Ainahan sitä ei ajattele, että tämä pallo, joka meitä avaruudessa pyörittää, on monenlaisten ihmisten koti, joista jokainen vaikuttaa jollakin tavalla ympäristöönsä ja ihmisiin lähellä ja kaukana. Jos ajattelee, nousee usein ja helposti mieleen suru siitä, ettemme näytä välittävän kotiplaneettamme hyvinvoinnista, toimimme vastoin parempaa tietoa elonkehää haavoittavasti ja tuhoavasti. Jokaisella on puolustuksensa, yleisimmin se, ettei yksittäinen ihminen voi mitään tai se, että syylliset ovat muualla, toisissa maanosissa, toisissa kulttuureissa. Niiden se pitäisi tajuta ja ratkaista. Mikä lohduttaisi ajattelijaa, joka ahdistuu umpikujista, asioiden mittakaavasta?
Pohjolassa, jossa asumme, toimii tietty lohdullinen syklisyys, vuodenajat. Jokaisella niistä on oma ilmeensä, kukin vuorollaan vaikuttaa meihin omalla tavallaan. Marraskuun hämärät, sateentihkuiset pilvipäivät hiljentävät ja rauhoittavat. Jos on selkeitä öitä, voi ihmetellä kuuta ja tähtiä, jos aurinko pilkahtaa päivällä, mieli ilahtuu tuokioksi, mutta kumpikaan ei riko hiljaiseloa.
Uutisissa kerrottiin, että avaruuden mittaamattomissa sfääreissä oli tapahtunut huomattava, massiivinen tähden räjähdys. Ei se ihmiskunnan perusmelskeen yli pieniin korviimme kantautunut, mutta avaruustutkijoiden antenneihin on jälki jäänyt. Supernovako siellä leimahti?
Sotkematta ja tuhlaamatta meidän kuuluu täällä asustaa. Viimeistään tämä vuosi on opettanut, että parasta ilmaston ja luonnon suojelua on vakuuttava maanpuolustus.
Kommentin jätti Oili · torstaina 10. marraskuuta @ 19:47
Vaikka Jumala ei suoraan vastaa rukouksiimme: pysäytä Putin, lopeta tuo mieletön sota – on kuitenkin jotain hiljaista tapahtunut ja tapahtumassa. Noita järkyttävän tuhon kuvia on vain niin vaikea katsoa. Avuttomuuden ja keinottomuuden tuska ja myötätunnon kipu raastavat.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 12. marraskuuta @ 21:00
Sitä olen kovasti ihmetellyt, miten paljon nyt Ukrainan ja Venäjän sodassa leviää ilmaan ja maahan myrkkyjä, savua ja kaikenlaista tuhoa.
Eihän nykysotaa voi muuten käydäkään. Ja paljon kuolleita, jotka kait maahan kätketään ja luonto saa omansa.
Kommentin jätti tuulamummo · perjantaina 11. marraskuuta @ 17:56