Runot
Katariina Vuorinen Kesän oraakkeli Aviador 2025
”Joskus runoilijan tunnistaa muutamasta säkeestä, kuten Katariina Vuorisen. – – Hän kirjoittaa täysin omaehtoista runoa – – on hyvärytminen runoilija, katoavaa lajia.” – Olen häikäistynyt tämän lukukokemuksen jäljiltä, tekee mieli rynnätä lähimpään kirjakauppaan, että saisi lukea näitä uudelleen ja uudelleen. Vuorinen on sanarunsauden mestari, sanoja on paljon, ne avaavat runojen riveillä sanoittamatonta, rivit tanssivat yhä uusia koreografioita, kuljettavat lukijaa mukanaan ennen kokemattomiin pyörteisiin. Runoilija kulkee maailmassaan suvereenisti, ottaa ja antaa elämän lahjoja, jatkaa matkaa…
*
Elina Salminen Varaa iloon Kesken 2025
Kaunis, pieni kirja elämänmakuisia, yksinkertaisia runoja ja viehättäviä luontokuvia.
*
Lassi Nummi Joulukonsertto Otava 1987
Tähän kannattaa palata, vaikka joka joulu. Nummen upea kokonaisuus runoineen, mietiskelyineen ja taidekuvineen. On ollut runohyllyissänikin ilmestymisvuodestaan.
*
Romaanit
Susanna Alakoski Tyttärentytär (Dotterdottern) suom. Sirkka-Liisa Sjöblom WSOY 2023
Vaasassa syntynyt ruotsinsuomalainen kirjailija julkaisi esikoisteoksensa Sikalat v. 2007, josta tehtiin myöhemmin myös elokuva. Pumpulienkeli 2021 aloitti neliosaisen sarjan, jossa kirjailija kertoo sukunsa naisten tarinan. Toinen osa Lontoon tyttö julkaistiin 2022 ja kolmas Tyttärentytär, joka suomennettiin 2024. – Alakoski on tietyiltä suomalaisilta alueilta viime vuosisadalla työn perään Ruotsiin lähteneen sukupolven ja seuraavankin tuntojen väkevä tulkki. Hänen teksteistään tehty Sikalat-elokuva pilasi rankkuudellaan minulta halun ja mahdollisuuden tutustua lukijana Alakosken kirjalliseen tyyliin alusta alkaen. Ehkä lukijana koettu tietty tyylin epätasaisuus ja ajoittainen keskeneräisyyden vaikutelma tässäkin juontuu siitä kokemuksesta. Tämä tuore nelisataasivuinen teos on kuitenkin ehdottomasti lukemisen väärti, mm. siellä täällä välähtelevien hienojen, ylittämättömän upealla tavalla koskettavien kuvausten vuoksi.
*
Paula Havaste Lauha Gummerus 2025
Fil.tri Paula Havaste (s.1962) on ottanut asiakseen elävöittää historiaa romaaneillaan. 1600-luvun elämää kuvaava suomalaisen naisen tarina kuljettaa päähenkilöä etsimässä juuriaan, jotka johtavat Baltiaan. Erityisesti naisen asemaa silloisessa Euroopassa ja Pohjolassa väkevästi kuvaava romaani antaa tutkittua tietoa olosuhteista ja arkisesta elämästä sekä naisten mahdollisuudesta nousta esiin itsenäisenä toimijana ja unelmiensa toteuttajana. – Patriarkaalinen elämänjärjestys on maailmassa yhä sitkeässä, joskin yhteiskunnan kehittyessä demokratiaksi on päästy varsinkin läntisen sivistyksen piirissä jo pitkällekin sukupuolten tasa-arvossa. Kurkistus menneisyyteen on silmiä avaavaa ja ajatuksia herättävää.
*
Susan Abulhawa Rakkaudetonta maailmaa vastaan suom. Anna-Mari Raaska LIKE 2022
Surullisen ja ankean kohtalon kärsineen palestiinalaistytön tarina. Viehätyin kielen luovuudesta ja värikkyydestä. Tyttö kärsi terroristina eristyskopissa vankilassa vuosia, mutta saatuaan luvan kirjoittaa, alkoi kertoa elämästään, joka osoittautui kirjavaksi ja monin tavoin ankaraksi kohtaloksi hyväksikäyttökuvioineen. Kohtalonkäänteet olivat siinä määrin raskaita lukea, että harpoin puolivälistä loppuun.
