sen kuulemma vanhana taitaa. Jos taas on nuorena johonkin muottiin survottu, jossa ei vanhempana viihdykään, saa olla tyytyväinen, jos elämä auttaa tavalla ja toisella muotin rikkomisessa ja oman elämäntavan löytämisessä. Myös vanhana voi oppia uutta, soveltamaan tekemisiään eri tavoin tai asioita toisin kuin muut.

riittäisi hyvin, että oppimansa testaisi kussakin elämän vaiheessa siltä varalta, jos siihen olisi tullut uutta oivallusta tai hiukka toista näkökulmaa. saattaisi helpottaa pirskahdus seikkailumieltä ja uteliaisuutta elämää kohtaan. elämä on siitä ihana, että kun siltä jotain kysyy, se jollakin tavalla, jossain aikataulussa vastaa. ja saattaa myös yllättää.

mitä siis olen elämässä oppinut – kannattaa itseltään aika ajoin kysyä. lapsuusvuosina heränneet toiveet ja päätökset ymmärsin tärkeiksi, ne antavat suuntaa, ohjaavat pyrkimyksiä. asetin jo varhain itselleni päämääräksi elää tietoisesti itseä kuunnellen, sillä tavalla, ettei vain heittäydy odottelemaan ’minne tuuli tytön kuljettaa’.

opin varhain, että omia tuntojaan on kuunneltava, ponnisteltava kohti oikeaa ja hyvää. luontaisesti tein myös huomioita siitä, mitä pyrkimykseni aiheutti muissa lähellä olevissa. tärkeää on hyväksyä, että aina ei voi onnistua, mutta lannistua ei saa, sitkeys palkitaan. isälle olen kiitollinen, hän ohjasi sovitellen, eettisesti arvokkaaseen suuntaan.

vanhana ’taitaa’ – ainakin tuntea itsensä ja mahdollisuuksiensa rajat, mutta on vielä opeteltava tunnistamaan myös jaksamisensa rajat. sekin on uutta, että sitkeys ei enää riitä. on opeteltava luopumaan monesta hyvästä, rakkaista ihmisistä. elämä supistuu, tavallaan myös kevenee. luopumisprosessin loppututkintovaihetta elän, yhä tuntojani kuunnellen.

perheelleni, ystävilleni ja sieluntovereille heinäkuussa 2026                       Ellinoora, 80 v