Ei siitä kovin kauan ole, kun Sauli ja Magdalena kutsuttiin Uncle Joen luokse, Sauli ihan suoraa päätä valtiovierailulta kuninkaan tykö. Siellä oli hymistelty auvoisesti tätä yhtäjalkaista Natoon hakeutumisprosessia. Atlantin takana juhlat jatkuivat, ja hetken kaksi liittoutumatonta pohjoista demokratian mallimaata sai paistatella median valokeilassa. Oltiin niin hyvää pataa kuin olla voi.

Siis nimenomaan hetken. Sitten alkoikin sataa räntää Turkin sulttaanin suunnalta. Siellä oli haisteltu ilmaa ja huomattu oivallinen tilaisuus päästä myös median parrasvaloihin. Mahtoi siellä olla hauskaa, kun Sauli ja Magdalena olivat menneet retkuun yltiöoptimistisista puheista. Kerrankos itäisen ilmansuunnan puheet ei olisi yhdessä yössä kerkineet kääntyä päälaelleen.

Nonnih. Nato-juna jököttää Madridiin menevällä raiteella. Ei eesty matkanteko, kun sulttaani sanoo EI. Sauli ja Magdalena ovat ymmyrkäisinä: missä kaikki hetki sitten heitä ylistelleet nyt ovat, Jens ja Joe, Boris ja moni muu. Pitäiskö tästä nyt ihan yksin selvitä, kun ei ole mitään tehty väärin ja piireihin pääsyn piti olla piece of cake. Ettei vain olis Vladimir Suuri puuttunut peliin. Vähän liian hiljaa tuo on ollutkin viime aikoina.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.