*
Emmi Itäranta * Lumenlaulaja * TEOS 2025
Kansainvälisiä arvopalkintoja kerännyt, kolme ylistettyä romaania julkaisseen kirjailijamme Finlandia-palkintoonkin ehdokkaana ollut uusin kirja on lumoava kuvaus modernisoitua Kalevalatarustoa. – Rakastuin tähän Pohjolan väkeen, sen loitsutaitoihin ja eläinhahmoihin oitis. Kalevala alkoi kiehtoa aivan uudella tavalla Suurena Kertomuksena, kiitos Emmin! On taitoa fantasiamaailmaa sillä tavoin todentuntuisena kuin se kaikki mikä tapahtuu voisi olla ollut historiallista elämää jossakin menneessä ajassa ja paikassa hahmoineen. Nyt on kyllä pakko kaivaa kirjastosta Emmin aiemmat romaanit Teemestarin kirja (2012), Kudottujen kujien kaupunki (2015) ja Kuunpäivän kirjeet (2021).
*
Noora Vallinkoski Miten meistä tuli ihmisiä Atena 2025
Tanskassa asuvan suomalaisen kirjailijan kolmas teos. ”Arkista realismia, tiivistettyä proosakieltä, universaalia huumoria ja taitavaa tarinankerrontaa”, sanovat lukijat. Aiemmat: Perno Mega City ja Koneen pelko. – Sanoisin sen verran lisää, että kestää jonkin aikaa tavoittaa kirjoittajan omaehtoinen tyyli heitellä samaan tarinaan kuuluvien henkilöiden näkökulmia peliin kertomatta, kuka milloinkin on kyseessä. Ihan parhaasti ei toimi mielestäni. Runsaasti on kirjoittajalla sanottavaa monesta asiasta, ja henkilöt kiinnostava otos suomalaisista maailmalla.
*
Susanna Arminen Kristallisinfonia Momentum Kirjat 2025
Viulistina paremmin tunnistamani Susanna Arminen (s.1975) on julkaissut kiinnostavan esikoisromaanin, joka antaa todentuntuisen ja tarkkanäköisen kuvan muusikoksi aikovan koulutuspolusta ja uralla etenemisen mahdollisuuksista, rajoitteista ja vaikeuksista – mutta myös aidosti tehtäväänsä paneutuvan ihmisen kyvystä nauttia musiikista itse ja välittää hienosti nautintoa kuulijoilleen. Samalla lukija tulee pohtineeksi miesten ja naisten eriarvoista asemaa esimerkiksi muusikkoperheen vanhempina, missä miehen ura on usein naisen uraa tärkeämpi ja tuottaa ratkaisuja, jotka saattavat käydä kestämättömiksi ajan mittaan. Kirjailijana esikoisromaanin kirjoittaja on vielä kypsyvä, mutta aiheeseen omakohtaisesti perehtyneenä ja kokemuksista aidosti jakaen saa aikaan säkenöiviä oivalluksen ja ilon hetkiä musiikista nauttivalle lukijalle.
***
Kirjaston elokuvat
Tuntematon mestari **** Klaus Härö / Heikki Nousiainen, Pirjo Lonka, Amos Brotherus
Puhutteleva kuvaus vanhan taidekauppiaan intohimoisesta suhteesta hyvään taiteeseen. – Taitavaa työtä, Härö ei petä ja Nousiaisesta löytyy ytyä. Hyvin istui joulun aikaankin katsottavaksi.
*
Joulunpyhiä riittää ja välipäiviä melkoinen rimpsu, kun aatto on keskellä viikkoa. Ponnistauduimme tavanomaiselle kauppareissulle ennen puolta päivää, Toisella oli myös asiaa apteekkiin. Ensimmäisen kerran ikinä sattui niin, että osuin kaupassa paikalle, kun jotain poikkeavaa oli tapahtunut. Ison käytävän lattialla istui nuori, henkilökunta-asuinen nainen ja piteli sylissään vanhan naishenkilön päätä. Vanhus makasi poikittain käytävällä, oli ilmeisesti kaatunut pitkin pituuttaan siihen. Tilanne oli rauhallinen, arvasin oikein, että ambulanssi oli jo kutsuttu paikalle eikä elvytystä tai verenvuodon tyrehdyttämistoimia tarvittu. Pysähdyin kuitenkin kysymään voinko auttaa jotenkin. Nuori ihminen kiitti ystävällisyydestä ja sanoi, että sairasauto on tulossa.
