Tämä ihana keskikesän juhla-aika, juhannuspäivineen, on sunnuntai-illassaan. Miten onkaan saatu nauttia harvinaisen kauniista ja rehevästä kukkien ja kaiken luonnon vehreydestä. Perinteisiä kokkoja on voitu ihailla juhannusyönä siellä täällä,  ja aurinko tuhlaillut valoa ja lämpöä päiviin sekä öihin suorastaan yllin kyllin.

Tänään olimme pitkästä aikaa yhdessä kirkossa ja ilman suojia. Käsidesiä oli tarjolla ehtoolliselle osallistujille ja jakajilla oli suojat. Seurakunta tarjosi mehua ja keksejä alasalissa messun jälkeen. Oli ihana tavata tuttuja pitkästä aikaa, jutella siitä, miten kukin oli pandemia-ajoista selvinnyt tähän mennessä. Toivomme, että syksyn tullen säästyisimme pahimmalta, sekä me vanhat että lapsenlapsemme.