Elämme aikaa, jolloin yksi ja sama taho riehuu uutisruuduillamme, uhoaa ja viskelee uhansävyisiä ideoita maailmanjärjestystä hämmentääkseen, unohtaa kohta äsken heittämänsä pommin ja on jo kehittelemässä uutta, kun maailmanjärjestyksen ikävästi rikottu näennäinen rauhantila siellä ja täällä lainehtii yhä myrskynä, tempautuu kommentoimaan, spekuloimaan, kauhistelee ja voivottelee.

Maailmanteatteri pyörittää taas näytelmää, jossa uhreista tehdään syyllisiä ja lainsuojattomia koulukiusaajien laittomien manööverien verkostossa. Katsomo osallistuu aplodein tai hiljaisena hyväksyen, sillä jos nouset puolustamaan uhreja, huomaat pian olevasi kiusaajien seuraava kohde. Anarkismilla ei ole tilanteen eikä historiantajua, ei sivistyneen älyn suitsia eikä arvovaltaisia suitsijoita.

Missä olet viaton, joka uskallat kysyä ääneen: miksi niin moni keisari on mielen vaatteita vailla?

Olli Jalonen   Elämä, ja elämä   Otava 1992 (2.p.)

Olli Jalonen on yksi mielikirjailijoistani. Tämänkin kirjan olen lukenut ilmestymisvuonnaan ensi kerran (arviointi löytyy Lukunurkkauksesta haulla).  – Aiemmin kuvailin tätä kirjaa maagiseksi lukukokemukseksi. Tällä kertaa en jaksanut lukea tarkasti vaan harpoin. Tällainen eri henkilöiden muistoja sekoittava tajunnanvirta on tyylikeinona lukijalle vaativa, mutta avaa samalla kuolevan ihmisen hämärtyvän tajunnan muistovälähdyksiä riipaisevalla tavalla.   

*

Heli Hulmi   Luopumisharjoituksia   Pääjalkainen 2018

Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmin romaani, kolmen ystävän elämän kohtaamispisteitä jakava tarina, puhuttelee kunkin henkilönsä kohtalonkäänteiden kautta erikseen ja solmiutuu yhteen neljännen ystävän retrospektiivisen valokuvanäyttelyn avajaisissa.  – Oikeastaan elämä on yhtä luopumisharjoitusta alusta alkaen – lopussahan odottaa jokaista elämänsä luovutus. Kirjan luonnosmainen rakenne ja henkilöiden ajatuksia herättävät kohtalot puhuttelevat.

*

Jukka Pakkanen   Tuulikannel   Aviador 2019

Pakkanen on pitkän linjan kirjailija (s. 1942), jolla CV:n mukaan näyttää olevan ratkaisemattomaksi jäävä pulma keskittyäkö kaunokirjallisuuteen vai urheilutoimittajaksi.         –  Itse olen kiinnostunut hänen romaaneistaan. Hän on persoonallinen, omaääninen kirjailija, jonka vähäeleisen, syvämietteisen tekstin parissa lukija kokee uusia elämyksiä ja nauttii lukemastaan. Tuulikanteleessa on hiljaisesti helähtelevä, kaunis hyvästelyn tunnelma.

*

Oksana Vasjakina   Aro   suom. Riku Toivola   Otava 2024

1989 syntynyt venäläinen feministikirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Vasjakina on julkaissut kaksi runoteosta ja kolme romaania. Aro, toinen suomennetuista romaaneista kertoo rekkakuski-isästä, joka ottaa aikuisen tyttärensä mukaan työajolle aron halki.  – Vasjakina osoittautuu kiinnostavaksi uuden sukupolven venäläiskirjailijaksi, joka on myös loistava prosaisti aromaiseman kuvaajana sekä perheen ja suvun sisäisten suhteiden erittelijänä.   Lukukokemus on todella kiehtova, teksti ottaa heti mukaansa, valottaa venäläistä mielenmaisemaa ja ihmissuhteita rehellisesti, arvottamatta. Löytö!

