Kesäkuun eka viikko on käsillä. Harvoin ennen muinoin on hellettä ollut, muistelen tyypillistä kesäkuun alussa olleen viileähköt ja vaihtelevat säät. Ennustaminen ei kannata, jos ei ole meteorologi, ei myöskään sään moitiskelu, sen on jo oppinut maamieskin pelloillaan. Pitää vain ottaa annettuna, millaisena minäkin aamuna päivä aukeaa.

Pihan kitkemistä on tarjolla koko kesän. Taannoisina vuosina ei tahtonut aika siihen riittää, aina oli mukamas joku kiireellisempi meno muualle. Eläkevuosina on aikaa, muttei enää ole voimat entisellään. Tunnin toista kun ahertaa kuokan, haran ja haravan kanssa, ottaa kipeetä joka puolelta. Jos pitää lepotaukoa liian pitkään, kitka kasvaa.

Parasta kotioloa tällaisina kesäpäivinä on istahtaa tammen varjoon tai aurinkoiselle seinustalle. Juoda kukkien värejä ja tuoksuja, antaa silmien levätä syreenin kukissa ahertavissa kimalaisissa. Kaikki kaunis on niin pian ohi, perhosen kevyt ja koukeroinen lento, lapsuuden leikit, nuoruuden hurma, kesän kukkeus ja elämä.

  • Oletpa ahkera kitkijä! Minä en paljon viitsi, muutama kukkapenkkini se kasvaa täynnä jotain niin ettei multaa näy. Voikukka vain ajellaan poikki kun nurmikko leikataan.Tässä lähellä on pari näyttävää kukkapihaa. Ikääntyneet kukkaemännät käyttävät ahkerasti rounduppia vuodesta toiseen, niin ettei heidän penkeissään roskakasvia näy. Jos voikukka ilmestyy, sitä tuikataan myrkyllä.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 7. kesäkuuta @ 10:31

  • En sanoisi itseäni ahkeraksi, pikemminkin niin, että haluaisin puuhata enemmän kukkamaan hyväksi, mutta nivel- ja lihaskivut rajoittavat. Kovasti aina yritän ja tulos on milloin mitäkin. Mutta jokainen avautuva kukka on minulle suuri ilo.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 7. kesäkuuta @ 18:50

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.