Eilen satoi, pojantytär lähti kotoa pyörällä, tuli muutaman asemanvälin junalla pyörineen ja ajoi Vaarilaan. Oli sovittu kesätyöurakka puolipäivästä lähtien. Oli haalittu tarpeelliset tavarat esille, siirrelty huonekaluja valmiiksi. Reipas keikkalainen ryhtyi heti toimeen. Työnjako oli sovittu niin, että vaari avusti alkuun ja mummeli keskittyi lihapulla-kasvis-aterian valmistukseen keittiön puolella. Kun olohuoneen kaksi isoa ikkunaa oli pesty, pidettiin ruokatauko. Makuuhuoneiden ikkunat ovat pienempiä, niinpä ne sujuivat sutjakkaasti, mutta verhojen irrottelu, tuuletus ja takaisin säätäminen vei eniten aikaa. Sitten olikin jo taas virvokkeen aika. Raikas sitruunajuoma ja kahvi sekä raparperipiirakka jäätelön kera maistuivat mainiosti.  Hetki vielä neuvoteltiin palkkiosta, joka ei kuulemma olisi ollut tarpeen, kun oli muutenkin mukavaa puolin ja toisin, mutta kun oli kesätyöpaikkaa tarjottu, pidimme asiallisena maksaa. Kotvan teinimme joutui pohtimaan summaa kuuden tunnin työrupeamasta, jossa oli ateriaetu, mutta ei matkakuluja. Summa lähti tilille sen suuruisena kuin olimme ajatelleetkin, vaikka varovainen ehdotus oli siitä tuskin kolmannes. Yhdessä puuhailun, keskustelun ja naurun tuottama iso ilo oli vielä bonuksena.