Edesmennyt Äitini sanoi usein leskenvuosinaan: Luoja siunas miulle hyvän miehen, siitä mie olen kiitollinen. Toisinaan äiti muistutti tytärtään: siulkii on hyvä mies, ymmärrät sie olla kiitollinen?  Voin varauksetta puolestani sanoa, että ymmärrän. Veljelläni ja minulla oli hyvä isä. Tunne on säilynyt läpi elämän. Ihan tavallinen maamies, ahkera kotona, lempeä kasvattaja, mutta myös kyläyhteisössä ja kunnan ja seurakunnan piireissä luottohenkilö.

Reilun puolen vuosisadan yhteiselon jälkeen voin olla myös puolisostani samaa mieltä isänä. Pojillemme sanoisin tänään: teillä on ollut hyvä isä, saamme olla kiitollisia siitä elämälle. Hyvä esimerkki voi jatkua. Se mikä on teistä tuntunut hyvältä isäsuhteessanne, kelpaa esimerkiksi omassa perheessänne. Ei tarvitse olla täydellinen, riittää, että pyrkii olemaan turvallinen, läsnä oleva ja luotettava. Kannattaa myös kysyä lapsiltaan palautetta matkan varrella isänä olemisestaan, ja ottaa se varteen.

Esikoinen, lukiolaisen ja teinin isä, tuli nuorineen isänpäiväkahville. Räväytin siihen nuorisolle pienen, vaatimattoman kysymyksen: mitä palautetta antaisitte isällenne hänen isänä olemisestaan? Ällistyneet ilmeet kertoivat, ettei palauteasiaa ole paljon mietitty, mutta siitä se sitten lähti kehkeytymään. Todettiin, että yksittäisistä asioista tai tilanteista tulee helposti annettua kommenttia, ainakin teini-ikäisen, mutta tuleeko annettua positiivista palautetta, sitä saa miettiä kukin tykönään.