Ihan tosi mainiolta tuntui viimein lähteä, kaartaa moottoritielle arkiaamun auringon paisteessa. Karanteeniapatian aika päättyi meillä toukokuun merenrantaretkiin. Lapsenlapsia on kesä-heinäkuussa tavattu sen verran, ettei ole päästy ihan ikävään kuolemaan. Kesäkuussa poikkesimme päiväseltään Toisen kotikaupunkiin. Puhetta oli silloin, että heinäkuulla mennään minun Lapsuusmaalleni, mutta lähtö siirtyi alituisen sateen päättymistä odotellessa.
Matkalla etsiydyimme Juvavehmaan kartanon maille, jossa pihapiiriä hallitsee mahtava luomukarjanavetta kotoisine navetanhajuineen, erillisessä piharakennuksessa englantilaistyylinen Teehuone, viehättävä puutarha ja puoti, jossa löysin kauan kateissa olleen shoppailuilon. Tyylikkäästi pöytiintarjoiltu tee oli ihaninta haudutettua Earl greytä vasta paistettujen aitojen sconesien, kermavaahdon ja hillon kera. Herkuttelumme jatkui parin tunnin ajon päästä Savonlinnan torin rantaravintolan paistettujen muikkujen parissa. Punkaharjun harjutietä on aina ajettava, henkäiltävä kotimaan ikonisimpien kesämaisemien kauneutta, kun Lapsuusmaille sitä kautta mennään.
Tavata rakkaat läheiset, se siinä, puhua pois karanteenikokemuksia, jakaa kasvokkain sitä, miten menee, tuntea se yhteenkuuluvuus. Yhtä paljon myös päivittää mielessä se kylämaisema, metsineen ja peltoineen, piennarkukat, pääskysten iltalennot pihan yllä ja aistia miten talo elää tänään, miten ihmiset siinä ja Miisu-kissa. Illan kahdenkeskinen rauha kummipojan saunamökillä, jossa yövyttiin. Peilityyneen pikku järveen kuvastuva laskevan auringon tulinen loimu, vastarannan rauha. Aamuyön utuinen auer järven yllä, kallioiden hiljaisuus.
Veljen eläkekotiin aamukahville, nopeita, syvänherkkiä puheita keittiössä ja pihalla. Niityllä veljen kanssa kukkia keräämässä hautausmaalla käyntiä varten, rannassa kaislojen kahina ja ulpukankukat. Hyvästellessä pääskynen lennähtää langalle, laulaa riemukkaan aarian halaaville sisaruksille, koskettava hetki.
Kuin vapautuminen kaikenlaisesta vankeudesta, aistienkin karanteenista! Tuollainen lapsuuselementtien päivittäminen rakentaa ihmismieltä.
Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 19. heinäkuuta @ 17:34
Voi, niin terapeuttista kaikkineen – sitäkin taustaa vasten, kun täällä Uudenmaan alueella taas tartuntoja uutisoidaan, ja sen myötä huoli nostaa päätään. Varovaisuutta ei voi unohtaa…
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 19. heinäkuuta @ 21:44
Voin samaistua tuohon. Paluu lapsuusmaisemiin ja pitkän, synkän ajanjakson jälkeen normaaliin.
Kommentin jätti seita · torstaina 23. heinäkuuta @ 07:43
Mietin sitäkin, mikä tämän kriisin jälkeen on vielä niin kuin ennen tuntui normaalilta. Harventuvatko yhteydet kauempana asuviin sukulaisiin ja ystäviin. Muuttuuko yhteydenpito yhä digitaalisemmaksi. Pääkaupunkiseudulla tilanne ei ole ohi, arkielämässä varovaisuus jatkuu.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 24. heinäkuuta @ 10:42