehtorina Taideyliopistossa. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa ja palkittu kahdesti. – Persoonallista, omaäänistä, runsassanaista runoa. Proosarunot, punahilkkasadun teemaa varioiva aiheisto ja erilaiset muotokokeilut antavat tästä kokoelmasta levottoman ja suuntaa hakevan vaikutelman.
*
Raisa Jäntti lepatus pilke Enostone 2025
Pidin tästä runokirjasta. Hetkien kimaraa, aitoja elämän tuntoja, joissa kuuluu eletyn ja koetun ääni.
En ole vielä piirtynyt sen kerrotaan tuntuvan / siltä että näkee / omat kasvonsa / ilman peiliä. // Tunnistaa jotakin vanhaa.
*
Tässä huoneessa tapahtuu surua, / tämä huone on silti / olemassa
*novellit
Karlo Haapiainen Sigfrid Holopaisen valitut kokemukset 2022
Kirjailijaa olisi voinut hiukan esitellä, vallankin kun kyseessä lienee omakustanne. Kun sukeltaa näihin tuntemattoman kirjoittajan pieniin, vaatimattomiin kertomuksiin, tajuaa kohtsillään, että ’novellien’ aihepiiri rajoittuu miehisen sukupuolielämän kokemuksiin. Eipä tästä moni naislukija paljon kostu. Kesken jäi.
*
Istvan Örkèny 100 minuuttinovellia toim. Juhani Huotari Atena 2012
Unkarilainen, kulttimaineeseen yltänyt Örkèny kirjoittaa tarinanpalasia, joiden omalaatuinen huumori kyllä ainakin minuun upposi. Kirjan käyttöohje neuvookin: ’Lukekaamme yksi minuuttinovelli vaikkapa sillä aikaa, kun odotamme vastausta varattua tuuttaavaan puhelinnumeroon. Voi lukea istuen, seisten, tuulessa ja sateessa. Huonovointisuus, kiire tai täpötäysi ruuhkabussi ei estä lukemista.’ – Tässäpä novellin käyttökuvaus parhaimmasta päästä. Toimii.
*proosa
Erling Kagge Kaikki paitsi käveleminen on turhaa suom. Kari Koski Art House 2020
Norjalaisen kirjailijan, seikkailijan, taiteen keräilijän ja juristin vangitseva kirja kävelemisestä. Kirjailija itse on kävellyt Etelänavalle, Pohjoisnavalle ja Mount Everestille. – Monin aistein koettu ja välitetty kuvaus kävelemisen vaikutuksista ihmiseen on kyllä kiehtovaa luettavaa. Vaikka ei olisi äärimmäisyyshakuinen liikkumisessaan, kirja kutsuu mukaan aistimaan ja kokemaan, mitä ihmisessä tapahtuu, kun antautuu hitaudelle.
*
Riikka Pulkkinen Viimeinen yhteinen leikki Otava 2024
Pulkkinen on suomalaisten nykykirjailijoiden luotettavimpia taitureita. Tämä viimeisin romaani on jälleen hieno lukukokemus. Kirja ottaa heti mukaan, pitää otteessaan, ravistelee ja ravitsee lukijan tiedon, laadun ja kosketuksen nälkää. Jos olisi ollut enemmän aikaa kuin viikko, voisi eritellä tuntemuksiaan enemmän, nyt vain: lue ja nauti!
*
Petri Tamminen Miehen ikävä – novelleja Otava 1997
Olen hehkuttanut Tammisen lakonista tyyliä aiemminkin täällä. Novelleissa se oikeastaan kuoriutuu vielä ihottomammaksi ja keskittyy loistavasti olennaiseen. Tästä ei novelli parane.
*
Anna Järvinen Arvaamaton suom. Raija Rintamäki Teos 2025
Ruotsiin asettunut suomalaissyntyinen Järvinen on muusikko ja kirjailija. Hänen uusin teoksensa avaa omakohtaista ja -laatuista äiti-tytär-suhdetta, joka saa jonkinlaisen mahdollisuuden eheytyä äidin muistisairauden myötä. – Teos ei oikein asetu mihinkään kirjallisuuden genreen. Sen vahvin puoli lienee kaihtamattoman rehellinen tilitys tyttären monenlaisista äitiin liittyvistä tunteista. Mikään tavanomainen ei ole tyttärenkään elämä ollut. Paikoin teksti jää avautumatta lukijalle, ehkä käännösvaikeuksien vuoksi. Eräänlainen sairauskertomus tämä on, mutta lukijan pääteltäväksi jää, kuka on potilas: äiti, tytär vai suhde.
