Ah, aurinko paistaa vielä tänäänkin! Olen vuodenaikoja rakastava ja sään vaikutusta mielialoihin seuraava ihminen, moni suomalainen on. Siitä seuraa, että luonto ja siinä tapahtuvat asiat ovat alituisen mielenkiinnon kohteena. Annan auringon, sateen, sumun ja hämärän, iltaruskon ja aamunkajon vaikuttaa itseeni, olemiseen, tekemiseen ja tunteisiin. Äärimmäisyyksiin asti ei ole tarve mennä, riittää, että kuuntelee itseä ja ottaa vastaan suotuisat impulssit.

Joskus harmittaa, ettei syys- ja marraskuun osuvien ja oikeilta tuntuvien kuukausinimien väliin ole löytynyt mitään positiivisempaa kuin loka. Lapsenlapsistamme kaksi on lokakuussa syntyneitä. Onko sanalla heille merkitystä, en tiedä, mutta tänä vuonna olen useammin herännyt utuisen pehmeisiin sumuaamuihin tai raikkaan viileisiin, joissa tuuli lehtiä lennättää. Toki pohjoisessa maassa sataa syksyisin ja silloin kurakin lentää, missä kiireiset kulkevat, mutta ei se ole koko totuus.

Kaikesta huolimatta: Onnea täysi-ikäisten kirjoihin ehtineelle ensimmäiselle pojanpojallemme ja Kuopuksen perheen esikoistyttärelle, joka tulee vauhdikkaasti kymmenen vuoden päästä samoihin lukemiin!