Maanantaiaamuna valmistelin lähtöä Stadiin. Toinen etsi korvatulppia. Meteli jäi jatkumaan kotona, kun puikahdin junaan ja kohta tallustin Kauppatoria kohti. Aleksanterin kulman kävelykadulla soitteli kvartetti komeaa klassista. Olisin mieluusti jäänyt siihen, mutta oli sovittu ystäväsiskon kanssa, että Mantalla tavataan precis klo 12 ja siitä mennään torikahveille. Päivä oli kaunis ja kaupunki täynnä turisteja. Kiinalaisia ja japanilaisia meillä kuljeskelee Stadissa ympäri vuoden, kerjäläisiä ja katusoittajia kesäpuolen vuotta, venäläisiä uuden vuoden aikaan ja eurooppalaisia naapureita elokuussa. Sisko asuu Skattalla ja päätimme maleksia hitaasti Nokan ympäri meren rannan polkua. Aloitimme lenkin sataman maailmanpyörästä. Ihailimme yläperspektiivistä Engelin kaupungin kaunista keskustaa, jossa Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali loistavat kruunuina. Ajattelin siinä, että jo opiskeluaikoina rakastuin tähän kaupunkiin, joka vaihtaa ilmettä eri vuodenaikojen mukaan ja tarjoaa loputtomasti yllätyksiä, löytöjä ja meren tuoksua.

Kotona iltaa kohti hiljenneessä talossa katselin vaitonaisena remppamateriaalin valloittamaa olohuonetta: seinälevyjä, rakennepalkkeja, kattopaneeleja pinoissa odottamassa. Eteisessä on vastassa laastisäkkikasa. Elintila supistuu näämmä entisestään. Työmaan puolella lattiaan on ilmaantunut neliömetrin suuruinen aukko, alapohjaan asti. Huomenna tulee taas tarkastaja. Päättävät sitten mitä seuraa. 

*

Tiistaina Timo tuli puoli tuntia myöhemmin, samoihin aikoihin kuin tarkastaja. Eilen auki piikatusta aukosta mitattiin kosteutta. Porattiin mittareikiä lisää, selvisi kosteusalueen laajuus. Miehet kokoustivat työmaalla kolmestaan ja hahmottelivat homman etenemistä. Taloyhtiön hallitukseen kuuluva naapurirouva tuli kauppareissulta, hänet poimittiin toteamaan tilanne. Hän hyväksyi etenemissuunnitelman, jonka paras puoli oli, ettei tehdä mitään oikovedoksia vaan korjataan kunnolla kosteuden syyt ja seuraukset. Tämän pähkäilyyn meni useampi tunti, jonka aikana tarjosin Timpalle kahvit ja me jutusteltiin tuokio keittiön pöydän äärellä kahdestaan, tarkastaja kun ei halunnut kahvia, sanoi äsken juoneensa. Keskustelun aikana Timo kertoi perheestään, mm. pojasta, joka pähkäili pitäisikö mennä lukioon, kun lukeminen ei huvita. Isä oli sanonut, että saneerausalan ammattilaisilla ei ole ainakaan työttömyyttä, ansio on varma, mutta homma on opeteltava kunnolla. Poika oli ottanut neuvon onkeensa ja hakeutunut putkimiehen oppiin.

*

Tänään Timo tuli taas ajallaan, mukanaan entistä järeämpi betonin haukkaajakone. Hän kertoi täsmällisen työsuunnitelmansa lähipäivien osalta Toiselle. Tänään hän piikkaisi betonin koko alueelta, niin että meteliä pitää riittämän.  Huhhuh, kokosimme kiireesti välttämättömät mukaan ja pakenimme vauhdilla kotoa. Maleksimme kaupassa, minä siitä kirjastoon lukemaan aamun lehtiä ja Toinen viemään ostokset kotiin. Kohta hän ilmaantui kertomaan, että masiina siellä mylvi täysillä, Timolla kuulosuojaimet ja kuonokoppa. Me jatkoimme matkaa kirjastosta kahvilan kautta Rantapuistoon. Ah, miten raikas tuuli puhalteli järveltä ja kiireettömät ihmiset vaeltelivat kukkaistutuksia ihailemassa lapsineen ja koirineen.

Kun tulimme kotiin, Timo oli juuri lopettamassa. Illalla kurkistin ovesta, jonka takana ei enää viikkoon ole ollut suihkutiloja ja saunaa, vaan maanjäristyksen jälkeinen autius ja tyhjyys.

*jatkuu