*
Salla Simukka Tästä kaikki alkaa Tammi 2022
Tamperelainen 1981 syntynyt kirjailija on aloittanut 2000-luvulla nuortenkirjoilla, niistä myös palkittu. Tämä aikuisromaani lienee viimeisin ja kertoo kahden naisen parisuhteesta, joka kriisiytyy. – Minulle uusi kirjoittaja luo mysteeriä taitavasti. Teksti pysyy hyvin koossa ja rytmittyy myös oivallisesti. Itselleni tässä oli mahdollisuus tutustua ensimmäiseen, nykyään ei enää harvinaiseen naisparin suhteen kuvaukseen. Taitavaa! Kirjailijalla on homma hallussa.
*
Esko Karppanen Alkuromaani Atrain & Nord 2025
Tähän tekeleeseen ei kannata aikaa tuhlata. Mies kuvittelee kaikenlaista, mistä voisi romaanin kirjoittaa, mutta ei keskity mihinkään teemoistaan, paitsi seksuaalifantasioihinsa. Ihmettelen kovasti, miksi kirjasto on vaivautunut tämänkaltaisia ottamaan hyllyilleen. Kesken jäi.
*
Karl Ove Knausgård Kesä suom. Jonna Joskitt-Pöyry LIKE 2016
Ajattelin kesän kunniaksi kokeilla miltä maistuu Knausgård toistamiseen luettuna. Mietin lukiessa, osaako mittavasta omakohtaisesta ’Taisteluni’-sarjasta kuulu norjalainen kirjailija kirjoittaa muusta kuin itsestään. Osaa varmaan, mutta omissa ajatuksissaan ja elämänkokemuksissaan hän silti tässäkin koko ajan askartelee. ’Kesän’ rakenne aaltoilee, eniten on jaksoja erilaisista, ehkä sattuman arpomista aiheista ja ilmiöistä kirjoitettuja ajatusaaltoja, vaihdellen oman sen hetkisen kesän kuvausta neljän lapsen isänä, joka kirjoittaa kotona. Puoliso on ajoittain mainittu läsnä olevana, useimmin poissa. Arki peilautuu päänsisäisenä keskusteluna parivuotiaan nuorimmaisen kanssa. – Itseäni alkoi loppua kohti puuduttaa ajatusvyyhtien pöyhintä, olisin mieluusti lukenut enemmän perhekesän tapahtumien ja tunnelmien kuvausta.
***
*runot
Pirjo Suvilehto Nukkuu lintujen kanssa Atrain & Nord 2025
Kirjailijaa luonnehditaan erityiseksi kirjallisuuden ja kirjoittamisen moniosaajaksi, poikkitieteisen ja -taiteisen näköalan taitajaksi. Hän on julkaissut yli 40 teosta, runoja, lasten kuvakirjoja ja tietokirjoja. Hän on myös kirjallisuuden ja kasvatustieteiden dosentti. – Valitsin kirjan nimen ja takakannen esittelytekstin perusteella. Ensimmäinen lause alkaa: ”Jyrsijöistä honkkelein kumartuu kuullakseen ultraääniä”. Eipä lupaa hyvää, mietin. Luin kolmekymmentä sivua, en saanut mistään ajatuksesta tolkkua. Selailin eteenpäin siinä toivossa, että jossain olisi ymmärrettävä lause, runokuva, mitä vain, mistä saisin kiinni. Ei ollut. Kirja päättyy kauniisti: ”yhä portillani yön ihmeelliset sävelet.” Todella harmi, että en kuullut niitä.
*proosa
Ingeborg Arvola Jäämeren laulu suom. Aki Räsänen Gummerus 2022
Arvola on 1974 syntynyt ja hänen sukujuurensa juontavat Ruijan rannalle saamelaisheimojen yhteisöön. ’Jäämeren laulu on vangitseva historiallinen romaani rakkaudesta, himosta ja pohjoisen karusta luonnosta.’ – Aistillinen pohjoisen ihmisen elämäntavan, työn ja rakkauden kuvaus, jonka kaltaista en ole aiemmin lukenut. Tarinan päähenkilö on ilmeisen viehkeä luonnonlapsi, jonka kohtalo aistivoimaisine parantajan lahjoineen kiehtoo. Ihanasti erilainen tarina!
