perheessäni tämä on ollut aina juhlien kuu. äitini, edeltä mennyt, eli 96 vuotta ja kertoi perheelleen muutaman kerran, että tämä 11. olisi paitsi tyttären nimipäivä, myös hänen itsensä syntymäpäivä, jos se olisi aikanaan papinkirjaan tullut oikein merkittyä. ei nimittäin ollut. äidinäiti oli itse kertonut, miten asia oli. eivät olleet viime vuosisadan alkupuolella pitäneet asiaa tärkeänä oikaista, kun venäjän peukalon alla maassa vielä oltiin äidin syntyessä. sisaruksia oli paljon ja toiseksi nuorimmalle ei ollut etunimiäkään löytynyt kuin yksi. kun vuosi ja kuukausi oli oikein, pari kolme päivää sinne tai tänne, mitä väliä.

olen siis, paitsi veljeni mielestä sankari nimipäivän takia, virallisesti myös vanha täydet kahdeksan vuosikymmentä taannoin täytettyäni. päiväkin on tiettävästi oikein henkilötunnuksessa. tänään en ole jaksanut juhlia, vaikka joiltakin tahoilta on aiheesta muistutuksia tullut. kohta kumminkin kuopuksemme perheessä juhlitaan nuorimman synttäreitä, vuosia on koossa oikean käden joka sormelle. odotettavissa on naurun kiherrystä, menoa ja melskettä, pojantytär kun on ’hoksikas’ ja ’eloisa’, kuten mummostaankin lapsena sanottiin. nykyään myös omatahtoinen ja protestivalmius on priimaa.