Jatkoin kärryineni matkaa, kävi mielessä, minkälainen joulu vanhuksella lienee ollut ja onko hänellä kotiin joltain taholta saatavissa apua. Ihme oikeastaan, että ensimmäinen tällainen tapahtuma sattui kohdalle, kun olemme samoihin aikoihin muiden eläkeikäisten kanssa tässä aamupäiväostoksilla käyneet kohta parikymmentä vuotta. Tuli myös mieleen, että entä jos se olisi ollut Toinen meistä, jota vahva lääkitys nykyään huimaa ja joka siitä syystä istuu hyllyjen välikäytävän ainoalla penkillä odottamassa, kun kiertelen kärryineni ympärillä. En olisi itse kyennyt alas istumaan käytävälle pitelemään häntä tai tekemään mitään muutakaan kuin soittamaan 112:een. Jostain muinaisen elämäntehtävän hämäristä kerroksista tulee vain automaattisesti yhä tuo: voinko auttaa jotenkin.
joulu joululta vähemmän tarvitaan koristeita ja kimallusta. tullaan kylläisiksi parista piparista ja palasta ystävän leipomaa taatelikakkua. valmiina ostettu kinkunpala tykötarpeineen riittää mainiosti kahdelle, ja aattona hiljakseen haudutettu riisipuuro, ripaus kanelia ja manteli, ehkä luumusoppaa, jos siltä tuntuu.
me hiljenemme, hidastumme, hiudumme, me kuuntelemme tutun kodin hyräilevää hiljaisuutta
jos hämärät päivät jatkuvat, lumi ei peitä pihanurmea eikä lintuja näy, ripustan pihaan yhden ehdottomasti kielletyn talipallon, sillä joulu ilman lintuja ei ole joulu ollenkaan. haetaanko pieni kuusi kuitenkin, kysyy jompikumpi, siitä tulee metsän tuoksu. pannaan siihen muutama kynttilä ja latvaan toivon tähti. jouluruusu availee ujosti valkeita nuppujaan. kynttiläin liekit katsovat kirkkain silmin jouluyöhön, ja lyhty ovella tervehtii tulijaa.
me vastaanotamme päivän sellaisena kuin aamu sen avaa, ja siunaamme illalla itsemme, toisemme ja kaikki rakkaamme kiitollisena levolle
tervetuloa joulu, sellaisena kuin tulet!
”Maan ja taivaan luojan kiitos soikohon! Kaikkein lahjain suojan armo suuri on. ”
maan päivien himmeään hämäryyteen pilkahtaa jostain pilvimuurin rakosesta auringonsäde. ihmiset sävähtävät hereille: satamattomien sateiden apeassa muurissa on sittenkin rakoja! aurinko ei ole sammunut! vähäisen valon vuodenaika koettelee kestokykyä, ja voi myös ihanasti yllättää.
”Herra neuvoillansa tiemme viitoittaa, lupauksistansa sielu rauhan saa.”
kaikesta on mahdollista oppia, vanhana nimenomaan, monesta on jo kokemusta. voi erehtyä toinen toisensa tarkoitusperistä, toimia hassusti väärin pyrkiessään korjaamaan jotain, mikä ei ole rikki ollutkaan. pyydellä anteeksi olematta oikeasti pahoillaan. uskoa sitkeästi oikeassa olemiseensa.
”Kiitos Herra taivaan, kun tuot lastes vaivaan lahjas runsahimmat.”
miten tässä ankarassa pimeydessä näkisi taivaan Herran runsaan ja viisaan lahjan? näkisi, ottaisi vastaan yksinkertaisesti kiittäen. siinä on sielunrauhan salaisuus.
Jokin jatkuu aina vain, jokin on ihan pian tulossa, jokin hartaasti odotettu ei vain tule, vaikka pidät toivon liekkiä yllä lakkaamatta.
Pimeys, hämärän kaikki sävyt, sadepisarat ja tihku. Enää kymmenen päivää ja yötä hetkeen, jolloin pimeys seisahtaa, miettii, luovuttaa. Minuuttivauhtia, päivä kerrallaan pimeä aika alkaa hitaasti lyhentyä, alkuun tuskin huomattavasti, kuitenkin.
Mutta Talvi? Miten sitä odottaa joka jouluksi, enemmän kuin mitään muuta. Kaipaa puhtautta, valoa, kirpeitä pakkasaamuja, lumen ystävällistä narahdusta askelten alla. Tähtiöitä, revontulen loimua, hiljaista lumisadetta, vinhaa pyryäkin joskus.