*

Pajtim Statovci   Tiranan sydän   Otava 2016

Statovci on Kosovossa 1990 syntynyt Suomeen päätynyt maahanmuuttaja, kirjailijana maailmalla sekä Suomessa kriitikoiden ylistämä. Palkittu kahdesti mm. kotimaisella Finlandia-palkinnolla.  –  Luettuani Tiranan sydämen täytyy sanoa, että käsitykseni transsukupuolisten ihmisten maailmankuvasta ja elämänehdoista avartui pintapuolisesta ’sellaistakin on’ käsityksestä huomattavasti. Yksityiskohtainen raiskauskuvaus saattoi olla kokonaisuuden kannalta perusteltu, mutta tuntui varsin vastenmieliseltä. Statovcin sinne tänne hyppelehtivä tyyli kertoa, jolla tämä romaani on rakennettu, jätti kaiken kaikkiaan levottoman vaikutelman.

*

Anna Englund   Lautapalttoo   Siltala 2022

Kirja on Kokkolassa 1980syntyneen Englundin esikoisromaani. Tarina sijoittuu viime vuosisadan puolivälin paikkeille ja kuvaa perheyritystä, jossa tehdään arkkuja hautausta varten käsityönä. Miniä ja anoppi ovat talon naiset eikä pariskunnalla ole lapsia. Asiakkaaksi saapuu muuan sukulaisensa hautausta Pohjanmaalle järjestämään tullut nainen pääkaupungista – ja miniän ja asiakkaan tapaamisesta alkaa kehkeytyä suhde, josta vielä tuona aikana oli lain mukaan rangaistava.  – Kirjoittaja on aiheeseen perehtynyt, ja tarina etenee juohevasti. Miten tapahtumat vaikuttavat perheen dynamiikkaan ja miniän ratkaisuihin suhteen edetessä on hienosti kuvattu. Myös pääkaupungin seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön elämää kuvataan ajalle ominaiseen tyyliin. Kiinnostava uutuus tämäkin.  

*

Tiina Raevaara   Ikuisen elämän lyhyt historia   LIKE 2024

Raevaara on tiedonjulkistamisestaan palkittu filosofian tohtori, jonka laajassa kirjallisessa tuotannossa on tietoteoksia, romaaneja, novelleja ja esseitä. Tutkija itsekin toiminut kirjailija paneutuu tässä julkaisussa kuvailemaan lähinnä läntisessä maailmassa tapahtuvaa elämän pidentämiseen tähtäävää työtä. Aihe on mitä ajankohtaisin, ja kirjoittajalla on kyky elävöittää ja saattaa kansantajuiseksi runsas, vaikeatajuinen ja rönsyilevä tieto.  – Ei ole hauskaa luettavaa, kun ajattelee, miten paljon maailmassa aiheutetaan kärsimystä koe-eläimille ihmisen itsekkäiden, arveluttavien, jopa turhanaikaisten tutkimusten tiimoilta.  Tieto lisää tuskaa siksikin, että rikkaat ihmiset ovat käyttäneet ja käyttävät varojaan tehdäkseen itsestään kuolemattoman sen sijaan, että tukisivat lääketieteellisten hoitojen parantamiseen tähtäävää tutkimusta. Erinomaisen mielenkiintoinen ja viisaasti tavalliselle lukijalle mitoitettu teos. Suosittelen!

*

Pirkko Saisio   Punainen erokirja   Siltala 2023

Saision tuntevat kaikki suomalaiset tosilukijat. Teos on palkittu Finlandialla ilmestymisvuonna 2003, ja sitä pidetään parhaana 2000-luvulla ilmestyneenä suomalaisena romaanina. Teos on aitoa kuvausta 1970–80 luvun vasemmistolaisesta opiskelijaelämästä ylioppilasteatterin kuvioissa ja samalla yksilön seksuaalisen identiteetin löytymisestä.  – Saision tyyli on miellyttävän tilavaa, erilaisuudessaan lukijaa hellivää. Hän ikään kuin keskustelee lukijan kanssa, jää kuulostelemaan lukijan ajatuksia siitä, mitä on kirjoittanut. Antaa yksilön kehityksen kannalta mahdollisimman autenttisen kuvan ja teräviä havaintoja ideologian vaikutuksesta tuon ajan opiskelijamaailmassa. 

Pirkko Saisio   Passio    Siltala 2022 (4.painos)

Yli 700-sivuinen aikakausia harppova romaani, jonka tarinat alkavat Firenzestä eräästä luostarista, etenevät Venetsian, Krakovan ja Goluboje Selon kautta Helsinkiin ja Zolovetskiin kiinnostavana punaisena lankanaan erään korun tarina.  – Onhan se sanottava, että elämäntyöstäänkin palkitusta näyttelijäkirjailija Saisiosta on kehittynyt todellinen romaanitaiteen mestari. Oli ilo lukea tarinoita, joissa ihmiset elävät elämäänsä.

