Lempieläimeni on ilman muuta lintu. Ei ole väliä värillä tai äänellä kunhan on pikkulintu. Kadehdin hiukan heitä, jotka tunnistavat lajit ääntelystä (obs! kaikkien lintujen tuottama ääni ei ole laulua). Toisaalta onko se tunnistaminenkaan nyt niin tärkeää, emmehän tunne kaikkia ihmisiäkään, joiden kanssa vaihdamme muutaman sanan säästä kauppareissulla. Kauniisti laulavan linnun kohtaaminen on samalla tavalla sykähdyttävä kokemus kuin upeaäänisen laulajan kuunteleminen konsertissa tai levyltä.
Tämän kortin myötä erityinen tervehdys ystävälle, joka asuu metsän laidassa – sekä kaikille lukijoille, jotka ymmärtävät lintujen puhetta ja nauttivat laulusta.
Kevätkesä alkaa kahdella tärkeällä asialla: Lähisukulaisten, lapsuudenystävän tapaamisilla ja lintujen näkemisellä ja niiden laulujen kuulemisella mökillä. Lapsuuden maisemissa lintujen laulu kuulostaa, sanoisinko täydelliseltä. Elämänkaaren alkupään tunne tulee vahvasti mukaan kokemukseen. Onneksi olen oppinut iloitsemaan linnuista nykyisessä kotipaikassa ja pienistä jutusteluhetkistä kauppareissuilla.
Kommentin jätti pirkko · tiistaina 4. joulukuuta @ 16:24
Olette olleet mielessäni monen monta kertaa. Yhdessä on muisteltu teidän lapsuusseutuanne ja mökkimaisemaanne. Lintujen laulutkin viimeksi kuultiin, tiedän mitä se merkitsee, että tunnistaa ne tutut linnut, jotka joka kevät palaavat tuttuun paikkaan pesimäreviirilleen. Hyvää adventtiaikaa teille!
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 5. joulukuuta @ 07:01