Reilu pari viikkoa marraskuun pimeyttä on raahustettu läpi. Viime viikkoni on mennyt antibioottia syöden. Tämän viikon puolella tuli vielä viruslääke kehiin. Lääkitys väsyttää, vaan jospa tämä tästä pikku hiljaa normalisoituisi. Rokotusten jälkivaiva, päänsärky, on ainakin alkanut hellittää.

Isänpäivä meni iloisemmissa merkeissä. Murulla oli esiintyminen musiikkiopiston viululeirin isänpäiväkonsertissa. Oli ilo kuunnella kymmentä lahjakasta viulistia, kukin omassa kehitysvaiheessaan. Erityisesti jäi mieleen parin pojan esitykset. Muru oli porukan nuorin, joten hän sai aloittaa Schubertin Mehiläisellä. Konsertin päätti koko upean viuluryhmän raikas yhteisesitys. Kuopuksen perheen porukka oli flunssainen, juttelimme illalla videopuhelua. Pikkufriidu yski pahankuuloisesti, mutta hyppelehti silti kuvassa mukana, ja pikkupikkuinen oli jo unten mailla.

  • Hienoa kun elämä on jo niin paljon normalisoitunut, että voi mennä konserttiin. Minäkin olin ensimmäistä kertaa elokuvissa sitten vuoden 2019.

    Kommentin jätti seita · torstaina 18. marraskuuta @ 08:48

  • Seita, olikin hetken vähän toiveikkaampaa, mutta mitä! nyt ovat kaikki mittarit taas punaisella. Epidemia aaltoilee, ainakin täällä eteläisessä osassa maata. Tulee jo mieleen, mitenkähän joulun käy?

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 22. marraskuuta @ 12:27

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.