*

Terhi Törmälehto   He ovat suolaa ja valoa   Otava 2024

Helsinkiläinen opettajan, Terhi Törmälehdon (s.1977) kolmannen romaanin aihepiiri on fundamentalistisen uskonkäsityksen mukaisessa Israelin kansan ystävyystoiminnassa. Se merkitsee siirtokunnissa vapaaehtoisena toimimista, diasporajuutalaisten Israeliin muuton tukemista taloudellisesti ja kristittyjen rukousta Israelin puolesta. Romaani rakentuu kahden suomalaisen naisen Israelin matkan tapahtumista. Toinen radikalisoituu, toinen rakastuu juutalaiseen.  – Aihepiiri oli sen verran tuttu yhden Israelin matkan muinoin tehneenä, että kiinnostuin kirjasta. Aitoa pohdintaa, mutta jo kaukana nykyisestä aiheeseen liittyvästä ajattelustani. Romaanin aihepiiri on mielestäni sen verran erikoinen, että ihmettelin Otavaa julkaisijana. Lähinnä kai Gazan tilanteen vuoksi ehkä ajankohtainen, sellaisena antaa ymmärrystä mm. amerikkalaisten suhtautumisesta palestiinalaiskysymykseen. Ristiriitaisena ja outona pidin kyllä fundamentalistikristittyjen henkilöiden ajatuksenjuoksua.   

*

Saku Tuominen   Hetkinenhetkinen   Otava 2024

Mies kertoo ajattelevansa kirjoittamalla, ja aika monta kirjaa onkin jo saattanut julkisuuteen pohdiskeluistaan. Satun olemaan siinä asiassa kaltaisensa, että olen huomannut läpi elämän ajatelleeni nimenomaan kirjoittamalla. Blogia julkisempia tuotoksia en harrasta, vaikka kirjoittaminen jatkunee niin kauan kuin ajattelu toimii.  – Olin vaikuttunut miehen asenteesta ja sitkeydestä pyrkimyksessään huomata merkitykselliset ja oivalluksen onnea synnyttävät hetket elämän tuoksinaa rikastuttavina. Kirja oli minulle eräs oikeaan hetkeen osunut löytö!

*

Sissi Kuntsi   Klo 17.23   Tammi 2024

Nimimerkillä kirjoittavan kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus puolison matkasta kohti omaehtoista kuolemaa. Ravistava lukukokemus kaikessa rehellisyydessään. Kahden draamantajuisen ihmisen väkevä rakkaustarina kymmenestä yhteisestä vuodestaan ja siitä miten kuolema heidät erotti.  

*

Petri Tamminen   Se sano   Otava 2021

Tamminen on kirjannut eri kertojilta henk.koht. kuulemiaan unohtumattomia lausahduksia.    – Nasevia, hersyvän humoristisia, liikuttavia ja itsetuntoa kolhivia lausahduksia, jotka ovat jääneet kuulijansa mieleen lähtemättömästi aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Miten minuutta järkyttävä voi olla oman äidin, isän tai ihaillun opettajan lausahdus.

*

Anna Tapola   Puut liikkuvat öisin   runoja   Aviador 2025

Tapola on 1973 syntynyt helsinkiläistutkija ja kirjoittaja, jonka esikoisrunoteoksesta on kysymys. Ilahduin uudesta runoäänestä, valmiintuntuista, rikasta tekstiä!

Isä, sinä lupasit ajan / suuret purjelaivat, valtameri / värittää taivaan reunoja myöten, kirkkaita kaloja / suun täyteen sinä lupasit / elämä on poikkeus / tappava, harvinainen / koralli   sinä sanoit   viallisten joukosta, nukkuvien / kalojen joukosta / minut poimittiin / vahingossa

***

Viime vuosisadan puolivälin tienoilla syntyneiden sukupolveen kuuluvana olen näinä aikoina paljon miettinyt maailman muuttumista elämäni aikana.

Turvallisen lapsuuden rajat avartuivat vuosi vuodelta. Yhteiskunta ja Suomi oli lapselle pitkään presidentti Kekkonen, jonka nimeä kuuli aikuisten puheesta ja radiosta. Koulu ja opiskelupolku antoi vauhtia maailman avartumiselle kysymysten heräämisen ja tiedon omaksumisen myötä. Aikuisen kokemuksen ja jatkuvan tiedon hankinnan kautta hahmottunut maailma ei olekaan staattinen, vaan jatkuvassa muutoksessa. Ei ole nykyään maapallon kolkkaa tai avaruuden äärtä, jota tutkimus, kirjallisuus, television uutisvälitys ja dokumenttiohjelmat eivät olisi jo tuoneet omalle reviirille ja tietoisuuteen kuvin ja sanoin.

