Kun sataa koko viikon ja on pilviharmaata, tulee mieleen, ettei tämä nyt ole niin kuin pitäisi. Tosin sateellakin on puolensa. Mutta missä piileksivät ne kuulaat, pehmeänlämmintä valoa hulmuavat päivät, jotka ennen kuuluivat elokuuhun?
Tuli lauantai, ja auringon kirkkaat säteet välähtivät esiin. Kotvan pilvet pyrkivät pitämään pintansa seestymistä vastaan, mutta oi miten ihanalta auringon pienetkin pilkahdukset tuntuivat juhlistaessaan Suomen luonnon päivää.
Saunan jälkeisessä euforiassa oli niin autuaallista pujahtaa pihaan katsomaan, kun sadepäivien uuvuttamat kukat nostivat päänsä ja alkoivat hymyillä. Huomenna mennään metsään katsomaan onko sade kutsunut sieniä piiloistaan!
Ihana aurinko, joka poispyyhkäisi sadepäivät! Kasvit varmaan tarvitsivat sateen, että juuret voivat kerätä voimaa ensi kesäksi. Tänään näkyi metsäpolun varrella kauniita, siistin näköisiä sieniä.
Kommentin jätti Pirkko · lauantaina 28. elokuuta @ 19:36
Ei millään tahtoisi vielä jättää kesää, mutta kyllä punaisina hehkuvat pihlajanmarjat ja kellastuvat koivut kertovat, että syksyä kohti mennään.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 29. elokuuta @ 19:17