…mietin, jos tietäisin milloin vanheneva nainen minussa alkaa höperehtiä miltä katsannolta tahansa turhanpäiväisiä, miten olisi korrektia ilmoittaa kahdelle blogini lukijalle, että kiitos että olette olleet siellä. ja että tämä oli nyt tässä. kertoisitteko vain ystävällisesti, milloin höperehtiminen alkoi ja miten ilmeni. olisi mukava tietää. tietenkin olen tarkkaillut itsekin tilannetta, mutta niin kuin ymmärrätte, ei ole helppoa havaita omaa höperöitymistään, koska se hiipii hitaasti ihmisen ajatusmaailmaan melua pitämättä. kaikesta huolimatta…
***
usvaisin aamuin, pilvisin päivin ja kirkkain / syksyn polkuja kuljen /
kaduilla tuuli tanssii / puut juurillaan, lehdet lennossa
linnuton metsä on lauluton metsä /
ilta hämärtyy eilistä varhemmin /
päivä nukahtaa yön viereen / pimeän pielukselle
***
Niin monipuolisesti kirjoitat blogiisi. Lauseilla kuvaillen, ilman paatosta. Joskus vaikeistakin aiheista. Kiitos niistä.
Kommentin jätti Pirkko · torstaina 10. syyskuuta @ 15:10
Mitä se höperehtiminen olisi? Aika harva meidän kymmenillä kirjoittaa elämästä tässä iässä itse. Jospa kirjoitellaan niin kauan, että höperyydenkin vaihe tulee näkyväksi. Sinun kauniisti kuvattuja elämäntuokioirasi ja mietteitäsi lukee kyllä varmaan moni. Ei kommentoijien määrä kerro lukijoiden määrää, näyttää minulle Bloggerin tilasto.
Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 13. syyskuuta @ 19:11
Pirkko ja Annikki, kiitos teille molemmille rohkeille ja rehdeille, ihmisinä arvostamilleni pohjalaisille, että olette antaneet palautetta. ’Tässä iässä’ se tuntuu niin hyvältä! Tiedän pari muutakin lukijaa, joiden kommentteja joskus muuta kautta kuulen, kiitos heillekin. Blogialustani on WordPress, jonka tilastoista en tiedä, ehkä muitakin lukijoita on.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 13. syyskuuta @ 21:22