Siksihän me Pohjolan ihmiset sytyttelemme lamppuja ja valonauhoja pihoille, valaisemme katujen ja teiden varsia, kaupunkien ja kylien pääväyliä. Siksihän me sytyttelemme kynttilöitä kotona. Ja odotamme, jos vaikka huomenna tai tämän matalarintaman mentyä alkaisi viimein tuulla pohjoisesta…
voiko olla totta, että joudumme seuraamaan tätä groteskia, epäinhimillistä näytelmää uutisistamme vuodesta toiseen?
voiko olla totta, että ’oikeusvaltiossa’ poliisin murhatutkimusta tehdään tavalla, josta seuraa tällainen farssi?
voiko olla totta, että ’oikeusvaltiossa’ syyttäjälaitoksen työ perustuu alaikäisten, järkyttyneiden lasten lausumiin ja muutamiin hatariin ”tutkimustuloksiin” lasten seksuaalisen hyväksikäytön oletuksesta?
voiko olla totta, että eri oikeusasteiden tuomiot päätyvät samoilla perusteilla vastakkaisiin tuloksiin?
voiko olla totta, että tätä farssia seurataan ja spekuloidaan vuodesta toiseen mediassa? mikä mahdollistaa tämän näytelmän julkitulon ja perusteettoman esilläolon? kenen vastuulla on yhden perheen lasten ja heidän äitinsä yksityisyyden penkominen, rääpiminen ja tulevaisuuden tietoinen tuho?
Paul Auster Baumgartner suom. Arto Schroderus Tammi 2023 (KK)
Tähän yhteyteen sopii pienimuotoinen ylistys Tammen keltaiselle kirjastolle: voisi olla myös ’kultainen kirjasto’. – Ikäiseni yhdysvaltalainen kirjailija Paul Auster on saanut paitsi hyvät geenit ja hyvän yliopistokoulutuksen (neljä vuotta Ranskassakin), ilmeisesti myös elänyt sillä tavalla hyvän elämän, että on tunnustetusti maansa ja maailman arvostetuimpia nykykirjailijoita ja yhä kirjoittaa väkevän romaanin. Austeria kannattaa lukea, jos kirjallisuuden helmenkalastus kiinnostaa.
*
Caroline Säfstrand Onnellisten loppujen kerho suom. Kristiina Vaara Karisto 2022
1972 syntyneen ruotsalaisen toimittaja-kirjailijan romaani on ”lämminhenkinen, toiveikas, syvällinenkin feel-good-romaani”. – Marraskuun synkkyyttä ennakoiden valitsin kirjastosta tämän kirjan, joka osoittautui olevan sopivan kevyt ja hassu tarina neljän naisen kirjallisuusterapeuttisesta kerhosta. Syvällisyydestä en niin tiedä, suomennoskin vaikutti paikoin hivenen ontuvalta, muuten tarina toimii hyvin vuoden pimeintä aikaa keventämään.
*
Selja Ahava Eksyneen muistikirja Gummerus 2010
Edellisen kerran luin tämän kirjan kymmenen vuotta sitten. Silloin muistisairauksista ei vielä puhuttu ja kirjoitettu niin paljon kuin viime vuosina. Silloin kirja tuntui riipaisevan kipeältä lukea. Olin vasta menettänyt yhden nuoruuden ystävistäni tälle traagiselle kohtalolle enkä oikein osannut sitä surra menetyksenä, koska en ymmärtänyt. Nykyään pidän yhteyttä kolmeen muistisairausdiagnoosin saaneeseen pitkäaikaiseen ystävään ja tunnen useita, jotka painiskelevat sairaan omaisensa hoidon järjestämiseksi. – Ahavan teos on kirjoitettu muistisairaan päähenkilön omaan kokemukseen eläytyen ja on siten erityisen vaikuttava.
*
Juha Itkonen Huomenna kerron kaiken Gummerus 2025
Tunnettu, kiitetty ja palkittu nykykirjailija (s. 1975), julkaissut yhdeksän romaania, omakohtaisia teoksia, näytelmiä sekä audiodraaman. Hän on monipuolinen kulttuurivaikuttaja. – Pidän Juha Itkosen pohdiskelevasta tyylistä, jossa hän puhuu päähenkilönä kuin kertoisi itsestään, ja toisaalta kertoo ihmisistä, joilla tuntuu olevan aikakautensa yhteisössä tunnettu esikuvansa. Ihmissuhteiden kuvaus on hengittävää ja samalla rikasta ja syvällistä. Romaanin päähenkilö on mies, joka ei halua omistaa eikä sitoutua, kunnes kohtaa nuoruutensa rakastetun, johon syttyy toisella kierroksella ennen kokematon intohimo. Monella tavalla upea, antoisa teos on nautinto lukea ja jättää hyvän jälkimaun.
