Tämän vuoden pääsiäisviikko oli meille perinteitä kunnioittaville hiukan erilainen kuin ennen. Ehkä voisi sanoa, että hiljaisuus hengitti keveämmin. Paastonaikaa sävyttänyt yksinkertaisuus ruokapöydän antimissa ikään kuin vain tapahtui, alleviivaamattomasti. Kiirastorstain ehtoollispalvelukseen osallistuttiin ja passiomusiikkia kuunneltiin kotona kuten ennenkin. Luin vähemmän, kirjoitin vähemmän, ehtoollisen jälkeen emme osallistuneet jumalanpalveluksiin.

Noteerasin aurinkoiset päivät, häikäisyn ja lämmön, kirpeänviileät yöt ja raikkaat aamut. Hämmästelin krookuksiani, jotka avasivat kukkansa juuri pääsiäispäiväksi. Ja kampesin itseni ja Toisen sauvakävelylle lähimetsikköön, jossa polku yhä oli pelottavan jäinen. Kävimme maanantaina tervehtimässä suvun vanhusta hoivakodissa ja kokoonnuimme perhepäivälliselle kuopuspojan perheen kutsumina. Kaikki oli tasapainossa jotenkin. Saimme hyvää pääsiäistä.

  • Sydämen hiljainen avautuminen pääsiäisen iloon ja valoon.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 13. huhtikuuta @ 08:48

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.