Jouluaaton sininen aamuhämärä haihtuu hiljalleen ja sen sisältä putkahtaa iloinen, joulunpunainen päivä. Tonttumetsän, kaupungin ja kylien kaikkiväki heräilee tekemään kukin aattoaskareitaan. Tarinassa on runsaasti kaikkiväkeä: isoa ja pientä tonttuväkeä, nelijalkaista metsän väkeä, Muumilaakson väkeä, pikkuista siipiväkeä ja pieniä ihmisiä. Mutta vielä on eräs siipiväen joukosta, joka ehdottomasti kuuluu Jouluntarinaan ja tässä hän on: Laulava Jouluenkeli! Enkelithän osaavat käyttää siipiään kohta alusta alkaen, kuten linnunpoikaset. Tämä pieni ja iloinen Jouluenkeli oli osannut myös laulaa alusta alkaen ja siitä hän sai nimensäkin. Jouluenkeli on myös oppinut luistelemaan ja viilettää mielellään tuhansien järvien maan tuhansilla kirkkailla jäillä letit liehuen tuulessa. (Siivistä on kyllä paljon apua luistelemaan opetellessa, ei kaadu niin usein eikä tule kuhmuja ja mustelmia yhtämittaa.) Jouluenkelillä on ihan ikioma tehtävä, hänen pitää kertoa kaikkiväelle, jossa on myös isoja ihmisiä, tärkeä uutinen Jouluaamuna. Siihen hän valmistautuu huolella. Uutinen on sen laulun sisällä, jota Jouluenkeli tässä on harjoittelemassa.
Jos jäät ihan hiljaa kuuntelemaan herätessäsi huomisaamuna, voit ehkä kuulla Jouluenkelin laulun sanoman.
Jouluyönä tonttujen laulukirjan mukaan kaikkiväki nukkuu – paitsi ne jotka valvoo. Ainakin joku tontuista laulun mukaan ei vaan saa unta. Mutta isojen ihmisten väestäkin osa valvoskelee, kuka mistäkin syystä. Jotkut ovat sairaana kotona tai sairaalassa, toisia valvottaa kipu tai mielimurhe. Osa väestä valvoo työvuorollaan laivassa, junassa, tehtaassa, hoivakodissa tai sairaalan osastolla, poliisissa tai hätäkeskuksessa. Heitä kaikkia muistamme tänä iltana iltarukouksessamme ja jos satumme heräämään ennen ylösnousuaikaa. Hyvää yötä kaikille, nukkuville ja valvoville.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. joulukuuta @ 21:11