” Haluaisin puhua sinulle tästä, tästäkin: päiväkirjojen ja muistelmien merkityksellisyydestä, kirjaimiin tiivistyvästä ajasta ja siitä, kuinka kirjoitus samanaikaisesti pysäyttää hetket ja antaa niiden virrata loputtomiin, lävistää kohtaloita ja ihmisyyksiä jossakin toisaalla, toisessa ajassa. ”
– Kristiina Wallin, Vaikeampaa on olla näkemättä unia, S&S 2021
Siellä täällä rävähtävien tulien tuikkeessa toivotan sinulle ja rakkaillesi toivontäyteistä uutta vuotta. Mikä on eletty se jääköön taakse, kiittäen – mitä on tulossa, sen siunatkoon Kaikkivaltias. Hän varjelkoon ja valaiskoon ihmistensä elonpolkua koko maan piirissä.
– Ellinoora
Viimeisistä lauseistasi tuli mieleen virren säe:
Polvesta polveen täällä, soi ylistyksesi
sieluihin vuotaa rauha ja siunauksesi.
Kommentin jätti Pirkko · sunnuntaina 2. tammikuuta @ 14:26
Siihen virteen voin hyvin yhtyä.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 6. tammikuuta @ 19:18