*
Einari Vuorela Kevätlaulu maakylästä WSOY 1971
Runoilija Einari Vuorelan (1889–1972) proosateos ilmestyi ensi kertaa 1922 ja uusittu laitos 1971. Runoilijan herkkyydellä kirja kertoo nuoren taiteilijamiehen ja ison tilan ainoan perijätyttären rakkaustarinan, joka aikansa arvojen mukaan tapaan ei saanut tytön isän siunausta. – Tällä vuosituhannella luettuna Vuorelan proosatyyli tuntuu aikansa lyyriseen tyyliin ylen määrin koristeelliselta. Alinomaisesti käytettynä myös ’olla olevinaan jonkinlainen / olla tekevinään jotakin’ muoto alkoi hiukan häiritä. Kyllä Vuorelan tyyli ja kieli on kestänyt runoissa aikaa paljon paremmin.
*
Patrick Modiano Dora Bruder suom. Lotta Toivanen WSOY 2020 (1997)
Modiano on Pariisissa 1945 syntynyt italianjuutalaisen isän poika, joka kirjoitti nelisenkymmentä teosta, palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 2014 perusteluna muistamisen taituruus, juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin. – Dora Bruder oli todellinen historiallinen henkilö, nuori juutalaistyttö, joka karkasi Pariisin saksalaismiehityksen aikana katolisten nunnien pitämästä koulukodista ja katosi. Kirjailija selostaa yksityiskohtaisesti, miten hän jäljitti erilaisista lähteistä tytön kohtaloa ja sai selville, että tämä oli päätynyt samalle leirille isänsä kanssa ja molemmat kuolleet Auschwitzissa.
*
Monika Fagerholm, Martin Johnson Meri Neljä lyyristä esseetä Teos 2012
Novellikokoelmaa etsiessäni osuin neljään esseehen. Lyyrisyydestä en niin tiedä, mutta tavattoman mielenkiintoista tietoa ja kertomuksia maapallomme valtameristä, niillä purjehtijoista yksinäisistä kulkijoista ja merien syvänteiden salaisuuksista. Kiehtova kirja!
*
Tapio Seppälä Sielusta sieluhun Herättäjäyhdistys Väylä-kirjat 2024
Rovasti Seppälän hartauspuheita ja eri lehdissä julkaistuja kolumneja ja pohdintoja. – Siistiä ja ennalta arvattavaa sananselitystä.
*
Kerstin Ekman Suden jälki suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 2022 (kk)
Ekman on 1933 syntynyt ruotsalainen arvostettu ja palkittu kirjailija, joka toimi Ruotsin Akatemian jäsenenä ja on ollut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana 2022. ”Suden jälki on suuri tarina vanhenemisesta, rakkaudesta ja luonnosta.” – Itselleni melko lailla tuntemattomaksi jääneestä aihepiiristä, metsästyksestä kertova, monin tavoin hieno tarina kääntyy luonnonsuojeluhenkiseksi ja jännitteiseksi. Nautin näinä aikoinakin ajankohtaisesta aihepiiristä ja kirjailijan taidokkuudesta tarinan luojana.
*
Amanda Palo Outoja kaloja novelleja Kosmos 2021
Palo on teatterintekijä, näyttelijä ja aktiivifeministi. Esikoisnäytelmä oli monologi Kilari. – Kirjoittaja on siinä määrin ’outo lintu’ että jäi minulle mysteeriksi esitellessään ajatuksiaan pieninä tarinanpalasina, jotka eivät koskettaneet ikäistäni lukijaa. Oli mukavaa kuitenkin yrittää ymmärtää edes puolen kirjan verran.
*
Alejo Carpentier Eroica suom. Jyrki Lappi-Seppälä Aviador 2016 (1956)
Carpentier (1904-1980) oli kuubalaissyntyinen diplomaatti, musikologi ja kirjailija. Hän oleskeli pitkiä aikoja mm. Haitissa, Venezuelassa ja Ranskassa. Itse hän sanoi kirjojensa edustavan ’Latinalaisen Amerikan taianomaista todellisuutta’. – Oletin, että Beethovenin klassikkosinfonia olisi ollut teoksen kantava teema. Musiikillinen analyysi jäi satunnaisiksi maininnoiksi historiallisten tapahtumien seassa maanosassa, jossa kirjailija tuonnoin asui.
|
|
