sanomiset ovat käyneet vähiin. kaktus purkaa nuppuja hullun lailla, orkidea ja syklaami hehkuvat. joku soittaa yleensä juuri, kun olemme asettuneet katsomaan yhdessä valittua elokuvaa tai syömään, saunan lauteillekin kuuluu vaimea puhelimen soitto. kenelle tulee mieleen soittaa kellekään lauantaina kuuden ja seitsemän välillä? tai yhtä hyvin: miksi me saunomme aina lauantaisin samaan aikaan, vaikka työaika, yöaika tai saunavuoro tai mikään aika ei sido meitä.
harmaus vie elämästä kaiken ilon marraskuussa. päivä ei valkene, pilvipeite on puolen kilometrin paksuinen. on erityisen inhaa, jos myrskyää, mutta ei lunta vaan räntää tai silkkaa vettä niin kuin näillä main on tapana. turha sanoa, että sadetakki ja saappaat on keksitty juuri marraskuuta varten, siihen ilomielenosoitukseen en osallistu, vaikka mikä olisi. kurjuuden maksimi on, että ruokakaupassa vietetään jo tonttujen jouluyötä sapuskoineen ja koristeineen.
marraskuussakin ihmisiä syntyy ja kuolee, sodat sen kun jatkuvat ja vähäväkisimmät kärsivät aina eniten. itänaapurin pikkumies jatkaa pullisteluaan ja toinen vallan humalluttavan hulluuden riivaama pelle kekkuloi meren takana. euroopan sivistynyt lullukkaväki pitää kokouksiaan eikä mitään tapahdu. kun ei oma tuoli tutise, viis muista. harvoin olen toivonut tuomiopäivän tuloa, mutta kyllä nyt tekisi terää taivaallistenkin voimien puuttuminen asiain kulkuun.