Tänään maailma on kiihtyvässä muutoksessa, joka tuntuu vaikuttavan elämäämme ja tulevaisuuden näkymiimme entistä rajummalla tavalla. Uusia, pelottavia uhkakuvia nousee, usko ja luottamus entisen kaltaiseen vakauteen tulevaisuudessa horjuu. Paitsi paikallisia konflikteja, sotaa ja rikollisuutta, turvallisuusuhkana on ihmisen hallinnasta ryöstäytyvä digitalisaatio, ympäristön ja ilmaston hallitsemattomat ongelmat. Yhtä lailla tuntuvat olevan hukassa hyvään elämään välttämättä tarvittavat eettiset ja kulttuuriset arvot. Maailmaa näyttävät ohjailevan rahan hegemonia ja ihmisen itsekäs hyödyn tavoittelu, vallan ja kunnian himo.

Emme voi palata alkuun, missä ikinä tuo olikaan. Voimme arvioida vain omaa tähänastista polkuamme. Olenko elänyt arvojeni mukaisesti ja missä menin itse vikaan? Jossakin tätä miettii joku toinenkin. Ihmisyyden ydin on pyrkimys yhteiseen hyvään.

Tammikuu – helmikuu; presidentinvaali. Äänestin kahdesti Pekkaa. Alex valittiin. Helmikuu; kuulontutkimuksessa. Ikäkuulo-ongelmaa on. Sota Ukrainassa jatkuu kolmatta vuotta. Maaliskuu; kuulo-ongelman ratkaisu. Satavuotias täti hyvästeltiin hoivakodissa, hän oli valmis lähtöön. Esikoinen, rakkaansa ja teinit pääsiäisaterialla.

Huhtikuu; hautajaisten valmistelu, siunaus ja muistoateria. Perheen vapunaaton brunssi Kuopuksen luona. Toukokuu; Murun synttäreillä. Junamatka Joensuuhun ja hiljainen uurnanlasku. Toisen lääkärikäynti, lähete ja poliklinikkatutkimukset. Työtoveriystävän merkkipäiväkutsuilla. Perheystävien luona kutsuttuna.

Kesäkuu; Murun kanssa taidenäyttelyssä Stadissa. 11.6. tieto tutkimusten tuloksista ja hoitosuunnitelmasta. Yhdessä Kuopuksen ja pikkumurujen kanssa käynti hautausmaalla. Heinäkuu; huojentava tieto viimeisestä tutkimuksesta. Lillamurun kolmivuotissynttärien hulabaloo. Elokuu; Musiikkitalossa pitkästä aikaa, urkukonsertti. Teininuori aloitti lukion – ja Muru yläkoulun Stadissa, molemmilla koulunvaihto.

Syyskuu; Aili Ikosen jumalainen konsertti. Kuopus ja pikkumurut Vaarilassa. Lisää tutkimuksia ja hoitokäyntejä. Pihan syystyöt, yksin. Toisen ensimmäiset toivonsädeannokset klinikalla. Lokakuu; kolme viikkoa toivonsäteitä joka arkipäivä. Pikkumuru täytti 6! Selloakatemian finaali, teininuori menestyi erinomaisesti ikäsarjassaan, sai stipendin. Marraskuu; tädin jäämistön perkausta.

Joulukuu; nuoruusaikaisen ystävän hautajaiset. Iltamusiikki kirkossa, Esikoinen sellossa. Joulurauha kahdestaan aattona ja joulupäivänä. Tapanina perheen isot ja pienet Vaarilassa aterialla. Voimieni murtumapiste. Vuosi vaihtui leväten ja koostuen.  

minuun on jäänyt jokin auki / olen ihoton, kaikki koskee / metsässä tuoksui keväältä, mullalta, ruoholta / tuuli huikentelee puissa / metsän urut soivat / ja mustarastaan soolo

koivujen alla, kivisellä kennäällä / vuokkomättäiden seassa / lapsennyrkillinen sinisiä suo-orvokkeja / elämästään eksynyttä / riipaisee kukan orpo katse

kevyesti värähtää valkea siipi / kevyesti, kuin juhliin kutsuttuna / perhonen irtoaa kukasta / katoaa metsän huminaan

Markku Pääskynen   Elektra   Tammi 2024

Palkittu kirjailija on tuonut kreikkalaisen mytologian tunnetun tarun suomalaiseen viime vuosisadan lopun todellisuuteen taitavasti.  – Lukija nauttii osaavan kertojan muovaamasta vanhasta tarinasta tässäkin muodossa.

