• Ylen tv-ykkösen haastattelukierroksesta muodostuikin aidosti mielenkiintoinen tutustuminen tuoreiden puheenjohtajien kykyyn esitellä ja puolustaa puolueensa vetovoimaa ja kuntapolitiikan näkemyksiä. Asiantuntijoiden kyky kokonaisuuksien tasapuoliseen hahmottamiseen ja toimittajien kyky oleellisten kysymysten löytämiseen joutuivat koetteelle.

Vihreiden Maria Ohisalon mukaansa tempaava puhe lähti kutomaan puolueen tarinaa 1980-luvun puolivälistä tähän päivään. Tavoitteita ja tulevaisuuskuvia 2030-luvulle maalailtiin optimistisesti ja valoisasti. Ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, oppivelvollisuusajan pidentäminen, koulutus, varhaiskasvatus ja huolenpito nuorista olivat keskeisiä teemoja. Puhe päättyi kohottavaan sloganiin: ”Huomenna Suomi on vihreä”! Haastattelijat tekivät taas parhaansa lytistääkseen puhujan; keskeytettiin, tivattiin ja jankutettiin. Mielestäni useita oleellisia kysymyksiä jäi kysymättä ja siten myös asioita kertomatta. Osasta Ohisalon vastauksia tuli akateeminen vaikutelma, konkretia jäi ohueksi.

Keskustan Annika Saarikko esiintyi monivuotisen poliitikonuran tuomalla varmuudella. Hän valotti keskustan perusideologiaa koti ja maa -lähtöisin argumentein. Puhe ei oikeastaan tuonut Saarikon persoonaan uutta, hänet tunnetaan sanavalmiina ja selkeänä puhujana, joka pystyy vakuuttamaan kuulijat. Mieleen jäi keskustan politiikkaa kuvaavia sanontoja, järkivihreä, väljyys, kotimaa, yhteisöllisyys. Toimittajapari yritti horjuttaa tuoretta puheenjohtajaa puolueen hupenevasta kannatuksesta jaakaamalla, turhaan. Talouden velkavetoisuus huolestuttaa keskustaa ja turpeesta nostettiin taas elämää suurempi asia. Keskustan mielestä turve on biopolttoaineena tärkeä, samalla ei puhuttu sen ilmastovaikutuksista. Järkivihreys esiteltiin luonnon viljelynä ja varjeluna – ilmeisenä tarkoituksena erottua vihreiden luontopolitiikasta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson piti hyvän puheen, sujuvasti myös ruotsiksi. Hän avasi myös persoonaansa perhevapaalla olevana kansanedustajana ja pienen tyttövauvan tuoreena äitinä. Anderssonin vahvuus on poliittisen agendan ylivertainen hallinta kokeneena kansanedustajana. Puolueen itsestään selvä asemoituminen eduskunnan vasempaan laitaan helpottaa myös nöyristelemätöntä tavoitteiden esittämistä haastattelussa. Puolueen kuntapoliittisina perustavoitteina ovat yhteiskunnan järjestämän varhaiskasvatuksen, koulutuksen, terveydenhoidon ja vanhusten hoivan tinkimätön ja laadukas ylläpito. Vero- ja velkavetoisella taloudella piikittely toimittajien taholta vesittyi, kun Andersson reilusti totesi, että ne kuuluvat asiaan paikallisten tarpeiden niin vaatiessa.

Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson esiintyi itselleen ominaisen pehmeästi, mutta pitkän kokemuksen tuomalla varmuudella. Hän asemoi puolueen keskustaan, oikeistoliberaaleihin ja korosti yhteistyötä koko Suomen parhaaksi. Pietarsaarelaisena hän oli vaalipiirinsä äänikuningatar, mikä antoi hänen sanomalleen painoarvoa näkemyksiltään monenkirjavassa jäsenjoukossa. Sopuisalle, kompromisseihin kykenevälle ja asiantuntevalle Henrikssonille on tilausta hallitusyhteistyössäkin. Kuntavaaleissa ruotsinkieliset ovat vähän eri sarjassa kuin isommat puolueet, mutta kannatusalueensa kunnissa myös johtavassa asemassa.

  • Haastattelevien toimittajien ote tehtävästään vaihteli liikaa sen mukaan, kuka oli haastateltavana. Joitakin kohdeltiin aggressiivisemmin kuin toisia. Tasapuolisuutta edellyttäisi Ylen toimittajilta enemmän kuin joltain maakuntamedialta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.