Katselin kyynelsilmin Mari-piispan virkaan vihkimystä Turun tuomiokirkosta. Ilonkyynelin! Miten suurta iloa voi tuntea oman rakkaan kirkkonsa sisäisten muurien murtumisesta. Meillä on Irja, meillä on Kaisa ja nyt meillä on Marikin! Ja miten hienosti ja lämpimästi arkkipiispa Tapio otti Marin työtoverikseen arkkihiippakunnassa, siitäkin voi vain vilpittömästi iloita.

Kuuntelin kyynelsilmin Mari-piispan saarnan sanoja. Ilonkyynelin! Puhuja oli läsnä omana itsenään, itseään korostamatta, sovitti askeleensa isoisänsä askeliin tuossa samassa kirkossa ja samalla kirkkomme historiaan. Teksti alkoi elää, liittyi raamatunhistorian tuhatvuotiseen jatkumoon ja samalla tuli nykyihmiselle ymmärrettävällä kielellä ja tuoreilla sanavalinnoilla tähän päivään ja availi ovia huomiseen.

Tulin ajatelleeksi miten tärkeä on korkeissa viroissa olla kosketuksissa itseensä ihmisenä. Hennon Mari-piispan sukupuoltaan anteeksipyytelemätön ja taustojaan kunnioittava hahmo on kirkon naisten uusi idoli. Kuten Irja-piispa runoilijasieluisena tienraivaajana joutui haavoittumaan, on taistelusta osansa saanut Kaisa-piispa miesten maailmassa meritoituneena ja rohkeudessaan esikuvallisena. Mari-piispalle haluan pyytää sisäistä voimaa ja Hengen viisautta, ettei hän hukkaa pehmeää ja rakastavaa itseään eikä kolhiinnu kirkkomme reaalitodellisuudessa.

  • Olen niin samaa mieltä! Tilaisuus oli kaunis, vakava ja iloinen. Mari-piispan hengellinen tausta kuului Aarne-kanttorin yksinlauluissa, jotka olivat Siionin Laulut-kirjan virsiä. Kanttorilla samanlainen tausta kuin uudella piispalla.
    Ja ne liturgiset asut!
    Onnellinen päivä kirkollemme!!

    Kommentin jätti Seija · sunnuntaina 7. helmikuuta @ 20:12

  • erakko; Seija

    Täytyy myöntää, että olen ihmetellyt nykyistä arkkipiispaamme Tapio Luomaa, joka on mielestäni ollut saamaton reagoimaan yleensä ajan ilmiöihin ja varsinkin rohkaisemaan koronan kurittamaa kansaa, jossa lienee yhäkin seurakuntien jäseniä yli puolet. Arkkihiippakunnan uudelle piispalle osoitettu lämmin puhe paljasti, että arkkipiispa Tapiolla on aidosti rohkaisun taito. Kunpa hän asemassaan myös käyttäisi sitä enemmän.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 9. helmikuuta @ 18:46

  • Katselin samaa palvelusta ja miten täysin voinkaan yhtyä sanoihisi. Luojalle kiitos, oikeissa käsissä kirkkomme taitaa sittenkin pystyä uusiutumaan.

    Kommentin jätti erakko · maanantaina 8. helmikuuta @ 18:24

  • Ja miten kaunis oli kevennetty piispankaapu kauniin ihmisen päällä, luonnikkaan näköinen käyttää. Ja ristikoru löydetty kirpputorilta. Jotain niin läsnäolevaa naiseuden voimaa, kytkettynä juhlavaan historiaan ja pappeuteen.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 11. helmikuuta @ 17:46

  • Juuri niin. Miesten kaavut ja hiipat näyttävät niin raskailta ja jäykistäviltä. Naisia on jo pappisviroissa runsain määrin, miksi ei siis piispoinakin.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 11. helmikuuta @ 20:10

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.