Sillä välin Tonttuvauvan isä Tonttu Tarmokas oli huomannut, ettei kyydissä ollutkaan enää ketään. Hän päätti heti paikalla lähteä omia tulojälkiään takaisin päin löytääkseen kyydistä pudonneen. Koska vetoporo oli jo aika väsynyt, niin Tonttu jätti sen kotiin lepäämään, otti koiravaljakon ja pienen kelkan. Johtajakoira sai nuuhkaista rekeen jäänyttä pikkupikkuista lapasta ja Tonttu Tarmokas komensi: etsi! Niin valjakko pyyhkäisi vauhdilla matkaan. Eikä aikaakaan, kun Johtajakoira haukahti ja aivan oikein: vastaan tallusti Nalle IsoNallukas nukahtanut Tonttuvauva sylissään. Tonttu Tarmokas huokaisi salaa oikein hurrrjan syvän helpotuksen huokauksen ja tuli mahdottoman iloiseksi ihan ukko……….staan myöten. Vauva käärittiin lämpimästi Tonttu Tarmokkaan selkäreppuun, josta se ei pääsisi enää putoamaan ja valjakko kääntyi kotia kohti aarteineen. – Sitten Nalle IsoNallukas puolestaan myös kääntyi paluumatkalle. Nallen askel alkoi hidastua, kun se muisti, että oikeastaan sen pitäisi olla jo talviunilla oman pesänsä uumenissa. Mutta kun se unohtunut asia on hoidettava ensin. Toivottavasti Nalle ei unohda sitä taas ennen kuin on perillä eräässä paikassa, jossa asuu eräs joulun keskushenkilöistä. Joko arvaat kuka?