Tarvittiin vain kaksi sadepäivää ja luonto puhkesi riemukkaaseen suvivirteen. Osa seurakuntaväestä kokoontuu helpottuneena kotikirkkonsa tuttuihin penkkeihin ja toimittajienkaan ei tarvitse puhua tyhjille seinille. Me jatkamme toimivien palvelujen etsintää yhä kotona, nimenomaan etsintää, sillä oman seurakunnan fb-striimaus on ollut luokattoman huonoa.

Jumalanpalvelus tv-ruudulta katseltuna on saanut tekemään muutamia huomioita. Kun ollaan pelkän äänen ja kuvan varassa, niiden laadukas ja osaava käyttö korostuu. Myös palveluksen toimittajien puherytmi, lauluosuudet ja liikehdintä nousevat enemmän esiin kuin kirkkotilassa tapahtuvassa kokoontumisessa. Myös sanallisen viestin (saarnan) sisältö painottuu eri tavalla. On nähty haahuilua kuvan poikki sinne sun tänne, kuultu urkujen mylvintää ja jääty aamenen jälkeen ihmettelemään, mikä oli viesti, kun puhujan katse sekä ajatus tuntui harhailevan siellä ja täällä. On myös nähty osaavan kuvaajan rauhoittuneen pariin kolmeen tarkoin valittuun kuvakulmaan, kuultu kelpo laulajien hienoja esityksiä erilaisten soittimien säestyksellä ja päästy puhujan mukana tekstin salaisuuksien äärelle niin, että viesti on välittynyt ja sielu tullut ravituksi. Etsintä jatkuu, kuten elämäkin.

  • Täällä ei kuvallista yhteyttä ole jumalanpalveluksista kai yritettykään, mutta netin ja radion kautta kuuluu hyvin. Kun tuntee työntekijät ja kanttorit, on ollut helppo kuvitella heidät kirkossa. Olen alkanut melkein odottaa sunnuntaiaamuja. Rauhoitun kuunteluun jostain syystä nyt paremmin kuin ennen. Lyhyitä hartauksia kyllä näkeekin.

    Kommentin jätti Annikki · lauantai6pm 6. kesäkuu30pm @ 18:50

  • Annikki,
    yhden aistin varassa, kuunnellen, on eläytyminen varmaan helpompi kuin taitamattoman striimauksen seuraaminen, joka harhauttaa katsojan jännittämään kömmähdyksiä.
    Onneksi olemme löytäneet yhden luotettavan kuvallisen yhteyden, lapsuuteni kotikirkosta Parikkalasta.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantai6pm 6. kesäkuu30pm @ 22:02