Siitä, kun viimeksi olen mennyt junalla Stadiin, tuntuu olevan kerrassaan iäisyys. Se kertoo ajan kulun tahmeudesta koronakeväänä. Jokin on muuttunut sisäisessä paikannuksessa, ajoituksissa ja käytännöissä. Kaupunkireissuja on ollut muutama kuluneena vuonna, mutta omalla autolla liikkuen. Aprikoin, onko syytä ottaa kasvosuojus käyttöön kahdenkymmenen minuutin junamatkaa varten, vaikka on keskipäivällä liikenteessä ja aikeissa palata ennen ns. neljän ruuhkaa.  

Kotiasemalla meitä oli täsmälleen kaksi parinkymmenen junaan nousijan joukossa, joilla oli suojus. Perillä isolla asemalla samaten pari yksilöä oli suojaimineen sadan ihmisen seassa. Aikaisemmin olen katsonut kasvosuojuksen tarpeettomaksi niillä reiteillä, joilla keväällä ja kesälläkin kuljimme. Viime aikojen huolestuttavien uutisten inspiroimana otin nyt käyttöön tavallisen laskostetun, sinisen. Viimeksi lienen käyttänyt moista 1970 luvun alussa leikkaussalitöissä.

Ihmisen hengitys on lämmin, siinä 36:n tai 37 asteen tienoilla. Koska suojaimen idea olla päästämättä läpi hengityksessä ja puheentuottamisessa syntyviä pisaroita, seuraa siitä väistämättä se, että suojaimen kera kulkija hengittää tähän vuodenaikaan ulkoilmaa huomattavasti lämpimämpää, kosteaa seosta. Tuo ’saunaefekti’ ei tunnu miellyttävältä eikä se, että kovin hapekastakaan tuo seos ei ole. Junassa oli tullen mennen runsaasti tilaa hakea paikka, jossa ei vieressä eikä vastapäätä ollut ketään.

Ihmettelin myös mielessäni fiilistä, oli kuin stadi olisi muuttunut vieraaksi, hiukan vihamieliseksi ja uhkaavaksi paikaksi. Päällisin puolin kaikki on kuin ennenkin, mutta kuitenkin jokin määrittelemätön muutos on tekeillä. Ja se tapahtuu meissä ihmisissä.     

  • Minulla oli viime viikolla lyhyellä junamatkalla, kahden paikalla, ainoana maski. Oli väljääkin. Silmälasit huurustuivat niin, että olin sitten ilman laseja. Helsingin matka on suunnitelmissa, mutta en tiedä arvaako lähteä. Tuo uhkan tuntu nousee siellä varmaan, kun riskiä on enemmän. Ikävä seuraus, vieraat ihmiset ovat tartuntauhka.

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikko8pm 12. elokuu31pm @ 21:22

  • Tosiasiahan se on, että pääkaupunkiseutu ja Turku ovat nyt kotimaisen koronatartuntariskin huipulla. Pitäisi kuitenkin suhteuttaa asioita, yritän rauhoittaa itseäni, en joka tapauksessa liiku joukkopaikoissa ja tapahtumissa, joissa vaara on ilmeisin ja joissa väki ei enää välitä itseään eikä toisia suojata.
    Ihmettelen näitä riskimaista tulevia lentokoneellisia, ketä he ovat ja miksi liikkuvat tänne. Ihmettelen myös suomalaisia, jotka pienine lapsineen ovat matkanneet lomailemaan mikä minnekin ja tuoneet tullessaan tartuntoja.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstai8am 13. elokuu31am @ 11:48

  • Kotikaupungissa ollessani olen tähän asti käynyt keskustassa bussilla. Nyt huomaan, että kaihdan ajatusta lähteä bussilla, tai lähteä yleensäkin keskustaan. Toisin sanoen, olen alkanut vältellä joukkoliikennettä ja paikkoja jossa on paljon ihmisiä. Kuten sanoit, muutos tapahtuu meissä.

    Kommentin jätti seita · sunnuntai8am 16. elokuu31am @ 11:02

  • Samoissa fiiliksissä ollaan siis sielläkin. Tämä on vähintäänkin uusi todellisuus ellei sitten jo normaali. Alueellisia eroja onneksi on, mutta tietämättömyyden pilvessä ei enää voi kukaan kulkea.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntai8pm 16. elokuu31pm @ 12:43