*

Jenni Linturi   Äärimmäisellä laidalla   Gummerus 2024

Yhteiskuntatieteiden maisteri ja kirjailija Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden oli heti Finlandia palkintoehdokkaana heti ilmestymisvuonna 2011. Sen jälkeen Linturilta julkaistiin kolme romaania, jotka ovat nostaneet Linturin yhdeksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista. Äärimmäisellä laidalla on kuvaus köyhtyneen kulttuuriperheen muutosta Töölön arvoasunnosta pääkaupungin laidoille asumaan ja tyttären sopeutumisesta laitakaupungin lasten todelliseen elämään.  – Kirjailijan paikoittain käyttämä töksähtelevä, lyhytlauseinen tyyli oudoksutti aluksi, mutta se osoittautui palvelevan juonen monitasoista kehitystä. Tytön tarina tempasi heti mukaansa ja piti pihdeissään yötä myöten loppuun asti – mitä harvoin enää minulle tapahtuu. Elämänmakuinen tarina!  

*

Günter Grass   Minun vuosisatani   suom. Oili Suominen   Tammi 1999 (Kk)

Günter Grass (k.2015) on saksalainen Nobel-palkittu (1999) kirjailija, joka oli myös poliittisesti aktiivinen, osallistui mm. nuoruudessaan natsijoukkoihin. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja sisältää proosaa, runoja, draamaa. Hän opiskeli myös grafiikkaa ja kuvanveistoa. 1900-luvun historiallisia tapahtumia ja eurooppalaista ilmapiiriä kuvaava romaani on kirjoitettu järjestelmällisesti muotoon kukin vuosi per luku ja toimii eläviä ajankuvia taltioivana vuosisadan historiana.  – Lukijana olin kiinnostunut paitsi toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, erityisesti 1968 tapahtumista Euroopassa sekä oman nuoruuteni ja aikuisuuteni vuosista 1900-luvun loppupuolen Euroopassa.

*

Milan Gundera   Naurun ja unohduksen kirja   suom. Kirsti Siraste   WSOY 1983

Tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja poliittinen aktivisti (k.2023) joutui hakemaan turvapaikkaa Ranskasta 1975 kritisoituaan voimakkaasti 1968 vallankumouksen seurauksia maalleen, jäi sinne ja sai Ranskan kansalaisuuden. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milan_Kundera). Alkuperäinen teos on julkaistu 1978 ja ensimmäinen suomenkielinen painos viisi vuotta myöhemmin.  – Nyt kun Tšekin vallankumouksesta on hyvinkin puoli vuosisataa, tuntuu mielenkiintoiselta palata tuolloisen ilmapiirin ja ajatusten kuvaukseen paikalla olleen henkilön tarkkanäköisesti muotoilemina tarinoina. Taiturihan Kundera kirjailijana on eittämättä. Oma mielenkiintonsa on siinäkin, mitä kaikkea muuta Euroopassa on tuonkin jälkeen tapahtunut, missä Venäjä/kommunismi/kansalliset itsenäistymispyrkimykset ovat olleet törmäyskurssilla ja mitä siitä on seurannut.

***

Eilen läksimme kauppaan muutamia viimeisiä hankintoja varten. Ei pidetty kiirettä, mikä osoittautui virheeksi; isossa myymälässä oli puoli kymmeneltä jo täysi maailmanlopun tunnelma. Huhhuh, sitä säntäilyä, kiilausta ja jonotusta.

Tänään luonto on laveerannut ikkunamaisemamme harmaanvalkoisin akvarellivärein. Tihuttaa vettä, puiden oksien tumma grafiikka sumussa piirtää joulurauhan maisemaa. Kaupunki on ihmeenomaisesti hiljentynyt, kiireisimmät ovat kai menneet menojaan ja muut uppoutuneet kotioloihinsa.

