kevätaamu, näkemisen hetki, versoon kätkeytyneen ilon häikäisy
Tuuli hulmuttaa lippua, seppelenauhaa, paraatissa marssitaan. Sukuni veteraanit ovat jo iltahuutonsa kuulleet. Setä ja eno saivat vain nuoruutensa, poikamme ja tyttäremme isänmaan.
Suru avaa arpia, valvoo yössä, kuuntelee, aavistaa
Retriittienkelin evankeliumi: epätäydellisenäkin olen Jumalan silmissä arvokas
kevätaamun ihme: ilo puhkeaa kohmeesta
Kevät, minussakin vanhat lehdet maatuvat uuden ilon kasvaa
Salaisuus, muutos, suru ja ilo – Elämä!
(kuva Schönbrunnin linnanpihan pääsiäiskojuilta)
Kuolema, missä on voimasi?
Nurmien alla nukutaan hiljaa, kevään silmuja kypsytellen
Ristinpuu kantaa lyötyä miestä, tuntee hänen kanssaan janon, hylätyn tuskat ja kuoleman kivun. Kolmantena aamuna puu puhkeaa lehtiin. Se on täytetty.