Oli vuosia kestänyt jakso, jolloin posti kantoi nimelläni kotiin aikakauslehden. Kotiliesi oli tullut pitkään myös äidilleni. Jokin tuttuus juttujen aihepiirissä, ja samalla uusille vuosikymmenille päivitetty ulkoasu sai palaamaan lehden pariin kotiäitivuosina. Samoihin aikoihin alkoi myös lehtien vaihto naapurin rouvan kanssa, joka puolestaan tilasi Kodin Kuvalehteä. Vuoroluku jatkui sitten myöhemmin eläkkeelle jäätyä nuoremman työkaverin kanssa, joka alkoi tilata ET-lehteä. Nykyään ostan enää lehtien irtonumeroita jos kansikuvassa esitelty teema ja/tai henkilö kiinnostaa.

Olen pannut merkille, että lehdet ovat tällä vuosituhannella siirtyneet käyttämään kokosivun kuvitusta. Naistenlehtien kakut, piirakat, annoslautaset ja ruokapadat vyöryvät sivun kokoisina lukijan syliin. Sen vielä voi laskea asian elävöittämisen tiliin, mutta entä kun vastaan tulee yhä useammin koko sivun mainos? Jos lehdellä on tarjoushinta, voit olla varma, ettei kyseessä ei ole enää houkuttelu tilaajaksi, vaan yksinkertaisesti anorektinen asiasisältö ja runsas mainoskuvien käyttö.

Taannoin ostin pitkästä aikaa Kauneus ja Terveys-lehden numeron, jonka 92:sta sivusta 22:lla oli koko sivun meikkimainos ja artikkeleihin liittyviä koko sivun henkilökuvia 11 sivua. Jopa asialehtenä tunnettu Suomen Kuvalehti saattaa kerran kuussa liittää lehteen mainosliitteen, joka käsittää liki puolet lehden sivumäärästä! Älkää ihmetelkö, että lehtiänne ei enää tilata kotiin, tehän myytte ensin mainostilaa ja sitten vielä maksatatte mainokset lehden ostajalla.

  • Minun lapsuudenkotiini tuli myös Kotiliesi ja Suomen Kuvalehti. Olen oppinut lukemaan noita lehtiä katsellessa. Nykyisin en tilaa lehtiä. Toisen asuinpaikkani kirjastokortilla voin lukea useimpien aikakauslehtien nettiversioita. Tosin, lukuoikeuksia on rajoitetusti, mutta minä aamuvirkkuna luen silloin kun muut nukkuvat.

    Kommentin jätti seita · keskiviikkona 20. lokakuuta @ 12:40

  • Seita, oletkin aloittanut lukemisen ’laatulehtien’ parissa. Minä kuuntelin puolestani isoveljen tavailua aapisestaan ja hoksasin, miten juttu toimii. Opimme lukemaan samana syksynä, veli vain oli kolme vuotta vanhempi.
    Annikki, todella eletään kuvan aikakautta. Nykyään nuoret aikuiset etsivät tietonsa netistä, niin uutiset kuin viihteellisemmätkin asiat. Kuka enää lehtiä tilaa? Meidän sukupolvesta muutamat?

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 21. lokakuuta @ 18:47

  • Sanallisesta ilmaisusta on menty kuvallisempaan ilmaisuun. Lapsina emme nähneet paljon kuvia. Pyhäkoulutaulut ja sisarustenkin aapiskirjojen värikuvat piirtyivät syvästi mieleen. Nyt kaikki on täynnä kuvia.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 21. lokakuuta @ 14:22

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.