Euroopan rauha on vuoden 2014 Krimin niemimaan valtauksesta ollut uhattuna Venäjän taholta. Oligarkkiensa tukemana Vladimir Putin järjesteli perustuslain muutoksella itselleen elinaikaisen presidenttiyden, joka käytännössä teki hänestä itsevaltiaan. Ukrainan separatistiset itäosat miehitettiin hiljaisin operaatioin, Ukrainan itsenäisyys kyseenalaistettiin valheellisin historiantulkinnoin ja uhkailemalla sodalla. Käytiin surkea näytelmä diplomaattisista neuvotteluista Euroopan, Yhdysvaltojen ja Naton  kanssa pohjana täysin epärealistinen vaatimuslista, jossa Venäjä halusi määritellä Venäjän rajanaapurit etupiirikseen kuin paluuna Neuvostoliiton suurvalta-aikaan. Ukrainan lähialueet Valkovenäjä mukaan lukien täytettiin massiivisin sotakaluston ja sotilaiden siirroin jo ns. neuvottelujen aikana. Kun vaatimuslistaan ei suostuttu, Putin ilmoitti Venäjän tunnustavan Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyden ja marssitti sotajoukot tekaistun avunpyynnön nojalla Ukrainan alueelle. Saman tien aloitettiin hyökkäys Valkovenäjän kautta ja Ukrainan itärajan yli kohteena Kiovaa. Suomalaiset hätkähtivät röyhkeää manööveriä, jota vielä ryyditettiin suorilla sotilaallisilla uhkauksilla, jotka toimeenpantaisiin, mikäli Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon. Nyt on menossa sodan viides päivä, ja koko manööveri on osoittautunut Putinille luultua hankalammaksi Ukrainan sitkeän vastarinnan vuoksi. Kun Venäjän joukot eivät voineetkaan marssia suoraan tavoitteeseen, alkoi uusi uhkailu ydinaseen käytöstä.

Kuten presidentti Niinistö sanoi: ”Naamiot on riisuttu, nyt nähdään vain sodan kylmät kasvot.” 

  • Ja kuka joutuu sodan kasvoja katsomaan? Pommisuojaan sijoitetut orpolapset, sairaat, kellareihin juosseet lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset. Pakomatkalle lähtijät. Maansa puolustajat. Kaikissa näissä ryhmissä on minulle tuttuja kasvoja.

    Kommentin jätti Oili · keskiviikkona 2. maaliskuuta @ 22:21

  • Tämä kaikki on erityisen raastavaa sinun kaltaisillesi, joilla on siellä läheisiä ihmisiä, joiden kohtalo ravistaa. Minua on ahdistanut ehkä eniten se, miten avuton olo on, kun sotaan ei voi sotkeutua ja epävarmuutta on pääseekö humanitaarinen ja materiaalinen apu perille. Kyllä kaikkialla Euroopassa myötätunto on ukrainalaisten puolella. Suomalaisten sodan jälkeen syntyneiden omakin olo tuntuu ensi kertaa elämässä olevan epämääräisellä tavalla uhattuna.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 4. maaliskuuta @ 21:34

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.