On taas eletty perinteinen valpurin päivä. Onhan näitä perinteitä nähty ja muinoin yllä pidettykin sekä lakattu pitämästä, kun viitseliäisyys on lopahtanut. Oltiin siis meistä seuraavien sukupolvien kanssa perinnekysymysten äärellä. Ei yhtään vappupalloa tai serpentiinikiehkuraa. Kolme lakkia nähtiin, kolmen arvellaan lepäilleen omistajiensa kotona. Koska kuusi aikuista ja kolme kasvuikäistä oli koolla, sima helmeili laseissa. Aikuisosastolta kuultiin vaimeat onnittelulaulut, joita näinä päivinä teini-ikäistyvä asianomainen kuunteli lähinnä vaivaantuneena. Puhalsi sentään yhden kynttilän. Toiveista ei kertonut.

Wanhain wappu se on jo vähän sellainen tippa ja sihaus. Avataan iltamyöhällä kotiuduttua simapullo (sihaus) ja koetetaan saada kuivakka (tippa)murusto sormin hyödynnettyä. Ihan vain perinteen vuoksi.