On jotensakin surrealistinen olo, kun seuraa sotauutisia valtakunnan päämedioissa. Niissä nähdään ja kuullaan, että Venäjä jatkaa kolmatta kuukautta Ukrainan itäosassa moukarointiaan. Sekin on tiedossa, että Venäjä toistelee uhkauksiaan EU:ta sekä Nato-maita kohtaan, jotka tukevat ase- ja raha-avuin Ukrainaa sekä käyttävät kiristyviä pakotteita Venäjää vastaan. Venäjä on ihmeen vaitonainen ”voittoisan erityisoperaationsa” todellisesta kulusta , oman maan kansa kyllä pidetään tiukasti valtion valhepropagandan otteessa. Kaikenlaisia huhuja ja vahvistamatonta tietoa liikkuu nyt maailman medioissa Putinin terveydentilasta (mm. HS, 4.5.) Koska Putin ei voitonpäiväjuhliensa valmistelukiireiltään ehdi tai terveyssyistä pysty niitä kommentoimaan, me jatkamme elämäämme niin kuin häntä ei olisikaan. Sota näyttää jatkuvan EU:n naapurissa joka tapauksessa. Eikä tämä oikeudeton hyökkäys maailmalta unohdu, sen aiheuttama tuho ja kärsimys huutaa taivaaseen asti.
On jotenkin aivan uskomatonta, miten suuren maan viralliset vastuuhenkilöt voivat keksiä ja syytää maailmalle totaalista vaöheinformaatiota ja rakentaa sen mukaista uhkatoimintaa. Mariupolin vankien kohtalo on liian kauheata ajateltavaksikin.
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 6. toukokuuta @ 10:18
Teidän perheessä ymmärretään hyvin tämäkin kauheus: Naapurimme, pakolaisperhe Mariupolista, menetti paitsi kodin, kotikaupungin ja normaalin elämän, myös pianon, sellon, viulun ja kitaran. Lauluääni sentään säilyi.
Annikki on oikeassa – joitakin asioita ei kestä edes ajatella.
Kommentin jätti Oili · lauantaina 7. toukokuuta @ 19:16
Annikki, Oili
yritän ajatella seisovani kotini savuavien raunioiden vieressä tyhjin käsin, yllä ne vaatteet, jotka hälytyksen tullessa yllä sattui olemaan, ilman mitään elämään oleellisesti kuuluvaa, vähäisintäkään. Miten elämä jatkuisi? Mistä aloittaisi, kun joutuu alkamaan alkuakin alumpaa?
Katto pään päälle ehkä jostain löytyisi, ruokaa ehkä saisi jostain, mihin ei ole osunut… mutta entä jos ympäriltäkin kaikki on tuhottu…
Totta on: liian kauheaa ajateltavaksikaan.
Mitä muuta voi nyt kuin kiittää, että monella meistä, jotka todistamme tapahtuvaa, on mahdollisuus auttaa niitä, jotka seisovat elämänsä raunioilla.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 8. toukokuuta @ 10:27