Kenkkukoipi ja keppi rauhoittivat Tonttumuorin joulun. Olisi hän aika suurella todennäköisyydellä langennut häärimään ja käärimään, keräämään ja paketoimaan ynnä laatimaan listoja siitä, mitä tarvitaan pöydän koreudeksi ja sen ääreen kokoontuneelle väelle maistuvaksi ateriaksi. Koska sitä paitsi korona, vietettiin joulua kahdestaan Tonttuvaarin kanssa kotikolossa hissun ja kissun, mikä olikin oudon mukavaa – ja samalla hiukan haikeaa. 

Kotitonttujen aattoon ilmaantui uusi kuvio, teams-meeting, kera tonttusuvun lapsuusmaan suunnalla asuvien tarmokkaiden ja kotitonttujen. Promoottorina toimi Tonttumuorin kummipoika, TT=Tonttu Tarmokas, jonka perhe asuttaa muorin ja Tonttuveljensä lapsuuskotia näiltä main koilliseen.

Alkuhämmingin jälkeen TT sai porukan järjestykseen. Tonttumuori ja Tonttuvaari saivat aloittaa kierroksen ja esittelivät historian pienimmän (’kahden hengen’) joulukuusen, jossa siis EI ole ledivaloja vaan oikeat vanhanaikaiset kuusenkynttilät. Kerrottiin, että seuraavaksi keitetään joulupuuroa iso kattilallinen, sitten katsotaan tonttujen joulurauhan julistus tonttujen teeveestä. Lumiukon katsominen on liittynyt perinteisiin tonttulasten ja tonttupienimmäisten  myötä. – Kuopustontun porukka uutisoi lähes lumettomasta joulusta ja puuron keittohan se heilläkin oli mielessä seuraavaksi, kun komeaksi koristeltu joulukuusi oli jo valmiina. Kinkku paistettaisiin ensi kertaa Kuopustonttulan uudessa umpigrillissä. Pikkufriidutonttu* siinä turvautui välillä tonttuäidin syliin kaksi sormea suussa, mikä paljasti, että päiväuniaika oli tulollaan. – Seuraavaksi Esikoistonttu kertoi, että heillä on jaossa sähköpostitse linkki Paratiisitonttujen perheorkesterin joulumusiikkiesitykseen, johon ei onnistuttu tähän yhteyteen linkittämään ääntä. Tonttu Murunen esitti taustalla akrobaattitemppuja tangolla pää alaspäin. Ritaripoikatonttu** sen sijaan istui arvokkaasti paikoillaan isän vieressä. Komea oli heidänkin joulukuusensa kimaltavin koristein ja puuron keitto mielessä seuraavaksi.

TonttuSerkku Savon kaupungista esitteli perheensä, jonka kaksi tonttupoikaa viivähtivät pari minuuttia kuvassa. Heidän ikkunastaan näkyi lumista maisemaa, joka kyllä meillä herätti kateuden huokauksia. Sielläkin oli joulukuusi jo kauniisti valaistu ja koristeltu. Heillä oli mielessä myös matka pohjoiseen, iloisesti hymyilevän ÄitiTontun sukua tapaamaan. Kinkun osto oli jäänyt vähän viime tippaan, niin kerrottiin, löytyi enää jäinen kimpale, jota ei ehkä aattoillaksi ikävä kyllä saa kypsäksi. (Eivät tainneet olla ainoita, joilla oli kinkun kanssa aikatauluongelmia.) – Sitten oli vuorossa tonttuserkkujen isä, Tonttumuorin Tonttuveli, joka on tämän sukuhaaran vanhin. Hän ja vaimonsa oli kutsuttu mukaan lähellä olevasta eläkekodistaan. Tonttuveli tyytyi toivottamaan oikein hyvää joulua kaikille. – Kummipoika TT, joka puolestaan on meetingin läsnä olleista tonttuserkuksista vanhin, joutui ahkeroimaan tekniikkapuolella ja pilkahti siksi kuvassa vain pari kertaa. Onneksi talon Tonttuäiti edusti ryhdikkäästi koko porukkaa. Kauniisti oli sielläkin kuusi jo koristeltu ja puuron keitto meneillään. Kummipoika TT kertoi valmistelevansa striimausta joulupalveluksiin ja joulun muuten sujuvan perinteisesti saunomisen ja syömisen merkeissä.

Oi, miten erinomaisen hyvä mieli jäi Tonttumuorille ja Tonttuvaarille tästä uusimuotoisesta ’sukukokouksesta’, johon teini- ja esiteiniosasto osallistui lähinnä ikäkausityypillisesti, jos lainkaan. (Ihana nähdä vilahdus heistäkin! Pointsit osallistumisesta menee nyt Ritaripojalle** ja Pikkufriidutontulle*, jolla nuorimpana on oikeus osallistua pelkästään kaksivuotiaan suloisuudella ja sormi suussa.)