Nonnih. Marraskuu takoo lämpöennätystä, ei lumenhajuakaan, aurinko paisteleiksen kuin kurillaan. Lehtiä on haravoitu säkkikaupalla, ensin Mummo, sitten myrskyn jälkeen kertaalleen Poikakaveri. Taloyhtiön pihatalkoot kokosi kymmenestä luukusta porukkaa rapsutuksiin ja sen jälkeiseen yhteiseen neuvonpitoon kera makkarain ja glögin. Joku yritti muistutella turvaväleistä siinä, toinen taas, että mehän ollaan naapureita. No, onhan tuo niinkin.
P.Mummo on nyt potenut vaivaisena työn jälkiä pari viikkoa. Eka viikolla sattui terkkarin omalääkärin vastaanottoaika, jota oli jo kertaalleen siirretty kuukaudella. Mummo sielä muun vaivan ohessa rohkeni valittaa taas tätä tuttua: selkää, lonkkaa ja koko iskiashermojalkaa. – Minkäpäs sille, kuvattu on kuluneet selkänikamat ja vaiva toistuu, uusitaanko kolmiolääke? – Niitä on edellisestä rääkistä jääny, pitää vissiin taas ruveta ottamaan yöksi, jotta sais nukuttua.
Että silleen on menny tässä lopuillaan oleva viikko. Ukkivaarivainaan keppi on varalta, että jos jalka meneepi alta. Kapseli illalla, särkylääkemötikkä aamulla. Näillä mennään. Ei pal naurata toinperrää. Poikakaveri on sentäs ottanu vastuun kotitöistä, se on hyvä. Ei harmita nii pal.
Kyllähän se niin on tässä iässä, jos sattuu tekemään vahingossa jonkun askareen vinttura, vänttyrä asennossa, niin jopa vihlaisee rangassa. Puiden lehdet haravoitu, lumi saa tulla.
Kommentin jätti Pirkko · perjantaina 6. marraskuuta @ 15:24
Voi että, ei pal naurata yönpäivänkipu. Jospa se lientyisi pian, toivon!
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 6. marraskuuta @ 16:00
Joo, aikansa se kestää, muistaakseni kaksi viikkoa viimeksi tätä kuuria piti syödä. Meni vain ilo isänpäivästä tällä kertaa.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 6. marraskuuta @ 22:01