Tällä välin Nalle IsoNallukas oli käynyt eräässä tietyssä jännittävässä paikassa, johon hänellä aina joulun alla oli asiaa. Hänelle oli nyt käynyt niin, että asia oli unohtunut ja hänen piti lähteä sitä kotoa hakemaan. Metsässä tallustaessaan (sangen isoine huopikkaineen, jotka sitä paitsi olivat punaiset), hän äkkäsi pienen tonttuvauvan, joka istui kannolla ja itkeskeli. Nallen ajatus ei ihan maailman nopeimmin kulje, mutta aikansa tassulla korvallistaan raapiessaan, hän pani merkille reen jalasten jäljet hangessa. Reki oli näämmä osunut kantoon ja…………mitä tapahtuikaan! Nalle raapi vielä toistakin korvallistaan ja tutki mistä päin vetoporo oli tulossa ja siis minne päin menossa. Mutta siitä ei selvinnyt oliko Tonttuvauva ollut matkalla kotiin vai kotoa ja kun ei se osannut puhua, se ojenteli vain käsiään Nallea kohti. – Selvä se, tuumi Nalle IsoNallukas ja poimi tonttuvauvan suureen lämpimään syliinsä. Samantien itku lakkasi ja tonttuvauvan sormi meni suuhun ja se rauhoittui ihan kokonaan ………..myöten. Nalle oli raapinut jo kuonoakin miettiessään, pitäisikö Tonttuvauvaa lähteä viemään poronjälkien menosuuntaan vai tulosuuntaan.
Voitko sinä auttaa Nalle IsoNallukasta ja Tonttuvauvaa?