Pojistamme nuoremman ja puolisonsa tuore kuopusvauva aiheutti sen verran äksöniä heillä, että kolmevuotishääpäiväkin jäi jalkoihin siinä hässäkässä. Onhan ihanaa, että Elämä on siunannut heitä kahdella somalla tyttärellä, joiden kehityskaarta mekin isovanhempina saamme seurailla läheltä.

Meidän tuoreiden eläkevuosiemme sykähdyttävimmät hetket olivat Esikoisemme esikoispojan ja tyttären syntymät. Nyt Kuopuksemme on tyttärillään kaksinkertaistanut syntymäilon. Saadessaan ensi kertaa syliinsä muutaman päivän ikäisen ihmisenalun, voi kokea täyden ilon, jolle ei ole vertaa.

Perheeksi sitoutuminen tapahtuu nykyään myöhäisemmässä iässä kuin nuoruudessamme. Opinnot ja työurat sanelevat sen, missä asutaan. Poikamme ovat onneksi asettuneet lähiseudulle, yhteys toimii. Lähestyvä vanhuutemme ei näytä yksinäiseltä vielä nyt. Siitä voi olla vain kiitollinen.

  • Ihmisten menetyksiä olemme kokeneet paljonkin, uusia elämän lahjoja tässä iässä vähemmän. Ne ovat suuria kiitoksen aiheita ja kertovat elämän jatkumisesta.

    Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 8. elokuuta @ 15:45

  • Voisin käydä loputtomiin keskusteluja lastenlasten kanssa. Päätin jo koronakauden alussa, että aina kun voimme tavata kerron heille miten tärkeitä he meille ovat ja miten paljon heitä rakastamme.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 8. elokuuta @ 20:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.