Miten ilahduinkaan aamuvarhaisella, löytäessäni sanomalehden painotuoreena postilaatikosta! Haa, pääsen mukaan maailman tapahtumien pyörteeseen ja viisaiden pohdintoihin niiden merkityksestä maailman ihmisten arkeen. Eläkemuorin yksioikoisen, mutta värikkään elämän kohokohtiahan ovat aamukahvin ohella ehken radion aamuhartaus, päivän lehti, kirkontornikellon kahdentoista lyönnit, päivän mietelause kera lautasellisen eilisen ruuan tähteitä ja sitten ihanan pitkä hiljaisuus ennen iltateekupposta ja Ylen ykkösen lempeä-äänisen Petteri Löppösen ilmaantumista uutisruutuun.
Joo. Mutta. Se lehti, tänään. Jengirikollisuus suistamassa Ruotsin täydelliseen kaaokseen. Venäläiset ostattelemassa sadan huoneen vanhainkotirakennusta ’kesämökiksi’ puolustusvoimien alueen naapurista. Ulkoministeriö ’aikoo keskustella’ Suomeen asettuneesta murhamiehestä Irakin kanssa. Ruotsin kuolemanpartiojengi on jo täällä huumekaupoilla. Soteuudistuksen tärkein tavoite ’uhkaa romuttua’. Venäläishakkerit Kyberturvallisuuskeskuksen, Liikenne- ja viestintäviraston, Ely-keskuksen ja Väyläviraston kimpussa. Lapsiperhe pelastui tulipalosta lehdenjakajan ansiosta. 15-vuotiaat uhkailevat kouluaan netissä. Reserviläiset Nato-tehtäviin. Metalliputkella sivullisia hakannut sai kuin saikin tuomion. Päiväkodeista puuttuu 400 opettajaa. Huonokuntoisten vuokratalojen hurjat vuokrankorotukset. Ja niin edelleen.
Höperö aamuvarhaisella ilahtuu, hankkii päiväänsä ahdistusta ja murhetta vain avaamalla hesarinsa. Olisiko uutispaaston paikka?
Tuohon vielä kun lisää, että mummoja vahtivat rikolliset pankkiautomaateilla, ikävää. Ei sitten kaikilla ole maksukorttia.
Minä luen toisista asioista vain otsikot, kun ei tarvitse kaikkea ihan tarkkaan tietää. Se on kuitenkin ihmeellistä, että vaimonsa murhaaja voi olla vapaana, ovela ja kylmähermoinen on.
Kommentin jätti tuulamummo · torstaina 5. lokakuuta @ 20:02
Tuokin otsikkoihin rajaaminen kävi mielessä. Työvuosina usein ihan ajankäytön kannalta se oli helpoin tapa suodattaa. Mutta entäs nyt, kun aikaa on ylellisesti…
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 6. lokakuuta @ 21:12
Mainio juttuna! Voihan sitä hetken harkita, että vetäytyisi maailman murheista ja keskittyisi vain omiin, valittuihin kuvioihinsa.
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 6. lokakuuta @ 19:11
Määräaikainen paasto silloin kun tuntuu liialta, on siitä hyvä, että se suhteuttaa asioita, mutta ei pudota kokonaan kärryltä.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 6. lokakuuta @ 21:13