Sattuipa Vapunaatto mukavasti lauantaiksi. Siinä on juhlaa tarpeeksi ikäihmiselle, että kotoisen siisteyden ja ravitsemuksen ylläpitotoimista selviää pahemmin rääkkääntymättä. Sekin on plussaa, että arkisen elon rytmi ei sekoitu pahasti. Niin on kylmäki, ettei pihaterassilla mörkökään tarkene istuskella simalasi kourassa, eikä kulahtanut muinaislakki paljo lämmitä enää näillä vuosikymmenillä.

Muinoin on serpentiiniä ripustettu lampusta roikkumaan ja puhallettu halpispalloihin hiilioksidia, mutta se oli joskus viime vuosisadalla. Mitä tapahtui? Lapset lähti, jäätiin kahdestaan, sopeuduttiin siihen, että vappuaatto oli enempi hiljainen hissukkapäivä kotona ja muut oli muualla. Eläkepäivien koitettua keksittiin matkailla, oltiin sitte itseki muualla, koko vappuaatto unohtui, kunnes tuli 2020-luku. Pandemia tapahtui, ja se viimeistään hillitsi kaikenlaista riekkumajuhlintaa, siihen loppui matkailukin meiltä. Vaan olotila tuntuu oudon onnelliselta; mitään ei puutu, vain simapullo ja Fazerin tippaleipä odottaa kevätfiilishetkeään. Poks!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.