Tuntuu mukavalta lähteä lähikauppaan alkuiltapäivästä, vaikka olemattoman asian perästä ihan vain nähdäkseen pienten ihmisten tulevan reppu selässään koulun suunnalta kotiaan kohti. Se tuntuu yhtä mukavalta kuin monen pilvisen aamun jälkeen paistava aurinko. Kun lapset ovat menneet, tekee mieli tehdä palata metsälenkin kautta kotiin itsekin, repussa olematon ostos ja mielessä pienet, intoa hehkuvat kasvot.
Lasten mainio taito, elää hetkessä, tässä ja nyt, välittyy aikuiselle ja antaa iloa ja piristystä.
Kommentin jätti pirkko · torstaina 20. elokuuta @ 19:35
Näin on. Ajattelen, millainen olisi maailmamme, jos ei lapsia näkyisi…
Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 24. elokuuta @ 21:31