Niin vähän kuin ylen ja mainoskanavien tarjonnassa meikäläiselle yleensäkään on katsottavaa, olen ilahtunut, kun kesä loputtomine uusintoineen on ohi ja jotain uutta ja kiinnostavaa ilmaantuu tuuttiin. Varmaan taas hakeudun poplaulajien Vain elämää -itkuiltojen hienojen tulkintojen pariin, kunhan ne pääsevät käyntiin. Sunnuntai-illat tanssin lumoissa ovat jo vauhdissa.

Tanssijoita on poikkeuksellisen runsaasti, kaksitoista paria. Julkkiksia ovat kaikki osallistujat, kuten asiaan kuuluu, eihän se muuten niin runsasta katsojamäärää keräisi. Kiinnostavaa on se, millaisia persoonia näistä eri tavoin ansioituneista julkishenkilöistä paljastuu, miten toimii yhteistyö tanssinopettajan ja aikuisen oppilaan välillä, ja miten tanssijat kestävät paineita ja pettymyksiä.

Juontajat, tuomarit, orkesteri solisteineen ja tanssinopettajat ovat jo tulleet tutuiksi. Sekin on yksi menestyneen ohjelmaformaatin salaisuuksista. Vappu ja Mikko ovat suvereeni juontajapari ja tuomarit ovat vuosi vuodelta luontuneet kukin rooliinsa. Katsojan silmä myös harjaantuu ajan mittaan erottamaan menestyjät jo alkumetreillä, silti tulee yllätyksiä pitkin matkaa.

Ihanaahan on nähdä, miten tanssin pyörteissä toukasta kuoriutuu perhonen, puujalka alkaa taipua ja iso mies saa siivet. Musiikki ja liike löytävät toisensa, askeleet liitävät lattiaa ja sydän sykkii rytmin tahtiin.

  • Minustakin on mukavampi katsoa oikeita ihmisiä eikä aina vain roolihahmoja. Minä en kaipaisi julkkiksia tanssimaan, enkä minä heistä kaikista ole kuullutkaan. Huvila ja huussiinkin on haalittu julkkisten mökkejä, minulle ihan turhaa. Mutta ihailtavaa on näiden ihmisten rohkeus, ponnistus ja itsensä likoon paneminen.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 17. syyskuuta @ 14:18

  • Annikki,
    niin juuri, osallistujat ovat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti ja tosissaan mukana, vaikka ovat tunnettuutensa hankkineet ihan muilla estradeilla. Tanssiohjelma tietysti tarvitsee julkkiksensa, että liike-elämä, joka ohjelmaa rahoittaa, saa vastinetta satsaukselleen. En väheksy myöskään pukujen glitteriä, tuohan se syksyn sateenharmaisiin epidemian hiljentämiin sunnuntai-iltoihin eloa ja väriä.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 17. syyskuuta @ 19:02

  • En ole ehtinyt oikein kunnolla aloittaa TTK:n katsomista, vaan katsonut vain loppukoosteen ja tulokset, että pysyn ajan tasalla tilanteesta. Ensi jaksosta alkaen aion katsoa koko lähetyksen. Itse en tanssi, mutta nautin taitavista esiintyjistä ja ihmettelen miten nopeasti jotkut oppivat vaikeita kuvioita.

    Kommentin jätti seita · perjantaina 18. syyskuuta @ 06:33

  • Seita,
    tanssiminen on kivaa! Sen katsominenkin on kivaa! Minua harmittaa vieläkin, kun selkäongelmasta johtunut jalkasärky lopetti mulla senioritanssiryhmässä harrastuksen. Myös vakio- ja lattarikuviot ovat tuttuja nuoruusvuosilta. Siinä on oma mielenkiintonsa seurailla, miten askelkuviot kellekin luontuvat. Ja hauskaahan on nähdä, kun aina joku tanssiuntuvikko kiinnostuu lajista oikein tosissaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 19. syyskuuta @ 18:32

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.