Hyvinvointialueet, joista kansa tuntuu olleen melko hajanaisen tiedon varassa, ovat sitten saaneet ensimmäisissä vaaleissa päättäjänsä. Sekin, mistä he saavat päättää on jäänyt hiukan epämääräiseksi, varsinkin, kun talousasiat eivät siihen taida kuulua. Voiko päättää jostain, jos ei ole tiedossa mitä ja millä perusteella siihen on resurssoitu?

Puheenjohtajat paistattelivat tulosten äärellä koko pitkän vaali-illan kunnes ääntenlasku saatiin finaaliin. En jaksanut seurata koko aikaa lähetystä, kun yhtä mittaa tivattiin miltä mikäkin kymmenyksen muutos tuntuu. Tietäähän sen, ettei hyvälläkään supliikilla varustettu poliitikko jaksa keksiä viiden minuutin välein uutta sanottavaa. No, jotain vaikutelmia jäi.
Suurin yllätys oli Perussuomalaisten romahdus, jota Purra selitti dissaamalla vaalit demokratian irvikuvaksi. Vaalitenteissä oli käynyt selväksi, ettei heillä ollut aluepoliittisia tavoitteita. Tottumattoman ja ylimieliseltä vaikuttavan puheenjohtajan piikkiin tuo taisi mennä. Myös vihreät kokivat pettymyksen, vaikka yritys olikin hyvä. Taisi moni oudoksua puolueen viimeaikaisia cannabispuheita eikä sinänsä tärkeä nosto mielenterveyspalveluista koskettanut keskeisten sotepalvelujen puolesta huolestuneita äänestäjiä. Mielenkiintoista, joskaan ei yllättävää, oli Keskustan kannatuslukujen piristyminen. He pitivät kovasti ääntä palvelujen säilymisestä ja saivat myös kannattajansa liikkeelle.

Näillä nyt mennään, mutta nahkurin orret saattavat odottaa seuraavien vaalien aikaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.