Kesän kolmas käyntimme jätti alakuloisen ja suorastaan pahan mielen kummallekin. Täti ei reagoi ovikelloon, joten menimme avaimella sisään soitettuamme ensin. Täti lepäili vuoteellaan, nousi sieltä hitaasti istumaan. Hän sanoi tuntevansa meidät, mutta ei jaksanut hymyillä kuten ennen. Ateriapalvelu oli tuonut ruuan ja laittanut sen avaamatta pöydälle. Siihen autoimme hänet istumaan, hän sanoi syövänsä annoksesta yhden kalapuikon ja lusikallisen perunamuussia. Senkin syötin hänelle. Vettä ei halua ottaa ollenkaan.

Sitten iltapäivähoitaja tuli käymään. Hän suhtautui meihin epäluuloisesti, kunnes Toinen sai hänet ymmärtämään olevansa lähin omainen, joka hoitaa tädin asioita. Viimeksi Toinen vei tädilleen heinäkuussa digivaa’an ja verenpainemittarin, joita oli pyydetty. Tarkistin käyntivihosta lukemia, verenpaine näytti olevan normaalilukemissa, paino ensi mittauksessa ollut 48 kg. Sitten paino oli merkitty kahdesti olevan yli 90. Ihmettelin hoitajalle asiaa ja hän huonolla suomen kielellään selitti, että se on verenpaineen alalukema. Osoitin hänelle, että painelukemat olivat kauttaviivalla merkittynä siinä edellä ja sitten paino erikseen. Tajusin, että kielitaidoltaan puutteelliset hoitajat eivät erota mikä on paine ja mikä on paino. Tädin paino mitattiin ja vaaka näytti nyt 39 kg. Luurangonlaihan tädin paino oli siis kuukaudessa laskenut yhdeksän kiloa. Hoitaja väitti, että täti syö kyllä itse. Kuitenkin jääkaapissa oli usean päivän ateriat joko avaamattomina tai lähes koskemattomina. Vettä on kannussa pöydällä ja lasissa sängyn vierellä, mutta täti ei jaksa kaataa täydestä kannusta, ja lasiin valmiiksi aamulla laitettu oli siinä vielä iltapäivälläkin. 

Ennen lähtöä lakaisin vielä lattiat ja korjasimme roskat. Edellisellä käynnillä pyyhin pölyt kaikkialta, mutta taas pöly peitti olohuoneen kaikki huonekalut. Maksullinen siivous on luvattu kerran kuussa, mutta mitään ei tapahdu. Aamuhoitaja oli pannut pesukoneen päälle, mutta iltapäivähoitajan mukaan pyykki ei ollut vielä valmis. Sitten hoitaja suihkutti tädin,  vaihtoi vaipat, talutti tädin lepäämään ja lähti. Pesukone piippasi ja kun Toinen tarkisti, kävi ilmi, että vesihana oli kiinni. Ei ihme, ettei pyykki ollut peseytynyt. Ennen lähtöämme lauloin tädin kanssa laulun, jota hän sängyllään maaten yritti tapailla. Toinen istui hiljaa tädin kättä pidellen.

Kotimatkalla autossa oli alakuloinen hiljaisuus. Totesimme, että on yritettävä löytää tädille jostain hoitopaikka, ei tällainen kotihoito toimi.