*
Juha Seppälä Yhtiökumppanit WSOY 2002
Tämä on jo/vasta kolmas J. Seppälän runsaasta ja runsaasti palkitusta kirjallisesta tuotannosta lukemani teos. Joka ikisen luetun jälkeen on lukukokemus ollut sama kuin tälläkin kertaa: sanataituri on asialla. Omintakeinen tyyli ja ajatuksen juoksu on yllättänyt joka kerran positiivisesti. Miten en ole lukenut tätäkään aiemmin! No, nyt löysin kyllä yhden vastauksen: on se niin m i e s, että meikäläisen on vähän vaikea niellä kakistelematta sen tapaa kertoa naisistaan. Siihen jos ei liikaa suivaannu, on mahdollista nauttia siitä muusta.
*
Marja-Liisa Vartio Nuoruuden kolmas näytös toim. Anna-Liisa Haavikko Art House 1995
Kustantajan toimittama teos sisältää 1966 kuolleen runoilijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä vuosilta 1941–52 sekä ’uninovelli’ Vatikaanin. – Löysin opuksen kirjaston vapaahyllystä. Ihmettelin, miksi en ole lukenut Vartion runoja tai romaaneja, vaikka nimi on hyvinkin kirjallisuuden historiasta tuttu. Jotain ristiriitaista hänen persoonassaan on ollut, en ole laatuaan ymmärtänyt. Olen ihmetellyt hänen yhteyksiään Sylvi Kekkoseen ja moneen muuhun kirjallisessa maailmassa, Vartio oli ennen kuolemaansa mm. naimisissa Paavo Haavikon kanssa. Tämä opus avasi minulle hänen persoonaansa, ja sen miksi en ole sitä nuorena ymmärtänyt. Outo, hillitön, vähän hullu, mutta juuri siksi on luettava seuraavaksi hänen runonsa.
*
Joonas Konstig Rooma WSOY 2025
J. Konstig on 1977 syntynyt espoolainen palkittu kirjailija, joka kirjoittaa uusimmassa romaanissaan parisuhteiden dynamiikasta intiimisti ja omaperäisesti. ”Unelmaloma ystäväpariskunnan kanssa.” – Puhtaasti nimen perusteella valittua luettavaa kirjaston uutuuksien esittelyhyllystä. Olen ollut itsekin Roomassa lomamatkalla joskus 2000-luvun alkuvuosina. Romaanin kirjoittaja on nuoremman poikamme ikäinen, niinpä luin tietoisesti sukupolvieron näkökulmasta. Teksti sai sillä tavalla erityisen ilon sävyisen mielenkiinnon hohteen. Rooma-kokemusta sai jokainen neljästä päähenkilöstä kertoa omalla nimellään, mikä tässä tarinassa toimi erityisen hyvin. Sitä voi pitää kirjailijan tyylitaidon ansiona. Romaani oli kevyt lukea, vaikka ahdistavia kokemuksia riitti, niiden kuvaus oli hengittävää ja taidokasta. Lukuelämys. – Muuten, erityisen osuvalla tavalla aistikas kansipaperi, jonka tekijä olisi ansainnut nimensä mainituksi.
***
KIRJASTON ELOKUVAHYLLYILTÄ
Viulisti **** Paavo Westerbergin elokuva, kirjastolaina. Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Kim Bodnia, Samuli Edelman. Traaginen onnettomuus tuhoaa lahjakkaan viulutaiteilijan, Karinin soolouran. Hän ryhtyy pedagogiksi ja haaveilee jopa kapellimestarin urasta. Mestarikurssilaisten joukossa on häntä ihailevia nuoria soittajia, joista lahjakas Antti rakastuu opettajaansa. Näin Karinin oma lovestory entisen opettajansa kanssa toistuu Antin myötä, ja suhde oppilaaseen tuhoaa myös Karinin hiipuvan perheonnen. – Väkevä tarina ja erinomainen näyttelijäntyö, joka on vaikuttanut myös ’me too’ -liikkeen nousuun. Elokuva on intensiivisyydessään hurja kokemus myös Mendelssohnin viulukonserton ansiosta, jolla on merkittävä osuus elokuvan tunnemyrskyjen välittäjänä.
