Lepään ääneti vuoteella, selkäkipu seuranani, silmät kiinni. Laitan mielessäni tekstiviestiä tuttuun numeroon.
~Kiitos, voi kiitos tästä valosta. Talvi on ollut niin pitkä ja risainen. Lumitöitä on riittänyt ja pelottavaa liukkautta. Kohmeinen on olo, niin murheentäysi, painava. Pyytäisin apua sielun kevätsiivoukseen. Monena aamuna huuhdon silmistäni pahoja unia ja huokaan: vie nämä pois, anna tilalle kevättuuliunia ja solisevia surunsulamisunia. Tässä nämä tärkeimmät. Ethän unohda minua, Taivaallinen. Kiitos, kun kuuntelet.~
Ehkä sieltä vastataan, jotain, tavalla tai toisella, joskus. Luotan siihen. Elämänkokemus on herkistänyt tunnistamaan, mikä on vastaus.
Kaikkia kuunnellaan ja kaikille vastataan. Osaammeko vain olla auki vastauksia varten.
Kommentin jätti erakko · torstaina 20. huhtikuuta @ 10:42
niin.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 20. huhtikuuta @ 18:48
Raikkaita kevättuuliunia ja pehmoisia surunsulamisunia sinulle, tai muutoin näitä virtauksia mielesi pohjille asti!
Kommentin jätti Annikki · torstaina 20. huhtikuuta @ 14:39
kiitos
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 20. huhtikuuta @ 18:47
Avoin ja luottamuksellinen pyyntö Taivaalliselta voimaantumiseen.
Ajattelen sinua lämpimin ajatuksin.
Kommentin jätti pirkko · torstaina 20. huhtikuuta @ 18:49
kiitos.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 20. huhtikuuta @ 18:51