Kesän kolmas käyntimme jätti alakuloisen ja suorastaan pahan mielen kummallekin. Täti ei reagoi ovikelloon, joten menimme avaimella sisään soitettuamme ensin. Täti lepäili vuoteellaan, nousi sieltä hitaasti istumaan. Hän sanoi tuntevansa meidät, mutta ei jaksanut hymyillä kuten ennen. Ateriapalvelu oli tuonut ruuan ja laittanut sen avaamatta pöydälle. Siihen autoimme hänet istumaan, hän sanoi syövänsä annoksesta yhden kalapuikon ja lusikallisen perunamuussia. Senkin syötin hänelle. Vettä ei halua ottaa ollenkaan.
Sitten iltapäivähoitaja tuli käymään. Hän suhtautui meihin epäluuloisesti, kunnes Toinen sai hänet ymmärtämään olevansa lähin omainen, joka hoitaa tädin asioita. Viimeksi Toinen vei tädilleen heinäkuussa digivaa’an ja verenpainemittarin, joita oli pyydetty. Tarkistin käyntivihosta lukemia, verenpaine näytti olevan normaalilukemissa, paino ensi mittauksessa ollut 48 kg. Sitten paino oli merkitty kahdesti olevan yli 90. Ihmettelin hoitajalle asiaa ja hän huonolla suomen kielellään selitti, että se on verenpaineen alalukema. Osoitin hänelle, että painelukemat olivat kauttaviivalla merkittynä siinä edellä ja sitten paino erikseen. Tajusin, että kielitaidoltaan puutteelliset hoitajat eivät erota mikä on paine ja mikä on paino. Tädin paino mitattiin ja vaaka näytti nyt 39 kg. Luurangonlaihan tädin paino oli siis kuukaudessa laskenut yhdeksän kiloa. Hoitaja väitti, että täti syö kyllä itse. Kuitenkin jääkaapissa oli usean päivän ateriat joko avaamattomina tai lähes koskemattomina. Vettä on kannussa pöydällä ja lasissa sängyn vierellä, mutta täti ei jaksa kaataa täydestä kannusta, ja lasiin valmiiksi aamulla laitettu oli siinä vielä iltapäivälläkin.
Ennen lähtöä lakaisin vielä lattiat ja korjasimme roskat. Edellisellä käynnillä pyyhin pölyt kaikkialta, mutta taas pöly peitti olohuoneen kaikki huonekalut. Maksullinen siivous on luvattu kerran kuussa, mutta mitään ei tapahdu. Aamuhoitaja oli pannut pesukoneen päälle, mutta iltapäivähoitajan mukaan pyykki ei ollut vielä valmis. Sitten hoitaja suihkutti tädin, vaihtoi vaipat, talutti tädin lepäämään ja lähti. Pesukone piippasi ja kun Toinen tarkisti, kävi ilmi, että vesihana oli kiinni. Ei ihme, ettei pyykki ollut peseytynyt. Ennen lähtöämme lauloin tädin kanssa laulun, jota hän sängyllään maaten yritti tapailla. Toinen istui hiljaa tädin kättä pidellen.
Kotimatkalla autossa oli alakuloinen hiljaisuus. Totesimme, että on yritettävä löytää tädille jostain hoitopaikka, ei tällainen kotihoito toimi.
ELLINOORA!
Tämä on järkyttävää luettavaa. Kävin sivuillasi katsoakseni, oletko mahdollisesti kirjoittanut jtk Liehun kirjasta ja löysin tämän. Vie sanattomaksi.
Kommentin jätti Liisa Marjatta · lauantaina 27. elokuuta @ 11:01
Kyllä siinä miettii, miten tähän on tultu. Hoitajissa on yksi tai kaksi suomalaista, jotka käyvät harvakseltaan ja pitävät kyllä huolta välipalatilauksista. Mutta jos täti ei syö eikä juo, eikä hoitaja koe velvollisuudeksi apaattista vanhusta syöttää, mikä on kohta lopputulos. Tilanne on huonontunut koko ajan…
– Kirjamietteitä on tulossa, sain alkuviikosta sen luettua.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 27. elokuuta @ 20:30
Voi tavatonta! Onko hoitajien aikataulu viety niin tiukaksi, ettei hoitoja/ hoivaa ehdi loppuun asti tekemään. Ruokailu olisi vanhukselle niin tärkeää, yhtä tärkeää kuin kaikille. Surullista.
Kommentin jätti pirkko · lauantaina 27. elokuuta @ 16:33
Tuntuu todella musertavalta omaisesta, jolla ei ole mahdollisuutta käydä edes joka viikko siellä. Espoon kaupunki ostaa kotihoitopalvelut yksityisiltä yrityksiltä, joilla on hoitajista pulaa. Satuimme paikalle edelliskerralla, kun vierasmaalainen, heikosti suomea puhuva hoitaja opasti uutta hoitajakokelasta. Hoitajat puhuvat epävarmasti ja hyvin hiljaa tädille, joka ei kuule juuri mitään. Kotihoitovuosien aikana hoidon laatu on kyllä mennyt dramaattisesti alas päin.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 27. elokuuta @ 20:24
Voi kyllä on vanha ihminen turvaton! Jos nyt saadaan ympärivuorokautisen paikkoihin hoitajamitoitus 0.7- suhteeseen, joudutaan vähentämään paikkoja, joita on nyt liian vähän. Tai siirtämään hoitajia kotihoidosta laitoksiin. Palkkataso pitää nostaa! Jos työn määrä on kohtuullinen, monet kokisivat vanhusten auttamisen motivoivana työnä.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 1. syyskuuta @ 09:28
Olen jossain määrin toivoton tästä tilanteesta. Täti ei ole ainoa. Hätähuutoja saa lukea herva se päivä lehdestä.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 4. syyskuuta @ 23:37