Heitä on jo monta. Viestejä on tullut harvakseltaan vuosien mittaan, yksi kerrallaan. Jokaisesta pois kutsutusta on jäänyt muistoja, haikeutta, kaipaustakin. Erään kohtaloksi tuli sairastua jo nuorena vakavasti, häneltä jäi pieniä lapsia ja sureva puoliso. Toinen, jonka häissä olin kohta valmistuttuamme mukana, häipyi työuransa jälkeen hiipineen sairauden maailmoihin ja kuihtui pois. Pari muuta opiskeluaikaista toveria katosi näköpiiristä eläkkeelle jäätyään, kunnes tieto poismenosta tavoitti. Vuosi sitten saattelin läheiseksi tullutta ystävää, jonka sairaus vei nopeasti. Toinen saateltiin vastikään elokuussa, ja keväällä sairastuneen kurssitoverin aika tuli täyteen juuri äskettäin.

Jokaisen elämän ja kuoleman tarina on omanlaisensa. Jokainen on jäähyväisten ja kaipauksen arvoinen sinä ihmisenä, jona opin hänet tuntemaan, läheisenä tai vieraammaksi jääneenä. Ehkä kerran tapaamme, uskomme mukaan. Kiitos, että saimme kulkea kappaleen yhtä matkaa. Olkoon leponne suloinen.