*
Nomadit**** Arenan dokkarielokuva, joka kertoo amerikkalaisesta vaeltavan elämäntavan omaksuneesta nomadiyhteisöstä. – Antaa paljon ajateltavaa ihmisyyden moninaisuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja toinen toisensa tukemisesta vähin sanoin, pienin elein ja käytännössä. Erittäin antoisa sunnuntai-iltapäivän elokuvahetki kotiruudun ääressä.
*
Connect to The Beauty of Life (Kaikenkattava kauneus) ***** Will Smith, Keira Knightley, Michael Peña, Naomie Harris, Jacob Latimore, Kate Winnslett,Helen Mirren.
Kaunis ja koskettava elokuva miehestä, joka menetti kuusivuotiaan tyttärensä ja romahti suruunsa. Yritys, jonka hän oli perustanut, oli ajautumassa konkurssiin, koska surun murtama mies ei kyennyt johtamaan sitä eikä hoitamaan asioita. Työyhteisön oli pakko tehdä jotakin. Epätavallinen ratkaisu tarjota apua tuotti lopulta tulosta ja umpisolmu saatiin auki. Monin tavoin puhutteleva, liikuttava elokuva.
***
marraskuun silkinohuen lumiharson läpi
hengitän havumetsän tummanvihreää hiljaisuutta /
oi, niin hellästi mänty kumartuu
hehkustaan riisutun koivun puoleen!
yhdessä, samoilla sijoillaan vuosikymmenet /
on puun elämää taipua tuulen mukana,
nauttia vesi ja maan antimet, nauttia
päivän valo, tähtien humina yön pimeässä /
levätä sanoitta vieretysten
kehrätä elämän kireistä kivuista
kirkasta iloa.
27.11.2025
Marraskuu on merkillinen kuukausi. Elämä on enimmäkseen pitkää, tapahtumatonta hämärää. Sitten tulee päivä, jolloin tapahtuu kaikkien tyhjäntasaisten päivien edestäkin kaikki, mikä on ollut kesken ja tuloillaan. Niin kuin tänään.
Oli ollut pakko tilata ruokaa kaupasta kotiin, kun auto oli matkoilla. Sehän teetti meikäläisten vauhdilla hitaan ja työlään listauksen nettiin edellispäivänä. Piti ajatella miten sen kierroksen itse tekisi hyllyjen välissä, mitä tavallista poimisi, mitä harvemmin ostettavista puuttuu. Toimitus tuli ajallaan, muutama tavara vain oli erilainen kuin ennen.
Tuskin olin purkanut laatikon, kun Esikoinen ilmaantui soittimensa kera palauttamaan auton. Tuokio siinä ehdittiin jutustella ja sitten tuo hyppäsi viikon odottaneen pyöränsä selkään polkeakseen selloineen asemalle ja junalla töihinsä. Huoneen ilmaan jäi värjymään kysymys, jota ei ehditty käsitellä – ei ole vielä ehditty miettiäkään, että mitenkäs joulu?
Laitoin ruuan, ei ehditty syömään, kun sukulaismies soitti tulevansa pikakäynnille. Ei aikaakaan, kun oli oven takana, kuskinsa kera. Toinen meistä haki tärkeän paperin, johon piti saada kaikkien kolmen perijän allekirjoitus. Omansa oli jo siihen väkertänyt. Nyt siihen tuli yksi lisää, ja sitten lähtivät ajamaan pitkää matkaa hakeakseen kolmannen. Että silleen.
Hiljaisia päiviä kahden kesken. Ei tarvita paljoja sanoja, päivät soljuvat. On tilaa pienille kosketuksille, ajatusten jakamiselle, toinen toistensa tunnetilojen myötäilylle.
Vuodenajan pimeyskin hellitti hivenen huokaisten. Satoi sen verran lunta, että maahan jäi puhdasta valkeaa tummanraskaiden kuolemanvärien peitoksi. Tervetuloa talvi!
Kaksi viikkoa vielä ensimmäisen adventin valoihin. Hain lyhdyn, joka on pihavajassa kevään ja kesän torkkunut ja aikaansa odottanut. Tänä iltana sytytin siihen liekin. Se on kiitos lumen valosta, kiitos yllättävistä ilonkiteistä, jotka ovat sulaneet sydämeen ja tuoneet voimia. Naapurikin oli sytyttänyt lyhdyn. Jaettuna ilo kasvaa.
|
|