Toisen hauduttamasta puurosta unohtui suola, manteleita oli sen sijaan kourallinen. Puuroon kanelia, ripaus sokeria ja luumurusinasoppaa valion purkista – hyvää oli. Turun perinnemeininki kuulosti tosi energiseltä ja juhlavalta, kalskahtiko siinä Nato-Suomen uutta sointia. Kyllä olisi rauha tervetullut Eurooppaan ja Lähi-Itään – edes jouluksi.

Kummipojan perheeltä tuli tunnelmallisia kuvia lapsuuskotini maisemasta illan jouluvalaistuksessa, veljen käynnistä vanhempiemme haudalla ja joulukuusesta heidän tuvassaan. Muutama harvinainen joulutervehdyskin tuli ilahduttamaan – siunattu netti!

Viikko hiipii kohti joulua. Piparitaikina on jääkaapissa tekeytymässä, huomisaamuna ponnistelemme kauppaan ja viiden päivän ruokavarannon kanssa kotiin. On sentään muutama päivä ennen aattoa tässä vielä hitaallekin jouluihmiselle: kauppapäivä, saunapäivä, sunnuntairauha joulutervehdyksille ja siivouspäivä. Kahdenkeskinen jouluaatto ja sitten jonkin verran ponnistelua Tapaninpäivän perhejoulua varten. Sitä toivoimme, ja odotamme hyvillä mielin. Ja paras joululahjamme: Toinen on käynyt tapaamassa lääkäriään ja saanut huojentavia uutisia.

Maailman tilanne ahdistaa. Viimeksi tänään Hesarin toimituspäällikkö Lari Malmberg yritti lievittää ahdistustaan otsikolla ’Kaikki voi mennä ihan hyvin’. Kun esittää väitteen, on hyvä olla perusteluja. Luin kolumnia muutamaan kertaan ja löysinkin, mutta ikävä kyllä, väite ei vakuuta. Se jää ilmaan, kuin hyvänjouluntoivotus monen toivottoman joulunodottajan todellisuudessa.

En halua väitellä asiasta, vaikka minuakin ahdistaa. Historiasta haettuja perusteluja ei puutu tuhon ennusteillekaan. Toimittajathan meille uutiset sanoittavat ja valitsevat, joten heidän ahdistuksensa sekä kyynisyytensä tässä kauhukuvien vyöryssä näyttäytyy. Vaihtoehto ei silti mielestäni ole lakata seuraamasta uutisointia eli olla vaivaamatta päätään asioilla, joille ei mitään voi. Toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan – on vanha kyyninen viisaus, jolla on pötkitty pitkällekin.

Jokaisella on elämässä tonttinsa. Asennoidun hoitamaan sen niin hyvin kuin kykenen ja olosuhteet sallivat. Koetan torjua kyynisyyttä, toivottomuutta ja nihilismiä, ja olla tyytymättä helppoon ratkaisuun: sulkea silmät siltä, mitä ei halua nähdä – sillä niin menettää samalla ihmisyyden oleellisinta, kauneinta ja upeinta: jaetun ahdistuksen voiman.

Meitä suomalaisia on moneksi. Joulukuun kuudes on hyvä päivä kuulostella missä jamassa kansallinen identiteettimme kulloisessakin ajassa on. Yksi mittari sille on, missä kaikkialla ja miten itsenäisen maamme merkkipäivää juhlistetaan. Ketkä marssivat missäkin muodostelmissa ja missä merkeissä? Ketkä juhlivat presidentin kutsuilla, ja onko juhlan proseduuria päivitetty päämiehen vaihduttua muuten, kuin säätämällä valtiosalin valaistusta ja kutsumalla veteraanit ennakkoon omaan juhlaansa, jossa huomioitiin heidän ikänsä ja kuntonsa entistä paremmin.

Katselimme Linnan juhlia siihen asti, kun presidenttiparien yhteiskuva, ilman Tarja Halosta, oli otettu ja Alex ja Suzanne olivat ensimmäisen valssinsa tanssahtaneet. Mitä sitten tapahtui emme tiedä, varmaan media kertoo mitä mieltä kukakin mistäkin oli. Jotenkin liikuttavalta tuntuu, että yhä kaikkien täytyy todistaa tätä valtakunnan ainoaa juhlimisen arvoista Juhlaa. Mielessäni viipyy lähtemätön kuva Paula Vesalasta valkoisessa asussa tulkitsemassa veteraanien juhlassa ainutlaatuisella tavallaan Sibeliuksen Finlandiaa. Siinä oli samaa mystistä voimaa kuin aikoinaan Arja Saijonmaan Ystävän laulussa.