Tonttu Toimekas on pannut joulupuuron keiton alulle hyvissä ajoin, sillä ison padallisen keittoon tarvitaan runsaasti aikaa ja – jos niikseen on, puuroahan voi syödä jokaikinen päivä, kun hyvin kypsyneestä puuropadallisesta ottaa aina sopivan annoksen ja lämmittää sen hellalla. Tonttumuori Toimekas oli jo keittänyt luumuista ja rusinoista sopan, joka on oivallinen palanpainike riisi- tai ohrapuurolle. – Muistetaan sitten manteleita laittaa niin paljon, että jokaiselle riittää, huomautti Kettu, joka hipsutteli parhaillaan paikalle metsän kätköistä. – Tonttu Toimekkaan naapuri tuli pitämään puuronkeittäjälle seuraa soittelemalla haitarilla iloisia sekä haikeita joululauluja. On aina syytä laulaa molempia, koska ihmisen mieli on sellainen vireeltään vaihtuvainen. Niin kaikki voivat yhtyä lauluihin ja iloiset laulut nostavat haikeiden mielialaa ja haikeat laulut rauhoittavat herkästi riehaantuvia. Tämänkin viisauden meille kertoi hyvin viisas ja hyvin ystävällinen Kettu, jonka tapasimme joulukuun ensimmäisenä päivänä täällä Kolmannen Huoneen joulukalenterissa, ehkä muistat.